sunnuntai 21. elokuuta 2011

Ketteryyttä ja rakennusetsintää

Tänään oli vuorossa toinen kerta Spekon alkeiskurssia. Aamulla taas finrexiä naamaan ja koirat autoon ja suuntana Harjavallan neste, jossa kokoonnuimme. Tästä jatkoimme autoletkassa Piitulaan. Jakauduimme paikanpäällä kahteen ryhmään. Me olimme Katjan ryhmässä, jossa oli varsin mukava rotukirjo meidän lisäksi: dopperi, labukka, bortsu, beauceron ja porokoira :) Ja porukka oli myös tosi mukavaa ja innostunutta.

Meidän ryhmämme aloitti rakennuksilla ja Zelda sai olla ensimmäinen. Ensin mentiin halliin, jossa oli traktoreita ja muita sekä piiloja. Siellä otettiin pieni peräänlähtötreeni hieman oudoimmissa olosuhteissa, jotka eivät häirinneet Zeldaa pätkääkään. Häntäheiluen se syöksyi hämärään halliin maalimiehen perään. Sitten siirryttiin navettarakennukseen. Tämä harjoitus oli lähinnä ihmiselle. Normaalisti rakennus kierretään ensin ympäri. Jos on avoimia ovia niistä mennään sisälle, olettaen, että tähän on viranomaisilta saatu lupa. Etsintä aloitetaan aina ylimmästä kerroksesta ja perussääntönä on, että valitsee kumpaan suuntaan aina kääntyy oviaukoista niin koko rakennus tulee tutkittua. Ovet laitetaan kiinni, jotta muutenkin vaikea ilmavirta saataisiin jokseenkin hallintaan, jos joskus joutuisi etsimään esim. tavarataloon niin silloin myös ilmastoinnit tulisi sulkea. Koiran tehtävä oli siis lähinnä hengailla mukana ja ihminen kävi rakennusta läpi ja oli siellä maalimieskin, jolta sitten tuli palkkaa. Meidän ukko oli pienessä vaatekomeron kokoisessa huoneessa käytävän varrella. Huomasin maalimiehen ja jäin siinä odottamaan koiran reaktiota. Muutaman kerran se juoksi edes takaisin kunnes tajusi. Sitten otettiin vielä yksi peräänlähtö. Maalimies juoksi puoleen väliin navettaa ja meni sivuun, Zelda juoksi toiseen päähän ja takas ja uudestaan ja pienellä avulla tajusi missä kohtaa se maalimies meni piiloon. En kyllä halua metsään peräänlähtöjä ja muita liikkeeseen, ääneen, näköhavaintoon perustuvia treenejä ennenkuin oppii käyttämään nenäänsä.

Yläkertaan meni jyrkät puiset rappuset. Semmoiset mitä nyt vanhoissa navetoissa on ja yläkerrassa oli halkovarasto. Lähes kaikkia isoja koiria hieman jännitti rappuset, mutta hyvin ne menivät ne ylös. Zelda olisi kiivennyt suinpäin, jos olisi vaan päässyt. Yläkerrassa se kiipesi halkokasan päälle muina miehinä. Alas en antanut keikkaloida ja rappusia ei saanut edes yrittää alaspäin. Hieman täytyy 11viikkoisen menoa rajoittaa, vaikka hän itse olisi erimieltä ;)

Kävin ryhmänvaihdon ja tauon aikana kokeilemassa rappusia ja halkopinoa Teslalla. Ei meinannut millään tulla ylös vaan jäi alas haukkumaan. Kävin vähän avittamassa ja kiipesi sitten ihan ketterästi, mutta halot olivat kamalia. Ei suostunut millään ja avustuksella veti ihan jäykkäksi. Syöttelin vähän nameja, mutta en enempää kiusannut. Alaspäin mentiin sitten vauhdilla.

Ketteryystelineille olin päättänyt ottaa Teslan, kun tiesin, että pentu ei vielä saa loikkia ja muuta sellaista, mutta halusin kokeilla mitä Tesla the agitaituri tuumaa. Olisi voinut jättää väliin. Se oli ihan kamalaa. Ei koira meinannut perusasentoa osata. Eikä osannut hypätä. Putken läpi sentää meni itse. Säikähti keinua kun se laskeutui seläntakana, sitä kolahdusta. Ei siitä sen enempää... Josko mä kohta oikeasti vaihdan harrastusta ja alan käydä näyttelyissä?

Onneksi meidän ryhmä oli toista nopeampi ja koutsi ehdotti, jos pentu tulisi vielä esteitä ihmettelemään. Zelda ei ihmetellyt. Nostin sen ensin puomille, joka on kahden tynnyrin varassa ja tallusteli sitä muina miehinä. Sitten kokeiltiin keinua. No sekin meni tosta vaan. Ei varmaan tule agilityssä keinuongelmaa, jos sama tahti jatkuu. Poikittain olevat tikapuut oli kaikille isoille koirille tosi haastava eikä oikein kukaan tainnut olla niitä halukas itsenäisesti kävelemään. Zeldan mielestä niitäkin pystyi kävelemään, kun tikapuilla kerta oli nameja, vaikka jalat eivät riittäneet. Katja lähinnä avusti takapäätä, että pentu ei päässyt putoamaan ja mä pidin sen verta kättä rinnan alla, jos askel osui harhaan. Tämän esteen päähän kuului pysähtyä ja ohjaajan kuuluu nostaa koira alas. No päässä ihmeteltiin molemmat kintut tukevasti tikkailla, että tässäkö tämä oli? Antakaa uusia haasteita :) Pituushyppy jätettiin luonnollisesti väliin, mutta metalliputken läpi sopii pennunkin painaa. Pöydälle eikä pöydältä myös hypätty, mutta nostin pennun sillekin tasolle ihmettelemään. Varsinaisessa ketteryyskokeessa pöytä tai oikeammin kolme pöytää on kuin ohjattu nouto tokossa. Tosin merkkinä voi olla vaikka jokin tikku. Ja koira lähetetään merkiltä tuomarin määräämässä järjestyksessä eri pöydille, myös keskimmäiselle. Koutsien mukaan pöydät on haastavin osuus, mutta tokoilijan mielestä se taas kuulosti aika simppeliltä tempulta. Se on se asenne. Kuulostaahan se varmasti vaikealle opettaa koiralle ensin merkille meno ja pysähdys ja sitten pitäs osata oikea, keskellä, vasen... hetkinen, sehän on vaan temppu muiden joukossa ;) Toko <3 Pöydältä tulee sitten luoksetulo, joka tehtiin niin, että Katja nosti Zeldan alas ja mä juoksin vähän matkaa karkuun. Zelda osasi aika hyvin pamahtaa eteen melkein jalkojen väliin namilla avustaen ja siitä namilla avustaen sivulle. Osaa jo tapittaa ainakin pari senkunttia nätisti perusasennossa :D Aika nopeaan oli ketteryystelineet käyty läpi, kun kaikki onnistui kerralla ilman maanitteluja tai arkomisia. Ensi sunnuntaina sitten metsään hakuilemaan, ehkä jo niitä tuuli-ilmaisuja 12vk synttärin kunniaksi?

Kotipihalla otin Teslalle sitten "Kaikki onnistuu" -tokoilut...
- Liikkeestä seis -> lähes täydellinen
- Liikkeestä maahan -> tuppas tarjoomaan pysähystä, mutta kaikki onnistuu hengen mukaan namilla avustettuna saatiin pari hienoa syöksyä maaten
- Avon kaukot -> kolmesta metristä loistavat! Ei jumittanut edes maasta istumista!
- Luoksetulo -> osasi tulla sivulle ja lähti "sivu" käskyllä, kädellä avustin onnistumisen takaamiseksi =)

Jäi siis Teslankin päivästä hyvä mieli, ehkä se saisi oikeasti nyt vaan keskittyä tokoon, agiin ja peltojälkeen. Ensi viikolla onkin kolmet tokotreenit kotitokoilujen lisäksi :) Lisääkin olen valmis haalimaan ;)

lauantai 20. elokuuta 2011

Kaupunkitaistelu

Tämä viikko on ollut aksailua. Ja kohteena ollut tämä:


Tiistaina oli treenit ja käytiin rataa läpi alkuun vähän Reetan ja sitten Hanna-Marin kanssa. Kohta 5-6 meinasi olla ongelmallinen, kun Tesla livahti aina puomille, mutta sitten koutsin saapuessa paikalle Tesla näytti mallisuorituksen, kun oltiin jo ongelma ratkaistu ;) Koetin pituuden jälkeen valssia, mutta en mä moiseen ehtinyt ja tultiin siihen tulokseen, että mitä sitä, kun koira kääntyi putkelle ja takaaleikkauksen siinä kestää. Sitten ohjaajalle taas iski se krooninen estekammo ja teki mieli mennä vastaanottamaan koiraa kahden metrin päähän ysistä, kun taas yksi kultainen sääntö, että koira pyrkii laskeutumaan ohjaajaa kohti, eli jos koiran tahtoo laskeutuvat mahdollisimman pienellä kaarroksella ja suoraan kohti seuraavaa estettä niin ei saa ottaa liikaa etäisyyttä. 10-11 hioin jaakotusta ja tarkoitus oli saada se kisoissa toimimaan oikealla ajoituksella. 13 putkeen huolellinen törkkäys ja putken jälkeen persjättö ja keppejä ennen valssi. Ennen pussia taas persjättö ja eikun menoksi! Hyvät eväät saatiin treeneistä taistoon!

Perjantaina käytiin vielä Kaisan ja Nemon kanssa viime hetken treeneissä. Teslan kanssa vedettiin tiistain treenin perusteella nollalla läpi ja sitten mä vähän halusin vielä muutamaa kohtaa varmistella itselleni lähinnä. Kuten arvata saattaa niin eihän Harjavallassa sitten mennyt yhtään niinkuin piti! Alussa Tesla oli jotenkin ahistuneen oloinen, lähtö oli ahdas ja ihmisiä ympärillä... se ei halunnu sivuille ja sitten tyhmä en edes vaatinut ja se jäi vähän jumittamaan ilman mitään draivia. No hyvin se lähti tulemaan, mutta hupsista heijaa takalaidalla seisoi kameramies ja eikun putken suulta ohitse tarkastamaan, jos se vaikka olisi tuttava! Siitä tuli sitten hylly, joka tosin kaupunkitaistelussa muokkaantui kympiksi ja kympillä sekä yliajalla oltaisiin saatu vielä ihan kivasti pisteitä, mutta mulla hajosi pakka totaalisesti. Koko loppuradan olin kokoajan väärässä paikassa ja ohjasin, miten sattuu. Hieman ketutti kyllä moinen. Olisin edes ohjannut koiran väärälle esteelle ja hyllyttänyt siitä... Nyt oletin vaan koiran irtoavan putkeen, joka oli melkein nenän edessä ilman sen kummempia varmisteluita. Ohjaa älä oleta? Yleensä vastustan kyllä viimeiseen asti koiran syyttämistä ja pohjimmiltaan se vika on aina ohjaajassa, mutta kyllä tässä nyt meni puolet ihan Teslan piikkiin. Loppuradasta kannan itse vastuun. No eikun treeniä! Ei ole meidän kesäkisakausi mennyt ihan putkeen, mutta talvi hiotaan ahkerasti kuvioita kuntoon ja ensi kesänä ollaan semmoisessa iskussa, että huh huh! Teslan motivaatio kuntoon ja ohjaajalle kuntokuuri.

Tesla juoksi vielä avoimen radan Elinan ohjaamana. Saatiin vähän radalta karkailutreeniä, kun komenstin koiran takaisin töihin ja sitten se lähti kyllä hienosti Elinan messiin. Nyt pitäisi saada Marko ja Tesla johonkin epiksiin, jotta voitaisiin ottaa samanlainen treeni. Eli Tesla oppii, että turha tulla hakemaan radan varrelta palkkiota, vaikka siellä radalla tulisi vähän epäselvyyksiä. Karkailu kameramiehiä lukuunottamatta on siis ongelma vain lainaohjaajilla...

WeCA menetti taistelussa pokaalinsa ja sijoittui lopulta viidenneksi. Äetsä vei ansaitusti voiton. Kaikkenkaikkiaan päivä oli mainio ja meillä oli mahtava yhteishenki. Kiitos kaikille wecalaisille ja kaikille taistelukumppaneille myös. Tämä oli hieno kokemus ja ensi vuonna olen varmasti mukana ainakin kannustamassa, jos joukkuepaikkaa ei irtoa, aikataulujen salliessa.

Zeldan kuulumisia

Kaikki sanoo, että se on kasvanut, mutta minusta se on edelleen ihan kamalan pieni honkkelikonkkelihönö :) Viime sunnuntaina alkoi SPEKOn alkeiskurssi. Oltiin tutustumassa raunioilla ja Zelda oli aika huippu. Laskin se noin 10-15 metrin matkalta kohti valmiina olevaa ruokarinkiä ja se juoksi häntä pyörien ihmisten luo. Kuviakin otin, mutta kameran piuha on ollut viikon paikassa nimeltä hukka ja siellä tuntuu pysyvän. Huomenna on pitkä päivä Harjavallassa, kun tutustutaan rakennusetsintään, ketteryystelineisiin ja johonkin kolmanteen osa-alueeseen. En ole vielä päättänyt mihin kaikkeen Zelda osallistuu, mutta Tesla lähtee jokatapauksessa mukaan ja ottaa yhden tai kaksi osa-aluetta itselleen. Ei liikaa kaikkea pienen pennun päähän yhdellä kertaa :) Jo se pitkä päivä ja autossa odottelukin on omaa treeniään. Autoilusta täytyy kyllä kiittää kasvattajaa, joka on tainnut pentuja sopivasti ajeluttaa, sillä Zeldalla ei ole kertaakaan ollut matkustamisen suhteen ongelmia. Ei ole pahoinvointia eikä muuta.

Mulla piti kiireet helpottaa, mutta jostain kumman syystä huomasin sitten tehneeni kolme työvuoroa tämän viikon aikana... aargh. Pitkiä aikoja ei koirat joudu olemaan keskenään, kun työmatka on lyhentynyt 100 metriin ja työvuorot vain kuutisen tuntia, mutta kyllä sekin tuntuu jo olevan liikaa. Ensi viikolla niitä on onneksi vain kaksi ja toinen ke, toinen la! Asiaan... kärsinyt on siis säännöllinen tokoilu. Perusasentoa ollaan edelleen otettu ja eteentuloa, pentutreeninä. Naksuteltu nenäkosketusta alustaa ja maahanmenoa namilla. Tuo nenäalusta toimii... koetin sitten ottaa tassukosketusta matolla ja se ei enää ollut niin helppoa. Muutama onnistuminen saatiin ja jätettiin treenihautumaan.

Metsässä ollaan käyty nyt muutamia kertoja ja siellä on helppo lenkittää tyttöjä yhtä aikaa. Tesla saa väliin hullun spurtteja ja Zeldaa kiukuttaa, kun ei saa kiinni. Hihnalenkit on välillä tuskaa... Z roikkuu Teslan perskarvoissa ja murisee... Tesla ei komenna. Yhteislenkit puistossa eivät ole kovin nautinnollisia ja jotenkin käytän nuo mieluummin erikseen.

Zelda on varmaan maailman nopein syömään. Ja ensimmäisenä sillä on mielessä oman kupin tyhjentämisen jälkeen Teslan kupin tyhjentäminen. Tesla ei tästäkään komenna. Alkuun se hotki omastaan ja yritti välissä varastaa Teslalta. Silmällä joutuu siis pitämään ruokahetkiä. Onneksi Teslakaan ei ole siis hidas syöjä.

Kännykän laturin johtoon on tullu jossain vaiheessa hampaanjäljet ja illalla luin briardlehteä ja unohdin sen ulottuville niin eiköhän Zelda ollut sen lukenut varsin ahkeraan. Muuten yksinollessaan ovat varsin mallikelpoisesti käyttäytyneet. Pahanteko on tähän asti olematonta Teslan tuhoihin verrattuna. Perään ei itke ja tullessa kotiin on myös hiljaista.

Zelda pääsi myös kaupunkitaisteluun sosiaalisoitumaan :) Ja hienosti se hengaili koko päivän. Yleisötapahtuma ei jännittänyt yhtään, hieman muita koiria mietti, mutta sitten löytyi Zeldastakin aivan valloittava otus, ruskea kääpiöpinseri! Se oli niin ihana ja sen kanssa olisi ollut niin ihana painia. Vein sen sitten medien joukkuratojen ajaksi autoon ja vaihtaessani taas koirat toisinpäin niin siellä se makasi ketarat kohti kattoa autuaan onnellisena. Toisella hengailu kerralla se selkeästi rentoutui vieraiden koirienkin seurassa ja alkuun hieman pelottava 4kk saksanseisojakin olisi kelvannut leikkikaveriksi. Kisan jälkeen juoksutettiin "isoja" koiria vähän harjavallan upealla kentällä, mutta Zelda sai olla autossa, että ei jää jalkoihin. Sen kanssa sitten vähän hyväksikäytettiin upeaa koulutuskenttää hieman treenailuun ja otettiin perusasentoa ja eteentuloa. Keskittymiskyvystä 11vk pennulle kymppi :)

...tää jatkaa nyt flunssan parantelua ja koettaa ottaa rauhallisesti koneen ääressä hommia hoidellen :)

perjantai 12. elokuuta 2011

Treenikausi on alkanut!

Tai onhan se alkunut jo viikko sitten, mutta se oli vasta lämmittelyä. Ja enää ei voi eikä tarvitse käyttää helteitä tai töitä tekosyynä! Viimeistä yötä viedään, joten se siitä kiilteestä.

Maanantain alkoi PPKK:n tokot. Päätin mennä tarkastamaan sen tokoryhmä, kun on tuolla pennulla kuitenkin aikaa pentukouluille. Ohjaaja oli kamalan innostunut, mutta vähän eriaaltopituudella siitä mitä toko on kuin minä, joten katsotaan jatkoja. En kehtaisi olla kokoajan se vastarannankiiski. Meille toko on temppuja, hauskaa yhdessä tekemistä ilman pakotteita ja tärkein tavoite on, että koiran häntä heiluu jatkuvasti ja motivaatio on korkealla. Onneksi Lentsun koulutus on pohjalla niin en ota liian vakavasti pientä tunnarikapulan pureskelua enkä sitä, jos pää vähän jojoilee paikallaolossa. Ja ennenkaikkea koirassa ei ole mitään vikaa, kaikki lähtee ohjaajasta. Pannalla ja hihnalla ei ole mitään merkitystä vaan palkkiolla.

Tiistain agiliidot jatkui samalla teemalla, eli koiran ehdoilla ja Hanna-mari hienosti kiteytti, että olkaa onnellisia, että teillä on ylipäätään koira. Tokoilusta revähtänyt reisi hieman haittasi agiliitoja, mutta siihen nähden homma oli ihan kohtalaista, edistystä edellisviikkoon, mutta ei tosiaan mitä on parhaimmillaan. Koutsi laitto kirjaimellisesti minut makaamaan maahan niin eipä tarvi enää jättää Teslaa lähtötilanteissa maate... joskus sitä tarvii oikeasti kymmenen vuotta lajia harrastanut näitä muistutuksia itsestäänselvyyksistä. Yksi pikkujuttu meillä on vähän palautunut, nimittäin nuuskuttelu... siitä kun oltiin pääsevinämme eroon, mutta nyt se taas näkyi. Täytyy palauttaa aksamotivaatiokohdilleen! Ensi tiistaina lupaan ottaa mukaan nakkeja, jos ei niillä niin ei millään :) Zelda treenasi tiistain aksailut hienosti yksin yksinoloa.

Keskiviikkona Tesla pääsi sittenkin mukaan pelastuskoiratreeneihin kaikista manailuista huolimatta. Mettää olin suunnitellut, mutta näytti, että sinne on menossa enemmän porukkaa, joten ajattelin sitten sovinnollisesti mennä raunioille, joilla lopuilta venyi ainakin tunnin pidempään kuin mettäporukalla, mutta oli niin loistavat treenit, että ei haittaa!

Zeldan kanssa tehtiin niin, että maalimiehiä oli makkararingintapaisella ja laskin koiran sitten irti ja annoin jo vihjesanan "ukko" ja häntäheiluen Z juoksi ukolta toisella ruokaansa metsästäen. Yksi ukko jopa kiipes vähän pusikkoon raunioita kohden, mutta pienen mietintätauton päätteeksi se ei Zeldaa haitannut. Homman tarkoitus on pitää pennulle hauskaa ja kasvattaa motivaatiota maalimiehiin :) Zeldan mielestä tämä leikki ainakin on hauskaa. Varsinkin, kun siitä saa vielä ruokaa! Sunnuntaina mennään alkeiskurssille ja aletaan ottaa hommaa vakavammin ;)

Teslan kanssa ei ole mitään menetettävää, mutta pakko sille oli jotain keksiä, kun päikkärit venyi ja sitä rataa. Me ollaan treenattu vain mettässä kaikenmoisia L-kirjaimia, maalimiehiä lähellä piilossa, toistoi, haamui, peräänlähtöi... mitälie motivaatiojuttui. Pohjat on tehty tuuli-ilmaisuilla, kunnes tuli tämä mörköilyjuttu. No mä siinä muiden treenatessa tein suunnitelmia ja päädyin kolmeen maalimieheen, jotka ovat helpoissa, mutta ns. keskilinjalle näkymättämissä piiloissa. Mun käsitys helposta oli mennä rengaspinon taa kymmenen metrin päähän. No lopulta yks maalimies oli näin, toinen oli kuopassa ja kolmas poikittaisessa betonirenkaassa. Arvatkaa mitä teki Tesla? No se teki töitä, nenä pystyssä ilmasta vainuten, huolimatta siitä, että ollaan tehty nyt niitä jälkiä muutamia. Ja kyllä se löysi hienosti kaikki kolme maalimiestä ja irtosi musta kuin ois tehnyt hommaa aina. Arvatkaa mitä se teki, kun löysi ukkelit? No meni empimättä hakemaan palkkansa häntä heiluen! Mikä minun koiraani vaivaa? Ehkä se saa vielä jatkaa hakuilua? Seuraavaan takapakkiin :D Tuo kuoppa oli aika uskomaton suoritus Teslalta. Rengas oli vähän haastava. Juoksi kerran ohi ja sitten sain vähän neuvoa koettaa lähettää oikeasta suunnasta tuulen alta enkä yltä vai meneekö se niin päin? No hyvin se löyti viimeisenkin ukon ja meni hakemaan palkkansa =)

Torstaina käytiin lattomerellä vähän treenailemassa p-makuuta ja ruutua. Ekana otin Zeldalle ruutua ja kyllä pennulla osaa olla lyhyt muisti. Kyllä se sitten alko pian tajuta, että se kippo jää sinne ruutuun ja sinne pitää juosta, jos haluaa herkut. Tosin se juoksi aina yhden kartion kautta. Neljännellä kerralla juoksi suoraan ja siihen lopetettiin. Matkaa oli siis 2-3 metriä. Otin pennun syliin ja peruutin ruudusta, kun näki, että namit jää sinne kippoon. Pikkuhiljaa :) Sitten vähän namilla imuutellen perusasentoa sekä eteentuloa, jotta tulisi paikat tutuiksi. Katsekontaktia ei tarvitse pahemmin opetella :)

Tesla pääsi eka paikkamakuuseen riviin. Aika paljon tuli nousui istumaan, ylös... avustaja kävi komentamassa takaisin. Huomasin, että kerran se nousi, kun yritin kovasti tuijotella maahan ja nostin leukaani. Ei siis saisi yhtään katsoa koiraa! Tästä lähdin tarvitaan aina avustaja paikkamakuuseen, joka kertoo mulle mitä koira tekee ja reagoi mun puolesta. Väliin otettiin sitten Teslallekin namikipporuutua täydellä matkalla ja kyllä se meni hyvin. Tesla kestää älyttömän hyvin, että jätetään kippo ruutuun ilman, että koetetaan varastaa. Odottaa myös ruutu -käskyä hyvin. Nämä tekee tulosta ja nopeasti! Sitten otettiin vielä toinen paikallamakuu. Tällä kertaa olin selkä koiraan päin ja avustaja raportoi vieressä. Möyrimistä ja haistelua. En näihin tällä kertaa puuttunut. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että se pysyi siellä maassa koko kaksiminuuttisen! Ehkä pitäs puuttua? Selkä koiraan en vahingossakaan pääse ottamaan katsekontaktia, johon Tesla reagoi heti asennon vaihdolla... puuh. Tokoilu on kamalan kivaa tommosen ADHD-schapen kanssa :)

Tänään tytöt pääsi agilityturisteiksi. Zelda sai juoksennella kentällä radanrakennuksen ajan sosiaalisoitumassa kaikenmoiseen. Välillä jopa huolettaa tuon koiran hätkähtämätön häntä pystyssä asenne kaikkea kohtaan. Vähän se katteli paria partista, että nuo on vähän liian karvasia, mutta aikansa mun jalkojen takaa (häntä pystyssä) tuijoteltuaan tuumasi, että häntä ei kiinnosta. Sitten meni vähän estekopille ihmettelemään ja kaatoi ämpäripinon melkein päällensä. Samasta mistä Tesla olisi hypänny häntä koipien välissä viisi metriä peläten ämpäreiden syövän niin tuo väisti metrin ja tuijotti ämpäreitä hetken ja jatkoi taas muina miehinä puuhasteluitaan. Sitten paikalle saapui Susa 2v ja Zeldan mielenkiinto siirtyi uusiin uomiin. Susa meinasi ryömiä putkeen Zelda perässään ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tässä iässä totutella lapsiin niin ei ehkä tule samanlaista lastenvihaajaa kuin Tesla. Tai no ei Teslalla ole mitään lapsia vastaan niin kauan, kun ne eivät liiku. Jos ne syövät niin ne on jopa kivoi, kun niiltä tippuu murusia, paitsi, jos ne liikkuvat ja syövät. Zeldasta taas oli kamalan kivaa, kun pieni lapsi liikkui. Jännä nähdä, koska tuolle tulee joku mörköily kausi ja miten se sitten ilmenee vai tuleeko.

Äsken tuossa vähän naksuteltiin molemmille keittiössä. Saavat opetella odottamaan toisessa huoneessa/häkissä, kun toinen treenaa. Zelda ei ottanut mitään häiriötä oven takana möykkäävästä Teslasta. Pakko sanoa, että hieman se tuntuu välillä niin hönöltä hoksottimineen. Naksuteltiin nyt toista tai kolmatta kertaa ja päätin ottaa nenäkosketusta rasiankannella. Tyhmä tuo ei mitenkään ole, joten tuntuu, että tarvitsee jonku konkreettisen selkeän syy-seuraus yhteyden, jotta A. mä osaan naksauttaa oikein ja B. Zelda saa jonku selkeän tempun... Nopeasti se tietysti meni ensin haistelemaan kantta ja tästä naks -> nami. Tätä seurasi muutaman kerran, kunnes alkoi ensin ahneudella yrittää kiivetä sylin kautta varastamaan namit suoraan nyrkistä ja sitten alkoi taas hoksottimet selkeästi toimimaan ja pikkuprinsessa alkoi tuumailla, mikä on homman nimi. Odottelin ja vähän siirtelin kantta ja pikkuhiljaa syttyi selkeästi joku lamppu ja ahaa -elämys ja toiminta-naks-nami ketju oli valmis :) Tuosta koirasta on kyllä selkeä huomata milloin syttyy. Tällä hetkellä se vaikuttaa paljon enemmän tuumailijalta kuin Tesla. Sitten otettiin vähän maahanmenoa namin avulla oikeaoppisesti ja tämän tempun oppi hetkessä. Vahvistelin edelleen naksulla. Jatketaan nyt näitä ja saadaan tuohon maahanmenoon toivottavasti liitettyä vihje niin se osaa sitten muutakin kuin istua. Teslan kanssa tehtiin samaa nenäkosketusta ja homma hankaloitui potensiin tuhat. Koira heilui ja nyki tuhanteen suuntaan ja teki kahta asiaa yhtä aikaa. Eli hakkas kantta tassulla ja heilutti päätään. Koeta siinä nyt sitten vahvistaa oikeaa toimintaa. Molemmat ovat kyllä omalla tavallaan ihan mahtavia ja olisi se tylsää, jos toimisivat ihan samalla kaavalla. Tekemisen halua löytyy molemmilta. Zelda vaikuttaa toistaiseksi vähemmän häiriöherkältä, mutta pitää muistaa, että se on vasta ihan pikkupentu. Ja pikkupennun treenisessioitakin tietysti tehdään eli vähän kerrallaan ja kaikki on kivaa. Aivotyö selkeästi väsyttää, vaikka se olisi ihan pienimuotoista. Nyt nimittäin nukkuvat molemmat tyytyväisinä. Täytyy koettaa lukea Teslan pentuaikaiset bloggaukset, josko niistä tulis ideoita ja ahaa -elämyksiä. Nyt on kyllä hyvä fiilis treenata molempien suhteen. Täydentävät kivasti toisiaan.

Ja sitten kutsuu viimeinen yö! Ihanaa.

ps. pakko oli tommonen väliaikanen otsikkopalkki vääntää... osa kuvista meni vähän pikseliksi ja värei en saanu mätsää ja tekstin jätin vahingossa kuvaksi... no joku kaunis päivä.

torstai 11. elokuuta 2011

Kesän kohokohta

Ja se on tietysti schapendoesleiri!

Viikonloppu sujui siis rattoisasti tutussa ja turvallisessa Hauhovissa. Pienet epäkohdat, kuten isäntäväen puolesta leirin luultu peruutus tai salaman iskusta kiukuttelevat sulakkeet, eivät menoa haitanneet. Hyvitys pannari maistui mainiosti ja lauantai-ilta meni tunnelmallisesti kynttilän valossa. Schapendoesväkeähän tänne tultiin tapaamaan ja treenaamaan tokoa parhaimmassa mahdollisessa opissa.

Alunperin oli tarkoitus olla paikalla perjantaina ensimmäisten joukossa, mutta en mä mitään päässyt lähtemään ajallaan. Jäi siis myös perinteiset perjantain hakuilut väliin. Agilityrata oli rakenteilla, kun kurvasin pihalle. Mä annoin Teslan Markolle treeniin ja kävin tallomassa jäljen. Teslalla oli aikalailla intoa ja se aloitti jäljen vauhdilla. Meno kuitenkin rauhoittui muutaman metrin päästä ja alkoi työskennellä rauhallisemmin. Nenä ei noussut maasta ja hienosti se jäljesti koko pätkän rasialle. Mun suora ei ollut kovin suora, joten tuli loivia mutkiakin jo treenattua :)

Zeldan leirin kohokohdan piti olla tutustuminen uuteen bestikseen eli Sannan ja Markon viikkoa nuorempaan Hups-bortsuun. Z lähinnä jyräsi ja rakasti huomattavasti enemmän kaikkia ihmisiä kuin pentukaveriaan. Kyllähän ne vähän painivat:



Leirillä oli myös toinen bortsupentu, joten ainakin Z sai tarpeekseen hyviä vaikutteita tulevaisuuden tokolupauksilta. Toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa.


Teslan tokot

Antoisinta leirillä oli tietysti Lentsun tokot. Tesla oli ryhmässä kolme. Lauantaina aloiteltiin voi/evl ryhmällä, jota seuraamalla tuli taas paljon viisaammaksi. Sunnuntaina järjestys oli käänteinen ja Teslan ryhmä oli ekana. Kirjoittelen nyt yhteen sulautuneesti Teslan tokoista, kun ovat jo ehtineet sulautua yhteen.

Seuraaminen...


Ei näin! Eli tässä siis ohjaajan kävely on se suurin ongelma. Ryhtiä peliin ja katse eteen eikä tuijotella sitä koiraa niin johan se homma paranee! Käännöksiä pitää vaan treenata ja täykkärissä jatketaan saksalaisen treeniä, mutta toistakseksi kokeet oikeaankäännöksillä. Saksalaisessa palkkaus heti käännöksen jälkeen, jotta koira tulee mukaan. Mun jalat ei taivu oikein muihin käännöksiin koiran kanssa.

Paikalla makuuta treenattiin molempina päivinä, kun meidän ryhmässä näitä ongelmatapauksia riitti. Meille läksyksi vahvistaa päämaassa makuuta, koska siinä koira on niin paljon levollisempi ja rento. Ei haittaa vaikka pää alkuun jojoilee... ollaan tätä vähän jätetty, kun koko homma on yksi murheenkryyni.






Luoksetulossa meillä ei myös suurempia ongelmia. Eteentulon vaihto sivulle aiheuttaa omia takkuiluita. Koira ei ymmärrä, että "Sivu" käskyllä saa lähteä. Ja sivulle tuloa pitää hieman auttaa. Tää täytyy vaan treenata kuosiin.

Stopeista saatiin kehuja ja ylläpitotreeniä täytyy silti tehdä! Treenattiin myös paikalla seisomista targetin avulla ja sehän näkyi, että sitä ollaan treenattu. Ohjaaja ei tosin taipunut kuperkeikkaan, kuten eräät.

Tesla osasi kiertää kamalan taitavasti. Ja sitä meidän pitää ehdottomasti tehdä enemmän, koska koira tykkää. Kumpikin puoli sujui. Tähän, kun saa yhdistettyä niin monen liikkeen treeniä.

Ruudussa täydelle matkalle namikippo, lyhyelle targetti. Merkin voisi myös treenata ja ottaa ruutuun lähetyksiä merkiltä, koska se on yleensä hankalaa.


Muiden treeneistä poimittua omalle treenilistalle:

Patsastelu (Tesla)
Ruoka ruudussa (Zelda, Tesla)
Ja loput pitää lukea blogeista ;)

Kyllä pentukin vähän treenaili siellä välissä:




Pennulla on luonnostaan aika kiva katsekontakti ja sitten se osaa istua tapittaa mallikkaasti :)

Agilityä treenailtiin siellä väleissä. Marko sai treenata Teslaa ja osallistui lauantai-illan skabaankin, kun mä olin iltapalan hakureissulla:

 
Zelda pääsi agiesteitä myös ihmettelemään. Se juoksi pitkän mutkaputken itsenäisesti tosi nätisti, mutta kun mä yritin houkutella ja avustaja lähettää niin se ei sitten enää käynyt. Puomia se yritti suorittaa myös ja sain onneksi napattua kiinni. Kontaktia otettiin vähän. Zelda haluisi ilmeisesti opetella tommoisen maataviiltävän bortsukontaktin, mutta mä oon vähän suunnitellut nenäkosketusta.


Ja tohon loppuun "bestisten" irvistykset. Kuva ei ole otettu aksakentältä vaan sen vierestä, kuten maan väristä huomaa, jos kuvakulma muuten hämää ;)

Leirin päätteeksi oli skabat. Mun joukkueessa oli Sanna & Sara (ruutu), Kati & Rasa (p-makuu), Kaisu & Roki (merkki) sekä Pirjo & Nea the briardi (luoksetulo). Tesla suoritti noudon. Ja mehän napattiin sitten mestaruus. Sannalla oli selkeästi hampaankolossa edellisillan tokovisan toinen sijoitus. Meillä oli melkein sama joukkue. Markon tilalla oli nyt Kaisu ja Pirjo.

Kiitos taas kouluttajalle, järjestäjille, schapeille omistajineen mahtavasta leiristä! Ensi kesää jo odotellaan. Meidän lauma pääsee ehkä kahdelle leirille, kun olisihan sitä tuon toisen rodunkin edustajan leirille hauska päästä osallistumaan ;)

Gallup: Minkävärinen on Zeldan hihna?

maanantai 8. elokuuta 2011

Pentupäiväkirja vk 1

Jostain kumman syystä en ole viime viikolla ehtinyt tai malttanut istua liiaksi blogin ääressä? Nyt pitää käyttää aamukahvihetki Heinolassa hyväksi ennenkuin palataan takaisin Poriin koko lauma.

Zelda osoitti aika pian, että Teslan hämmästely johtui vain ja ainoastaan matkaväsymyksestä. Muutamassa päivässä nuo leikkivät keskenään kuin olisivat aina. Teslalla on toistaiseksi riittänyt energiaa ja hermoja pennulle. Lähinnä noiden menoa saa rajoittaa ja yhteiset ulkoiluhetket ovat aika rajoitettuja kunnes pentu vähän kehittyy eikä jää jalkoihin. Aika hyvin Tesla uskoo sisällä, mutta milläs sitä ulkona ja vapaana ollessa rajoitat, kun liikkeet tapahtuvat sekunnin sadasosissa. Kohtalaisen nätisti se leikkii, mutta se on äärimmäisen sähäkkäliikkeiltään ja Zelda vielä pentumaisen kömpelö. Tosin ei se hirveästi välitä pienistä kuperkeikoista vaan sisuuntuneena hyökkää taas Teslan kimppuun ja roikkuu karvoissa. Leluleikeissä Tesla jää kakkoseksi. Pentu ei lelustaa luovu, vaikka mikä olisi.

Sunnuntaina saatiin viettää heti kahden keskistä laatuaikaa, kun Tesla meni näyttelyssä nappaamaan pokaalit kotiin ja joutui täten karanteeniin Artulle.  Mariella oli pennun kanssa, kun Tesla kävi näytillä isossa kehässä ja Tesla pääsi pesun kautta kotia. Toisen pesee koiransa ennen näyttelyitä, meillä jälkeen.

Maanantaina Isä vietti aikaa koirien kanssa minun joutuessa töihin. Illalla käytiin ilmoittautumassa palveluskoirakerhon treeniryhmiin. Zelda oli mukana sylikoirana ihmettelemässä maailmanmenoa. Alunperin oli tarkoitus ilmoittaa Tesla, mutta päätyihän se Zeldakin sitten penturyhmään. Aika näyttää kumman kanssa keskityn ensisijaisesti treeneihin. Riippuu pitkälle siitä pääseekö Tesla tokoryhmään.

Tiistaina oli Teslan agilitytreenit tauon päälle ja pakkohan se oli pentu ottaa mukaan ja pakkohan sen oli päästä putkeen. Ei tarvinnut toista houkutella tai käyttää avustajaa, kun kipitti putken läpi muinamiehinä vallan itsekseen. Ei tunnu pienistä hätkähtävän tuo ja menee eikä meinaa. Teslaa ehkä hieman häiritsi sekä pennun että iskän mukana olo ja tästä lähtien tiistain agit ovat Teslan ja mun kahdenkeskistä aikaa ja pentu saa opetella yksinoloa ainakin niin kauan kun treenataan ulkona.

Illemmalla treffattiin naapurissa asuvaa 13viikkoista Hertta bortsua. Z oli vielä vähän töttöröö ja vaikka toinen käyttäytyi kohtalaisen hyvin niin tämä kerta pidettiin vielä tutustumisena ja peuhaamaan pääsevät kunnolla sitten, kun Zelda saa vähän kehityksessään toista kiinni. Pelkään vähän, että Zelda ei tule jäämään paineissa kakkoseksi.

Niin ja se tärkeä! Iskä käytti pennun ekalla rokotuksella. Päädyin tähän eläinlääkärin suosituksesta ihan jo sen perusteella, kun asustellaan keskustassa. Aika paljon kuullut kasvattajien rokotellaan jo nuorempia koiria täällä etelässäpäin ja ei siitä ole mitään haittaakaan. Ollaan meneväisiä niin eipähän tarvi miettiä. Samalla tuli käytettyä tuo vaa'alla ja painoa oli 6,05 kg. On se iso :)

Keskiviikkona harjoiteltiin ekaa kertaa yksinoloa tai siis kaksinoloa Teslan kanssa. Iskä lähti joskus puolenpäivän aikaan ja mä pääsin kolmelta töistä. Kotiinpalatessa kaikki oli kuosissa. Vastassa oli kaksi iloista ja ennenkaikkea hiljaista koiraa. Mitään pahaa ei oltu tehty. Tästä sitten lähdettiin hyvillä mielin pelastuskoirien hakutreeneihin. Zelda pääsi metsäryhmään ja tehtiin laajennettua "makkararinkiä" niin että ukkelit oli mettässä ja Z kävi hakemassa heiltä ruokaansa. Edetään tässä hakuiluprojektissa ihan kaikessa rauhassa ja tehdään ensin motivaatiopohjat maalimiehiä kohtaan kuntoon. Tosin Z kiipeää varauksetta jokaisen vastaantulijan syliin eli tässä ei mitään ongelmaa, kunhan vahvistellaan ja pidetään kivaa. Jossain vaiheessa, kun uskallan, aloitellaan tuulijutskat, hajumielikuvat jne. Teslan piti tehdä esineruutua, mutta Tesla oli sitä mieltä, että pentu on varmasti jättänyt sinne muutaman maalimiehen hänelle ja karkasi suoraan hakualueelle... se siitä esineruudusta :D Jos tiistait on Teslan agille niin keskiviikot on sitten pennulle.

Torstaina meillä kävi ihmisvieraita ja hengailtiin vaan kotosalla ihan kaikessa rauhassa. Työpäivän ajan osasivat olla hienosti keskenään. Oikeastaan tähän alkuun on hyvä treenata yksinoloja, kun pentu ei vielä pääse kiipeämään jokapaikkaan. Pieni puistolenkkejä ollaan yritetty tehdä kahden koiran kanssa ja se alkaa sujumaan pikkuhiljalleen... helpointa on pitää Tesla kytkettynä ja laskea pentu irti.

Perjantaina suunnattiin sitten schapendoesien leirille ja siitä tulossa ihan oma bloggaus :) Eilen illalla ajeltiin leiriltä Heinolaan ja hyvin täällä on mennyt koko lauma yhdessä. Nada ollu vähän ärtsy, mutta lähinnä se on vältellyt pentua. Zeldalla ei ole kiinnostusta hyppiä noiden vahhempien schapejen silmille, kun Almassa, Teslalla ja Sallissa riittää tarpeeksi puuhaa. Kokoajan se on kipittänyt häntä pystyssä ja tutustunut paikkoihin. Yhden kerran otti matsia pensaan kanssa ja pensas taisi vähän voittaa. Todennäköisesti törmäsi johonkin oksaan, kun kuului pieni inahdua minkä jälkeen hyökkäsi uudestaan pensaan kimppuun, jonka jälkeen muisti, että pensashan hyökkäsi ensin hänen kimppuun ja uikutti hieman tassuaan, kunnes simahti ja heräsi taas entisellään. Tarviiko pentujen tehdä aina kaikesta hirveää draamaa? Se ei sovi mun mielenrauhalle, kun etsin jo päivystävän eläinlääkärin numeroa.

Kohtapuoleen lähdetään taas Poria kohti ja viimeinen yövuoroviikko edessä. Äiti ja Iskä ottaisivat mielellään pennun hoiviinsa, mutta mä olen sitä mieltä, että kerta ne ovat nyt osoittaneet pärjäävänsä päivävuorojen ajan Teslan kanssa ongelmitta niin pärjäävät kyllä yönkin yli. Ehkä jopa paremmin. Eikä ole järkevää jättää vasta viikon kotona ollutta pentua heti "vieraaseen" paikkaan hoitoon.

Kohta alkaa olla kuvia sen verran, että saisi päivitettyä tuon otsikkopalkin... en vaan millään saa sitä photaria avattua... Taidan laittaa väliaikaisen yksinkertaisen jutskan.


FI MVA


Kannatti sinne Pori KV näyttelyyn raahautua sitten ajetun yön päälle. Ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa ja heti tuli se kolmas serti. Ei tarvinnut kauan jahdata. Teslalle ei sert riittänyt vaan sijoittui kilpaluokan ykköseksi ja nappasi vielä parhaan nartun paikan saaden Cacibin ja sitten valikoitui vielä rotunsa parhaaksi ja jouduttiin isoon kehään. Kyllähän sitä vähän ylpeä täytyy olla. Näköjään se on muidenkin kuin minun mielestä kaunis. SA:ita ei jaeltu runsas kätisesti ja minun silmään kaikki sen saaneet omansa ansaitsivat, mutta tänään vedettiin ROP kotiinpäin.

Hans V D Berg oli oikein symppis ja hauska tuomari. Nuhteli meitä, kun emme olleet Raumalla, vaikka asumme niin lähellä. Tässä hänen arvostelunsa Teslasta:

TULOSSA 

Isossa kehässä oli sitten paluu todellisuuteen ja kiitos, hei, näkemiin... oikeastaan ilman noita kaikka kolmea. Tuomari ei nimittäin vilkaissutkaan meihin päin ja ei saatu edes juosta kunniakierrosta :( Muutaman kuvan oli silti seurakaveri onnistunut nappaamaan:


Ja pakollisia pokaaliposeerauksia, kun joutui niitä raahaamaan kourallisen syliin. Vaihtoehtoina olivat ne lahjakortit, jotka olisi pitänyt tuhlata siellä paikanpäällä. Ei riittänyt hermot näyttelykojujen kiertoon auringon paahteessa.