Treenaamisen iloa!

Viimeksi hakattiin hieman päätä seinään, mutta siitä toettiin aika nopeasti :) Tehtiin Zeldan kanssa oikein iloiset kaikki onnistuu tokoilut hallilla eikä ne kaukot olleet yhtään huonot siellä. Minne nämä KO-treenit aina unohtuu, kun ne tuntuu pelastavan kaiken? Eli jos tuntuu siltä, että täytyy hakata päätä seinään niin sitten täytyy välillä tehä niin ettei tarvi hakata ja johan ollaan taas nousussa. Onneksi meillä on maailman paras tokokoutsi, jolla on maailman parhaat neuvot, kun niitä vaan muistaa noudattaa.

Teslan voivoi-tilannetta ei olla hetkeen päivitelty, mutta kerrataanpa vähän:

Paikallamakuu > ei ongelmaa
Seuraaminen > ollut viime treeneissä melko hyvää, perusasentoa ollaan saatu parannettua, sivuaskeleet vaatii treeniä!
Liikkeestä istuminen > ei valittamista, nopea ja tehokas. Vaikeammalta puolelta koirat taaksekiertämistä tarvitsee vahvistaa!
Luoksetulo > ikuinen murheenkryyni
Ruutu > hakeminen vielä jokseenkin epävarmaa, loppuosa ok.
Metallinouto > palauttaminen parantunut roimasti
Hyppynouto > sama kuin edellä eikä muuta valittamista, molempien noutojen suurin ongelmahan on ollut se palauttaminen, joka on epävarmaa eli aika pahaa mälväämistä, mutta muuten noudot on ihan ok.
Tunnari > Täytyy vahvistella, välillä unohtaa haistella. Ympyrässä haistelee, rivissä ottaisi sen mikä ekana tulee vastaan.

Haaveilen silti salaa  VOI-kokeen korkkauksesta tässä jopa kevään aikana, kun ei niitä juoksuja kerta näy...

Zelda tähtää nyt tokossa ensisijaisesti sinne avoimeen ja SM-joukkueessa olisi tarkoitus edustaa, joten halutaan olla sen mukaisesti eduksemme. Ei niitä ylempien liikkeitä olisi huono silti vähän aktiivisemmin ottaa jo työnalle, mutta ei meillä mikään hätä ole.

PK-puolella alkaa esteen olla jo ihan mukavalla mallilla:

https://www.youtube.com/watch?v=HiIcfTE2A1M

  https://www.youtube.com/watch?v=JCCK0kyJZX4

Ylitetään tuossa siis vielä 90cm estettä, mutta ei se metri enää kaukana ole! A-este tehtiin myös jo noutona eikä se kapula aiheuttanut suurempia dilemmoja. Maastokautta ollaan jo varovasti korkattu, mutta vauhtiin päästään ensi viikonloppuna. Päästiin mukaan tavoitteelliseen hakuporukkaan, joten sen puoleen varmaan noususuhdanteista hakutreeniä luvassa.

Kevään jo melko perinteinen schapendoesien agility viikonloppu käytiin tällä kertaa lyhennettynä yhden päivän koulutuksena. Tällä kertaa meitä oli Jaakko Suoknuutti opettamassa ja sain tungettua Zeldan mukaan, kun riitti vielä yksi paikka vääränrotuiselle. Aamu alkoi mukavasti auto-ongelmilla, mutta niistä selvittiin ylitse. Teslasta ei kuitenkaan ole videomateriaalia, kun tuli jälleen hieman kiire. Ekan koiran ongelmia. Zeldaa ehdittiin jo kuvaamaan ja yhden julkaisukelpoisen pätkän sain eilen ehtoosti editoitua radan alkupätkästä:

Teslan kohdalla pitää luottaa siihen, että koira oikeasti osaa kyllä kaikki ohjauskuviot, myös takaaleikkauksen yms. Täytyy rataantutustuessa rohkeasti miettiä ensin ne koiralle parhaat linjat ja sen jälkeen niihin ne oikeat ohjauskuviot ja oikeasti käyttää niitä eikä vältellä tiettyjä linjoja, koska haluaa mieluummin ohjata toisella tavalla. Rataantutustumisen tärkeyttä ei siis voi korostaa taaskaan liikaa.

Zeldan kanssa pitää edelleen tehdä töitä estehakuisuuden kanssa eli saada koira hakemaan ja irtoamaan esteille.  Zeldassa on sitä draivia, röyhkeyttä ja voimaa, jota Teslaan hieman kaipaisin lisää, mutta sillä on myös voimakas saalisvietti ja palkka on sille tärkeämpi kuin agility. Tekemisen halun ja innon, kun saa kohdistettua oikein niin vauhtia ei puutu. Ja tosiasia on myös se, että minä en ikinä tule juoksemaan sitä vauhtia, että edes helpoimmilla radoilla voisin ohjata koiraa ilman, että se irtoaa ja hakee esteitä.

Koiraharrasteiden puolelta kevät näyttää tällä kertaa varsin valoisalta ja kaikkea kivaa on luvassa, joten onnistuneita treenejä avoimin mielin odotellessa :)

 

Hakataan päätä seinään...

Zelda on oikeasti mitä mainioin harrastuskoira, mutta kyllä sitä välillä itsekin on sen kanssa aika epätoivoinen. Toisaalta ne läpimurrot on sitten parasta mitä on ja kun ne seinät kerran kaadetaan niin ei niitä enää kukaan meidän eteen esteeksi nosta.

Meillä nyt alkaisi olla avoin melkolailla ilman kaukoja kasassa, mutta niiden kanssa sitten saakin hakata sitä päätä seinään melkein kaksinkerroin. Aloitetaan nyt sitten siitä missä mennään. En ole tainnut vielä täällä julkaista videota, jolla haettiin seuran SM-joukkueeseen, mutta hätäseen kyhätty BH-treenin päälle tulos oli tämä:

Ohjaaja yksinkertaisesti unohti luoksarin stopin, mutta sehän me jokseenkin hanskataan ja tehtiin siitä bonusvideo:

Kaukoja ollaan ahkerasti treenattu, ehkä yhtä ahkerasti tai jopa ahkerammin kuin noutoa ja ne on oikeasti olleet ihan kivalla mallilla, mutta sitä haluttua edistystä ei tapahdu ja ensimmäisen asennon jumittaminen vaanii silloin tällöin. Mä haluan, että tekniikka on pomppu ja kakstahtikaukoja en missään kohtaa hyväksy. Tässä kuitenkin tasapainoillaan äärettömän jumituksen ja jonkinsortin suorituksen rajoilla. Ehkä me mennään tahtia hitaasti hyvää tulee, koska seuraava koe on vasta toukokuun lopussa eli rotumestaruuksissa.

Tänään koira meinasi jäädä ilman iltaruokaa. Ensin yritin puuttumista eikä se toiminut. Sitten koetettiin tekniikkaa kateus ja tässä on Zeldan mielipide siitä:

(Teslan vaihdot vissiin vähän kärsii näistä Zeldan treeneistä)

Sitten kun oltiin hetken aikaa hakattu päätään seinään niin päätin, että koiralla on kaksi vaihtoehtoa... joko totella ekalla käskyllä ilman apuja tai jäädä ilman iltaruokaa. Vaati kyllä aikamoista epäonnistumista ja sitkeyttä molemmilta ennenkuin päästiin haluttuun (tai edes sinnepäin) lopputulokseen:

Ennen kyseistä videota oli alla siis jo aivan liian monta toistoa ja ruokakuppi oli ehtinyt poistua koiran nenän edestä useamman kerran ja käytiin jäähyllä ennen uutta yritystä. Tästä syystä sallin siis epätäydelliset vaihdot.

Mutta hei, kyllä siitä vielä tottelevaisuusvalio irti hakataan ;)

Kiirettä, treeniä, surua ja onnistumisia

Tämä kevät on ihan hullunmyllyä eikä se taida paremmaksi muuttua Elämässä on ikäviä asioita ja sitä koettaa pitää itsensä jotenkin kiireisenä. Blogin päivittelyn tökkimiseen on olemassa myös salakatala syyllinen, josta joutuu maksamaan kerran kuussa, jotta voi jumittaa illat tv-sarjoja ennen nukkumaan menoa... Ja sitten, kun yrittää kirjottaa jotain niin on niin paljon asiaa, että pää hajoaa.

No kokonaisuudessaan kevät on sitä, että maanantaisin Tesla treenaa tokoa alemmassa korkeakoulussa ja Zeldalla on paikka PK-tottis ryhmässä. Tiistait olen siunannut koirattomalle (joskin tulevaisuudessa koiralliselle) harrasteelle, eli Poriin perustettiin Roller Derby seura ja tokihan sieltä itsensä löysi. Tavoitteena olisi oppia sen verran hyvä tasapaino, että keväällä saa valjastaa briardin juoksuvyöhön ja aloittaa uudelleen ei koskaan alkaneen canin crossin vähän vaarallisempana versiona. Keskiviikkoisin käyn itse kouluttamassa ja ennen jälkeen väleissä koitan treeniä omia koiria tilanteen mukaan. Torstaisin on Zeldan aksatreenit. Kuraiset pellot olemme hyljänneet lähes kokonaan tässä viikon aikana, kun tajusin, että muutaman sadan metrin, kun kävelee päinvastaiseen suuntaan niin talojen keskeltä lähtee riippusilta, joka vie luontopolulle. Zelda on jo saanut ystävän matkan varrella ja minä en ole kehdannut kertoa tälle tädille koiran oikeaa ikää. On se pentu, juu, juu...

Yks Lentsun tokoyksäri molemmille sekä Stenbergin Heinin agivalmennus Zeldalle mahtuu myös viime ja tämän päivityksen väliin.

Yksi suruista on meidän Sallin poismeno. Koetan saada aiheesta oman postauksensa ja omistetaan tämä loppu kirjoitus yhdelle Zeldan virstanpylväistä eli BH = SUORITETTU!!!

Tottelevaisuusosuus saatiin kokeesta videolle ja mukavan positiivista palautetta tuli niin tuomarilta kuin treenikavereilta:

Eli lienee edelleen ihan kehityskelpoinen yksilö kohti niitä isojen tyttöjen kisoja. Metristä ollaan taas lähempänä ja 90cm menee jo rennolla otteella. A-este on kunnossa ja eteenlähetys paranemassa pikkuhiljaa. Ja näyttäisi siltä, että pian päästään jo treenimään maastoon ja uskalletaan tarttua sitä suurinta härkää eli ilmaisua sarvista.

Kaupunkiosuus oli sitten taattu Z-laatua... Eli hallinnassa oli puutteita, mutta onneksi Zelda ei ole pahansuopa eikä aggressiivinen. Lähinnä se purki turhaumaa muhun ja koetti komentaa ja riekkua. Kaupan edessä se oli kuitenkin ihan rauhallisesti. Jotenkin sitä ehkä itsekin meni vähän liian takki auki eikä ottanut koiraa tarpeeksi kuriin ennen suoritusta, kun oltiin heti ensimmäisiä. Tottelevaisuusosuuteen se sopi hyvin, mutta kaupunkia ennen olisi ehkä pitänyt päästä päästelemään jotenkin höyryjä, kun ei se BH-kaavio niistä sitten vienyt näemmä edes murto-osaa. Remmilenkit ei ole meidän juttu.

Mutta se on nyt suoritettu kuitenkin hyväksytysti :)

ps. Teslan juoksut on kadonneet :P