Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.
Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?
Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.
Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…
Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…
Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.
Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…
Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.
Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.
Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti