Kuulumisia

Nyt alkaa olla jo säädyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Kenties hiipuneet harrasteet myös hidastaneet blogin päivittelyä. Meillähän pyörii käytännössä enää viikottaiset pelastuskoiratreenit, joihin ei olla nyt hetkeen päästy.

Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.

Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.

Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.

Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.

Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:

Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola


Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.

Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.