Perjantaina vierailtiin Teslan kanssa ihanalla Terhi-tädillä Tampereella. Tesla oli niin innoissaan menossa sisälle, että ei malttanut edes pissiä automatkan päälle. Eikä iloiset yllätykset tähän loppuneet, kun reilun tunnin päästä ovesta tuli sisään Selma-sisko ja Sara. Rähinöiltä vältyttiin ja tytöt pärjäsivät keskenään erinomaisesti. Varmasti vieras maaperä oli omiaan totuttaa tämä lauma yhteiseloon. Vietiin koirat pienelle iltalenkille ja jätettiin ne hyvin mielin keskenään hengailemaan, kun lähdettiin käymään vähän ulkona. Hyvin pärjäsivät.
Pakkanen sotki lauantain hakutreeni haaveet, mutta sisaruksia viikon nuorempi Pyry-schape lähti lenkkeilemään ja kirmailemaan jäälle tyttöjen kanssa. Sara ja Pyry tulivat yllättäen hyvin juttuun keskenään. Sisarukset nyt keskittyivät keskenään nyhräämiseen. Nyhjäämistähän sitten riitti sisälle asti. Tesla oli hyvin poikki, kun Selma ja Sara lähtivät Helsinkiin ja jäi mielihyvin nukkumaan Terhin kainaloon, kun kävin kaupungilla tervehtimässä lisää tuttuja ja toin ihanan Mari-tädin tullessani. Teslahan oli tästä niin onnellinen, että minun olemassa oloni ei liiemmin liikuttanut.
Onneksi väsymys oli sunnuntain agilitytreeneissä tiessään. Me harjoiteltiin samaa rataa, kuin viime viikolla. Toisaalta se oli ihan hyvä, kun pystyi keskittymään hyvin ohjaamiseen, kun rata ja kuviot olivat jo takaraivossa tallessa. Tesla ei tällä kertaa malttanut odottaa paikoillaan niin kuin viimeksi, joten alku meni vähän suunniteltua huonommin. Estevälit olivat pidemmät ja koira ei selkeästi kestä vielä pitkää matkaa. Toisaalta myös intoa oli edelliskertaa enemmän, joten agilityesteiden veto oli malttia voimakkaampi. Paikallaan istuminen ei ole meillä vielä valmis liike, joten ei sitä treeneissäkään liika hinkata. Pitää koettaa ottaa paikalla oloa hallissa oman vuoron ulkopuolella ahkerammin niin eiköhän se siitä.
Teslan edelliskertainen nuuskuttelu oli kadonnut lähes kokonaan, mikä oli positiivinen yllätys. Alun kangertelusta loppurata sujui erinomaisesti. Keskiviikon koulutusvuorosta oli selkeästi hyötyä myös omalla kohdalla. Toisten virheet ja pienet kommellukset hienosäädössä näkee paremmin kuin omansa. Onnistuin vaihtamaan Teslan kädestä toiseen selän takana sujuvasti ja jatkamaan vielä seuraavalla esteelle, joka oli kyllä Teslan suosikki putki. Viimeksi tämä ei samassa kohdassa onnistunut ja otettiin kohta valsseilla. Nyt halusin kokeilla viime kerrasta viisastuneena toista tapaa ja itsekin yllätyin, kun sehän toimi. Eli tämä oli nyt sitten saksalainen tai jaakotus ilmeisesti. Minulla on vähän haussa termit, mutta eiköhän niitä tässä kevään aikana tule vastaan, kun on hyviä koulutuksiakin tiedossa.
Seuraavassa kohdassa oli vuorossa kepit, jotka otin ohjureiden avulla kolmesti ja kehitys oli silmin nähtävää. Viimekertainen kangertelu ohjatessa vasemmalta puolelta oli tiessään. Näki oikein koirasta, kun se tajusi pujottelun idean ja pääsi rytmiin. Nyt sitten pitää vaan osata lukea, missä vaiheessa noita ohjureita alkaa häivyttää ja miten se tapahtuu. Tällä hetkellä näyttää myös pujottelu tyyli olevan oikeantapainen. Käsillä ohjatessa tulee herkästi pomppiva pujottelu, mutta nyt koiran pää menee matalalla eteenpäin. Ohjureiden avulla saadaan myös alusta lähtien etäisyyttä kasvatettua koiran ja ohjaajan välillä.
Seuraavalla kierroksella oli vastassa A-este. Teslalle se on vielä uusi juttu, kun ikää on vielä niin vähän. Kouluttajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että hihnan kanssa omana esteenään sitä, kunnes koira osaa tulla sen alas oikealla tavalla ilman kiiruhtamista, niin että kontaktista tulee täydellinen. Meidän kouluttajalle kontaktiongelmat on tuttuja, joten ollaan niiden opettamisessa samoilla linjoilla. Onhan meillä tässä yli kahdeksan kuukautta aikaa ennen kuin päästään edes kisaamaan, jos vielä silloinkaan ollaan valmiita. Rengas, keinu, A ja kepit ovat käytännössä ne esteet, jotka meillä on vielä hakusessa enemmän kuin vähän.
Ainakin takaaleikkausten uskoisin olevan nyt Teslalla aika hyvin hallussa. Mukavat treenit meillä taas takana =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti