Parhautta jään ja loskan keskellä

Täytyy todeta, että tämä on kyllä varmasti masentavin talvi, mitä olen Satakunnassa joutunut viettämään. Ei tätä voi kyllä oikeastaan edes kutsua talveksi. Hetken oli lunta ja se riemu suli nopeasti. Takapiha on hirveässä kunnossa ja töissäkään ei mene ihan niinkuin toivoisi. Mitään järkevää ei tunnu saavan aikaiseksi omassa elämässään ja sitä rataa. Mutta kaikki ikävät asiat jää onneksi syrjään, kun saa harrastella tämä upean lauman kanssa:

Zeldan kanssa on hieman kärsitty tokomasennusta ja liikunna puutetta alkutalvesta, mutta onneksi meillä on tuo agility, mikä saa molemmat liikkumaan ja on kyllä uskomatonta lääkettä koiran kuin ohjaajan mielentilalle. Tokotreenit on olleet välillä hieman ahistavia, mutta eiköhän nekin siitä taas lähde varovasti nousuun. Zelda on vihdoin hyväksynyt Ohmin laumaan ja kuten arvelin niin sehän tapahtui sitten täydestä sydämestä ja Ohmi saa olla iholla siinä missä kolli. Kisoissa ne viettivät kokopäivä samassa häkissä ja ulkona painitaan sen minkä uskallan päästää liukkaille. Ja alkoihan se aurinko paistaa tähänkin risukasaan ja saatiin meidän ensimmäinen puhdas rata agikisoissa kera kakkossijan ja hyppyradalta irtosi täten LUVA!!! Tehtiin se mitä osattiin ja palaset loksahtivat ensimmäistä kertaa kohdalleen. Tehtiin vihdoin se mihin ollaan tiedetty pystyvämme jo pitkään. Ja kieltämättä olen tyytyväinen rataan, vaikka vähän jouduin kalastelemaan, kun meinattiin mennä samaan ansaan kuin moni muu ja sain koiran viime hetkellä muuttamaan suuntaansa pituuden jälkeiseltä hypyltä eikä silti ollut ongelmaa päästä ihanneaikaan. Talven hallisulkeiset ilmaisun suhteen ovat edenneen myös oikein kivasti, mitä nyt viimeisellä kerralla oli pakko tehdä jotain uutta päänvaivaksi ja sivulle pyydettäessä Zelda hyppäsi maalimiehen viereen istumaan hyvin pätevän oloisena. Ei käy siis elämä vieläkään tylsäksi.

Ohmi kasvaa ja 16vk rokotuksilla painoa oli 17,55kg. Ollaan perusasentoakin treenattu jo ehkä kolme kertaa, mutta keskitytään yhä tärkeämpiin taitoihin kuten kämmenkosketukseen, luopumiseen ja kontaktiin. Agilityssä Ohmi pääsi tuuraamaan Zeldaa Elinan treeniin, kun Zeldalla oli samana päivänä OMD:llä Jaakon treeni. Ohmi oli oikein pätevä sylkkäreissä, poikkareissa ja vippauksissa. Tehtiin myös eteenlähetyksiä ja niitä täytyy treenata, että ei ota häiriötä liikkeestä. Agituristina tuo pieni mies käyttäyty just niin hyvin kuin vaan olisi voinut.

Tesla pääsi osallistumaan alkuvuoden rallytokokurssilleen kerran. Ei mennyt siis ihan täysin putkeen se kurssi, mutta nyt aloitettiin yhdessä kasvattamaan kuntoa ja käydään maanantaiaamuisin jumppaamassa dobonmerkeissä. Oltiin ainakin ekalla kerralla, joten toistaiseksi näyttää hyvältä. Ehkä saadaan agiradoillakin kurottua ne viimeiset sekunnit umpeen eikä tarvi tahkoa yliaikanollia.

Voltti on päässyt ihan liian vähän ulos talosta, mutta nyt se sai vihdoin tilaisuuden, kun otin sen mukaan nosework luennolle. Muutoin tuo tuntuu kyllä nauttivan elämästään ihan täysin rinnoin, että ei sen puoleen. Ei voi muuta toivoa, kuin tätä upeaa luonnetta kaikille pikku-Volteille.

Helmikuussa meillä kävi myös odotettuja vieraita, kun Terhi tuli Charlien kanssa päivävierailulle. Käytiin juoksuttamassa koiralaumaa merenrannalla ja turisteilemassa Reposaaressa.

Helmikuu ehti tässä vaihtua varoittamatta maaliskuuksi, mutta ei tässä auta kuin mennä positiivisin mielin kohti kevättä, joka on kyllä täynnä kaikkea kivaa!