Kohti loppuvuotta

Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!  -Joulukuu’15

Samat sanat voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin enemmän.

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D  -Joulukuu’15

Zeldan kanssa alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää, mutta paljon myös hiomista.

Agilityn suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta. Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.

Kesäkuun selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi. Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat. Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa, että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.

Alkukaudesta tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut. Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.

Ensi vuosi siis jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan. Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan irtosi hienosti…

Teslan kanssa ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa kokeille.

Agilityssä on ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia, joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.

Näyttelyrintamalla ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.

Voltti on kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää. Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa, koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla paimenkoiralla ;)