Agilityuran korkkaus

Mulle iski joku ihme pakkomielle startata Zeldan kanssa Wecan perinteisissä loppiaiskisoissa. Mielestäni koira ei todellakaan ollut vielä valmis eikä sen kanssa ole edes kovin säännöllisesti lajia treenattu. Ennemmin ollaan hömpötelty keskenämme, sitten koitettu vakavoitua muutaman kurssin avulla ja sitten hakattu päätä seinään ja päätetty luovuttaa koko lajista. Olin onneksi kesällä ilmoittanut Liuhdon Timon koulutukseen vähän sillä asenteella, että tämä laji nyt sitten varmaan jää tähän viimeiseen taistoon ja surkuhupaisaan esitykseen, mutta kuten edellisestä postauksesta käy ilmi niin Zelda ei ollut lainkaan niin huono kuin oletin ja saimme rutkasti kannustusta jatkaa ja pääsimme osallistumaan useisiin valmennuksiin syksyn aikana, vaikka omaa ryhmäpaikkaa ei ollut ja omatoimiset treenit aika kurittomia...

Odotukset eivät kisoihin mennessä olleet suuret vaan enemmin mentiin sillä asenteella, että oma halli ja tutut esteet, joten mennään kokeilemaan ja haistelemaan, miltä tuntuu kartturoida maksikoiraa vuosien tauaon päälle. Luonnollisesti koira oli miljoonakertaa parempi kuin oletin ja ohjaaja ehkä vielä surkeampi kuin voi olettaa. Videot ovat sinänsä melkoista räpellystä, mutta täytyyhän ne kaikkien iloksi tännekin jakaa. Kiitos Hannalle videoinnista :) Taidettiin saada Lelullekin pieni agibriardin purema aikaan, jee!

 

Kisakuume kasvoi kyllä taas valtavasti, mutta taidan ensin edes yrittää opetella ohjaamaan tuota turkkihirmua, jolta ei vauhtia eikä intoa puutu. Ja vaikka ohjaus oli kamalaa niin kyllä mä olen sille osannut kontaktit ja superhienot kepit opettaa, vaikka yritin niitä terrorisoida kovasti tuolla ekalla radalla, mutta niin vaan se kesti mun epätoivoiset yritykset siinä kohtaa. Estehakuisuudessa toki muuten on runsaasti puutteita, mutta kyllä se ohjausta lukisi paremmin, jos ohjaisi paremmin.

--> Se mikä täytyy pistää jälleen uudelleen mietintämyssyn alle ovat nuo lähtötilanteet. Tähän aiheeseen otan kyllä mielellään kommenttia vastaan niin suuntaan kuin toiseen. Alunperin oli päättänyt, että se istuu ja istuihan se kunnes ei enää vaan pystynyt. Koitin saada sitä istumaan niin hyvällä kuin pahalla ja lopulta treenit meni yhdeksi tappeluksi ja koira ei halunnut tulla lähtöihin enää lainkaan mukaan, ainakaan hyvällä. Seuraava ajatus oli sitten, että miksi sen täytyisi istua, että voihan se myös maata lähdöissä. Niin no voihan se, mutta tarvitsee silloin vähintään 5-7 metriä etäisyyttä ennen ensimmäistä estettä, koska ampuu asennosta kuin asennosta sillä vauhdilla, että ei lyhyemmällä matkalla ehdi/osaa koota itseään. Ja ratkaisu ei tule olemaan se, että älä kutsu sitä niin kaukaa. Kyllä mun täytyy nyt vaan voida jättää se vaikka viiden esteen taakse ja sen täytyy ne itsenäisesti suorittaa rimoja räiskimättä, piste. Eli tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa oikeastaan eli opetan sen istumaan ja kysymys kuuluu miten? Tai sitten opetan sen kokoamaan itsensä makuusta lyhyemmälläkin matkalla? Ja sitten taas kysymys, että miten se onnistuu? Vai onnistuuko se edes? Ja nytkin oli tosiaan kisoissa se tilanne tuolla keskimmäisellä radalla, että seinä tuli vastaan siinä neljän metrin kohdilla, jos halusi jättää koiran oikeassa linjassa lähtöön. On meilläkin ongelmat, voin kertoa, että ainakin erilaiset kuin yhdenkään aiemman koiran kanssa :) On se kumma, kun aina tulee uudet ongelmat, vaikka vanhoja virheitä ja kantapään kautta opittua välttämään onnistuisikin.


Kepeistä oon kyllä varsin iloinen. Sanoin jo kasvattajallekin, että se on selkeesti asentanut koiriin jonkun pujottelugeenin, koska ei me niitäkään olla liikaa treenattu ja ohjurit on olleet vielä harjoituksissa mukana viimeisessä välissä. Mähän olin niistä eniten huolissani, kun koira ei ollut juoksujen takia esteitä nähnyt edes kuukauteen... Zeldan siskon Naavan kepithän on myös sikamakeet ;)

Noh ensi viikolla alkaa Zeldan ohjatut aksatreenit ihka omassa treeniryhmässä ja kattellaan sitten, koska ollaan valmiit suuren maailman kisoihin :) Ja ennenkaikkea luottamus koiraan kuntoon, siihen mitä se osaa ja ei osaa. Ja sitten joku kunnon kohotus kuuri... ja sitten viimesenä ohjaajan vaihto ;)

Tässä vielä muutama kuvakaaappaus kisoista loppuun:

(c) Heidi Ojanen