tiistai 23. helmikuuta 2010

Vuosi tuli täyteen

On se hurjaa, miten aika kuluu ja pentu vaan pysyy pentuna. Tesla sisaruksineen täytti perjantaina vuoden ja sitä juhlittiin kakkukesteillä. Aikoinaan Tiltu-mummo sai samantapaisen kakun yksivuotissynttäreillään:



Tesla ei saanut yhtään koiravierasta, mutta ihana-Terhi tuli tampereelta ja ikuisti muutaman kakkukuvan:

TULOSSA MYÖHEMMIN

Onnea koko Flying Duster's T-pentueelle!

Pakkashaahuilua

Pakkaset iskivät taas voimalla, mutta siitä huolimatta menimme rohkeasti sunnuntaina agilitytreeneihin. Kovasta pakkasesta johtuen otimme vain kierroksen per koira enkä Teslalla ottanut mitään pitkää treeniä muutenkaan. Meillä oli taas oma ohjaaja paikalla, joka ei ole Teslaa hetkeen nähnyt ja ihmetteli meidän kehitystä. Teslalla oli intoa ja itsenäisyyttä. Se haki muutaman esteen itsekseen minun seläntakana monen metrin päässä. Vauhti tuntui myös kasvaneen. Nyt, kun on vuosi mittarissa voidaan pikkuhilja alkaa vähän nostella rimojenkin korkeutta, mutta näillä pakkasilla pikkuhiljaa tarkoittaa ensi kesää.

Haahuilua oli taas edellistä enemmän, mutta samoja kohdat kiinnostivat montaa muutakin. Se ei kuitenkaan ole mikään tekosyy. Minulla unohtui lelu kotiin, joten joutui taas äänellä houkuttelemaan koiraa luokseen, kun kontakti oli hukassa ja nenä viilsi tekonurmialustalla.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin Teslan agilityyn tyytyväinen. Itsenäiset suorituksen eivät huolestuta, kun vaan muistaa tiheään palkata oikeasta ja jättää omat suorituksen huomioimatta. Mieluummin koira saa juosta putkea edestakaisin, kun ravata ympyrää nenä maassa.

Meidän keinu on kuitenkin kokenut hieman takapakkia. Olen nyt muutaman kerran ottanut matalaa keinua, kun Tesla ei siitä heijausliikkeestä ole moksiskaan. Sen sijaan se pienikin rämähdysääni aiheuttaa keinukammoa, jota nyt sitten täytyy alkaa työstämään ennenkuin jatketaan eteenpäin. Suunnitelmissa on, että alan vain rämäyttelemään keinua koiran vieressä ja siinä samalla palkkaan. Tarkoitus ei ole siis pelotella, vaan totuttaa ääneen. Sitten aletaan vasta ottamaan taas keinua. Keskitytään kontaktiharjoitteluun puomilla ja A-esteellä.

Pikavisiitti Heinolaan

Maanantai aamusta ajeltiin Heinolaan lyhyelle lomalle peuhaamaan Alma-serkun kanssa. Oma piha lumikasoineen on kyllä suurta luksusta kaupunkilaiskoiralle:













Lunta tosiaan riittää, kuten kuvista näkyy ja varmaan jokainen on varmaan huomannut. Meitä ei lumi haittaa, mutta jatkuvat kovat pakkaset alkaa jo tympimään. Olisi se luksusta, kun koira pääsisi aina suoraan takaovesta peuhaamaan ja olisi vielä kaveri. Tosin juuri luin uusimmasta Canis-lehdestä faktan, että kaupunkikoirat elää maalaiskoiria pidempään :D Mutta Teslan kaverittomuus kyllä monesti surettaa :(

Ja loppulomaksi siirrymme tästä taas Tampereen kautta Poriin!

5 kommenttia:

  1. Agilitynoviisi täällä kysyy olisiko keinun kanssa mitään hyötyä jos alkuun olisi vaikka matala pöytä alla ja sen sekä keinun välissä peitto vaimentamassa kolahdusta ja sitten ottaisi erikseen keinun kolahdusta niin ettei vie koiraa keinulle vaan heiluttelee sitä vieressä? Itse sain tälläiset ohjeet keinun aloitukseen. Näitä keinoja on varmasti monia mutta tuli mieleen tämä vinkki mikä meille annettiin. Meillähän jätkät eivät ole edes vielä olleet keinulla, ensi kerralla olisi tarkoitus aloittaa keinun treenaus.

    Mäkin olen aiemmin antanut juosta putkea edestakaisin jos on hullaantunut putkeen, en enää anna kun siitä haukut sain mutta olen edelleen sen kannalla että pennulla/junnulla pitää säilyä ilo ja innokkuus. Koiralle tekemisen ilo on tärkeää, unohtamatta tekniikkaa ja koiran hallittavuutta. Mutta kivaa pitää olla.

    Juu lunta piisaa ja kunto nousee kun tuolla umpihangessa rämpii, ei meitäkään ole lumi estänyt eikä pakkaset vaikka mä en niistä nautikaan, siis pakkasesta.

    Treeni-intoa teille ja paljon onnea isolle tytölle! Mä muistan kun Tesla vasta syntyi ja nyt jo vuoden. Tosin meidänkin laumassa kaksi (Mellu & Luigi) täyttää jo kaksi vuotta huhtikuussa, aivan uskomatonta!

    VastaaPoista
  2. Juu siis juuri noin mä olen tehnytkin =) eli heijailen keinua koiran vieressä. Juuri tultiin agihallilta. Saan teslan nameilla houkuteltua/huijattua keinulle eikä se välitä, kun se laskeutuu maahan ja istuu siinä kontaktilla ikuisuuden ihan rauhassa, mutta sitten kun sanon vapaa ja keinu tippuu takaisin niin "hui kauheeta" ja seuraava kerta jännittää hirveästi. Meillä on semmonen matalampi harjoitus keinu, jota olen ottanut eli rämähys ja pudotus ei ole mitenkään paha. Itsehän tuossa vähän mokasin, kun vaihdoin hieman opetustyyliä, koska meillä ei ole ketään avustajaa oikein koskaan, kun ollaan keinua treenailtu :/

    En siis varsinaisesti anna koiran juosta putkea kirjaimellisesti edes takaisin, mutta jos se niin sattuu tekemään en siitä rankaise... Esteitä kun olisi kuitenkin tarkoitus juosta eteenpäin eikä palata niitä takaisin :D Lähinnä vaan olen tyytyväinen, jos se nuuskuttelun sijaan suorittaa esteitä itsenäisesti silloin kun ei satu olemaan kontaktissa... Tästä kyllä sietäisin saada huutia, että koiralle ei pitäisi sallia noita haahuilu tilanteita, mutta mutta...

    Siinä vaiheessa, jos ees taas juoksu on sitä, että koira kääntyilee putkessa ympäri niinkuin meillä tossa meinasi alkaa tapahtumaan niin kyllä hieman keskityin putkitreeniin taas :D

    Tohon eestaas juoksuun tai ympärikääntymiseen meillä on kyllä lelu toiminut loistavasti... koiralle ei oo mitään syytä palata vaan jatkaa vauhdilla eteenpäin "saaliinsa" perässä.

    Kirjoitinko mää nyt kaiken tarpeeksi epäselvästi ;) ?

    Tesla kiittää onnitteluista!

    VastaaPoista
  3. Et ilmaissut epäselvästi mutta mä ilmaisin itseni epäselvästi kuten aina :D Kun kirjoitin että hullaantuu putkeen niin tarkoitin juuri sitä että palaa takaisin esim. jossain harjoitustilanteessa putkea pitkin takaisin. Mutta ei palaa enää, eikä esteilläkään. Ja hyvin meni jakeluun, että kuulolla on

    Toisin kuin meidän toinen sankari Luigi, tekee kun huvittaa...antaa tuon Luigin olla vaan pk-puolella niin kuin alussa olikin, ei siitä ole agilityyn kuin silloin kun se keksii tykätä lajista. Luigi tykkää lajeista missä se ei ole ns liian tiukan käskyn alla vaan omien aivojen varassa, haku, esineruutu jne. Tällä hetkellä mietteet Luigin kanssa on nämä.

    Miten neuvot että pääsisi käsimerkeistä eroon istu. maahan ja sivulle käskyissä? Toinen lukee mun käsimerkkejä mutta ilman niitä ei tpahadu mitään vaikka miten yritän. Joskus menee perässä toisen peesissä. Katsoo mitä toinen tekee ja sitten tekee perässä mutta pelkillä sanallisilla käskyillä ei toimi. Kärsivällisyyttäkö vain?

    VastaaPoista
  4. hello... hapi blogging... have a nice day! just visiting here....

    VastaaPoista
  5. Multa ei kannata kysyä neuvoa miten päästä eroon käsimerkeistä, kun ei olla vielä yhdestäkään päästy täysin eroon :) ...häivyttämällä pikkuhiljaa, vahvistamalla vihjesanaa jne.

    Meillä on maahanmeno todella hyvä, kun olen sen opettanut poimimalla naksun avulla ja sitten liittänyt käskysanan. Se toimi paljon nopeammin, kun taas istuminen ei ole läheskään varma ja sen taas olen opettanu kädellä. Vieläkin aina välillä joutuu hieman muistuttamaan. Seisomisessa meillä on molemmat vahvasti käytössä, vaikka "odota" sana tuntuu toimivan. Olen senkin alunperin naksulla poiminut. Luoksetulon pysäytystä ollaan kuitenkin treenattu käsimerkillä ja todennäköisesti siinä tulee olemaankin pelkkä käsimerkki eikä ääntä.

    VastaaPoista