Vuosi 2015 ei ole tuonut
kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja
treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä
on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on
ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä
pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa! -Joulukuu’15
Samat sanat
voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja
ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu
vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään
huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me
kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin
enemmän.
Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti
koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta
tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän
rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan
kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa
ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman
kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun
alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras.
Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee
käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin
kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen
suhteen :D -Joulukuu’15
Zeldan kanssa
alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja
mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän
me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen
epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa
heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät
kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja
sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää,
mutta paljon myös hiomista.
Agilityn
suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta.
Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty
haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta
kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla
niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin
epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on
nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen
rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.
Kesäkuun
selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen
osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan
vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi.
Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän
lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen
ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat.
Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken
nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa
kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle
osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä
aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen
kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja
loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa,
että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.
Alkukaudesta
tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta
sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän
treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut.
Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä
toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta
meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä
rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.
Ensi vuosi siis
jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu
pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja
tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos
siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan.
Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole
mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja
opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä
siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi
tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli
pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan
irtosi hienosti…
Teslan kanssa
ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu
suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään
suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan
kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa
kokeille.
Agilityssä on
ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta
SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa
WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon
kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos
Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin
jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia
esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta
saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan.
Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas
yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia,
joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.
Näyttelyrintamalla
ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin
tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se
on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä
niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen
näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.
Voltti on
kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi
yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää.
Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta
kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki
käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.
Näihin
tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun
Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa,
koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea
äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on
arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla
paimenkoiralla ;)