keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

...ollaanhan me treenailtu

Yllätys, yllätys... heti kun selvisin pahimmista kiireistä ja olisi ollut aikaa treenata vaikka viidesti päivässä niin muhun iski kaamea tauti, jota kesti viikon. Työnarkomaanina tein työvuorot, koulupäivät nukuin ja koiran kanssa aktivoiduin minimaalisesti. Tesla osaa olla ihan kivasti, vaikka aina ei puuhailla ihan täpöllä, mutta kyllä se pidemmän ajan päätteeksi näkyy sitten typeränä käytöksenä, eli rähistään kulman takaa hyökkääville lenkkimummoille ja karataan rotikan luokse kesken treenit... huoh. Onneksi korvat palaa nopeasti hetken häiriöiden jälkeen, mutta pakko alkaa treenaamaan maailman turhinta "arkitottista"...

Taudin myllätessä oli pakko ohjatusti mennä treenaamaan torstaina ja treenailtiin seuraamisen intensiivisyyttä, sitä siis back to basic eli askel > naks > palkka väliin kaksi, sitten kolme... pikkuhiljaa rakennellaan sitä intesiivisyyttä askelia ees taas sahaten. Ja sitten sain uuden vinkin opettaa koiralle rentouttavan vapautuksen, eli käskysanan päälle heitän namei koiralle niin, että se oikeasti tajuaa, että se juttu oli siinä ja nyt on lupa ajatella muuta. Tai jotenkin noinpäin se meni :)

Perjantai meni sitten taas flunssasta toipuessa rauhallisin merkein, jotta lauantaina jaksoi Heinin agilityyn. Tällä kertaa ei ollut niin hurjasti kiemuroita. Mä jätin jaakotukset väliin, koska Tesla ei niitä osaa niin treenaan ne mieluummin omalla ajalla kuntoon. Kuvittelin saavani koiran kääntymään puolivalssilla, mutta ei se kääntynyt tarpeeksi ja kokeilin sitten Heinin kehtotuksesta tuplapuolivalssia tai jotain ja stadaa se toimi! Kun vaan muistin katsoa koiraa... Sitten treenattiin vippauspersjättöjotain juttua ja sain sitäkin ihan kivasti toimimaan... vippauksen eri koulukunnista oli puhetta ja me tahdotaan olla sitä loogisen ohjauksen koulukuntaa... vai oliko se vippaus? En mä enää tiiä, tuli niin hirveästi asiaa ja olisi pitänyt samana päivänä blogata, mutta pää oli niin täynnä räkää, että jäi kaikki hienoudet painumatta muistiin... toivottavasti ne liikeradat edes ovat selkäytimessä :) Pääpointti oli vuoron jälkeen saamamme kehut, että Tesla on mennyt tosi paljon eteenpäin, että kun se joskus vähän tuppas haahuamaan ja unohtelemaan mitä ollaan tekemässä... Eli meidän motivaatioklinikan hyödyt on jo nyt havaittavissa! Mä en unohda koiraa, en päästä sitä nuuskuttamaan, kun kuuntelen koutsia... pikkujuttui, mutta suuri merkitys! Kai se on se, että kun joku guru sanoo, että se on ihan ookoo tehdä noin niin sitten saa rohkeutta tehdä niin. Innolla odotan seuraavaa kertaa. Ja myös seuraavaa Heinin koulutusta. Nyt, kun sais vielä kontaktit ja kepit hiottua kakkoskuosiin...

Sunnuntaina pääsin ekaa kertaa TVAn tokokurssille... tehtiin seuraamisen käännöksiä, paikallaan käännöksiä, liikkeestä maahan, hyppyä ja kaukoi ja paikallamakuukin ehdittiin ottaa. Seuraaminen oli hirveetä! Oi miksi, oi miksi mä aina teen sen, että kun pitää niinku esittää meiän seuraamista esitän sitä hirveetä seuraamista väkisin, kun voisin sanoa, että "meillä on nyt homma kesken, että otetaan pätkissä"... meen jotenkin semmosesta liikkurointi seurauksesta ihan lukkoon... siis pitäähän sitä treenata, mutta kun mä päätin, että treenataan TVAn ohjatuissa vain ja ainoastaan "kaikki onnistuu" treenejä :D

Paikallakäännökset ihan jees ja liikkeestä maahan ei oo ongelma... hyppykin meni kivasti, kun korjailin pysähdyspaikkaa kosketusalustan avulla. Paikallamakuussa tuuli hakkas hallin seinää ja kerran nousi seisomaan, mutta käskystä palautu maahan. Päästiin myös vihdoin ja viimein Heikun kaa samaanryhmään ja mentiin sitten purkamaan treenejä Ulvilaan ja tytöt pääsi painimaan. Vaikka mä oon itse ihan pökkelö niin kaveria on onneksi hyvä ojentaa. En ihan kaikkea kehannu sanoa treeneissä, mutta jälkeenpäin annoin kuulua. Seuraavalla kerralla on kyllä pakko puuttua treenitilanteessakin ;) Olisin omalla kohdallani enemmän kuin iloinen, jos joku huomauttaisi mulle asioista, joita en itse näe. Sitä joskus näkee sieltä kentän laidalta asioita, joita koulutusohjaajakaan ei tule ajatelleeksi. Oon vaan oppinut hieman varovaiseksi, kun kaikki koulutusohjaajat eivät arvosta, että huudellaan kentänlaidalta.

Onneksi eilen oli Lentsun yksäri Turussa, jonne kaappasin Lauran ja Heiskun messiin... yksäri ei ollu lopulta ihan yksäri, mutta se on toinen tarina ja sen kirjotan toiseen kertaan. Nyt vain tiivistettynä niin muistan vielä huomenna:

-uusi täyskäännös
-koiralle ei ole perusasento-ongelmaa, ohjaajalla on varmistelu ongelma
-koira osaa seurata, nostata virettä tempuilla ennen seuraamispätkiä!

...sitten unille.

1 kommentti:

  1. määki ohitin mun blogihölinöissä ton pori-turku-pori kriisin. ku eihän tota mun hölinää lue ku sinä. ja sä saat ojentaa mua ain ku o tarvis. mää vähä voi kyseenalaistaa ja kysellä tyhmiä, mut ekköhä sää sen kest :)
    -Laura

    VastaaPoista