Ilon kautta

Kesäloma loppui aivan liian lyhyeen ja kesäloman jälkeinen viikko oli jokseen raskas, mutta sitäkin antoisampi. Ohjelmassa oli Jari Kantoluodon seminaaria, tokon rotumestiksiä ja erikoisnäyttelyä. Kahteen viimeiseen osallistuminen meni lähinnä rotuyhdistyksen kannauksen piikkiin, vaikka näyttelymenestys oli jopa odotettua suurempi.

Kantoluoto

Oltiin viimeksi marraskuussa Kantoluodon opissa ensimmäistä kertaa ja siitä jäi jo todella loistava fiilis. Katselin, että en ole aiheesta saanut edes postausta aikaiseksi. Jotenkin muutenkin tuntuu, että tietyt asiat pitäisi itse kokea, kun selittämällä ja kirjoittamalla ei saa kaikkea avattua niin kuin haluaisi. Meille Kantoluodon opit ovat olleet aikalailla paluuta juurille kera mukaan tulleiden lisämausteiden. Jossain välissä aloin jo itsekin epäillä voiko Zeldan tyyppistä koiraa kouluttaa positiivisesti jättäen kurin ja hallinnan toissijaisiksi asioiksi, kun sitä joka tuutista meille on aina toitotettu. Teslalle on opetettu asiat pitkälti tarjoamisen kautta ja suhteen rakentaminen on jäänyt hieman puolitiehen. Zeldan kanssa taas suhde on huomattavasti parempi, mutta tarjoamista en ole osannut hyödyntää enkä panostaa tarpeeksi luopumiseen. Ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että hyvästä suhteesta huolimatta yhteistyö ei kestä epäonnistumisia. Eikä siihen auta kyllä kuri ja hallinta vaan koiran itseluottamusta tarvitsee vahvistaa onnistumisten kautta käyttäen sopivassa suhteessa auttamista ja tarjoamista sekä vahvistamalla aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Unohtamatta luopumisharjoituksia.

Marraskuun seminaarin jälkeen on ilmeisesti jokseenkin menty oikeaan suuntaan, vaikka hetkittäin ollut epätoivoista, mutta eipä roomaakaan rakennettu päivässä. Saatiin kehuja meidän suhteesta ja Zeldassa näkyi paljon enemmän energiaa ja voimaa kuin marraskuussa. Oikeassa mielentilassa ei saatu myöskään esiin mitään haahuilua tai lintujen jaakaamista. Tällä hetkellä mielentila ei ihan kanna koetilanteissa vielä ja vaikeat liikkeet kaipaavat selkeästi enemmän onnistumisia ja varmuutta treeneissä.

Päästiin tällä kertaa treenaamaan jo oikeita asioita ja otettiin aiheeksi noudon palautukset. Näitä tehtiin sekä keskiviikko ja torstain molemmat kierrokset. Treenin alkuun vapautin Zeldan autosta ja vahvistin heti, kun aktivoitui mua kohtaan. Eli koiraa ei mitenkään houkutella tai käskytetä kuulolle vaan sen täytyy itse valita treenin alussa aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja tätä sitten vahvistetaan. Ja vahvisteena ensin aina sosiaalinen palkka. Koiran ollessa kuulolla sille annetaan helppoja tehtäviä, kuten asennon vaihtoja ja vahvistellaan näistä sekä tehdään luopumisharjoituksia eli palkkaa ei tule ennen kuin siitä luopuu. Nämä ovat Zeldalle edelleen todella vaikeita ja tehtiin mm. hitaita palkkauksia asentoon eli ruoka menee hitaasti koiraa kohden ja pysähtyy, jos koira tulee vastaan ja palkan saa heti, kun sitä itse luopuu. Aloiteltiin ruualla harjoitukset ja sitten hyvästä mielentilasta leikki ja noutoharjoituksissa käytettiin patukkaa palkkana. Käytännössä siis leikin jälkeen, kun koira keskittyi ja luopui palkasta  kouluttaja heitti kapulan likelle ja vapautus käskyllä koira sai tarjota oikeaa toimintaa ja palkkaus leluun, kun otti kontaktia kapula suussa oikeassa mielentilassa. Aika nopeasti alkoi tarjota Zelda jo eteenistumista. Tuli kyllä sekin ongelma esiin ettei vaihtanut kapulaa leluun. Vapautuksen sijaan vaihdettiin harjoitusten edetessä noutokäsky vihjeeksi eikä sekään aiheuttanut epävarmuutta vaan saatiin todella hienoja onnistumisia.

Palkkaukseen saatiin myös hyviä vihjeitä. Koiran voi jättää myös asentoon ja mennä itse palkan kanssa kauemmas ja luoda hieman jännitettä ja antaa koiran hypätä itse kauampaa patukkaan. Toimi Zeldalla aika kivasti ja otti heti paremman otteen, kun läheltä palkattaessa herkästi puree patukkaan vähän huonommin ja joutuu korjaamaan otettaan. Zeldan kohdalla lelun palautus on aika selkeä merkki siitä onko harjoitus ollut sille miten vaativa tai kuormittava. Mitä vaikeampaa niin sitä isompi kaari juostaan lelun kanssa, kun sitten taas, jos harjoitus on ollut onnistunut niin heti voitettuaan haluaa jatkaa taistelua ilman tuuletuskierrosta.

Sunnuntaina ajateltiin katsella vähän sitä, mitä tapahtuu heiton jälkeen, mutta eihän me päästy sinne asti, kun pelkkä A-este sai koiran koomaamaan. Treenattiin sitten sitä. Esteet täytyisi nyt rakentaa rennoiksi eikä tehdä perusasennosta mitään numeroa vaan koira voi jättää mihintahansa asentoon ja hyvässä mielentilassa se päästetään esteelle. Jätettiin kapula pois ja tehtiin patukalla. Sitten noutoihin sellainen idea, että jos yrittää varastaa niin peitetään kapula esim. ämpärillä. Zeldahan ei varsinaisesti koskaan varasta vaan valahtaa sellaisen kyttäystilaan.

Tuohon noudon opettamiseen tarjoamisen kautta suhtautuvat toiset tokoihmiset hiukan kriittisesti, kun siinä on sitten vaarana, että koira hakee jatkuvasti kapuloita, kun kapulalle ei koskaan pitäisi päästä ilman lupaa. PK-puolella tämä ei tietenkään ole ongelma, kun siellä ei tarvitse kapuloista pahemmin luopua, kun on vaan ne kolme identtistä noutoa keskenään. Jatketaan onneksi näitä nouto-ongelmia heti maanantaina, kun päästään taas Kivimäen Riitan oppiin niin tulee sitä tokonäkökulmaakin.

Oli kyllä taas antoisat kolme koulutuspäivää. Lauantain jouduin jättämään välistä erkkarin ja tokon rotumestisten takia, mutta tuli tuossa kolmessa päivässä jo ihan riittämiin ja maanantaina otin Zeldan mukaan Päiville, jotta maltettiin tehdä helppo treeni ilman ahnehtimista rankan viikon päälle. Onneksi päästään treenaamaan tässä väliaikoina Päivin valvovan silmän alla niin pysytään edelleen ruodussa ja meidän tokotreeniporukkakin osallistui suurin osa Kantoluodon seminaariin niin ollaan samalla aaltopituudella. Onni on treenikaverit, joiden kanssa ollaan koirankoulutuksen suhteen samalla aaltopituudella.

Ja tosiaan suuressa osassa kaikkea näyttelee myös tuo sosiaalinen palkka ja laumavietin hyödyntäminen. Itsellä on tapana aina antaa räjäyttäviä kehuja, joten haastetta on käyttää omaa ääntään myös hillitymmin ja sitten ylläpitävät kehut tietysti oma haasteensa. Sitten täytyy vielä osata lukea tilannetta ja harjoitukset vaativuutta. Ei mitenkään helppoa, mutta sitäkin antoisampaa ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun yhteistyö toimii ilman ulkoisia vahvikkeita ja ollaan koiran kanssa samassa kuplassa.

Toko RM

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Olin lupautunut liikkuroimaan tokon rotumestiksissä oman suoritusvuoroni päälle. Koetta ennen elettiin hieman jännittäviä hetkiä eikä asiat menneet ihan täysin putkeen ihan jo kehän rakentamisesta alkaen, mutta kaikesta huolimatta itse koe oli oikein onnistunut ja alkujännityksestä (tai paniikista) huolimatta selvisin liikkuroinnista kunnialla. Jokunen pieni moka sattui, mutta niistä selvittiin. Omaan kisaamiseen oli kuitenkin aivan liikaa liikkuvia tekijöitä. Kaikki alkuvalmistelut jäivät tekemättä ja Zelda oli koko kokeen melkoisen räjähtävä ohjus ja kaiken lisäksi jouduttiin uusimaan kaukot ja tästähän seurasi se meidän ydin ongelma, että koira ei kestä virheitä ja vaikka virhe ei ollut koiran niin kerropa se sille, koska toistot ovat yleensä virheiden korjailua olleet meille tähän asti, vaikka kokoajan opetellaan siitä pois.

Heti kokeen alussa Zelda päätti palkata itsensä metallikapulaan. Paikallaolot se kyllä oli suorittanut kympin varmuudella oman osaamistasonsa mukaan. Seuraamisessa painoi enemmän kuin laki sallii ja tästä vähän osasin olettaa ettei hyvää seuraa ja ennen ohjattua sitten keskeytettiin leikki jokusen nollan päälle. Seuraaminen olisi ollut kutosen tasoa ja L-liikkeestä oltaisiin saatu vitonen väärällä asennolla.

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Henna Lindell

Se mihin toki olen tyytyväinen on, että sitä energiaa riitti. Tosin se lähti vähän kohdentumaan vääriin asioihin ja keskittyminen oli luokatonta. Ei auta muu kuin jatkaa treenejä.

Briardit eivät ykköstuloksilla juhlineen, mutta saatiin kuitenkin rotumestari ja paljon onnistuneita suorituksia. Ei nuo uudet säännöt ole ihan läpihuutojuttu ja liikkeiden nollaaminen on niin kamalan helppoa tokossa. Kaikilla koirilla oli tosi kivan näköistä tekemistä ja toivottavasti kukin jatkavat tokouraansa ainakin jonkin matkaa.

Erikoisnäyttely

Tuomarina oli Jan de Gids Alankomaista ja tuttu tuomari schapendoeseilla, kun rodun erikoistuomari. Briardien kohdalla en ole hirveästi tuomareihin orientoinut ja erikoisnäyttelyynkin osallistuttiin lähinnä kannatuksen vuoksi. Tuomarilla oli koko arvostelu skaalakäytössä jo uroksien kehissä, joten odotin Zeldalle myös H:ta. Kaisa suostui sen ystävällisesti esittämään ja tokokiireissä en ollut ehtinyt etsiä sen ketjukaulainta, joten lainattiin Ramoksen vermeitä. Ketju oli sen verran iso, että Zeldahan ravisteli sen näyttelyväen kauhuksi tai riemuksi heti alkuunsa päästään. Kuristavalle sille on mitään turha laittaa, koska ei ole tottunut ja liiasta pakosta alkaa vaan rimpuilla vastaan. Vieraan kanssa se kulkee nätisti ilman suurempia kurillisia toimenpiteitä. Kaisa sai onneksi tästä huolimatta paketin erinomaisesti kasaan ja loppu rundit Zelda kulki oikein nöyrästi Kaisan matkassa. Zelda ilmeisesti keräsi sympaattia pisteitä ja handlerikin oli sen verran taitava, että lopullinen laatuarvostelu oli erittäin hyvä!

Tätä kelpasi sitten tuulettaa eikä se arvostelukaan ollut yhtään hullumpi.

Henna Lindell

Kuvat: Harri Puranen / Tuula Tanska

Tähän päätyi sitten kesäloma, mutta onneksi on vielä kaikkea kivaa luvassa mm. hakuviikonloppu Elina Niemen opissa, reissua ahvenanmaalle agilityn merkeissä ja SBRY:n syysleiri viihdyttävässä briardseurassa. Marraskuulle on suunnitteilla puudelin kanssa vallan ulkomaanreissua näytelmien merkeissä.

Zeldasta ei saanut kyllä yhtään kovin onnistunuttu seisomiskuvaa näyttelystä... Mutta tässä pari otosta tokon SM-kisoista, että kyllä se osaa ihan nätisti ja ryhdikkäästi seisoa, kun laji on oikea ;)

Kuvat: Minttu Ruohomäki

PS. Puudeli ollut tietysti turistina mukana kaikissa tapahtumissa ja päässyt tekemään aina vähän pientä treeniä. Erkkarissa se erikoistui temputtamaan itselleen herkkuja ja muuten on jatkettu rallya kerran viikossa ja Päivin kanssa yhteistyötä ja mielentilaa korjattu hyvin tuloksin. Kahluutreeneihin ollaan päästy peräti kahdesti ja takapihalle saatiin kunnon aita vihdoin ja viimein. Voltti hoiti työnjohdollisia tehtäviä.