Jäljestämisen saloja ja paimennusta

Juoksut tuli ja meni, joten viime viikolla päästiin jälleen ahkerasti treeneihin. Maanantaina aloitettiin tanssimalla. Teslalla ovat jalkojen alittelut hankalia. Jalkojen välissä peruuttelu lähes mahdotonta. Sen sijaan muut kiepit ja kulkemiset sujuivat aika vaivatta. Eli alituksia pitäisi treenata.

Tiistaina päästiin ekaa kertaa agitreeneihin. Meni ihan kivasti, Tesla toimi, mutta ei silti vielä ilmoittauduttu Raumalle kakkosiin, kokeillaan sitten omissa kisoissa Helatorstaina treenimielellä. Pujotteluun tahtoisin rutkasti listää itsenäisyyttä, vauhtia ja varmuutta.

Keskiviikkona pidettiin harrastusvapaapäivä, mutta torstaina päästiin mukaan palveluskoirakerhon jälkitreeneihin. Ja oli kertakaikkisen hyvät treenit. Ohjaajat jaksoivat käydä jäljestämistä palalalta läpi ja esitellä metsä- sekä erikoisjäljen saloja sekä perustella opetusmetodeitaan. Tässä voisi sanoa, että ohjaaja jollain tapaa syttyi jäljelle. Hirveän selkeää ja yksinkertaista monintavoin, mutta taas niitä asioita, että jos et koskaan ole nähnyt, kokeillut tai kouluttanut niin mistä sitä tietää, miten aloittaa?

Jotkus menee suoraan metsään, toiset tekee makkararuutua... keinoja on monia. Nyt jätettiin makkararuudut väliin, koska kaikki koirat olivat jo hieman vanhempia. Tehtiin nurmipellolle makkarajälki talloen niin, että joka askeleelle (kantapään alle, tämäkin makuasia) nami, askeleen ihan tavallisia. Pituutta en osaa arvioida, mutta olisiko se ollut semmoinen 20-30 metriä? Loppuun namipalkkarasiassa. Tallottut jäljet jätettiin vanhenemään ja siiirryttiin höpöttelemään aiheesta ja aiheen vierestä noin vartiksi.

Sitten päästiin ajamaan itse jälkeä. Liina koiran mahan ja takajalkojen alta helpottamaan ohjailua ja koira jäljelle. Tässä vaiheessa olin varautunut ongelmiin, mutta Teslahan jäljesti nenä tiiviisti maassa kuin vanha tekijä. Se ei jättänyt jälkeä eikä haahuillut ympäristöä, teki töitä rauhassa ja hitaasti. Namirasialla käskytin maahan ja annoin palkkion. Kertakaikkiaan hieno aloitus... Ehkä me saadaa jäljestä uusi aktivointiväline, kun ohjaaja vaan jaksaa talloa jälkiä. Ja saa hankittua oman liinan sekä valjaat.

Ja vihdoin lampaille!

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin perjantai aamuna yövuoron päälle starttaamaan kohti tamperette, josta hypättiin Piian ja Pyryn kyytiin ja suunta kohti Kuopiota sekä Vehmersalmea ja Kuttukuuta! Siellä meitä oli vastassa viimeistelyä vailla valmis ihana takatupa juuri hiekkapuhallettuine pintoineen. Saatiin majapaikat jaettua ja porukka pikkuhiljaa kasaan, iltapalaa syöden rauhoituttiin nukkumaan, jotta aamulla jaksettiin nousta paimeneen.

Tesla pääsi heti aamusta metsään. Metsätiellä kuljeskeltiin lähinnä lauman perässä ja muut koirat olivat apukoirina. Hienosti Tesla alkoi reagoida laumaan ja liikkua sen mukana. Se toimi nätisti eikä ryntäillyt. Hieman sitä häiritsi mukaan tullut Barbi-possu, joka jäi välillä jälkeen, että pitäisikö tuokin ottaa mukaan? Välillä tuttavuutta tekevä riiseni-kakara myös jännitti. Häiriötä oli siis kerrakseen, mutta niitähän pitää opetella paimenen kestämään. Bortsusta uskallettiin ottaa jopa mallia.

Toinen kierros mentiin isommalle aitaukselle. Aamupäivän porukka, joka ei ollut metsässä kävi pyörällä palauttelemassa hommaa mieleen ja itselle tuli sellainen olo, että sitä olisi kaivannut. Isolla tarhalla, kun homma niin herkästi leviää käsistä ja niinhän siinä kävi. Lampaat liikkuivat, mutta koira ei. Mulla loppuu koordinaatio kyky kesken, kun oli liikaa liikkuavia osia... sauvaa, peruuttamista, jumittava koira, sen kutsuminen, lampaat, vastaan tuleva aita, kääntyminen... Ei ole paimentaminen helppoa, vaikka välineenä on kelpo paimenpiski. Teslan epävarmuus puski hieman esiin... ei se arka ole, mutta epävarma... Ja niin herkkä. Se reagoi hienosti mun pienimpäänkin eleeseen eikä tarvitsisi sauvalla turhia sohia.

Sunnuntai aamuna jatkettiin. Tällä kertaa Sinikka oli ohjaksissa ja pisti meidät hakemaan lampaat häkistä. Tesla tuli hihnassa mukisematta mun perässä ahtaaseen häkkiin. Yksi ruskea lammas pääsi livahtamaan ja se piti vielä hakea. Juoksi mokoma eestaas, koetti pökkiä ja hyppäsi pari kertaa Teslan yli. Tesla ei silmin nähden ollut ahdistavasta tilanteesta moksiskaan, ei tressaantunut, ei mennyt hysteeriseksi, joten ei se lampaita pelkää, kunhan koetti laistaa työnteosta. Tyhmä olisi, jos ei jossain vaiheessa koettaisi, että onko pakko. Tehtiin sitten töitä koira kytkettynä, jotta se ei päässyt lusmuilemaan ja jumittamaan. Hieman alkoi taas valoa näkyä, mutta hommat jäi niin pahasti kesken. Koskahan päästäisiin jatkamaan?

Kiitos vaan jälleen kerran upeasta leiristä Sinikalla, Anniinalle ja koko kuttukuulle. Ruoka oli maittavaa, uni maistui ja sauna teki terää. Ja ennenkaikkea oli hienoa nähdä upeita koiria työssään. Schapet on hienoja koiria ja älykkäitä, taas tuli kehuja, kun kaikilta puuttuu agre lampaita kohtaan ja töitä on niin helppo alkaa vääntämään. Ja oli se yksi briardikin siellä joukossa upea, arvatkaa vaan autoiko se pentukuumeeseen vaikka oli vääränvärinen? Alan kohta lämmetä noille mustiaisille.

(Mun pitää päästä erottamaan pari kukkoa kaverin kanalaumasta niin voidaan käydä treenaamassa kanapaimennusta. Ovat siihen oivia välineitä.)