Loputon mörkökausi

Alan olemaan todenteolla huolissaan Teslan arkailusta ja haukkumisesta. En osaa edes tulkita milloin sen haukkuminen on paimenelle luontaista vahtihaukkua ja milloin puhdasta mörköilyä. En ole myös päättänyt selkeää linjaa, miten toimin. Komentaminen on aika turhauttavaa. Suihkepullo on ihan kohtalainen, mutta välillä tuo vaan innostuu siitä ja lyö leikiksi. Tosin se on tehokas, kun saa ruiskautettua vettä juuri oikealla hetkellä. Huomion kiinnittäminen muualle toimii vaihtelevasti, mutta pelkään että ollaan niillä rajoilla, että houkuttelen sen vain tekemään jotain kivempaa. Sisätiloissa kyseessä, kun on lähinnä vahtimishaukku. Käsittääkseni Tesla myös vahtii lähinnä minun ollessa kotona. Yksinolot sujuvat edelleen hyvin, mitä nyt silloin tällöin syödään lojumaan jääneitä kaukosäätimiä tai järsitään huonekalujen kulmia. Suhteellisen vähällä pahanteolla ollaan kuitenkin selvitty. Enimmäkseen oletan tuon nukkuvan yksin ollessaan.

En tuosta vahtimisesta ole kuitenkaan niin huolissani, kuin ulkona räkyttämisestä erityisesti yllättäen ilmestyville yksinäisille ihmisille tai muutamalle ihmisella. Ei se väärin ole ilmoittaa kovaäänisistä vieraista ikkunan alla, kunhan se ei jää päälle. Ulkona tuo räkyttäminen tosin jää lähes poikkeuksetta päälle. Ihmiset ovat enemmän pelottavia kuin mielenkiintoisia. Ja räkyttäminen on kerrassaan raivostuttavaa.

Tätä ihmisille räkyttämistä ilmenee myös treeneissä. Jos jostain tulee ylimääräinen ihminen kesken kaiken niin siitä alkaa hirveä älämöly.

Tesla ei ole kiinnostunut vieraista ihmisistä vaan suhtautuu heihin lähinnä varautuneesti. Silloin tällöin ihmisissä on jotain pelottavaa ja jos siitä ei pääse ylitse niin alkaa se vimmattu rähinä. Tesla selkeästi haluaa itse käydä ensin haistamassa. Ne ojentuvat kädet ovat se kaiken pahan alku ja juuri. Vieraita ihmisiä lähestytään myös hyvin varautuneesti ja mielistelevin elkein. Häntä heiluu jalkojen välissä ja koko koira kiemurtelee.

Turhanpäiväistä nuuskuttelua

Nyt on sitten alkanut myös nuuskuttelu ja haahuilu kausi, lähinnä tokoillessa. Agilityssä on vauhtia ja Teslan motivaatio tuntuu olevan kohdillaan niin siellä suoritetaan esteitä innolla eikä sijaistoiminnoille ole tarvetta. Tottelevaisuudessa sen sijaan homma lähtee herkemmin käsistä. Nurmikon nuuskuttaminen on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin kontaktin pitäminen minuun.

Toissa kerralla Tesla lähti nuuskuttamaan kesken harjoituksen, vaikka minulla oli nami kädessä ja haahuili pitkän matkaa. Houkuttelemalla saan sen kuitenkin helposti luokseni, mutta meidän ohjaaja vähän varoitteli, että joudun vielä tekemään itsestäni aina suuremman ja suuremman numeron. Toivotaan, että tämä menee iän kanssa ohitse.

Olen kuitenkin asettanut meille uudet realistiset tavoitteet vuoden loppuun mennessä. Perusasento olisi mukava saada kuntoon, eli Tesla hakisi "sivu" käskystä itsenäisesti ilman avusteita oikean paikan iloisesti ja vauhdikkaasti. Sitten paikalla olo sanotaan nyt vaikka puoli minuuttia maaten, istuen ja seisten. Ja se, että kykenen kääntämään koiralle paikalla olossa selän. Siinä on jo tavotetta, mutta ollaan aika pitkälle voiton puolella, kun nuo hommat saadaan kuntoon. Suurelta osin riippuu omasta koulutusmotivaatiosta, kuinka nopeasti tavoitteet toteutuu, mutta hyvä kirjata itselleen ylös niin on sitten enemmän motivaatiota.

Tässä on vielä muutama Hennalta saatu tokokuva:






Tampereella hakuilemassa ja kyläilemässä

Perjantai-iltana oltiin Tampereella hakuilemassa. Mörköilyhän seuraa meitä myös hakutreeneissä. Maalimiestä lähestytään varovasti mielistelevin asentein häntä koipien välissä heiluen. Pahimmassa tapauksessa pysähdytään juuri ennen maalimiestä ja mietitään voiko sen luokse mennä. Aika näyttää onko tämä nyt sitten vaan ikään kuuluva ilmiö ja päästäänkö siitä eroon kovalla työllä vai voidaanko unohtaa pelastuskoirahaaveet. Treeneissä oli pieni porukka mukana, Teslaa viikon nuoremmat Trasseli-veljekset Pyry ja Kasi omistajineen, Anitan Klaara ja Pyryn omistajan Piian konkarikoira Jojo (tiltun veli). Heti alkuun piti Teslan arkailla Anitan sadetakkia, mutta pääsi siitä onneksi yli ja Anita kelpasi maalimieheksi. Vietiin kaikki maalimiehet yhdessä piiloon ja Tesla lähti hienosti joka piilolle ja tuli maalimiehen kanssa takaisin keskilinjalle. Tosin varsinkin pari ensimmäistä piilolle menoa oli varovaisia, mutta nakejen avulla oltiin hyvää pataa maalimiehen kanssa eikä ollut mitään ongelmia sen suhteen, että maalimies toi koiran pois piilolta. Sen jälkeen, kun kerran ollaan sujut maalimiehen kanssa, ei tämän luota ole mikään kiirus pois. Kai sitä voi pitää positiivisena merkkinä. Piia oli neljäntenä ja viimeisenä kokeillen hieman leikittää Teslaa, mutta ei hirveästi kiinnostanut leikki vieraan kanssa. Varsinkin, kun oli nakkejakin tarjolla. Meillä on nyt siis hakuilun suhteen operaationa saada motivaatiota kasvamaan ja tehdä maalimiehistä entistä ihanampia ja toivon mukaan päästään siitä varovaisuudesta eroon pikkuhiljaa. Oma roolini on hyvin neutraali.

Treenailun jälkeen päästettiin pennut peuhaamaan keskenään. Aikamoista nyhjäämistä ja risuja ja oksia tuotiin tuliaisina turkin täydeltä. Ihanaa, kun Tesla sai ikäistään ja rotuistaan peuhaseuraa, kun sitä ei ole meillä liikaa tarjolla.

Tesla oli kylässä todella hienosti, eikä protestoinut yksinjäädessäkään muuten kuin lurauttamalla pisut oven taakse. Sunnuntaina pääsi palkkioksi seikkailemaan pyynikin maisemiin. Laitetaan siitä vielä loppuun jokunen Terhin ottama kuva: