perjantai 23. joulukuuta 2016

Kohti loppuvuotta

Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!  -Joulukuu’15

Samat sanat voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin enemmän.

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D  -Joulukuu’15

Zeldan kanssa alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää, mutta paljon myös hiomista.



Agilityn suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta. Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.

Kesäkuun selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi. Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat. Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa, että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.

Alkukaudesta tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut. Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.

Ensi vuosi siis jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan. Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan irtosi hienosti…

Teslan kanssa ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa kokeille.

Agilityssä on ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia, joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.

Näyttelyrintamalla ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.

Voltti on kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää. Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.


Näihin tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa, koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla paimenkoiralla ;)

tiistai 13. joulukuuta 2016

Yllätys... agilityä.

Saatiin Mariannen kanssa tälle syksylle yksi yksäri Jänesniemen Elinalle. Viimeksi tuli oltuakin kesällä lainakoira Tellervon kanssa, kun Zelda oli tauolla. Päästiin siis ekaa kertaa Elinan uuteen Kiva-Areenalle, joka oli kyllä värimaailmaltaa ja viihtyvyydeltään oikein hieno treenipaikka eikä ne treenitkään huonot olleet. Asiaa, ajatuksia ja kotiläksyjä tuli sen verran runsaasti, että meinattiin jo karata paikanpäältä maksamatta.

Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.

Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.

Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se  johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Agilityä, ei juuri muuta...

Tosiaan ollut synkkä syksy kaikkine väsymyksineen melko laiskaa treenailun puolesta. Ehkä se pieni tauko tekee hyvää. Hakutreenit nyt uhkaavasti alkavat jäädä talvitautolle, vaikka ollaan muutaman kerran koetettu saada vielä yhdet treenit kasaan, kun ei se talvi tulekaan. Noh tammikuussa on varmaan jo kerran viikossa joku sisätreeni niin päästään hiomaan ilmaisua. Tokoa ollaan tehty onneksi ainakin kerta viikkoon omassa ryhmässä ja hinkattu lähinnä ruutua. Ehkä tauko tekee noudoille ihmeitä. Teslalla ei ole nyt ollut treenipaikkaa, mutta asiaan on toivon mukaan tulossa muutos, lajina rallytoko. Ja oma väsymys saattaa selittyä tällä pitkittyneellä sairastelulla, jonka lääkäri totesi keuhkoputkentulehdukseksi, joten sitä nyt ollaan paranneltu mennyt viikonloppu ja toivotaan, että antibiootit puree.

Agilityä ollaan kyllä treenattu ja se ei ehkä ole auttanut tähän sairasteluun, kun aina treenien jälkeinen päivä on ollut todella väsynyt. Siis ohjaajalla. Jotain Zeldan kanssa on kuitenkin tehtävä ja agilityä se rakastaa ylikaiken. En vaan raaski pistää sitä lajia vielä täysin telakalle, vaikka siinä omat riskinsä onkin. Toisaalta nyt, kun ollaan käyty säännöllisesti osteopaatilla niin agilitystäkin tuntuu tulleen harmoonisempaa. Voiko näillä olla jotain tekemistä keskenään? Tesla on päässyt lähinnä muistelemaan kontakteja että pujottelua. Sen kanssa olisi tarkoitus kyllä jatkaa kisaamista, koska viimeksi se taas kulki tosi kivasti. Niin se tuntuu tekevän aina, kun uhkaan, että tää oli sitten tässä, jos ei koira kulje. Ja sitten tehdään tietty hyllyjä, kun se kulkee.

Toissa viikonloppuna otin oikein ahkeran kisaputken ja kieltämättä näytti se Zeldakin meno jo melko agiliidolta. Laitetaan tähän loppuun kaikki videot.

Teslan lauantain radat:



Zeldan sunnuntain radat:


 

 Zeldan videoista kiitos TAMSKin tallentuvalle screenille :) Hyvää palvelua.