Saatiin Mariannen kanssa tälle syksylle yksi yksäri Jänesniemen Elinalle. Viimeksi tuli oltuakin kesällä lainakoira Tellervon kanssa, kun Zelda oli tauolla. Päästiin siis ekaa kertaa Elinan uuteen Kiva-Areenalle, joka oli kyllä värimaailmaltaa ja viihtyvyydeltään oikein hieno treenipaikka eikä ne treenitkään huonot olleet. Asiaa, ajatuksia ja kotiläksyjä tuli sen verran runsaasti, että meinattiin jo karata paikanpäältä maksamatta.
Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.
Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.
Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.
Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.
Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.
Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti