Ei se ole kuriton

-->

Zelda on reaktiivinen, herkkä, sinnikäs, keskittymiskyvytön ja hieman röyhkeä. Nämä adjektiivit nousivat esiin sunnuntaiselta motivointiklinikalta, jota veti Vappu Alatalo.  Ja itse allekirjoitan kyllä kaikki kyseisen kouluttajat sanomiset ja arvostan suuresti muutenkin hänen linjaansa. En lähde tässä blogissa sen enempää purkamaan Vapun luentoa, ideologiaa ja muita juttuja, vaan keskityn lähinnä siihen mitä tehtiin Zeldan kanssa. En voi silti kuin suositella Vappua ihan jokaisella koiraharrastajalle, ihan jo avartaakseen omia näkemyksiään.

Kerrataan kuitenkin ensin tähän astiset…

Meidän alkuvuoden koulutukset ovat alkaneet hieman nihkeästi, kiitos pakkasten. Agilityä ei olla päästy treenaamaan lainkaan. Yksi tottistreeni on takana ja siellä Zelda oli ihan pöhkö, ei siis mitenkään huono, mutta todella yli-innokas ja kiihkeä, eikä meinannut pysyä housuissaan. Täyskäännökset olivat laiskoja ja eteenlähetyksessä otti ihan hulluna painetta lelupalkasta eikä pystynyt kunnolla seuraamaan kohti etupalkkaa, mutta poispäin kääntyessä teki taas tosi upeeta seuraamista välittömästi. Juoksu- ja joulutauko olivat tehneet tehtävänsä näemmä…

Torstaina (23.1) päästiin Lentsun yksärill tukkakoirien kesken. Tesla teki kaukoja, ruutua, luoksaria ja seuruuta. Ihan samoista asioista saatiin taas noottia niin, että ihan hävettää meidän surkea treenitahti. Perusasennot ja ruutu on se kaikkein pahin kompastuskivi eikä niiden suhteen auta muu kuin katsoa peiliin. Zeldan kanssa ei tarvinnut ihan niin paljon hävetä, koska saatiin kehuja meidän noudosta. Sen kanssa on siis todistettavasti treenattu ja päästy eteenpäin. Ei se avoin vielä ihan valmis ole. Luoksarit stoppi ei toiminut lelulla, mutta Lentsu sai sen toimimaan namilla ja sen jälkeen Z olisi tehnyt mielellään kokoajan Lentsun kanssa. Uskomaton koira, kun yleensä se on niin mammantyttö koulutustilanteissa, että ei hirveän herkästi lähde vieraan ihmisen kanssa tekemään yhtään mitään.  Kaukot vaatii vielä aika paljon työtä, vaikka ne kotona toimivatkin. Paikkamakuu tehtiin alkuun ja Zeldalle iski joku peili ahdistus. Enkä se näki liian monta briardia ja Tarto oli varmaan väärän värinen ja sitten se joutui vielä katselemaan omaa kuvaansa peilistä. Toisin sanoen se lähti hiippailemaan perässä piilolle. Ei kuitenkaan tehdä tästä vielä ongelmaa, koska tilanne oli koiralle selkeästi hämmentävä ja se vilkuili epäilevän näköisenä peilin suuntaan ennen kuin nousi. Pistetään siis pöhköilyn piikkiin ja katsotaan uudelleen toisessa tilateessa, jos ongelma ei toistu niin sitä ei ole. Meillä oli siis tällä kertaa Laura ja Tarto seurana ja oli hauskaa tokoilla briardien kesken =) Tarto oli oikeen näppärä tapaus eikä ottanut onneksi Zeldan häröilystä yhtään häiriötä vaan makasi nätisti paikoillaan.

…Ja sitten takaisin vappuun =)

Vappu oli pyytänyt koirakoista ennakkotietoja ja mun täytyy tässä kohtaa hieman ylpeillä, että ainakin tunnen oman koirani. Vappu totesi, että ainoastaan briardi vastasi sitä käsitystä minkä hän oli jokaisesta koirasta luonut ennakkotietojen perusteella. Muiden kohdalla taisivat adhd-diagnoosit olla ennemmin luulotauteilua, mutta Zeldan kohdalla vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ovat ihan todellisia dilemmoja.  Moottoria koirissa on se mitä on,  mutta onneksi malttia sekä keskittymiskykyä voidaan harjoittaa sekä parantaa.

Heti ensimmäisena Zelda olisi tietty hyppinyt kaikkien syliin, mutta Vappu ei sitä sallinutkaan ja keinot eivät perustu niinkään palautteen antamiseen vaan lähinnä koiran ei toivotun toiminnan rajoittamiseen. Heti alkuun Vappu totesi koiran olevan melko stressaantunut.  

Tehtiin sitten vähän kuuntelemis treeniä niin että pyysin koiralta tehtäviä kuten istu ja maahan sekä annoin niistä sitten luvan palkkautua patukkaan. Tässä tuli seuraavia huomioita:

*Älä annan käskyä ennen kuin koira on oikeasti kuulolla!

*Annan koiralle myös muutama sekunti aikaa reakoida käskyyn! (ei siis apuja tai uusia käskyjä)

Sitten tehtiin luopumisharjoitusta, jonka tarkoitus on siis kasvattaa mm. sitä malttia. Oikeastaan Vappu teki harjoistusta Zeldan kanssa ja mä sain katsella. Teslan kanssa ollaan tehty samaa harjoitusta ja sehän alkoi heti mukautua. Zelda sen sijaan oli melkoisen sinnikäs tapaus ja Vappu vertasi sinnikkyyttä ja palkkaan jumiutumista terrierimäiseksi ja joutui kesken harkoituksen rikkomaan kaavaa ja antaman palkan selkeästi koiran sivulle. Zelda olisi mielellään purrut itsensä läpi nyrkistä, joka oli täynnä ruokaa eikä se meinannut millään ymmärtää ideaa eli sitä, että luopumalla saa.

Sitten harjoiteltiin ihan rauhoittumista eli koira maahan ja rauhallisesti makupalat taskusta.

Jälkipyykkinä tuli vielä tsemppaukset iloisesta asenteesta ja muutama harjoitus lisää.

Tässä olisi nyt itselle lähinnä karkeaa muistilistaa, miten toimia:

*Maltin opettaminen, mieluummin niin että koiran täytyy itse rauhoittua tilanteeseen, koon ja voiman vuoksi mulla ei ole hirveästi keinoja rajoittamisen avulla tähän

*uuden oppiminen mahdollistuu koiran keskittyessä ja rauhoittuessa

*konekivääripalkkaus uuden oppimisen yhteydessä, pikkuhiljaa viivettä lisäten

*koskeuskeppi/kämmenkosketus harjoitus, jonka tarkoituksena, että koira fokusoituu muhun

*uuden opettaminen kotona, hallilla helpotettuna, tiheään palkaten

(osa varastettu melko pitkälle tuijan muistiinpanoista, kiitos!)

Meille teki Vapun ajatukset ja näkemykset kyllä taas todella hyvää , antoi vahvasti uskoa omiin tekemisiin ja ajatuksiin. Paikalla oli myös todella hyviä harjoituskoirakoita ja alun parituntinen luento hurahti hetkessä.

Pakkasetkin on ehtineet laskea tässä ennenkuin on ehditty "julkaise" -nappia klikata... Pikaselostukena ei oo menny ohjaajan osalta vahvasti, kauheeta sähläämistä. Koira on ollut hyvä. Ja Teslan kanssa ei ole oma sählääminen onnistunut treenejä pilaamaan vaan maanantaina tehtiin mm. tosi onnistunut tunnari, jee!

Vapun motskaklinikan sivulla sain kuvia myös Zeldan kirjavasta nykylookista, kiitos Sirpa Alanko!

 

Lajivalikoimassa dobo

Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran tuumasi hän, kun briardin dobotunnille ilmoitti.  Kokeilun perusteella voisi toki kokeilla toistekin. Dobo on siis sekä koiran että omistajan kuntoa kohottavaa treeniä jumppapallon avulla, liikkeitä tehdään sekä yhdessä, että erikseen toki koiraa joutuu kokoajan ohjaamaan.

Ensimmäisenä tunnilla tehtiin agilitystä tuttuja veryttely- ja venyttelyliikkeitä ennen kuin päästiin kokeilemaan pallon päälle kiipeämistä. Meille oli  varattu se valtavin pallo. Zelda luottavaisena tietysti teki mitä pyydettiin vaikka alkuun pallon päällä oleminen selkeästi jännitti hiukan, mutta siitä huolimatta se tuli aina uudestaan ja lopulta pystyi ottamaan rennosti ja vaihtamaan asentoa makuusta seisomiseen. Zelda jopa innostui hyppäämään itse pallon päälle. Ensi reaktio palloa kohtaan toki oli kovin innostunut. Palloa tönittiin ja oltaisiin mieluusti purtu, jos oltaisiin annettu. Jännitys tuli esille vasta, kun olin huijannut koiran valtavan lelun päälle.

Sitten testailtiin tasapainoalustaa. Etujaloilla seisominen ei ollut temppu eikä mikään, mutta takapään asettelu alustalle aiheutti enemmän harmaita hiuksia.

Koiran tutustuttua dobotarvikkeisiin oli oma vuoro jumppailla ja siinä huomasi miten yksinkertaisen asiat ovat oikeasti aika raskaita. Omia pohkeita alkoi melkein heti jomottaa niin ei ihme, että laji tekee hyvää myös koiran syville lihaksille. Zelda olisi mielellään osallistunut myös mun jumppailuun ja saikin sitten osallistua kiertämällä ympäri sekä ylittämällä ja alittamalla jalkoja. Zeldan ehdoton suosikki oli, kun makasin selällään jalat pallon päällä ja aina keskivartaloa nostaessa koiran tuli mennä alta.  Siinä se pääsi heti juonesta kiinni vaikka joutui isompana koirana ryömimään.

Loppuun sitten vielä verkkailut tietysti päälle. Oli oikein antoisa kokemus ja tuollaisen tasapainoalustan voisi hommata kotia. Teslalle koitan ehdottomasti saada kurssipaikan jahka nyt selviää mitä kevät tuo tullessaan. Viimeistään sitten kesällä.

Tutustumistunnilla Zelda saa kyllä kympin käytöksestään. Se oli kokoajan mun kanssa eikä sitä kiinnostanut muut koirat samassa  huoneessa. Pystyin huoletta pitämään koiraa vapaana ja luottamaan siihen, että se ei lähde varastamaan naapurin palloa itselleen. Tämä on semmoinen ominaisuus mitä arvostan koirassa valtavasti.

Dobopäivää seurasi hakupäivä ja tehtiin varman päälle onnistunut treeni, kun oli luvattu talvea, joka sitten viimein tänään tuli ja varmaan huomenna sulaa pois. Eilen tosiaan tehtiin maastossa ensin puhtaaseen metsään valmis 50m pisto niin että maalimies kiersi piilolle eikä jäänyt hajuvanaa. Sitten edettiin ns. risteillen etenevillä haamuilla, joita oli kolme kappaletta molemmin puolin. Kolmannelle piilolle mennessä neiti herkkähipiä jäi karvoistaan kiinni johonkin risuun ja parkaisi matkalla maalimiehelle, mutta ei hidastanut vauhtiaan. Ennen viimeistä pistoa jouduin sitten kaivelemaan kuusen oksaa karvoista saaden osakseni muutaman valituksen toimenpidettä koskien, mutta pieni operaatio ei häirinnyt viimeistä pistoa lainkaan. Kosteat ja nihkeät havupuiden risut on turkkikoiralle kyllä kaikkein ilkeintä, kun takertuvat kiinni kuin takiaiset. Jotenkin tämä venytetty syksy on varmaan saanut oksatkin käyttäytymään normaalia kiukkuisemmin.

Tässä ehkä sitten tämän talven ainoa lumikuva:

Agilityuran korkkaus

Mulle iski joku ihme pakkomielle startata Zeldan kanssa Wecan perinteisissä loppiaiskisoissa. Mielestäni koira ei todellakaan ollut vielä valmis eikä sen kanssa ole edes kovin säännöllisesti lajia treenattu. Ennemmin ollaan hömpötelty keskenämme, sitten koitettu vakavoitua muutaman kurssin avulla ja sitten hakattu päätä seinään ja päätetty luovuttaa koko lajista. Olin onneksi kesällä ilmoittanut Liuhdon Timon koulutukseen vähän sillä asenteella, että tämä laji nyt sitten varmaan jää tähän viimeiseen taistoon ja surkuhupaisaan esitykseen, mutta kuten edellisestä postauksesta käy ilmi niin Zelda ei ollut lainkaan niin huono kuin oletin ja saimme rutkasti kannustusta jatkaa ja pääsimme osallistumaan useisiin valmennuksiin syksyn aikana, vaikka omaa ryhmäpaikkaa ei ollut ja omatoimiset treenit aika kurittomia...

Odotukset eivät kisoihin mennessä olleet suuret vaan enemmin mentiin sillä asenteella, että oma halli ja tutut esteet, joten mennään kokeilemaan ja haistelemaan, miltä tuntuu kartturoida maksikoiraa vuosien tauaon päälle. Luonnollisesti koira oli miljoonakertaa parempi kuin oletin ja ohjaaja ehkä vielä surkeampi kuin voi olettaa. Videot ovat sinänsä melkoista räpellystä, mutta täytyyhän ne kaikkien iloksi tännekin jakaa. Kiitos Hannalle videoinnista :) Taidettiin saada Lelullekin pieni agibriardin purema aikaan, jee!

 

Kisakuume kasvoi kyllä taas valtavasti, mutta taidan ensin edes yrittää opetella ohjaamaan tuota turkkihirmua, jolta ei vauhtia eikä intoa puutu. Ja vaikka ohjaus oli kamalaa niin kyllä mä olen sille osannut kontaktit ja superhienot kepit opettaa, vaikka yritin niitä terrorisoida kovasti tuolla ekalla radalla, mutta niin vaan se kesti mun epätoivoiset yritykset siinä kohtaa. Estehakuisuudessa toki muuten on runsaasti puutteita, mutta kyllä se ohjausta lukisi paremmin, jos ohjaisi paremmin.

--> Se mikä täytyy pistää jälleen uudelleen mietintämyssyn alle ovat nuo lähtötilanteet. Tähän aiheeseen otan kyllä mielellään kommenttia vastaan niin suuntaan kuin toiseen. Alunperin oli päättänyt, että se istuu ja istuihan se kunnes ei enää vaan pystynyt. Koitin saada sitä istumaan niin hyvällä kuin pahalla ja lopulta treenit meni yhdeksi tappeluksi ja koira ei halunnut tulla lähtöihin enää lainkaan mukaan, ainakaan hyvällä. Seuraava ajatus oli sitten, että miksi sen täytyisi istua, että voihan se myös maata lähdöissä. Niin no voihan se, mutta tarvitsee silloin vähintään 5-7 metriä etäisyyttä ennen ensimmäistä estettä, koska ampuu asennosta kuin asennosta sillä vauhdilla, että ei lyhyemmällä matkalla ehdi/osaa koota itseään. Ja ratkaisu ei tule olemaan se, että älä kutsu sitä niin kaukaa. Kyllä mun täytyy nyt vaan voida jättää se vaikka viiden esteen taakse ja sen täytyy ne itsenäisesti suorittaa rimoja räiskimättä, piste. Eli tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa oikeastaan eli opetan sen istumaan ja kysymys kuuluu miten? Tai sitten opetan sen kokoamaan itsensä makuusta lyhyemmälläkin matkalla? Ja sitten taas kysymys, että miten se onnistuu? Vai onnistuuko se edes? Ja nytkin oli tosiaan kisoissa se tilanne tuolla keskimmäisellä radalla, että seinä tuli vastaan siinä neljän metrin kohdilla, jos halusi jättää koiran oikeassa linjassa lähtöön. On meilläkin ongelmat, voin kertoa, että ainakin erilaiset kuin yhdenkään aiemman koiran kanssa :) On se kumma, kun aina tulee uudet ongelmat, vaikka vanhoja virheitä ja kantapään kautta opittua välttämään onnistuisikin.


Kepeistä oon kyllä varsin iloinen. Sanoin jo kasvattajallekin, että se on selkeesti asentanut koiriin jonkun pujottelugeenin, koska ei me niitäkään olla liikaa treenattu ja ohjurit on olleet vielä harjoituksissa mukana viimeisessä välissä. Mähän olin niistä eniten huolissani, kun koira ei ollut juoksujen takia esteitä nähnyt edes kuukauteen... Zeldan siskon Naavan kepithän on myös sikamakeet ;)

Noh ensi viikolla alkaa Zeldan ohjatut aksatreenit ihka omassa treeniryhmässä ja kattellaan sitten, koska ollaan valmiit suuren maailman kisoihin :) Ja ennenkaikkea luottamus koiraan kuntoon, siihen mitä se osaa ja ei osaa. Ja sitten joku kunnon kohotus kuuri... ja sitten viimesenä ohjaajan vaihto ;)

Tässä vielä muutama kuvakaaappaus kisoista loppuun:

(c) Heidi Ojanen

Pätevyyttä ja päättäväisyyttä

Me ei taideta tänä vuonna jaksaa tehdä tavoitelistauksia sen enempää kuin kerrata viime vuottakaan, kokeillaan vaihteeksi näinpäin, että tehdään parhaamme ja treenataan ahkerasti. Tavoitteita on, mutta annetaan niiden täyttyä omaa tahtiaan ja elää matkan varrella. Sen verran olisi tarkoitus, että Teslalle yritetään niitä pentuja ja molemmat tytöt olisi tarkoitus luonnetestata syksymmällä. Zeldalle täytyisi löytää silmätarkastusaika ja sitten käydään ahkerasti kokeissa ja kisoissa, luokat ja lajit on sitten toinen juttu.

Vuosi alkoi laiskotellen, kun juhlittiin perinteisesti maalla kera kolmen katin ja viiden koiran. Zeldan juoksut veteli viimeisiään, mutta alkuun ei Hemmoa juuri kiinnostanut ja käytettiin kaksikko juoksentelemassa valvovien silmien alla, mutta illalla teki hieman mieli haistella niin Zelda viihtyi omassa häkissään, seuraavana päivänä ei kiinnostanu Hemmoa enää sitäkään vähää eli eiköhän ne ole nyt sitten turvallisesti ohitse. Muuten laumalla ei suurempia ongelmia, kuten tästä koirakuiskaaja kuvasta näkee:

(c) Minttu Ruohomäki

Joululomalla tuli Zeldan kanssa poseerattua kameralle ja molemmat tytöt yrittivät piparihaastetta siinä onnistumatta:

Vii

 Viimeisenä Salli kuukautta vajaa 13v ja Zelda 2,5v. Alkaa näiden kohdalla käydä yhteinen aika auttamatta vähiin.

Tänään otettiin sitten vahinko takaisin laiskottelun päälle ja lähdettiin aamulla intoa täynnä hakumetsälle. Ja yllättäen siellä olikin ihan superpätevä tyttö, joka osasi juosta suoraan! Zeldan kanssa saa kyllä hakata sitä päätä seinään aina aika ajoin niiden onnistumisten toivossa. Päättäväisyyttä tässä nyt sitten on se, että päätin, että oikeasti luonnostellaan meidän kaikki treenit. Asiaa saattaa helpottaa, jos talvi vihdoin tulee. Toki se ei tarkoita haun totaalista jäähylle laittoa vaan entistä ahkerampaa ilmaistutreeniä. Tässä kuitenkin tämän aamun treenikaavio:

Nyt tuli kyllä ekan kerran ikävä painttia näin omppumaailmaan vajonneena... :P

Zelda vaatii sen, että se on hallinnassa keskilinjalla tai sen keskittyminen hajoaa totaalisesti. Nyt kaikki treeni selkeästi tuotti tulosta ja Zelda haki kaikki kuusi ukkoa oikein onnistuneesti edeten suoraan ilman eestaas (keskilinjan suutaisesti siis) sahausta. Kahdella ensimmäisellä saattoi hajuvana auttaa, koska maalimiehet kävelivät suoraan etulinjaa pitkin, mutta toisaalta niinhän se on kokeessakin eli ollaan otettu etulinjat selkeästi mukaan treeneihin. Seuraavat lähetykset sitten pohjautuivat puhtaasti nenän käyttöön ja kyllähän se löysi suoraan ja hienosti. Halusin tarkoituksella osan maalimiehistä niin lähelle keskilinjaa, että koira voisi saada jo siinä kohtaan tarkan hajun ja pystyin tarkkailemaan koiran nenää lähetystilanteissa. Nyt täytyisi saada tämä yhtä tarkka nenänkäyttö säilymään sinne syvälle saakka. Zelda irtoaa kyllä syvälle, mutta se ei enää keskity nenän käyttöön niin hyvin mitä enemmän on rallattelua pohjalla tai oikeastaan se vaihtaa sen rallattelu vaihteen siellä syvemmällä liian herkästi päälle. Nyt saatiin kuitenkin juuri toivotunlainen ja oikein onnistunut treeni alle, joten antaa tulla vaan sitä lunta nyt sitten kiitos!

Vuosi loppuu, blogi nukkuu...

...vielä ehtii herättää ennenkuin vaihtuu vuosi!

Mitäs meidän loppuvuosi? Hiljaisolosta blogissa huolimatta ollaan treenailtu ja puuhailtu. Jotenkin tämä syksy on vaan ollut olevinaan kamalan kiireinen ja synkkä, toki kyllähän tämä pimeys ja kura alkaa ottaa aivoon. Ja vaikka työt pitäisi jättää työpaikalle, mutta kyllä se kiire ja stressi siellä kantautuu sitten kotiin väsymyksenä ja sen kyllä huomaa, nimittäin kodista.

Zelda on edistynyt syksyn aika oikein mukavasti. Ollaan päästy tottistelemaan oikein mukavassa ryhmässä ja hyvässä opissa. Sen seurauksena ollaan tehty läpimurto noudon suhteen, päästy luomaan pohjia metriseen sekä ylitetty A-este patukka suussa. Hakumaastossa on ehkä tullut hieman jarruvaihe, kun suorat pistot on sanonko mistä, joten niitä ollaan nyt sitten hinkattu ja vahvisteltu. Motivaatiossa ja vauhdissa ei edelleen moittimista, mutta ajatusta saisi olla hieman enemmän ja nenänkäyttö tuppaa vaihtumaan rallatteluksi. Tällä lumenmäärällä toki treenit jatkuvat vielä hyvän aikaa. Ilmaisua ollaan tehty kentällä ehkä joku 4-5 kertaa ja siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se sama keskittymishäiriö mikä kaikessa muussakin. Tehdään nyt kuitenkin rauhassa etsiminen ja ilmaisu erikseen kuntoon ennenkuin isketään ne yhteen. Tokoon on saatu edelleen potkua Lentsulta ja tullaan saamaan myös ensikeväänä, joten eiköhän se avoin uskalleta pian korkata ja haaveet ovat tietysti jossain paljon ylempänä.

Zelda&Agility...

Me ollaan käyty koulutuksissa enemmän kuin laki sallii ja touhu on edelleen melko kaoottista ja ydinongelmia on hyvin perusasioissa. Syksyn oppeja ollaan saatu Satu Hillitä, Tuulia&Timo Liuhdoilta sekä Sonja Paavolalta. Ensi kevääksi saatiin paikka haluamastamme treeniryhmästä, joten päästään vihdoin hyödyntämään oppeja ja joku potkimaan vauhtia. Ahneutta menin jo pistämään ekan kisailmon menemään vaikka ei me kyllä valmiita olla, mutta ei olla maltista tunnettuja...

Tesla on tokoillut ja aksaillut vähän vähempi, kisoihin olisi pitänyt päästä enempi, Hillin ja Liuhtojen koulutuksen ovat myös Teslan listalle käytyinä, samoin kuukausittaiset Lentsut. Voittajan keskeneräisistä liikkestä uskallan sanoa, että istuminen on kunnossa, mutta tunnari ja ruutu vaatii edelleen hinkkaamista. Treenitahtia loppuvuodesta hidasti myös mukamas juoksut ja mukamas astutusyritykset... tästä päästään aiheeseen maailman surkein nartun omistaja... mullehan iski paniikki, kun Samu oli hoidossa ja Tesla herutteli itseään niin päätin, että sillä on juoksut ja varmasti tärpit ja kaikkea. Todellisuudessa ne juoksut aloitte Zelda...

Tästä päästään uutiseen, että pentusuunnitelmat elää ja tarkoitus olisi astuttaa Tesla komealla herrasmiehellä nimeltään  Nalle-Haukun Zenith kunhan neiti suvaitsee juosta. Montaa mahdollisuutta ei ole ennenkuin ikä tulee vastaan (järkyttävää!!!), mutta jos ei onnistu niin se on sitten tarkoitus niin, mutta onhan tässä vielä vuosi aikaa ja toivottavasti tammikuussa juostaan. Minua ei sinänsä pennutustouhu niin nappaa, mutta tykkään yhdistelmästä kaikinpuolin. Ja ei, meillä ei ole pentukuume eikä meille ole tulossa schapendoespentua, mutta yhden semmoisen voisin kyllä Poriin sijoittaa ;)

Messarin Koira2013 tuli koettua ilman titteleitä, mutta molempina päivinä Tesla oli erinomainen. Lauantain tuomarin makuun se oli liian kevyt, vaikka seisoi omilla jaloillaan. Sunnuntaina oltiin taas selkeästi enemmän tuomarin makuun eikä arvostelussa ollut moitittavaa ja hienostihan se pärjäsi ollen valioluokan toinen ja sijoittui vielä PN-kehässä kolmanneksi.

Kotimatkalla Maikki huijasi minut kattoo kissanpentuja, semmosia pyhiä birmoja enkä syttynyt yhtään, kun samassa taloudessa oli upeita norjanmetsäkissoja ja nyt oon jo melkein päättänyt, että sellainen tulee, kun sopiva tulee vastaan ja saa ehkä vähän rahaa säästettyä... Onneksi koiranpentuun on paljon helpompi sijoittaa tonni kuin kissaan :)

Tsemppiä kinkkujen (tai tofujen niinkuin omalla kohdalla) sulatteluihin ja onnistumisen täyteisiä blogitekstejä vuodelle 2014!

Onnistumisia

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa niitä tuloksiakin alkaa syntyä :)

Käytiin viikko sitten purinalla saakka juoksemassa kolme kolmosten rataa tai Tesla juoksi ja ohjaaja läähätti perässä. Ei kovin fiksu idea lähteä suoraan yövuorosta kisaamaan, mutta ei ollut täysin turha retki, kun ekalta radalta irtosi kuitenkin nolla eli meidän eka SM-nolla korkattu hypäriltä. Tein vielä tosi typerän ohjausvirheen, joka söi sekuntteja, mutta siitä huolimatta päästiin ihanneaikaan, joten loi retki myös uskoa sen suhteen, että ei noissa suuremmankaan luokan kisoissa ole mahdotonta päästä ihanneaikaan. Ei me niille kärkipään kaahareille pärjätä, mutta omalla tasollamme on mahdollista saada joskus jotain aikaan. Loput radat olivat sitten sitä, että Tesla piti hauskaa ja mun jalat eivät kantaneet eli kaksi komeaa hyllyä...

Tänään oli TVA Pori Ry:n seuramestaruudet ja mehän tietysti osallistuimme sinnekin, vaihteeksi taas alokkaaseen Zeldan kanssa ja tällä kertaa se tuotti tulosta!

Luoksepäästävyys 10
Ei se istua malttanut, mutta ei hypännyt syliin.

Paikkamakuu 10
Koira oli kyllä kauhean levottoman oloinen ja sain tehdä aikalailla töitä, että sain sen alkuun kuulolle. Ei se kuitenkaan noussut ja skarppasi hienosti loppuun.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Zelda oli vähän kohelo ja olisi mielellään palkannut itsensä hihnalla. Juoksussa tunsin, kun koira selkeästi nousi, mutta ei onneks alkanu hyppiä. Pysähdyksessä se joutui suorastaan hyppäämään taaksepäin ja täyskäännöksessä katosi hetkeksi jonnekin.

Seuraaminen taluttimetta 10
Tässä koira teki melko puhdasta työtä ja ansaitsi kyllä varmasti kymppinsä, vaikka itse tiedän, että ei se sitä parasta mahdollista ollut.

Maahanmeno 9
Perse tuli maahan hieman jäljessä, mutta tuli sentään.

Luoksetulo 8
Tässä tuli työtapaturma. Matka oli kamalan lyhyt ja koira lähti hirveällä banaanikierteellä täysiä kohti ja molemmat siinä tajuttiin, että ei saanut sillä matkalla oikaistua itseensä ja tuli vinoon juuri väärinpäin, jotta olisi päässyt sujuvasti perusasentoon vielä edestä, joten pistemenetykset huonosti lopetuksesta.

Seisominen 10
Kiva napakka pysähdys ja ei jalatkaan liikkuneet. Olen tyytyväinen. Oli koko liikkeen tosi kuulolla.

Estehyppy 8
En oikein muista mitä muuta tässä kävi, kun että koira pysähty ja käänty hieman kohti tuomaria ja jäi kyttäämään sen näköiseinä, että kohta hyppää syliin, mutta ei onneksi hypännyt.

Kokonaisvaikutus 10
Jotain se tuomari kommentoi hyväntuulisuudesta tai -tahtoisuudesta.

Yht. 185, ALO1, KP, 3. sija ja TK1 eli enää meillä ei ole (onneksi) asiaa sinne alokkaaseen vaan odotamme innolla avoimen korkkausta, joka tulee tapahtumaan heti, kun saadaan nouto pakettiin :)

 

Syksy rientää...

Blogi on ollut pahasti jäähyllä, en ole vaan saanut kirjoitettua ja sitten, kun saisin niin sanottavaa olisi ihan liikaa. Kaikkea on ehditty puuhastella, pohtia ja touhottaa, mutta sitten taas vastapainoksi työt on varsinkin syyskuun aikana stressanneet ja haitanneet harrastuksia ihan liikaa. Siihen sitten kaupan päälle pikkuvikoja kuten ärhäkkää vatsapöpöä ja revennyttä kannuskynttä...

Teslan kuulumiset

Teslan elämä on keskittynyt agilityyn. Ja se kävi hakemassa piirimestaruuksista ekan SM-nollansa Mariannen kanssa hypäriltä. Sijoitus ei ollut huima Satakunnan kovassa meditaistossa, mutta nolla on nolla. Muuten meillä on nyt kerta viikkoon treenipaikka TVA:n jatko/kisaavien ryhmässä Teemun opissa. Ja tokoillaan sitten enemmän ja vähemmän suurella innolla samojen vanhojen virheiden kanssa, mutta ollaan kyllä otettu aika hyvin itteämme niskasta kiinni esim. ruudun suhteen. Lentsun opissa on tarkoitus käydä kerran kuussa koko talven läpi.

Erkkarista käytiin hakemassa erinomainen arvio ja juoksemassa kunniakierros ja kiitos hei. Arvosteluun olisin kaivannu vähän enemmän kritiikkiä ja setä tuntui muutenkin jakelevan ERI:ä kuin karkkia...

4 yeard old greyis and black roamed bitch. in perfect condition. excellent proportions of the body. exellent upper and underline, angulations. moves fluently with harmony and with exellent drive.
Hartmut Mohr, Saksa

 Nada oli ROP-vet ja Vida sai myös sileän erin.

Minusta Tesla näytti ennen erkkaria ihan liikaa partikselta:

Ei se sitten erkkarissa enää onneksi niin hirveä ollut:

(c) Tiina Sipilä

Zeldan aktiiviviikko

Zeldan kanssa vietettiin syyskuussa oikein aktiiviviikkoa. Ensin käytiin paimentamassa lampaita kuttukuussa ja se oli kyllä antoisa reissu. Saimme Sinikalta kullanarvoisia neuvoja eikä meillä tullut yhtään konfliktitilannetta koko paimennusleirin aikana. Zelda sai ehkä ensimmäistä kertaa itse tutustua lampaisiin oikeasti ilman painetta eikä se kerännyt yhtään turhaumaa ja purkanut sitä saaliilla. Koko hommassahan on se jujuna, että koira oppii työskentelemään oikeassa vietissä.  Bonuksena Zelda pääsi vielä painimaan komeiden beussipoikien kanssa.

Lisää kuvia täältä.

Lentsun yksäri mahtui siihen väliin ja siellä oli tietty kivaa ja antoisaa niinku aina ja tokomotivaatio sai taas potkua eteenpäin.

Viikonlopuksi jaksettiin ajella vielä Uuraisille briardleirille. Sen leirin antia on saatu sulatella eikä sieltä kyllä oikeastaan lopulta jäänyt käteen meille paljon mitään. Koulutuksessa oli ehkä samanlainen olo kuin ensimmäistä kertaa Janitan tai Elinan agilityvalmennuksessa, että ollaanpa me huonoja eikä me osata yhtään mitään ja miten tää kaikki on näin kamalan vaikeaa, mutta ilman sitä jäljelle jäävää fiilistä, että vitsi mä haluan noiden oppiin uudestaan ja mä haluan oppia tuon kaiken. Jotenkin mä onnistuin vielä lauantaina kasvattamaan itselleni hirveän jännityksen (mikä nyt ei ole mitenkään uutta) ja Zelda ei ollut yhtään oma itsensä ja sitten kehuminen, palkkaaminen ja jopa koiran panta oli kaikki väärin. Ja omat taidot loppu yksinkertaisesti kesken. Toisaalta saatiin me sitten taas vahvistuksia omille ajatuksillemme ja jälkeenpäin asiaa puitua vain vahvistusta sille tielle, millä me edetään. Mä haluan, että treenaaminen tuntuu hyvältä sekä musta että koirasta eikä sen tarvitse olla missään vaiheessa kummallekaan ikävää.

Paljon oli puhetta, että täytyisi miettiä, mitkä on ne omat tavoitteet ja nehän meillä nyt on ollut tiedossa jo pitkään. Enkä mä suostu uskomaan, että menestykseen on olemassa vain yksi tie. Ja kyllähän sen nyt näkee, kun katsoo vaikka tämän vuoden PK-SM:ien tottispisteitä, että miten ne parhaat pisteet saaneet koirat on lopulta koulutettu.

Meillä on onneksi omassa seurassa loistavia tottiskoutseja, joilla on laajakatseinen näkemys kouluttamiseen ja saadaan ainakin vuoden loppuun edelleen jatkaa samassa opissa.

Mukavuusalueen ulkopuolella on käyty myös tokokokeissa. Ensimmäinen kaoottinen retki oli satakunnan piirimestruustokoihin, joissa räpiköitiin kolmostulos, kun koira oli keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi minun kanssa tekemiseen. Seuraava koe olikin tavallaan palauttava treeni, jonka tarkoitus oli onnistunut eli se, että pelleily ei jatku vaan kaikki kiva loppuu siihen. Keskeytin siis kokeen kylmän rauhallisesti seuraamiseen ja vein koiran sanomani sanaakaan pannasta autoon. Kokeen jälkeen mentiin kehään ja tehtiin huippu onnistunut treeni, johon kehän laidaltakin kommentoitiin, että miksei se voinut toimia kokeessa noin.

Zeldan suurin haaste on sen vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ja mä uskon vahvasti, että kanavoimalla se kaikki tekemisen halu oikeaan suuntaan niin siitä tulee oikein toimiva paketti. Onhan se vähän kuriton ja vapaan kasvatuksen saanut osaltaan, että hieman enemmän olisi noihin omiin valintoihin voinut puuttua jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta toisaalta se on musta edelleen luonteeltaan varsin pentumainen ja keskenkasvuinen eikä sillä ole kiire minnekään. En jaksa yhtään arvostaa kouluttajia, jotka ensin kysyvät koiran ikää ja sitten sen perusteella luettelevat, mitä sen jo pitäisi osata ja missä vaiheessa sen hallinnan pitäisi olla.

Zeldan MH-luonnekuvaus

Syyskuuhun mahtui myös mh-kuvaus ja siellä tuli kyllä nämä Zeldan puolet erinomaisesti esille:  "Avoin ja rohkea koira, jolta puuttuu keskittymiskykyä"

Videot kertonee enemmän kuin sanat.

Ollaan siis edelleen aktiivisia ja hereillä ja hakuiltu ollaan ahkerasti ja on ekat ilmaisutreenitkin takana, mutta ne varmaan ansaitsee ihan oman postauksen, jos vaikka ahkeroituisi taas :)