sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hakua ja hormooneja


Keskiviikkona päästiin viimein kääntymään pitkäntauon jälkeen pelastuskoirien treeneissä. Paikalla ollut porukka jaettiin kolmeen, mä halusin metsään ja pääsin, kun olin ainoa, jolla oli vaatimuksia :)

Alkoi jo kivasti hämärtää, kun Z oli toisena vuorossa. Yks ukko oli valmiina piilossa ja muut eivät tietysti olleet katsoneet, minne tämä meni. No periaatteella ei se kerrasta pilalle mene lähdettiin tekemään siksakkia annettuun suuntaan.  Zeldan nenä nousi ja halusi selkeesti syöksyä metsään. En tiedä saiko se hajun, mutta täysiä se lähti  kohti puunalla istuvaa maalimiestä ja juoksi täysiä ohi. En sitten osaa sanoa, että menikö se oikeasti hajun perässä vai säntäilikö juoksemisen ilosta. Hokas se ukon olinpaikankin lopulta. Sitten otin pari seuraavaa varman päälle haamuina. Eka haamu hukku heti alkuun ja koira kohnotti menemään, mutta löyty lopulta ja keltaselle heijastinliiville piti sano pöh ennen kuin tajusi, että se on ihminen ja syöksyi suoraan maalimiehen syliin. Kolmas olikin sitten täydellinen haamu ja siihen oli hyvä lopettaa ;)

Mua ei kyllä välttämättä inspiroi täysiä hakuilla pimeässä pennun kanssa. Lähinnä häiritsee, kun en ole varma mitä se tekee. Teslaa en pimeässä halua treenata ollenkaan tässä vaiheessa. Sen harrastehakuilut saavat hautua ihan rauhassa. Mun mieleni on pikkuisen avautunut tuolle jäljelle. Ei se kohnotus kuulemma välttämättä huono juttu ole… Katsellaan mitä syyslomalla keksitään!

Teslalla on nyt juoksut ja parhaat päivät meneillään. Tyttöjen arkielämään ne ei juuri vaikuta, kuin lenkkeillessä. Teslaa kiinnostaa vain ja ainoastaan nuuskutella ja merkkailla. Zeldaa ottaa moinen pannuun. Z vaanii, kyttää ja höykkii ja Teslan hermot eivät ole parhaimmillaan.
No toivotaan, että se saa syysloma viikolla Almasta paremman leikkikaverin ja pääsee purkaa pahimmat patoutumansa ja Teslakin palautunee normaalimmaksi sitten taas.

Zelda on keksinyt uuden omasta mielestään varsin kivan, sinänsä harmittoman, mutta pidemmän päälle rasittavan leikin.  Vinkulelut… ja niitä vingutetaan loputtomasti ja sitten niille mourutaan ja jutellaan.

Tokoa ollaan treenailtu laiskan leppoisasti. Perusasentoa ja seuraamista lähinnä. Hieman sekä paikalla makaamista ja istumista. Noutokapulaa on pidetty suussa hienosti, mutta nouto saa muhia kunnes hampaat on vaihtuneet eikä kapulasta vahingossa tule kaluamisväline kutittaviin ikeniin. Puita on kierrelty aina, kun ollaan kahdestaan puistossa. Teslan ohjatut saivat nyt ikävästi juoksutauon. Agilityyn tauko tuli kyllä ihan sopivasti, vaikka harmittaa, kun jää Niinun koulutusväliin. Alma joutuu tuuraamaan. Laskeskelin, että siinä ja siinä juoksut ehtivät loppua ennen agimestiksiä, joten varmaan jätän Teslan lomilta Heinolaan, jotta Marko saa sen voittamaan kakkosluokan mestaruuden, ilman treeniä tietysti, kiitos juoksujen!

Aina välillä mieleen muistuu, että ollaan menossa pentunäyttelyyn muutaman viikon päästä. Siitä tulee varmasti hauskaa. Ollaan jopa treenattu parkkihallissa pari kertaa. Hienosti se juoksee silloin, kun ei hypi tai revi hihnaa. Seisominen? Noh kahtellaan sitten kehässä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Aktiivinen syksy

Olemme puuhastelleen vaikka mitä, mutta aika ei tunnu riittävän blogin päivittelyyn, kun kaikki koneella olo aika menee enemmän ja vähemmän sähköpostien kanssa sotkien. Yhdistystoiminta on vähän semmoista, mutta on siitä paljon iloa! Ihan kun ei schapejen vuosikirja, jäsenlehti ja kotisivut riittäisi WeCAn agilityn koulutusvastaavan hommmien ohessa niin tarvitsee sitten järjestää paimennuspäivä schapeille ;) Ja oikein antoisan päivän järkestin Rymättylässä Sikka Talun tilalla Outi Vesankosken opissa. Positiivinen kuva jäi päivästä ja koulutustavasta, eritoten myös lampaiden käsittelystä. Ja saivat meidän koirat aiheesta myös kehuja, olivat oikein lammasystävällisiä paimenia. Eivät ahdistaneet lampaita ja kohtelivat oikein nätisti. Syttymättömyydestä ei otettu turhia paineita ja osa teki jo hienosti töitä. Kovasti kouluttaja ihmetteli koirien jaksamista. Zelda pääsi siinä siivellä myös sytyttelemään valvovan silmän alla hallitusti hyvin koulutetuilla lampailla :)










Zeldan torstain pentukurssi vaihtui Teslan tokon alo/avo kurssiksi ja marraskuussa alkaa sitten Zeldalla kisatokon alkeet kurssi. Perjantaisin ollaan sitten TVA:lla treenattu eskarissa ja lukiossa, sama homma jatkuu yläkoulussa ja lukiossa. Z skippaa keskikoulun ja siirtyy suoraan yläkouluun. Hän on taitava ja taitavoituu treeni treeniltä :) Teslan kanssa saatiin iso harppaus noutoon. Maltti on valttia. Asiaa auttoi niinkin yksinkertainen asia kuin mun sähläyksen rajoittaminen. Väylääminen, räkiminen yms. väheni kummasti, kun koira kapulan kanssa sivulle, nami kippo eteen jonkin matkan päähän ja kiitos ja vapautus sivulta :) Viikko sitten sunnuntaina oltiin Lentsun tokopäivässä ja sama homma paikkamakuuseen eli kippo. Teslalta uupuu täysin motivaatio paikkamakuusta. Seuraamiseen ohjaajalle ryhtiä ja asennetta, koira osaa, paikka on hyvä. Saksalaisessa ei tarvi harppoa, koira kiertää jalan kaukaa. Tesla on opetellut VOI-kaukot itsestään, joten treenaillaan nyt niitäkin. Tekniikka on luonnollinen. S-I peruuttamisen kautta, jotta tekniikka on parempi. Ja malttia niihin kaukoihin ohjaajalle!

Aksailtukin on :)

Tiistaisin aina ja kisatkin meni. Mun polvi sanoi niks naks ja iskin Reijan ohjaksiin. Hypärillä hakivat yhteistyötä ja agiradalla tuuletti ohjaaja jo nollaa, mutta harmillisesti rata oli väärä, vaikkakin hieno. Agi on herkkää... yksi este meni väärinpäin. Zelda kehittyy hyvää vauhtia putkihulluksi! Väliin koetamme muistaa niitä kontakteja vahvistella. Edelleen nokitaan.

Tämä vkl meni Juha Oreniuksen valmennuksessa. Tekemisen meininkiä oli ilmassa ja ohjaajan pitäisi tehdä enemmän töitä koiransa kanssa! Lauantaina oli suhteellisen helppo rata, jossa yksi vaikeampi kohta. Sunnuntain radassa oli huomattavasti enemmän haastetta ja saatiin koulutuksesta ehkä enemmän irti. Lauantai oli vähän semmoista rallattelua, kun Tesla ei ole semmonen revittelymeiningillä ohjattava koira, mutta hyvää treeni silti! Sunnuntaina tsemppasin itsekin koiraa enempi ja leikitin vähän alkuun ja palkkailin välillä lelulla.

Nyt ois sitten yksi viikko harjoittelua, viikonloppuna pääsee ihminen pitkästä aikaa viihteelle ja koirat saa vapaa viikonlopun, mutta seuraavalla viikolla onkin sitten syysloma ja treenejä suunnitteilla joka päivälle!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Jokeen pläts...

...kertaa kaksi.

Meillä käytiin heittämässä syysturkit tänään kokemäenjokeen, hyvä etten joutunut menemään perässä ja heittämään samalla talviturkkia veks :/

Kävelin uhmakkaasti kahden koiran kanssa keskustan läpi, tosin sain seurakseni pari ihmisavustajaa ja pääsimme kuin pääsimmekin Kirvatsiin asti ilman hermoromahdusta. Koirat vapaaksi ja spurttailemaan. Meneehän siellä se joki jonkin matkan päässä. Tesla rakastaa kaikkea kahlaamista, kuraojia ja muuta. En tiedä mistä se keksi pysähtyä kurkkimaan joen laidalle muutamaksi kohtalokkaaksi sekunniksi. En ehtinyt kutsua luokse, kun Zelda pamautti päin. Molemmat koirat putosivat kohdasta, joka on tarkoitettu veneiden parkkeerausta varten eli kivistä rakennettu jokeen pystysuoraseinämä...

No onneksi molemmat koirat ovat suhteellisen järkeviä, normaalirakenteisia työkoiria, jotka eivät ihan pienestä sätkähdä. Hädissäni juoksin tarkastamaan tilanteen. Eniten pelotti, että Tesla menee paniikkiin ja Z ei osaa uida. Tai keksivät lähteä uimaan syvemmälle virtauksien sekaan. Alkuun en putoamiskohdalla Teslaa nähnytkään, koska se ui jo hyvää vauhtia seinän liki kohti mahdollista ylös nousupaikkaa. Zelda oppi myös uimaan ilmeisen nopeasti. Sen tyyli oli lähinnä uida eestaas. Pyydystin ensin Teslan ja nostin niskoista ylös. Kesällä olisin varmaan antanut uida itse. Fiksut koira lähti heti etsimään parempaa ylöstuloa seinätukenaan. Kaveri oli ottamassa toisessa suunnassa Zeldaa vastaan, mutta se ehti kääntyä ympäri ja sain sen sitten kaapattua. Hieman oli jo painoa enempi nostaa ylös, onneksi meitä oli kaksi. Onneksi veden pintaan oli pudotusta vain metri...

Kumpikaan koira ei vahingosta hätkähtänyt vaan niistä se oli vain kiva pikku pulahdus... Tesla-parka ei olisi ikinä päätynyt veteen tuolla tavoin, se on niin perusvarovainen. Zelda sen sijaan on täysi rämäpää :) Pitää koettaa muistaa tulevaisuudessa... Sitä ei hirveästi pienet esteet tai pudotukset kiinnosta. Kotimatka keskustan läpi oli suurimmalta osin varsin esimerkillistä <3 Noin kun kulkisivat aina remmissä niin elämä olisi ihanaa. Väsytystaktiikka tehoaa?

Nyt toivotaan, että pieni seikkailu ei aiheuta vilustumisia. Hakutreenit jouduttiin taas jättämään väliin ja kuivateltiin kokemäenjokea. Nyt on tytöillä taas energiaa, vaikka muille jakaa... tämmöisiä jännittäviä tapahtumia mahtuu meidän arkeen treenailujen ohessa, ei käy elämä tylsäksi, kun taloon on tullut briardinpentu :)

ps. blogipäivityksiä rästissä paimennuksen, agikisojen ja lentsun tokon osalta... aina kun yrittää kirjoittaa niin huomaa kirjoittavansa tuhatta sähköpostia.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Agilityvalmennuksia

Perjantaina pääsin taas Jänesniemen yksärille ja oli kerrassaan huippua. Tesla oli upea ja saatiin myös kehuja. Ja sama kommentti, minkä Marko sai kuulla Niinulla eli koira ei anna anteeksi virheitä. Mutta kyllä se sitten pelaa, kun ohjaus toimii ja vauhtia löytyy. Sama ilmiö toistui lauantain Stenbergin Heinin valmennuksessa WeCAlla, vaikka treeniradat olivat vallan erilaiset. Elinalla tehtiin nyt aikapaljon pyörityksiä ja pakkovalsseja. Sisäistin oikeaoppisten pyöritysten suorittamistavan, ainakin jotenkuten. Heinin kanssa teemana olivat suorat putket ja muut killerit! Mielenkiintoinen treeni. Ohjaustekniikoiden sijaan keskityttiin siihen mikä sopii parhaiten kellekin koiralle ja miten ohjaajan kunto kestää sekä miten saa koiran kääntymään edukkaimmin ja parhain linjoin, kun mennään eteen vaan suorasta putkesta suoraan yms. mukavaa :) Lauantain treenissä Tesla tuppas vähän haahuamaan turhan usein. Myös A-esteen kontaktia pitää vahvistaa. Nyt se ei toiminut, kun putki meni A-esteen ali ja A-esteeltä jatkettiin putkeen niin, että ohjauksellisesti oli edullisinta olla jo valmiina vetämään koira putkeen...

Koulutuksen jälkeen oltiin sovittu briard-treffit :) Treenattiin vähän joka otusta. Zeldalle piti tietysti kokeilla suorasta putkesta suoraan ja sehän osasi ja tykitti menemään. Viisastuneena en ottanut samaan suuntaan toistoja peräkkäin ja muutenkin vain onnistumiset ja se riitti. Ja sitten vähän nokkimista. Ja sitten bileet:






Zeldan ja Lotan bileet vaihtu kyllä Teslan ja Lotan bileiksi :) Nämä kaksi olivat oiva leikkipari. Zetaa  vähän hirvitti, mutta veikkaampa, että seuraavilla treffeillä ei enää hirveästi hirvitä. Z on tommonen hitaasti lämpenevä uusien koirien suhteen. Ekan kerran, kun se näki shelttei ne oli ihan kamalia, nykysin se haukkuu niitä leikkimään perse pystyssä. Lottaan olen tutustunut aikaisemmin keväällä, kun oltiin samassa tottisryhmässä, mutta Maikki toi myös Ipin mukanaan ja voi, että siinä oli kyllä niin kauniin värinen koira luonnossa :) Eikä tossa nuoriso osastossakaan mitään vikaa tietty ole. Kyllä briardit vaan on komeita <3