Tokotilannetta, vähän agia ja lampaita!

Tesla työstää voittajaa 1-2 kertaa viikossa ohjatusti, hävettävän vähän itsenäisesti. Kaukoja tehdään nyt esteen takana, vaihtoihin ja tekniikkaan olen tyytyväinen, mutta matkan kasvaessa suorastaan loikkii eteenpäin. joten nyt opetellaan lähinnä sitä malttia suorittaa ne vaihdot liikkumatta sivuille tai eteen. Ruudussa ollaan päästy jo nauhan ja merkkien tarjoamisesta eteenpäin, sekä otettu tyhjiä toistoja, mutta vaatii niitä toistoja. Liikkeestä istuminen on hiomista vaille valmis. Seuraaminen on aika karsee nyt jostain syystä ja perusasennot on kadonneet lopullisesti ja askeleen on ihan hirveitä. Hyppynouto ja metalli on molemmat riittävän hyvät, mutta tunnarissa se mälvääminen on ihan mahdotonta, joskin se on ollut paljon pahempaa ja välillä se jopa mälvää vähempi. Eli näillä eväin voittaja korkataan joskus loppu kesästä tai alku syksystä.

Agilityssä Tesla korkkasi kolmoset iloisen rallatellen vähän miten tykkää Mariannen ohjaksissa. Videot on tulossa joskus. Viime lauantaina se pääsi pitkästä aikaa Heinin koulutukseen ja oli aika kivaa. Saatiin koko 37 estettä mutkineen suoritettua ja vaikka paikka oli täysin uusi eikä mikään kovin avara niin koira toimi niinkuin on toivottavaa toimia.

Zelda suuntaa tosissaan alokkaaseen... voi syvä huokaus. En sitten jaksa odottaa siitä valmista, koska ei siitä valmista muuten tule kuin antamalla ensin kansalle vähän leipää ja sirkushuveja niin ehkä häpeä saa ohjaajan ottamaan itseään niskasta kiinni?

Mutta jos...

...Zeldasta ei tule tokotähteä niin siitä ehkä tulee lammaspaimen! Hannis ja Pöysti ottivat meidät mukaansa Somerolle ja reissun päätteeksi olin oikein tyytyväinen koiraani. Toki pelkäsin pahinta ja oli varautunut joko totaaliseen lampaiden ignooraukseen ja paskansyöntiin tai sitten täydelliseen kaaokseen. Meillä kuitenkin oli aika kivaa. Ensin käveltiin ulkona liinan kanssa lampaiden perässä. Aina, kun koira ryki niin liike seis kunnes se rauhoittui ja sitten taas matkaa. Näin kuljeteltiin lampaita verkkaaseen tahtiin kentän päästä toiseen. Työkoirat tarkkailivat kentän laidalla ja varmaan myhäilivät ihan hyväksyvään sävyyn, kun karvaturri osoitti kiinnostusta lampaisiin eikä heihin. Sitten mentiin seinien sisään pörräämään ja Zelda pääsi irti ihan vaan pyöriskeltiin minä toisella puolella lampaita ja koira toisella. Muutama liian innokas lähestyminen, mutta äänellä ja sauvalla saatiin ne nopeasti haltuun. Toki se paska maistu hyvältä, varsinkin, kun ei saanu tehä mitä tahtoo. Ennenkaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että koiralla oli kiinnostus lampaisiin, homma pysyi hallinnassa eikä se koettanu syödä lampaita. Toki hallinnan eteen on tehtävä töitä, että jahtaamisvietti ei pääse valloilleen, mutta kyllä sillä varmasti mahdollisuudet on opetella tekemään työtä vaaditulla tavalla.

ps. Meidän keittiöremppa on vieläkin kesken ja pahvilaatikko elämä jatkuu. Huokaus.

Karhu kohdattu ja kolmoset kutsuu!

Meidän viime vuoden tavoitteet oli päästä agissa kolmosiin ja tokossa voittajaan, molemmat tavoitteet toteutuivat vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta ei se ole niin kuukaudelleen. Paljon on ollut viime vuonna ja vielä tänäkin esteitä täysiä treenaamiselle ja kisaamiselle. Listassa voisi mainita ainakin valmistumisen, työelämään siirtymisen, vesivahingon, muuton ja sen myötä alkaneen rempat, joka on yhä päällänsä, mutta pian on pahin ohi eli keittiö valmis ja sitten vaan otetaan rennosti ja tehdään siinä sivussa.

 

Eilen oli kisapäivä mulla ja Teslalla sitten viime vuoden elokuun. Ei meillä kyllä ollut viime vuonna muutenkaan kuin kaksi yhteistä kisareissua, joista molemmista tarttui käteen nollavoitto. Se kolmas jäi kaivelemaan. Hienoja läheltä piti suorituksia Tesla kävi tekemässä lainaohjaissa, mutta sitä punaista lankaa ei ihan ehtinyt löytyä olemattomilla treeneillä. Eiliset radat oli kyllä oikeastaan kaikki totaalisen kamalaa katsottavaa ja luokatonta ohjausta. Ekalla radalla meni muuten ihan hyvin, mutta hätäilin keppejen jälkeen tulevalle hypylle ja vedin koiran väkisin ulos väärästä välistä. Jatkettiin matkaa siitä kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska moka oli täysin mun. Muuten rata olisi varmasti ollu kohtuullisen nopea nolla räävittömistä kurveista huolimatta. Seuraavaksi vaihdettiin tuomaria ja edessä oli enemmän mutkia. Oikeasti meille tosi kiva rata, mutta ei sitten kuitenkaan. Suunnittelin alkuun pakkovalssia, mutta olisi täytynyt tehdä ennakoiva, koska koira varasti törkeästi ja siitä seurauksena syöksyi väärään päähän putkea. Loppu rata oli sitten yhtä törkyilyä mukaanlukien jäätävä lentokeinu. Olin aika varma, että saadaan ajella sunnuntaina Lietoon metsästämään sitä viimeistä nollaa...

 

Viimeisenä vuorossa oli hypäri ja meillähän ei ole ennestään yhtään hypärinollaa. Rata oli kyllä taas kamalan kiva, mutta suunnittelin ohjauskuviot päin kuttua ja koira varasti taas lähdössä. Onnistuin kuitenkin jotenkin rääpimään kokoon puhtaan suorituksen viime hetken pelastuksilla ja omituisilla ohjauksilla. Tesla meni kyllä aika lujaa, mutta epäilin silti riittikö aika kaikkine kaarineen ja pelastuksineen sekä typerine ohjauskuvioineen. Kyllähän se riitti! Alitettiin ihanne aika -0,86 sekuntilla ja seuraavalla koiralla oli hieman yliaikaa, joten sehän riitti luokannousuun oikeuttavan SERTiin! Nollavoittoputkella sinne kolmosiin sitten päädyttiin. Kolme kisapäivää, joista jokaisessa yks nollavoitto ja loppuradat riemukkaita hyllyjä.

 

Kisatauko ei oo kyllä tehnyt meille kummallekaan hyvää, mutta toisaalta eipä me olla tauolla oltu minkään motivaation tai tarpeen vuoksi vaan ehkä enemmän olosuhteiden ja sen, että ei oo vaan sitten ohjaaja napannut, että olisi nähnyt vaivaa kisoihin lähtöön... Taas vois puhua niistä vanhoista hyvistä ajoista, kun käytiin kimpassa ja kannustettiin toisiamme, mutta eihän se enää olisi kyllä mahdollista nykyisillä kisaajamäärillä ja tahdilla. Tampereella oli kyllä kiva käydä, kun oli tuttuja kisaamassa sopivasti niin schapetuttuja kuin jokunen porilainen. Kesällä olisi kyllä kiva repäistä joku Mikkeli/Kouvola-aksentin kisaretki.

 

Tesla ei ole mun eka kisakoira, mutta se on eka kisakoira, jonka oon rehellisesti luotsannut kolmosiin alusta loppuun. Tiltun kanssa me keräiltiin vaan niitä hypärinollia ja joku muu hoiti loput. Sallin ura katkesi kakkosissa ja Nadan ykkösissä. Nyt on kyllä aika asettaa itselleen, että koiralleen uusia haasteita. Onneksi Teslasta on vielä monta vuotta iloa niiden uusien haasteiden parissa. Zeldan kanssa mulla on tällä hetkellä varsin epätoivoinen olo, että tuleeko siitä ikinä oikeaa agilitykoiraa, se on niin mahdoton ja en vaan osaa käsitellä sitä agilityssä. Ja nyt meillä ei ole edes mitään ryhmää, jossa treenata, joten yksin treenaamisesta ei kyllä tasan tule mitään. Ei me silti ihan olla luovutettu. Päästiin mukaan sellaiseen koulutukseen kuin "estehakuisuus vs. hallinta", jossa nostetaan ainakin mainoksen mukaan kaikki Zeldan ongelmat pöydälle, joten ehkä me saadaan sieltä jotain uutta puhtia ja evästä.

 

Zeldasta puheenollen pistetään pieni video meidän maanantain PK-tottis kurssilta ja selitykset sitten perään:

 

 http://www.youtube.com/watch?v=YwOj9lUXij4

 

Seuraamisessa sillä on kiva perustekniikka, toki ne käännökset edelleen vaatii hiomista ja mun täytyy edelleen opetella kävelemään paremmin. Hieman enemmän sillä voisi olla voimakkuutta touhussa mukana. Luoksetulon stopit sillä näemmä on hallussa, kun lelua kaivaessa ennakoi hienosti, vaikka luoksetulohan tuossa kuuluisi tehdä.

 

Ja viime viikonloppuna me tavattiin viimein se KARHU. Ja vaikka vähän sitä mietti, mihin sitä taas rajojaan tunkee niin karhun kohtaaminen oli oikeasti mielenkiintoinen retki. Zeldasta ei kyllä tule suurta metsästäjää ja testaaja epäili josko se edes lammaskatrasta osaisi puolustaa, mutta kyllä mä siihen ehkä tosipaikan tullen luottaisin ja täähän oli karhu, ei karhut syö lampaita. Seuraavan kerran mennään susitestiin ;)

 

 

Zelda oli oikeastaan koko testin oma iloinen itsensä. Selkeästi se ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, joten se teki sitä mitä osaa eli löi leikiksi. Palautumiskykyyn olin ehkä eniten tyytyväinen, koska karhun mentyä siitä ei voinut mitenkään nähdä äskeistä "hurjaa" kohtaamista, kun karhu katosi näkyvistä, se katosi myös mielestä. Testinohjaajan kommentit on mulla kanssa nauhalla, mutta en ole niitä vielä ehtinyt kuunnella uudelleen. Pitkälle kyllä olin samaa mieltä, mutta hieman tuota paineistumista ja pelkoa ehkä itse näkisin vähemmän, mutta sitä testaajakin sanoi, että ihan sama oma iloinen itsensä ennen ja jälkeen testin.

Vertailu videona tässä kotioloissa maailman rauhallisimman ja kilteimmän 5-v nöffi herran suhtautuminen. Hemmo olikin yllättäen hurjana ja vähän jäi haukku päällekin, mikä kertoo siitä pehmeydestä, mutta hieno Hemmo:

 

Loppuun vielä pari kotiutumiskuvat Ulvilasta:

 

 

Maanantai kolmella kattauksella

Mä olen kyllä nauttinut siitä, että olen yhden päivän pyhittänyt omille koirilleni hallilla vietetyn ajan suhteen eikä ole vielä pakkaset onneksi kiusanneet eikä nuo onneksi pienestä edes jäädy. Ja Zeldan päänuppi kestää vallan hyvin kahdet treenit päivässä.

Eilen oli aksassa teemana kepit ja erikulmat. Tehtiin niitä verkoilla ja Z meni oikein sujuvasti. Eka kierros oli melkosta juhlaa, kun päästiin paikalla istumisesta yksi mielisyyteen. Tokalla kierroksella tuli "väärältä puolelta" ohjattavuuden ongelmat eteen. Miten se voi olla niin vaikeeta? Nyt täytys vaan treeniä väkisin "väärää puolta". Zeldan siskolla on upea pujottelu ja se ominaisuus on kyllä tainnut tarttua onneksi meihinkin, vaikka kypsyminen valmiiseen on vähän hitaampaa, kun omaa tahtoa on enemmän kuin kuuliaisuutta ja ohjaajanöyryyttä.

Z pääsi aksan jälkeen mantteleineen lepäämään ja Teslalla oli tokovuoro. Treenattiin taas liikkeestä istumista ja mun täytyy muistaa antaa käsiapu tarpeeksi lähellä itseäni niin tulee paljon parempi istuminen. En näe toistaiseksi liikkeessä muita puutteita, kuin treenaamattomuuden. Sitten tehtiin luoksetuloa takapalkalla, stopit oli hyvät ja nyt ehkä kolmannen kerran tätä liikettä kokonaisuutena otettuna meni maahan heti ekalla käskyllä. Mä niin rakastan treenata tota koiraa, kun sillä on motivaatio kohdillaan, koska sen oppimiskyky on valtava, jos vaan osaa opettaa.

Zeldalla pääsi levättyään PK-tottistelemaan. Mulle sanottiin, että ei voi muka treenata kahta asiaa yhtä aikaa, eli paikalla istumista ja eteentuloa. Eikä riitä vissiin, jos se kerran tekee täydellisen eteentulon ilman pienintäkään käsiapua täydeltä matkalta, varsinkaan, jos ei oo ollut yhtään todistajaa näkemässä :D No on se silti alkanut hahmottaa liikkeen tarkoitus. Tätä nyt vaan tarvisi treenata. Noudon ikuisuus ongelma on se tarttuminen ja siitä on tainnut tulla jo paha tapa. Se osaa istua, kun heitän kapulan, juosta täysiä kapulalle ja juosta täysiä kapulan kanssa mun luokse. Se ei osaa ottaa kapulaa miettimättä suuhunsa eikä se osaa vielä luovutusta, mutta ei me olla luovutusta opeteltukaan. Eikä sillä ole kyllä kiire, mutta se kapulaan tarttuminen on nyt remontoitava. Kokeiltiin hetsata niin, että heitin ja vein koiraa pois päin ja lähetin. Se ei toiminut, koska Zelda unohti, missä kapula on. Avustajalla saatiin kyllä sitten toimimaan ja se oikeasti tarttui kapulaan heti. Nyt täytyy siis vaan hetsailla, mutta ei niin, että koira saa tilaisuuden unohtaa kapulan sijainnin eli ei vielä koiraa pois päin kapulasta. Loppuun tehtiin eteenlähetys ja vietiin yhdessä lelu seinän viereen ja sitten käveltiin pois päin ja Zelda tuli kuuliaisesti perusasentoon. Yleisöstä kukaan ei uskonut, että se olisi lähtenyt käskyllä eteen ja muistaisi vielä missä lelu on. No eihän Z semmoista unohda. Kiltisti se seurasi. Otettiin siis muutama asken, pysähdys, muutama askel ja lähetys. Ja vaikka se seurasi oikein kuuliaisesti ilman mitään edistystä niin hienosti se irtosi heti lähetyksellä ja säntäsi lelulle. Voiko tätä selittää muuten kuin, että kyseessä nyt vain on briardi? Ja kyllä siitä vielä leipoutuu PK-koirakin, uskokaa tai älkää :D (Esineruudun opettaminen kyllä saattaa olla haastavaa...)

Käytöskoulutusta osa 1

Multa on nyt tekosyyt loppu opettaa tytöille edes jotain käytöstapoja ihan arjessa, joten lähdetään nyt niitäkin työstämään ihan tosissaan. Ollaan kotiuduttu Ulvilaan ja vaikka viime vapaat lusmuilin maalaamisen parissa niin tänään aloitettiin käytösharjoitukset ja jatketaan niitä tästä eteenpäin päivittäin. Ja se mikä nyt on tosissaan työnalla on remmikäytös, koskien molempia ja suunnitelmat on selkeät niin eiköhän se siitä.

Vapaat onnistuin lusmuilemaan vielä käyttäen maalaamista tekosyynä ja karaten hallille purkamaan patoutumia. Tästä päivästä alkaen tarkoitus on kuitenkin käydä molempien tyttöjen kanssa remmilenkkeilemässä päivittäin yhteensä vähintään tunti. Ja samalla alkaa oman kunnon kohotus operaatio. Ja voin kyllä kertoa, että täällä "maalla" eli siis ehkä taajamassa ennemmin on aivan ihanteellista kulkea verrattuna keskustaan. Pyörätiet ei ole ahtaita ja vastaantulijoita tulee sopivasti, ei rasittavia mummoja, joka nurkan takana. Eikä ole houkutusta heittää koiria peräkonttiin ja ajella kirvatsiin, koska sinne on niin pitkä matka ja kävelymatkan päässä on peltoja sekä metsää.

Toki tytöt päättivät tänään terrorisoida aloitusta levittelemällä työpäivän kuluksi roskiksen ympäri kämppää, joten ei ehditty ihan tuntia kulkea ennenkuin piti lähteä taas hallille.

Tulin nyt siihen tulokseen, että molempien käytöksessä on parannettavaa ja mun täytyy hoitaa niiden kulkemiset kuntoon erikseen, koska tekniikat on erilaiset. Tesla on ollut kaupungissa aina ihanteellinen koira kuljettaa, se ei vedä eikä rähjää. Ei kyllä Zeldakaan rähjää vastaantulijoille, mutta sitä kiukuttaa, jos se ei saa kohdata niitä niinkuin itse tahtoo ja ensin se repii remmiä ja kun se ei käy niin alkaa meukkaaminen ja komentaminen mua kohtaan. Toki se myös sinkoilee remmin päässä kuin mielenvikainen ja koettaa juosta autojen kanssa kilpaa, jos se saisi päättää se kulkisi koko lenkin peruuttaen vetäen minua perässään remmi suussa.

Teslan itsetunto on nyt kohollaan ja treeneissä se näkyy positiivisena ilmiönä, mutta lenkillä se kulkee häntä pystyssä ja koettaa pörhennellä pienemmilleen, jos kiellän sitä menemästä tervehtimään. En tahdo koiran itsetuntoa tiputtaa komentamalla enkä kyllä kovasti siihen Teslan kohdalla luotakaan vaan me aletaan nyt kunnon kukkahattutätiremontti. Ohitustilanteisiin naksua ja nannaa niin uskon niiden olevan parissa viikossa melkolailla täydelliset. Ihmisethän se on osannut jossain kohtaa ohittaa vapaana ollessaan käskyllä, mutta koirat on aina ollut vähän haaste. Ei se niille kyllä vapaana pörhistele, mutta remmin päässä on ruvennu pörhistelemään, jos hihna kiristyy, joten ei kiristetä sitä niin ei tarvi pörhistellä vaan opetellaan ohittamaan myös koirat niistä välittämättä.

Tapaus Zelda on sitten toista luokkaa. Sitä ei edes namit lenkillä kiinnosta, jos sillä on parempia kohteita mielenkiinnolleen. Sen kanssa kukkahattu jätetään siis vaatehyllylle ja mukaan otetaan aimo annos pitkäjänteisyyttä, auktroteettiä, määrätietoisuutta ja kuria. Sinkoilusta ja remmin repisestä tulee heti kielto ja jos ei kieltoa uskota niin sopiva pakote hihnasta (ei mitään päätöntä riuhtomista siis) ja jos ei mene perille niin tilanteesta riippuen pysähdytään jäähylle tai napataan karvoista tai korvasta. Uskokaa tai älkää, mutta me tänään nautittiin jopa yhdessä kävelystä ja uskon, että nautitaan päivä päivältä enemmän ja touhu alkaa näyttää kauniilta myös ulkoapäin.

Uskaltaisko tähän asettaa jotain tavoitetta? No jonain päivänä mä kävelen remmit löysällä, suu hymyssä KAHDEN karvaturrin kanssa pitkin kyliä.

Meillä on kyllä lopulta aika pienet murheet, vaikka se lenkkeily on toki suuri osa arkea. Toki Tesla käyttäytyy aina kaikilla lämmittely- ja jäädyttelylenkeillä kuin enkeli, samoin massatapahtumissa, mutta satunnaisten kohtaamisten ja erityisesti naapuruston kanssa sillä on parannettavan varaa. Vahtivietti ja sen liiallinen käyttö on ton koiran yksi ärsyttävämpiä puolia, ei siinä kyllä muuta ärsyttävää olekaan, mutta äidiltään on sen kyllä täysin perinyt. Eikä siihen oikeastaan ennen Zeldan tuloa edes osannut kiinnittää tarpeeksi huomiota.  Nyt sillä on vaan taas ollut haukku hieman herkällä uudessa kodissa ja uusissa äänissä... no kyllä se siitä tasaantuu, kun kotiutuu, mutta olisin ihan valmis oikaisemaan onneen, vaikka sitruunapannan avulla. Alkuunhan Z oli pari päivää pihalla ja Tesla kuin kotonaan, mutta Zelda tasautui sitten tosi kivasti ja Tesla taas kehittää omaa kivaa.

Mutta koska tää arkikäytös on niin tyhmää niin seuraavaksi mä postaan kuinka kivaa meillä oli taas eilen treeneissä :)

Kohti SM-tokoja

Meidän seuralla on pyörinyt vuoden alusta treenirinki koirakoille, jotka haaveilevat ensi kesän SM-karkeloista. Me ollaan tietysti ilmoittauduttu innokkaina mukaan, mutta ei olla päästy kertaakaan töiden ja muuttokiireiden vuoksi treeneihin. Tänään sitten päästiin niin ei päässyt kukaan muu, mutta tehokasta treeniaikaa hallilla just sen verran, kun itse tarvi, sopi kyllä mun tapetointisuunnitelmille.

Otin ensin Zeldan ja tehtiin paikalla käännöksiä. Ensin käsky, sitten katsen ja sitten käännös. Oikealla sujui tosi hyvin ja vasemmalle vähän heikommin, mutta treenillä uskon, että tulevat kuntoon ja tätä on helppo treeniä olkkarissa. Sitten kyllä rikottiin nouto. Ote kapulasta oli jotekin tosi epävarma ja kapula pyöri koiran suussa. Tarttuminen oli taas heikompaa, ehkä se johtui siitä, kun kerran komensin, kun varasti tai sitten ei. Vauhtiin ja intoon ei komentaminen vaikuttanut pätkän vertaa. Ehkä me itketään tätä noutoa maanantain treeneissä, jos ulkopuolisella olisi jotain parempaa sanottavaa.

Sitten sain sisään ajettua sen kiertämisen, joka oli totaalisesti kadoksissa. Tarjosi kovasti tuolille kiipeämistä, mutta kivaahan se oli, kun pääsi juonesta kiinni. Nyt täytys muistaa ottaa joka kerta tätä niin menisi jakeluun.

Zelda pääsi jäähylle autoon ja otin Teslan luoksetuloihin. Ihan hyvät treenit saatiin takapalkalla ilman avustajaakin. Ainoastaan kerran se varasti kipolle, mutta se teki muuten niin hyvin niin ei se haittaa. Tehtiin siis voittajanluoksetuloa ja vapautin koiraa kipolle, joko suoraan stopeista tai vasta perusasennosta. Tämän jälkeen koitettiin ajaa namipalkkaa kaukoissa sisään, mutta Tesla oli ihan ihmekierroksilla luoksetulotreenistä, joten päätin suosiolla siirtää olkkariin, koska sen asennonvaihdot oli syöksyjä namille eikä se pystynyt yhtään kuuntelemaan, kun näki vaan nakin.

Zelda pääsi vielä lopuksi tekemään luoksetuloa, täydellä matkalla. Paikalla istumisen kanssa tuli tahkottua hetken verran, mutta itse luoksetuloihin en voisi olla enempää tyytyväinen. Tehtiin vain kaksi toistoa täydeltä matkalta ja ekalla oli vähän apuja, mutta tokalla ei yhtään ja molemmilla kerroilla tuli todella nätisti eteen. Patukka oli palkkana leuan alla. Se selkeästi toimii, koska koiralla on intoa tulla täysiä loppuun asti ja se haluaa itse asetella itsensä niin, että saa otettua kopin kertaheitolla :)

Niin ja sinne SM-karkeloihin mä nyt haaveilen ensisijaisesti tuon briardin riiviön kanssa, joka alokkaaseen tai avoimeen. Tesla on niihin juhliin liian tuulella käyvä ja ollaan alettu työstää tosissaan tuota voittajaa, joka on taas sen luokan kisoissa aika haasteellinen koitos, vaikka toisaalta, jos joku on sitä mieltä, että haluaa meidät ehdottomasti joukkueeseen edes varakoirakoksi niin toki me suostumme ;)

Hyvästi Pori!

Mun ei koskaan pitänyt tulla Poriin jäädäkseni ja olin useamman vuoden vakaasti mielellä, että en sinne jää. Syksyllä 2005 kuitenkin aloitin insinööriopinnot, joita en koskaan toki suorittanu loppuun. Meni siinä yksi välivuosi maailmalla leikkien CSI-tutkijaa (forensic chemistry, uni of glamorgan) ja kunnes muutin kiertokadulle, en toki jäädäkseni. Niin sitä sitten vain jumahti yli neljäksi vuodeksi ja sai pitkän odotuksen jälkeen oman schapendoesin kotiin. Toki Salli yritti siinä jossain kohtaa korvata koiran puutetta, mutta parempi sen on elellä "maalla", vaikka se henkisesti viihtyi. Jossain kohtaa tuli järki käteen ja vaihdoin teknisen journalismin kurssien loppuessa kesken kemiantekniikan inssi-opinnot prosessihoitajan tutkintoon ja taas oli selvää, että keskustayksiöstä on päästävä pois. Siinä ehti kuitenkin ennen työelämään siirtymistä vapaahkosta opiskelija elämästä nauttiessa hankkia toisen koiruuden ja niin oli asiat kohdillaan, taloudessa eli schapendoes ja briard, niinkuin kuuluukin :)

Asuntotarjonnan kyttääminen alkoi varmaan niillä kohdin, kun koiramäärä oli oikea ja valmistuminen näytti realistiselta. Vakinaistamisen myötä se muuttui sitten jo asunnon metsästämiseksi, kun tajusin, että tännehän sitä jäädään. Ilman työtä olisin todennäköisesti vaihtanut maisemia. Pidempään oli jo itsestään selvää, että keskustan kerrostalohelvetti ei ole se ihanteellinen koiran omistajan koti. Toki molemmat tytöt on keskustassa elämisen ansiosta aika hyvin sosiaalistettu kaikenmaailman hälinään, mutta kyllä sitä jonkinsortin "helpoutta" vaan kaipaa...

Haaveilin jossain kohtaa jostain mummon mökistä, mutta järki tuli onneksi vastaan. En ole kuitenkaan vielä ihan valmis oman talon tuomiin haasteisiin. Järkevin vaihtoehto oli rivari. Ja lopulta se oikea löytyi ja onnellisesti tarjous meni kertaheitolla läpi. Kaikella etsimisellä ja aiemmin epäonnistuneella tarjouksella oli selkeästi tarkoituksensa. Tällä hetkellä koti vaikuttaa aika unelmalta: rivitalon päätyhuoneisto, riittävän kokoisella pihalla varustettuna ja loistavalla sijainnilla.

Muutimme siis tyttöjen kanssa Vanhaan-Ulvilaan. Työpaikka on edelleen Porissa ja työmatka suunnilleen samanpituinen. Parhaita puoli tässä on tosiaan oma takapiha, jolla on kokoa ihan sopivasti. Kuuleman mukaan lähistöltä löytyy mielenkiintoiset lenkkipolut ja peltoa riittää. Parasta on, että ei ole rappukäytävää eikä humalaisia huutamassa sekä kolistelemassa viikonloppuisin oven takana. Ja Zeldan poikaystävä Jartsa asuu melkein naapurissa, joten pelikaveripula on ratkaistu. Ja takapihalle tulee aika mahtavia puutarhakalusteita ;) Ja sitten mä pääsen sisustamaan.

Vaikka tämä onkin koirien treeni- ja kuulumisblogi pääsääntöisesti, mutta oman asunnon ostaminen on sen verran suuri elämän mullistus, että kyllähän se vaatii oman postauksensa. Ja toki tällä on vaikutus myös koirien elämään, uskoakseni vallan positiivinen. Viime aikoina koirat ovat olleet ihan heitteillä muuttourankan alla, mutta osoittaneet olevansa oikeita aarteita kaikesta huolimatta. Nyt on aika siis keskittyä taas olennaiseen ja palauttaa normaali rytmi ja vähän enemmän kohdilleen! Luvassa on siis rutkasti treenailut iloa ja muuta muvakaa, remontin sujuessa siinä sivussa omalla painollaan ilman stressiä ;)

Tyttöjen kuvaterveiset uuden kodin merkeissä:

Olen asunut siis kuukauden vuokralla ja ollut samalla asunnonomistaja. Pidettiin tähän ehtooseen asti majaa Porissa. Lauantaina heitin tytöt Ulvilaan ja jätin sinne tottumaan, kun itse suuntasin kouluttautumaan koetoimitsijaksi ja porukat tuli viikonlopuksi apuun purkuhommissa. Purkaminen voittaa muuten pakkaamisen kuus nolla. Eihän sitä uuteen kotiin hetkessä totu ja tunnin verran oli jaksettu kapinoida. Jotenkin tuntuu, että Z on paljon hämmentyneempi tilanteesta ja Tesla taas on niinkuin olisi aina ollutkin, mutta eiköhän se elämä tasaannu ja nyt jo näyttää siltä, että ne todelliset ongelmat on tuon schape-elukan kanssa... kuten naapureille tai muille haukkuminen takapihalla. Eiköhän tuo vahtivietti kuriin saada ja eihän se tarkoitus ole tuota takapihaa vahtimiseen käyttää. Teslan kanssa keskitytään takapihalla treenaamiseen. Zelda saa varmaan enemmän vapauksia pihan käytön suhteen, jos jatkaa samalla linjalla.

On tää jännää, tää asunnonomistanen, katotaan nyt kuka malttaa nukkua ensi yönä :)

Kotiläksyjä

Joihin luvataan paneutua viimeistään ensi viikon alusta, kun muutto on ohi. Saanko mä vielä kerran sanoa, että vihaan muuttamista? Tänään otettiin kuitenkin pieni irtiotto pakkaamisesta ja ajeltiin Turkuun tokoilemaan Lentsun yksärillä lämpimiin sisätiloihin hyvässä seurassa.

Tesla:

Luoksetulo
-suurin ongelma läpijuoksu
-takapalkka ostettu hyvin
-ekana tehtiin stoppia, sitten stoppi ja maahan sekä vielä koko juttu sivulle saakka, josta vapautus
-"piilotakapalkka" käyttöön aina, kun on avusta, eli kippo ei ole maassa vaan avustajalla
-itsekseen treenaillen kippo maassa ja liike myös loppuun eli vapautus sivulta

Ruutu
-näyttöruutua nyt enempi, vauhti ei tästä pudonnut, vaikka omat ennakkoluulot oli muuta
-suorapalkkaa rinnalla unohtamatta

Kaket
-Ruokapalkan sisäänajo (tai pallo) niin että sen avulla aletaan kasvattaa matkaa, eli palkka maassa koiran edessä ja siihen vapautus

Zelda:

Maahanmeno
-eri keinoja nopeuttaa hidasta maahanmenoa sekä liikkeessä että sivulta
-pudotaan molemmat maahan ja sitten vasta palkka (ei siis namilla houkutellen)
-kiertämisen kautta, toimi! Täytyy vaan vahvistaa ja parantaa kiertämistä, se oli ihan kauhean hukassa!
-alustan avulla, lähti sekin toimimaan!
-kaksi jälkimmäistä olivat siis helpompia ohjaajaajalle

Käännökset
-malttia, kävele hitaammin, käännä ensin pää!
-liikkeestä täyskäännöstä (ei katsota koiraan, eikä sivuille jne)
-oikeaa ja vasenta nyt paikallaan hinkaten, pää kääntyy edelleen ensin!

Kiertäminen
-KOTILÄKSY

Mennen tullen ei päästy tietenkään suorinta tietä, eikä ajettu ihan kahdessa tunnissa Turusta Noormarkkuun, mutta nippanappa ehti Tesla vielä treenimään aksaa ja vauhtia riitti vielä sinnekin! Kisakuume, kisakuume... alahan tulla :)