maanantai 5. tammikuuta 2015

Kolme kertaa hylly

Olipas kiva päästä Zeldan kanssa agibaanoille. Mulla on kyllä aivan mahtava agilitykoira, jonka koulutustaso on toki hyvin keskeneräinen vielä, mutta siitä huolimatta koira näytti kyllä pätevyytensä WeCan perinteisissä loppiaiskisoissa. Kartturi ei voisi kyllä olla koiran kanssa juuri pahemmin hukassa. Ja en kyllä kestä tuota vauhtia... mistä sitä on taas tullut lisää?

A-rata alkoi ihan ok, mutta sitten tippui rima ja ohjaaja lakkasi ohjaamasta ja loppu oli aika surkeeta räpellystä:


B-rata oli melkoista räpellystä alusta loppuun. Ensinnä koira meinasi varastaa, mikä ei todellakaan ole tyypillistä Zeldaa edes kisoissa, vaikka se melkoinen kuumakalle onkin. Oma ohjaus ei toiminut yhtään ja linjat olivat todella surkeita. Kepeillä sitten vedätin ihan turhaan ja meni sekin räpeltämiseksi. Ei todellakaan mikään kaunis hylly.

C-rata oli hypäri ja sitä ei voi kuin katsella ihaillen. En vaan yksinkertaisesti kyennyt selviämään noista suorista. Alku oli kyllä niin hieno, että kunhan saadaan vielä koko radat sujumaan yhtä jouhevasti ja löydetään se yhteinen sävel niin johan niitä nopeita nollia alkaa sadella, Ja todellakin voin valehtelematta todeta, että nopeita.
Zeldalla oli tosi kivaa radoilla ja sehän se on tärkeintä, että koira oikeasti nauttii ja mää nautin, kun koira nauttii. Tavoite on, että jonain päivänä nautitaan yhdessä ja mennään täysiä. Zeldan kanssa ei tarvitse eikä voikaan tehdä varmoja ratkaisuja, koska sitä on oikeasti vain ohjattava hyvin.

Linjat, ajoitus, rytmitys, estevarmuus ja irtoaminen... siinäpä ne avaimet onneen :) Vauhti, motivaatio ja moottori löytyy, joten näillä eväin on ilo treenata. Ja toki noita omia kinttuja voisi yrittää saada hieman vauhdikkaimmiksi, vaikka ei ne taida ikinä tulla koiralla pärjäämään. Teslan ansiosta mulla on ohjaustekniikat ja taito opettaa koiralle asioita aika hyvin hallussa, mutta Zelda on hyvin erityyppinen koira eikä se todellakaan anna anteeksi virheitä. Teslan kanssa tulee liian monesti sorruttua helpompiin ja varmoihin ratkaisuihin ja sen kanssa saa tulosta keskinkertaisilla suorituksilla, mikä ei toki ole reilua koiraa kohtaa, koska kyllähän sekin pystyisi parempaan, jos ohjaaja antaisi enemmän.

Kisapäivän kruunasi vielä omat treeniryhmäläiset, joista puolet starttasivat ja kaikkien suorituksista saa olla ylpeä. Nyt sitten vaan kalenteriin lisää startteja, kiitos!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti