torstai 25. kesäkuuta 2009

Takaisin Porissa

Vietettiin Teslan kanssa koiramainen juhannus ja käytiin Heinolassa treenaamassa agilityä. Otettiin ensimmäistä kertaa puomia ja tässä on siitä muutama taidonnäyte Sannan kuvaamana:









Mulla on vakaa suunnitelma opettaa kontaktit palkkaamalla takamuskontaktilla ja etutassu maassa. Tämä sitten tuleekin vaatimaan hiomista. Juhannuksen jälkeen ajeltiin sunnuntaina Poriin ja tiistaina oli viimeinen pentuagility kerta. Ei todellakaan mennyt hyvin. Tesla heijasi kokoajan takamustaan pois kontaktilta. Tein varmaan jotain väärin, mutta en yhtään osaa sanoa mitä. Nyt sitten kurssi loppui ja kontaktit jäivät siihen. Kosketusalustatreeniä voi edelleen jatkaa, mutta luulen, että kiikasti siitä asennosta. Ei ole sama asia seisoa tasaisella, kuin vinolla. Jonkinlainen viritelmä pitäisi keksiä kotioloihin, joka jollain tapaa vastaisi kontaktin alastuloa. Ensiviikolla pääsen tuonne lavoille taas töissä, niin pitää alkaa sillä silmällä noita jätelavoja tutkimaan, että josko sieltä joku sopiva lankunpätkä putkahtaisi esiin ja siihen naulaisi vaikka maton palan liukkautta estämään.

Agility on ainakin kuukauden nyt tauolla, jos ei heinola vierailuita lasketa. Pujottelua kyllä treenaillaan pulloilla ja mahdollisesti kepeillä. Tauko on pennulle vaan hyvästä. Ei tule liikaa treenattua =)

Kotiutumisesta

Ainakaan Tesla ei ole protestoinut maalta kaupungille paluuta. Kaipa se on sisäistänyt, että tämä on sen koti ja minä olen sen ihminen, joka välillä on niin ihana, että vielä maalle hoitoon. Saan siis olla tyytyväinen. Yksinolo sujuu edellee erinomaisesti.

Sisäsiisteys kääntyi Heinolassa parempaan suuntaan. Teslan saapuessa sinne kaksi viikkoa sitten torstai iltana, porukat eivät laskeneet neitiä sisään ennenkuin kakka tuli. Siinä oli mennyt muutama tunti ja ruoka oli syöty pihalla. Porissahan isä oli ollut koirien kanssa ulkona sen neljä tuntia ilman mitään tarpeiden tekoa. Joku häikkä siinä jutussa siis oli. Nyt ei ole ollut mitään ongelmia kakkia ulos. Luonnollisesti pissimisessä sattuu vielä vahinkoja, mutta suunta on oikea. Kyllä sitä helposti opettaa koiralleen juttuja väärin. Toisaalta tämä todisti sen, että Tesla on ainakin oppivainen koira ja pitää kiinni oppimastaa sitkeästi. Sitkeys ei ole varmasti tulevan pelastuskoiran huonoja puolia ;)

Ei me mitään jälkeä olla vielä otettu pelastuskoirasta puheenollen. Tuula kertoi puhelimessa, että oli käynyt ottamassa Nada-mamman kanssa peltojälkeä ja on taas menossa viikon päästä. Kuulemma jäljestää niin hyvin, että kouluttajakin oli ihmetellyt. Erikoisjälkihän on schapelle oiva PK-laji, jos kisaamaan halajaa. Siinä ei tarvi suorittaa niitä pienikokoiselle yksilölle jopa mahdottomia harjaestettä ja jyrkkää A-estettä. Kovasti tahtoisin Teslalla ainakin kokeilla, vaikka ihan metsäjälkeä, mutta on se vaan yksin hankalaa saada itsestään mitään irti. Pori on ihan pirunmoinen kaupunki koiraharrastajalle. Kaikki seurat tuntuu erikoistuneen johonkin lajiin ja ei sitä viitisisi, joka seuraan yrittää tunkea.

Tesla on myös heittänyt talviturkin jo kahdesti. Koirametsän lammikkoon heitin neidin sinä päivänä, kun oli se ensimmäinen paha helle ja ei tuo ollut moksiskaan. Pää edellä sukelteli. Samaa oli tehnyt Heinolassa käydessään. Tuula oli ajatellut että hukkuu koko hölmö. Tesla ei ainakaa inhoa vettä, mutta voisi opetella uimaan eikä vain kävelemään pää edelle veden alle. Tällä viikolla se jo vähän otti uima-askelia lammessa, mutta äkkijyrkkä lampi ei ole paras paikka opettaa pentua uimaan. Yyteriin voisi joku kaunis päivä lähteä haukkomaan merivettä ja samalla omankin talviturkin heittää. Koirarannalle ei kyllä mennä.

Koirankoulutus pohdintaa

Lainasin Sannalta viikoksi Egtvedtin ja Kosten Naksutinkoulutus-kirjan ja olen koittanut sitä lukea iltaisin ja työpäivien ratoksi. Olen käyttänyt Teslalla naksutinta alusta lähtien omaa maalaisjärkeäni ja suullisia neuvoja apuna käyttäen. Jonkin verran olen yrittänyt netistä etsia vinkkejä, mutta se on kieltämättä aika heikkoa. Kaikki naksutusvinkit ovat maksullisten kurssien takana.

Kirja on ihan mielenkiintoinen, kun pääsee ylitse hieman lapsellisesta asioiden esitystavasta ja jatkuvasta vastakkainasettelusta "perintenteistä" koulusta kohtaan. Positiivinen vahvistaminen ei ole suinkaan mikään uusi keksintö. Tosin ehkä tuo vastakkain asettelu on ihan hyvä niille, jotka oikeasti kuvittelevat, että paras tapa opettaa koira olemaan vetämättä on nykiä hihnasta. Itselle tämä nyt on ollut selvä jo kymmenen vuotta sitten, vaikka en ollut mistään naksuttimesta kuullutkaan =) Ja eihän naksutin ole mikään ehto positiivisen vahvistamisen avulla tapahtuvaan koulutukseen, mutta oiva ehdollistamisväline.

Koirankoulutusta opetellessa on niin tärkeä oppia poimimaan ne itselleen sopivimmat jutut ja sitten muistaa, että kaikkea ei ole pakko uskoa, mutta kaikkea kannattaa pohtia. Minä tykkään keskustella asioista välillä vähän liiankin kärkkääseen sävyyn ja sanon mielipiteeni, mutta otan kyllä itse vastaan kritiikkiä.

Palataanpa niihin omiin naksuttelua koskeviin ongelmiin, joihin toivon mm. saavani apua tuon kirjan luettuani (jos aika riittää). Minulla on ongelmana se, että olen tottunut käyttämään houkuttelua koulutusmenetelmänä. Naksuttelussa koiran pitäisi tarjota kaikki toiminnat itsenäisesti ja nopeasti. Tesla ei ole mikään hirveä säheltäjä vaan jopa hieman harkitseva. Minulla on suuri työ olla avustamatta ja näyttämättä sille mitä toivon sen tekevän. Kuitenkaan ei saisi odottaa pitkää aikaa, että koira tarjoaa haluttua toimintoa vaan pitäisi sitten palkata pienemmästä. Tämä ajoittaminen ja äärimmäisen pienestä heilahduksesta naksuttaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Haku on tästä maailman paras harrastus, koska siinä koira joutuu tuulen avulla itse käyttämään päätään. Tuuli on se joka näyttää (antaa hajun) maalimiehestä ja itse ei tarvitse, kuin järjestää oikeanlaiset olosuhteet. No tuulta ei ole niin helppo järjestää, mutta pienikin vire riittää.

Olen myös erittäin epäjärjestelmällinen ihminen. Asuntoni, elämäni ja ajatukseni ovat yhtä päätöntä kaaosta. Koirankoulutus kuitenkin vaatii määrätietoisuutta ja järjestelmällisyyttä. Eli ei todellakaan hyvä yhdistelmä.

Pääasia meillä kuitenkin on, että touhu on iloista. Ja vaikka tavoitteita on, ne ovat toissijaisia. Minulla onkin periaate pitää montaa tavoitetta niin on todennäköisempää, että jollain saralla onnistutaan.

Tähän sopiikin vielä mainita, että oikeasti tein jotain näyttelyitä varten. Kävin juoksemassa Teslan kanssa parkkihallissa. Ihan vain huvikseen juoksin ympyrää. Siinä se oli. Tesla kulkee hihnassa aika nätisti ja en aio opettaa sille mitään kontaktia. Näin pysyy juoksu luonnollisena. Suurin ongelma lienee olevan nuuskutus, mutta saan Teslan ravaamaan kohtalaisen lujaa ja sehän on hyvä vaan, koska koira ei ehdi nuuskuttaa ja askel on lennokasta ja pitkää. Se on sitten eriasia, mitä tapahtuu kun ympärillä juoksee muita koiria :D


Pää hajoaa mikrosirun kanssa


Olen nyt kaksi päivää koittanut soittaa kennelliittoon tuloksetta. Vihaan jo valmiiksi koko liittoa. En tasan ryhdy jäseneksi. Pitäköön liittonsa. Eikä yhteystiedoista edes löydy kelvollista sähköpostia. Olen kenties sokea tai laiska etsimään. Jokatapauksessa maksullisen klassisen musiikin kuuntelu ei voisi kiinnostaa enää pätkääkään.

Torstaina mennään eläinlääkärille hakemaan ainakin rabies. Ei osannut sielläkään vastata kysymyksiini, mutta koitamme molemmat tahoillamme hankkia vastauksia. Nykyään koirat sirutetaan ennenkuin paperit lähtee kennelliittoon, joten mietityttää, miten onnistuu vaihtamaan koiran tunnistusmerkintä numero ja ennenkaikkea mitä se lysti tulee maksamaan sen uuden sirun ohella. Ja miten tässä ylipäätään toimitaan byrokratian rattaissa.

Google ja muutamat foorumit eivät anna mitään vastauksia mikrosiru hajalla/hukassa tiedusteluihin. Olen varmaan ainut epäonninen koiranomistaja. Tai ehkä linjat ovat varattu vastaavie kyselyjen vuoksi? Päähäni ei myös mene se, että miten joku laite sirun luki. Kyseessä ei ollut edes sirua vastaava laita. Sirua vastaava laite ei lukenut.

...kohta Teslasta tulee tätä menoa kotikoira. Tai sitten pelataan riskillä. Mitähän näissä tapauksissa oikeasti tehdään, kun siru ei löydy? Käännytetään koira ovelta ja jätetään tietysti kalliit näyttelymaksut palauttamatta. Kiva juttu sanon minä. En edes kitisisi rahasta, jos tämä asia olisi selkeä ja siihen saisi jostain vastauksia.

Lopetetaan tämä ylipitkä blogitus ennenkuin menee pahemmaksi paatokseksi =)

2 kommenttia:

  1. kontakteja voit harjoitella vaikkapa rappusilla, pyytää siis koiran tatsaamaan/koskemaan aina kun enette ulos yms. näin ainakin meillä on kontaktien asentokin tullut tutuksi ja tiedän että porras menetelmää käyttää esim janita leinonen ainakin yhden koiransa kanssa joten tuloksiin sillä varmasti pääsee.. tärkeäähän siinä on se asento etupää alhaalla perse ylhäällä :)

    tosta sirusta sen verran että sua ei käännytetä esim. toko kokeessa pois jos pystyt todistamaan että koiralla siru on vaikkapa eläinlääkärin todistuksella :)

    monesti oon miettinyt että eikö siru hajoa kun koirat aika rajustikin tarraavat toistensa niskoihin ja roikkuvat... ilmeisesti se siis voi hajota..

    susse, maksi ja rino

    VastaaPoista
  2. kiitti vinkistä! Mulla on tohon täydelliset puitteen kun aina astutaan parirappusta kun ulos mennään, mutta eipä olisi varmaan itselle taas tullut ikinä mieleen ;)

    Muutenkin olen vaan vauhkona ajatellut sitä kontaktia ja oikeaa paikkaa, että en ole edes ajatellut että se asento on kuitenkin aika merkittävä. Ja varsinkin sitten A-esteellä koko alastulo. Vaikka Teslan mummolle jouduttiin opettaa koko alastulo aikoinaan hihnan kanssa uusiksi, kun oli kerta kaikkiaan oppinut väärän tyylin.

    VastaaPoista