torstai 13. heinäkuuta 2017

SBRY Erkkari 2.7.

Olikohan tämä jo viiden erkkari briardin omistajana?

Ohmilla oli eka erkkari ja tällä kertaa vielä pentukehissä. Pentuja oli ilmoitettu 12kpl ja kehässä nähtiin 6kpl uroksia. Ohmin sain mielestäni ihan kivasti seisomaan ainakin jotenkin päin, mutta ravannut se ei juuri askeltakaan. Kauhea kiire juosta velipojan perässä, häntä nousi ja vauhti kiihtyi, kuten kuvat osoittaa:




Kuvat: Tuula Pullinen, Henna Lindell, Tuula  Tanska

Saattaapi olla, että sellaista kehää ei nähdä, jotta Ohmi juoksisi minun kanssa asiallisesti. Onneksi näyttelykehien ulkopuolella häntä saa olla just siellä, missä tykkää ja minullehan se vaan passaa, mitä korkeammin se heiluu. Selvittiin tästä kuitenkin molemmat ehjinä ja iloisina maaliin, vaikka tuomari meidät ekana ulos kätteli, mutta arvostelua kehtaa kyllä katsella, vaikka tuosta pään koosta olen hiukan erimieltä, että ei sen nyt kauheasti isompi tarvisi olla. Mahtuu ruokaa ihan tarpeeksi tostakin luukusta sisään.

(Ja saa koettaa katsoa väärinpäin, kun en saa käännettyä)

"Lovely puppy" alkoi arvostelu ja sitähän se on. Velipoika Urho oli upeasti PEK3 ja sai vielä kunniapalkinnon, joten ollaan oikein ylpeitä heidänkin edestä. Käytökseltään veljekset olivat molemmat erinomaisen iloisia ja avoimia.






Zeldalla tämä oli neljäs erkkari ja edelleen oli erikoistuomarin mielestä erittäin hyvä. Tällä kertaa esitin Zeldan itse varmaan ensimmäisen ja viimeisen kerran näyttelyssä, jos ei sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa pentukehässä lasketa. Täytyy silti todeta, että Zelda juoksi tällä kertaa tosi asiallisesti ja oikeasti jopa juoksi alkuun. Hieman se alkoi jossain kohtaa tarjota seuraamista ja eihän siitä voinut muuta kuin kehua.


Zeldan arvostelu oli oikeastaan ihan erinomainen, mutta eihän tämä ranskalainen tuomari ymmärtänyt sen hienostunutta harmaasävyistä ja niin kauniiksi kehuttua väritystä lainkaan, joten ei voinut antaa muuta kuin erittäin hyvän, mutta sehän oli meille ihan passeli arvio. Hampaista sai kovasti kehuja ja ihmetystä iän sanoessani, kun on niin hienossa kunnossa. Katkennut etuhammas ei siis tätä herraa ainakaan haitannut. Avoimessa luokassa oli kahdeksan narttua, joista puolet sai erinomaisen, joten meidän ei tarvinnut esittää seuraamista enää kunniakierroksella.

Erkkaripäivä oli hyväntuulinen ja mukana. Tuomari oli oikein kiva, vaikka ei meidän kauneusihanteet yllättäen ihan kohdanneet, mutta mulle passaa nämä sporttimalliset. Samaan sarjaanhan se Teslakin menee, mutta schapendoeseilla keveys ja kapeus on sallitumpaa. Tokoa kyllä jäin vähän kaipaamaan. Parhaat ja antoisimmat erkkarit on ne mihin on tungettu näyttelyn lisäksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta eiköhän sellaista ole luvassa vuonna 2019. Vuoden 2018 erkkarin suhteen yhdistysaktiivit vetävät henkeä ja tämä on PK-tapahtuman yhteydessä, mutta ei se tee siitä vähemmän erkkaria.

Erkkarista jatkui sitten hullu työputki yövuorolla ja tupla iltayövuorolla, joiden seurauksena iski joku sitkeä kesäflunssa, johon ei lepo auttanut vaan joutui hakemaan tohtorilta rohtoja ja pari ylimääräistä lepopäivää. Kaikki järkevä touhu on siis ollut olematonta. Seuraava briardtapahtuma eli leiri on onneksi jo 1,5kk kuluttua ja siellä riittää kaikkea kivaa aktiviteettia.

Schapendoes erkkari jäi tänä vuonna väliin. Jotenkin ilmo meni ihan ohitse eikä kyllä erkkarista kauheasti huudeltu, kun siellä ei ollut erikoistuomariakaan. Olisin kyllä siitä huolimatta Teslan sinne vienyt ja harmitukseen yritin jotain ulkomaanreissua suunnitella, mutta päädyin sitten ilmoittamaan sen vaan kotinäyttelyyn eli Poriin. Siihen olisi tarkoitus päättää tämä hurjan hurja showtournee toistaiseksi, jos vain tavoitteet täyttyy. Me nimittäin keskitytään nyt rallyyn ja se onkin sitten toinen tarina :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti