Ja niin se vain on koiranpentu osa tätä arkea. Tesla on oppinut nukkumaan yönsä vähän paremmin. Minä kiitän ja kovasti. Tänään lauantain kunniaksi köllöteltiin oikein kymmeneen asti. Tosin aamupala nautittiin seitsemältä.
Pissiminen luonnistuu nätisti pihalle, mutta kakkiminen on edelleen ongelma. Tosin tuleehan sitä enemmän, kun neljästi päivässä aterioidaan. Yöllä tulee yleensä kahdet. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ulkoilla niin kauan, että neidin on pakko kakkia pihalle. Tänään käytiin siinä ennen puoltapäivää puistoilemassa ja kakit tuli välittömästi, kun päästiin sisälle.
Tesla on kasvanut viikossa ihan kamalasti. Itsehän en sitä ole huomannut, mutta oltiin eilen illalla Nemin luona kylässä ja Tesla oli jo huomattavasti Nemiä kookkaampi. Voi sitä näkemisen ja painimisen riemua taasen. Tytöt painoivat menemään sohvapöydän alla sellaisella kolinalla, että mietittiin jo kumman pää saa enemmän kolhuja. Tesla välillä suutahtaa, kun Nemi saa roikuttua hänen karvoissaan, mutta pinserissä taas ei ole mitään mihin tarttua.
Yksinolo sujuu edelleen suhteellisen mallikkaasti. Torstai ja perjantai olivat kyllä ihan kamalia päiviä. Onneksi labrat ovat ohi osaltani. Torstaina Tesla jäi aamusti itkemään ja tultiin Marin kanssa pitämään ruokataukoa minun kämpille, niin kiljuhaukku kuului pihalle. Tosin epäilen, että se kuuli minun ja Marin kälätyksen pihalta. Kaipa se jo pian oppii tuon autonkin äänen tunnistamaan. Iltapäivän labrasta tullessani Tesla oli ihan hiljaa ja kiltisti odottamassa.
Viime blogin otsikossa puhuin naskalihampaista, mutta taisin unohtaa kokoaiheen sisällöstä. Pureminen on tapa, jonka tahdon kitkeä alusta alkaen pois. Tesla on osoittautunut suhteellisen sitkeäksi tapaukseksi. Kun ensin irrotetaan, torutaan ja pidetään kiinni, niin saman tien ollaan valmiita hyökkäämään uudestaan, kun tilaisuus koittaa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että leikki yksinkertaisesti loppuu, kun naskalit alkavat loksua. Lahkeissa ja varpaissa roikkuminen on myös kamalan kivaa. Kiljahdus on tähän asti saanut otteen irtoamaan.
Huomenna menen kokopäiväksi hiusmalliksi. Onneksi on ystäviä, jotka ovat lupautuneet koira kaitsijaksi. Mietin vielä otanko tuon riiviön kampaamoon mukaan, mutta se on vielä niin pieni, että ei olla ehditty opetella häkissä rauhoittumista kunnolla. Paikassa tulee olemaan paljon sählinkiä ja häskinkiä, joten luulen, että parempi kuitenkin jättää tuo kotiin. Iltapäivällä on kuvaukset, jotka tulevat varmaan olemaan pitkät ja rankat. Keskiviikkona olin jo värjäyksessä ja koekampauksessa ja eilen piti vielä vähän parannella ja jouduin kulmakarva trimmaukseen. Onneksi eilinen meni kotioloissa ja Tesla oli mukana viipottamassa.
Teslan sisko Nelli muutti eilen Ouluun ja poika, jonka kutsumanimeä en vielä tiedä, muuttaa tänään Joensuuhun. Selmahan asustelee Helsingissä ja tässä mietitään, koska päästäisiin treffaamaan. Oma elämäntilanne on niin auki, kun lama näköjään vaikuttaa rankasti oman alan kesätöihin ja minkään sortin palvelualanhommat eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä minulla pennun kanssa olisi mahdollisuuksiakaan tehdä 14 tunnin tarjoiluvuoroja. Baarihommaa vihaan muuten vain ja siivoaminen saa jäädä. Eli todennäköisesti kesällä on aikaa pennulle enemmän kuin tarpeeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti