Tokon ja haun opissa

Taas ollaan rikastuttu erilaisten koulutusten parissa. Muutama viikko sitten Riitta Kivimäki kävi Sastamalassa kouluttamassa meidän tokoryhmää. Zeldan kanssa jatkettiin Kantoluodolle jatkumona noutoja. Tehtiin edelleen iskunoutoja tarjoamisen kautta. Riitan mielestä siinä kohtaa, kun koiran ajatus alkaa harhailla ja se palaa aktiiviseksi niin koiraa voi auttaa tai vahvistaa aktiivisuudesta. Kapulaa heittäessä täytyisi muistaa palkata kontaktista suoraan leikkiin eikä aina päästää kapulalle. Tunnarin palautusta täytyy treenata ja oman piilotuksessa voi kehulla kuitata nostosta, jotta koira tietää toimineensa oikein. Katsottiin myös irrotuksia, että niiden jälkeistä mielentilaa ja saatiin aika hyviä ilmeitä aikaan. Olin varautunut tekemään noutoja kaikki kolme treeniä, mutta saatiin niihin jo niin hyvä eväitä, että katseltiin peruutusta viimeisellä kiepillä. Tähän saatiin vihjeeksi opettaa uusi palkansuunta korjaamaan liiallista taaksepäin valumista. Zelda on ehdollistunut todella vahvasti sivulta nappaamaan "jes" sanalla palkan seläntakaa, joten tähän täytyy myös sisään ajaa uusi palkkasana. Tykkää kyllä Riitan tavasta tehdä tokoa hurjasti ja se sopii meille erinomaisesti. Päivi oli kameran kanssa heilumassa ja Zelda oli taas onnistuneesti tallentunut "filmille":

Ollaan kyllä melkoiset tukkasamikset noissa kuvissa, mutta puolustaudun sillä, että tultiin treeneihin suoraan yövuorosta. Keväällä näin jo Riitan tavan opettaa tunnaria ja nyt sitä käytiin uudelleen läpi nuoren Lila-labukan kanssa ja vahvistui entisestään ajatus, että oman piilottelut ohessa seuraavalla koiralla aletaan rakentaa tornitunnaria. Tykkään ajatuksena myös siitä, mitä ollaan jo ajat sitten Lentsulta opittu, että koiran täytyy osata tunnari myös korkeassa mielentilassa eikä sitä tarvitse laskea ennen tunnaria vaan myös tunnari kapuloille saa juosta täysillä.

Yksi kesän odotetuimmista sempoista oli sitten viime viikonloppuna eli päästiin kolmatta kertaa hakuilemaan Niemen Elinan opissa. Tällä kertaa erona aiempiin oli se, että nyt ollaan oikeasti viime kausi saatu toteuttaa puhtaasti ilman kritiikkiä hänen tapaansa kouluttaa. Mulle nämä ajatukset miten hakukoiraa rakennetaan ovat jotenkin istuneet tosi hyvin, vaikka monen muun mielestä se, mikä itselle tuntuu maailman loogisimmalta ja yksinkertaisimmalta on usealle liian monimutkaista ja epäloogista. Tällä kertaa mukana oli nuoria koiria aina kokeissa käyneisiin, joten tuli treenattua useammassa vaiheessa olevia koiria. Hommahan lähtee liikkeelle tuulitreeneistä ja niistä siirrytään hajuhakuihin, jotka molemmat tehdään puhtaaseen metsään eli ei tallotulle alueelle. Näihin tulikin hyviä nyansseja myös seuraavaa koiraa ajatellen.

Osan porukan kanssa treenattiin jo perjantaina. Oltiin saatu käyttöömme uudet maastot, joissa oli todella runsaasti korkeuseroja siihen nähden mitä normaalisti treenataan. Tehtiin semmonen meidän perussetti eli kolme valmista ukkoa ilman apuja suoran päässä. Tässä tuli huomattua, että Zelda on herkkä maastonmuodoille ja lähtee herkästi juoksemaan maaston mukaan ja kiertelee sitä rataa ja tässä kohtaa herkästi suorat meinaa hajota eikä aina osannut palata oikealle linjalle. Haastavissa maastoissa täytyy siis huomioida nämä asiat ja tehdä treeneistä riittävän helppoja, vaikka toki välillä on ihan hyvä tarjota haasteita. Jouduttiin viikonlopun aikana uusimaan aika monta lähetystä, kun milloin mikäkin nyppylä käänsi liian ajoissa tai muuta vastaavaa. Ollaan kuitenkin tehty aikalailla oikein, koska koiran motivaatio riittä joka kerta yrittämään uudelleen. Ilmaisuissa ei ollut myöskään mitään ongelmaa. Aika paljon vahvisteltiin haukkua pelkästä aloituksesta, kun en viitsinyt suotta haukuttaa pitkää pätkää joka piilolla, kun etsintää ja treeniä tuli melkoisen paljon yhteen viikonloppuun, kun treenattiin perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Meillä on edelleen työnalla perustreenit ja suorat pistot, koska ne vaatii vahvistelua ja toistoja varmaan hamaan loppuun asti. Jos ikinä päästään kolmosiin kisaamaan niin siinä kohtaa täytyy sitten tehdä viimeistään säännöllisesti ratatreeniä. Tällä hetkellä tavoitteena on kuitenkin se HK1, joten vahvistellaan näitä suoria. Zelda kyllä kääntyä osaa oikeaan suuntaan aika luonnostaan. Ehkä tähän vaikuttaa se systemaattisuus mitä ollaan toteutettu treeni toisensa perään. Hienosti jaksoi tyttö vetää koko viikonlopun, vaikka viimeisen treenin toiseksi viimeinen pisto oli jo aikamoista tahkomista, mutta viimeiselle pistolle tsemppasi todella hienosti ja siihen oli hyvä päättää viikonloppu.

Mä sain huutia liiasta sättäämisestä keskilinjalla. Eli nyt lakkaa se turha käskyttäminen ja soittelu vaan rauhassa edelliseltä pistolta, kun tullaan niin lähetetään seuraavalle. Tätä fokusoimista seuraavalle pistolle vahvisteltiin sitten vielä koiralle niin, että kun tultiin edelliseltä pistolta niin seuraavalla oli haamu heikumassa ja haamu meni piiloon ennenkuin tultiin keskilinjalle, josta lähetys. Muutamia pistoja tehtiin myös ääniavuilla, koska maastossa näkyvyys oli osittain täysin nolla. Ääniavuissa on vaan se riski, että ääni kulkeutuu varsinkin epätasaisessa maastossa ja tuulen mukana vähän minne sattuu ja vie sitten koiraa mukanaan vähän minne sattuu, joten tässä suhteessa haamut on huomattavasti parempi apu varsinkin suoriin pistoihin. Äänet auttaa sitten enemmän motivaatioon tehdä töitä vaikeuksista huolimatta.

Briardien hakupäivässä nousi taas esiin, miksi ei treenata etukulmia, kun ne kerta on aina kokeessakin tarkastettava. Itselle se on tullut Elinan oppien myötä jokseenkin niin itsestään selväksi asiaksi, että sen kyseenalaistamisen joutui taas ottamaan oikein työalle. Kyse ei ole kuitenkaan etukulmista vaan kokonaisvaltaisesta tavasta treenata. Meidän porukassa ollaan melko tarkkoja myös siitä, että koiraa ei auteta suorissa pistoissa hajuvanoilla eikä ohjaajien tarvitse miettiä meneekö koira hajuvanaa pitkin vai itsenäisesti. Merkatuilla piiloilla, selkeällä systeemillä ja yhteistyöllä tämä ei aiheuta minkäännäköistä kikkailua tai suurempaa päänvaivaa. Kun ajatuksena on opettaa se koira etenemään suoraan ilman mahdollista hajutunnelia niin loogista on mielestäni jättää myös ne etukulmat treenaamatta, koska niihinhän on tallottu se hajuvana. Jos se koira osaa edetä suoraan niin osaahan se kokeessa sitten edetä suoraan myös etukulmaan hajuvanasta riippumatta. Eihän niiden treenamisesta haittaa ole, mutta itse en näe myöskään kauhean suurta hyötyä ainakaan tällä meidän tavalla treenaamalla. Kyllähän tästä sitten saadaan aina väännettyä ties mitä mahdollisia ongelmia, mutta näillä mennään ja nautitaan matkasta niinkuin kaikissa muissakin lajeissa.

Hakua kritisoidaan nykyisin monelta tasolta turhan tekniseksi. Sitähän se siellä huipputasolla taitaa olla ja me taas ollaan niin itsepäisiä, että ei osata treenata mitään lajia muutenkuin juuri sen lajin vaatimalla tavalla huipputasolle tähdätessä. Vähän niinkuin tokossakin, että kaukoissa saat varmasti koirastasi vielä tänäpäivänä valioksi sekatekniikalla, mutta SM-tasolla se ei kympin suoritukseen enää edes sääntöjen puitteissa riitä, joten mehän sitten opetellaan ne kaukot takapäätekniikalla ilman teputtelua. Enkä nyt tarkoita, että tämä meidän tapa haussa olisi ainoa tie sinne huipulle, mutta se on yksi tie ja me halutaan oppia juuri tällä tiellä, vaikka ei ikinä ykkösluokkaa ylempänä kilpailtaisi.

Minusta se on lopulta rikkaus, että on erilaisia tapoja treenata asioita ja niitä on myös avartavaa pohtia ja analysoida. Se vaan on niin, että kun itsellä ei ole meriittejä niin joutuu aina perustelemaan, miksi toimii tietyllä tavalla ja omat metodit tulevat kyseenalaistetuiksi, mutta ei se haittaa, kun sitten niitä joutuu oikeasti pohtimaan itsekin.

Tähän loppukaneetiksi varmaan sopisi hyvin, että koirankoulutus on mustavalkoista, mutta ei se ole. Se on hemmetin värikästä puuhaa. Koiraa kohtaan voi kuitenkin olla reilu ja luotettava ohjaaja monella tapaa. Täytyy vaan löytää se tapa, mikä sopii itselle lajissa kuin lajissa, paitti agityssä. Siellä pärjää ohjaamalla ja jossain tapauksissa pikajuoksutaidoista voi olla hyötyä, mutta yllättävän pitkälle pääsee jo sillä, että valssit pyörii päkiöillä eikä kantapäillä ;)

Ilon kautta

Kesäloma loppui aivan liian lyhyeen ja kesäloman jälkeinen viikko oli jokseen raskas, mutta sitäkin antoisampi. Ohjelmassa oli Jari Kantoluodon seminaaria, tokon rotumestiksiä ja erikoisnäyttelyä. Kahteen viimeiseen osallistuminen meni lähinnä rotuyhdistyksen kannauksen piikkiin, vaikka näyttelymenestys oli jopa odotettua suurempi.

Kantoluoto

Oltiin viimeksi marraskuussa Kantoluodon opissa ensimmäistä kertaa ja siitä jäi jo todella loistava fiilis. Katselin, että en ole aiheesta saanut edes postausta aikaiseksi. Jotenkin muutenkin tuntuu, että tietyt asiat pitäisi itse kokea, kun selittämällä ja kirjoittamalla ei saa kaikkea avattua niin kuin haluaisi. Meille Kantoluodon opit ovat olleet aikalailla paluuta juurille kera mukaan tulleiden lisämausteiden. Jossain välissä aloin jo itsekin epäillä voiko Zeldan tyyppistä koiraa kouluttaa positiivisesti jättäen kurin ja hallinnan toissijaisiksi asioiksi, kun sitä joka tuutista meille on aina toitotettu. Teslalle on opetettu asiat pitkälti tarjoamisen kautta ja suhteen rakentaminen on jäänyt hieman puolitiehen. Zeldan kanssa taas suhde on huomattavasti parempi, mutta tarjoamista en ole osannut hyödyntää enkä panostaa tarpeeksi luopumiseen. Ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että hyvästä suhteesta huolimatta yhteistyö ei kestä epäonnistumisia. Eikä siihen auta kyllä kuri ja hallinta vaan koiran itseluottamusta tarvitsee vahvistaa onnistumisten kautta käyttäen sopivassa suhteessa auttamista ja tarjoamista sekä vahvistamalla aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Unohtamatta luopumisharjoituksia.

Marraskuun seminaarin jälkeen on ilmeisesti jokseenkin menty oikeaan suuntaan, vaikka hetkittäin ollut epätoivoista, mutta eipä roomaakaan rakennettu päivässä. Saatiin kehuja meidän suhteesta ja Zeldassa näkyi paljon enemmän energiaa ja voimaa kuin marraskuussa. Oikeassa mielentilassa ei saatu myöskään esiin mitään haahuilua tai lintujen jaakaamista. Tällä hetkellä mielentila ei ihan kanna koetilanteissa vielä ja vaikeat liikkeet kaipaavat selkeästi enemmän onnistumisia ja varmuutta treeneissä.

Päästiin tällä kertaa treenaamaan jo oikeita asioita ja otettiin aiheeksi noudon palautukset. Näitä tehtiin sekä keskiviikko ja torstain molemmat kierrokset. Treenin alkuun vapautin Zeldan autosta ja vahvistin heti, kun aktivoitui mua kohtaan. Eli koiraa ei mitenkään houkutella tai käskytetä kuulolle vaan sen täytyy itse valita treenin alussa aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja tätä sitten vahvistetaan. Ja vahvisteena ensin aina sosiaalinen palkka. Koiran ollessa kuulolla sille annetaan helppoja tehtäviä, kuten asennon vaihtoja ja vahvistellaan näistä sekä tehdään luopumisharjoituksia eli palkkaa ei tule ennen kuin siitä luopuu. Nämä ovat Zeldalle edelleen todella vaikeita ja tehtiin mm. hitaita palkkauksia asentoon eli ruoka menee hitaasti koiraa kohden ja pysähtyy, jos koira tulee vastaan ja palkan saa heti, kun sitä itse luopuu. Aloiteltiin ruualla harjoitukset ja sitten hyvästä mielentilasta leikki ja noutoharjoituksissa käytettiin patukkaa palkkana. Käytännössä siis leikin jälkeen, kun koira keskittyi ja luopui palkasta  kouluttaja heitti kapulan likelle ja vapautus käskyllä koira sai tarjota oikeaa toimintaa ja palkkaus leluun, kun otti kontaktia kapula suussa oikeassa mielentilassa. Aika nopeasti alkoi tarjota Zelda jo eteenistumista. Tuli kyllä sekin ongelma esiin ettei vaihtanut kapulaa leluun. Vapautuksen sijaan vaihdettiin harjoitusten edetessä noutokäsky vihjeeksi eikä sekään aiheuttanut epävarmuutta vaan saatiin todella hienoja onnistumisia.

Palkkaukseen saatiin myös hyviä vihjeitä. Koiran voi jättää myös asentoon ja mennä itse palkan kanssa kauemmas ja luoda hieman jännitettä ja antaa koiran hypätä itse kauampaa patukkaan. Toimi Zeldalla aika kivasti ja otti heti paremman otteen, kun läheltä palkattaessa herkästi puree patukkaan vähän huonommin ja joutuu korjaamaan otettaan. Zeldan kohdalla lelun palautus on aika selkeä merkki siitä onko harjoitus ollut sille miten vaativa tai kuormittava. Mitä vaikeampaa niin sitä isompi kaari juostaan lelun kanssa, kun sitten taas, jos harjoitus on ollut onnistunut niin heti voitettuaan haluaa jatkaa taistelua ilman tuuletuskierrosta.

Sunnuntaina ajateltiin katsella vähän sitä, mitä tapahtuu heiton jälkeen, mutta eihän me päästy sinne asti, kun pelkkä A-este sai koiran koomaamaan. Treenattiin sitten sitä. Esteet täytyisi nyt rakentaa rennoiksi eikä tehdä perusasennosta mitään numeroa vaan koira voi jättää mihintahansa asentoon ja hyvässä mielentilassa se päästetään esteelle. Jätettiin kapula pois ja tehtiin patukalla. Sitten noutoihin sellainen idea, että jos yrittää varastaa niin peitetään kapula esim. ämpärillä. Zeldahan ei varsinaisesti koskaan varasta vaan valahtaa sellaisen kyttäystilaan.

Tuohon noudon opettamiseen tarjoamisen kautta suhtautuvat toiset tokoihmiset hiukan kriittisesti, kun siinä on sitten vaarana, että koira hakee jatkuvasti kapuloita, kun kapulalle ei koskaan pitäisi päästä ilman lupaa. PK-puolella tämä ei tietenkään ole ongelma, kun siellä ei tarvitse kapuloista pahemmin luopua, kun on vaan ne kolme identtistä noutoa keskenään. Jatketaan onneksi näitä nouto-ongelmia heti maanantaina, kun päästään taas Kivimäen Riitan oppiin niin tulee sitä tokonäkökulmaakin.

Oli kyllä taas antoisat kolme koulutuspäivää. Lauantain jouduin jättämään välistä erkkarin ja tokon rotumestisten takia, mutta tuli tuossa kolmessa päivässä jo ihan riittämiin ja maanantaina otin Zeldan mukaan Päiville, jotta maltettiin tehdä helppo treeni ilman ahnehtimista rankan viikon päälle. Onneksi päästään treenaamaan tässä väliaikoina Päivin valvovan silmän alla niin pysytään edelleen ruodussa ja meidän tokotreeniporukkakin osallistui suurin osa Kantoluodon seminaariin niin ollaan samalla aaltopituudella. Onni on treenikaverit, joiden kanssa ollaan koirankoulutuksen suhteen samalla aaltopituudella.

Ja tosiaan suuressa osassa kaikkea näyttelee myös tuo sosiaalinen palkka ja laumavietin hyödyntäminen. Itsellä on tapana aina antaa räjäyttäviä kehuja, joten haastetta on käyttää omaa ääntään myös hillitymmin ja sitten ylläpitävät kehut tietysti oma haasteensa. Sitten täytyy vielä osata lukea tilannetta ja harjoitukset vaativuutta. Ei mitenkään helppoa, mutta sitäkin antoisampaa ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun yhteistyö toimii ilman ulkoisia vahvikkeita ja ollaan koiran kanssa samassa kuplassa.

Toko RM

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Olin lupautunut liikkuroimaan tokon rotumestiksissä oman suoritusvuoroni päälle. Koetta ennen elettiin hieman jännittäviä hetkiä eikä asiat menneet ihan täysin putkeen ihan jo kehän rakentamisesta alkaen, mutta kaikesta huolimatta itse koe oli oikein onnistunut ja alkujännityksestä (tai paniikista) huolimatta selvisin liikkuroinnista kunnialla. Jokunen pieni moka sattui, mutta niistä selvittiin. Omaan kisaamiseen oli kuitenkin aivan liikaa liikkuvia tekijöitä. Kaikki alkuvalmistelut jäivät tekemättä ja Zelda oli koko kokeen melkoisen räjähtävä ohjus ja kaiken lisäksi jouduttiin uusimaan kaukot ja tästähän seurasi se meidän ydin ongelma, että koira ei kestä virheitä ja vaikka virhe ei ollut koiran niin kerropa se sille, koska toistot ovat yleensä virheiden korjailua olleet meille tähän asti, vaikka kokoajan opetellaan siitä pois.

Heti kokeen alussa Zelda päätti palkata itsensä metallikapulaan. Paikallaolot se kyllä oli suorittanut kympin varmuudella oman osaamistasonsa mukaan. Seuraamisessa painoi enemmän kuin laki sallii ja tästä vähän osasin olettaa ettei hyvää seuraa ja ennen ohjattua sitten keskeytettiin leikki jokusen nollan päälle. Seuraaminen olisi ollut kutosen tasoa ja L-liikkeestä oltaisiin saatu vitonen väärällä asennolla.

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Henna Lindell

Se mihin toki olen tyytyväinen on, että sitä energiaa riitti. Tosin se lähti vähän kohdentumaan vääriin asioihin ja keskittyminen oli luokatonta. Ei auta muu kuin jatkaa treenejä.

Briardit eivät ykköstuloksilla juhlineen, mutta saatiin kuitenkin rotumestari ja paljon onnistuneita suorituksia. Ei nuo uudet säännöt ole ihan läpihuutojuttu ja liikkeiden nollaaminen on niin kamalan helppoa tokossa. Kaikilla koirilla oli tosi kivan näköistä tekemistä ja toivottavasti kukin jatkavat tokouraansa ainakin jonkin matkaa.

Erikoisnäyttely

Tuomarina oli Jan de Gids Alankomaista ja tuttu tuomari schapendoeseilla, kun rodun erikoistuomari. Briardien kohdalla en ole hirveästi tuomareihin orientoinut ja erikoisnäyttelyynkin osallistuttiin lähinnä kannatuksen vuoksi. Tuomarilla oli koko arvostelu skaalakäytössä jo uroksien kehissä, joten odotin Zeldalle myös H:ta. Kaisa suostui sen ystävällisesti esittämään ja tokokiireissä en ollut ehtinyt etsiä sen ketjukaulainta, joten lainattiin Ramoksen vermeitä. Ketju oli sen verran iso, että Zeldahan ravisteli sen näyttelyväen kauhuksi tai riemuksi heti alkuunsa päästään. Kuristavalle sille on mitään turha laittaa, koska ei ole tottunut ja liiasta pakosta alkaa vaan rimpuilla vastaan. Vieraan kanssa se kulkee nätisti ilman suurempia kurillisia toimenpiteitä. Kaisa sai onneksi tästä huolimatta paketin erinomaisesti kasaan ja loppu rundit Zelda kulki oikein nöyrästi Kaisan matkassa. Zelda ilmeisesti keräsi sympaattia pisteitä ja handlerikin oli sen verran taitava, että lopullinen laatuarvostelu oli erittäin hyvä!

Tätä kelpasi sitten tuulettaa eikä se arvostelukaan ollut yhtään hullumpi.

Henna Lindell

Kuvat: Harri Puranen / Tuula Tanska

Tähän päätyi sitten kesäloma, mutta onneksi on vielä kaikkea kivaa luvassa mm. hakuviikonloppu Elina Niemen opissa, reissua ahvenanmaalle agilityn merkeissä ja SBRY:n syysleiri viihdyttävässä briardseurassa. Marraskuulle on suunnitteilla puudelin kanssa vallan ulkomaanreissua näytelmien merkeissä.

Zeldasta ei saanut kyllä yhtään kovin onnistunuttu seisomiskuvaa näyttelystä... Mutta tässä pari otosta tokon SM-kisoista, että kyllä se osaa ihan nätisti ja ryhdikkäästi seisoa, kun laji on oikea ;)

Kuvat: Minttu Ruohomäki

PS. Puudeli ollut tietysti turistina mukana kaikissa tapahtumissa ja päässyt tekemään aina vähän pientä treeniä. Erkkarissa se erikoistui temputtamaan itselleen herkkuja ja muuten on jatkettu rallya kerran viikossa ja Päivin kanssa yhteistyötä ja mielentilaa korjattu hyvin tuloksin. Kahluutreeneihin ollaan päästy peräti kahdesti ja takapihalle saatiin kunnon aita vihdoin ja viimein. Voltti hoiti työnjohdollisia tehtäviä.