Zelda on reaktiivinen, herkkä,
sinnikäs, keskittymiskyvytön ja hieman röyhkeä. Nämä adjektiivit nousivat esiin
sunnuntaiselta motivointiklinikalta, jota veti Vappu Alatalo. Ja itse allekirjoitan kyllä kaikki kyseisen
kouluttajat sanomiset ja arvostan suuresti muutenkin hänen linjaansa. En lähde
tässä blogissa sen enempää purkamaan Vapun luentoa, ideologiaa ja muita
juttuja, vaan keskityn lähinnä siihen mitä tehtiin Zeldan kanssa. En voi silti
kuin suositella Vappua ihan jokaisella koiraharrastajalle, ihan jo avartaakseen omia
näkemyksiään.
Kerrataan kuitenkin ensin tähän
astiset…
Meidän alkuvuoden koulutukset ovat
alkaneet hieman nihkeästi, kiitos pakkasten. Agilityä ei olla päästy
treenaamaan lainkaan. Yksi tottistreeni on takana ja siellä Zelda oli ihan
pöhkö, ei siis mitenkään huono, mutta todella yli-innokas ja kiihkeä, eikä
meinannut pysyä housuissaan. Täyskäännökset olivat laiskoja ja
eteenlähetyksessä otti ihan hulluna painetta lelupalkasta eikä pystynyt
kunnolla seuraamaan kohti etupalkkaa, mutta poispäin kääntyessä teki taas tosi
upeeta seuraamista välittömästi. Juoksu- ja joulutauko olivat tehneet
tehtävänsä näemmä…
Torstaina (23.1) päästiin Lentsun yksärill
tukkakoirien kesken. Tesla teki kaukoja, ruutua, luoksaria ja seuruuta. Ihan
samoista asioista saatiin taas noottia niin, että ihan hävettää meidän surkea
treenitahti. Perusasennot ja ruutu on se kaikkein pahin kompastuskivi eikä
niiden suhteen auta muu kuin katsoa peiliin. Zeldan kanssa ei tarvinnut ihan
niin paljon hävetä, koska saatiin kehuja meidän noudosta. Sen kanssa on siis
todistettavasti treenattu ja päästy eteenpäin. Ei se avoin vielä ihan valmis
ole. Luoksarit stoppi ei toiminut lelulla, mutta Lentsu sai sen toimimaan
namilla ja sen jälkeen Z olisi tehnyt mielellään kokoajan Lentsun kanssa.
Uskomaton koira, kun yleensä se on niin mammantyttö koulutustilanteissa, että
ei hirveän herkästi lähde vieraan ihmisen kanssa tekemään yhtään mitään. Kaukot vaatii vielä aika paljon työtä, vaikka
ne kotona toimivatkin. Paikkamakuu tehtiin alkuun ja Zeldalle iski joku peili
ahdistus. Enkä se näki liian monta briardia ja Tarto oli varmaan väärän värinen
ja sitten se joutui vielä katselemaan omaa kuvaansa peilistä. Toisin sanoen se
lähti hiippailemaan perässä piilolle. Ei kuitenkaan tehdä tästä vielä ongelmaa,
koska tilanne oli koiralle selkeästi hämmentävä ja se vilkuili epäilevän
näköisenä peilin suuntaan ennen kuin nousi. Pistetään siis pöhköilyn piikkiin
ja katsotaan uudelleen toisessa tilateessa, jos ongelma ei toistu niin sitä ei
ole. Meillä oli siis tällä kertaa Laura ja Tarto seurana ja oli hauskaa
tokoilla briardien kesken =) Tarto oli oikeen näppärä tapaus eikä ottanut
onneksi Zeldan häröilystä yhtään häiriötä vaan makasi nätisti paikoillaan.
…Ja sitten takaisin vappuun =)
Vappu oli pyytänyt koirakoista
ennakkotietoja ja mun täytyy tässä kohtaa hieman ylpeillä, että ainakin tunnen
oman koirani. Vappu totesi, että ainoastaan briardi vastasi sitä käsitystä
minkä hän oli jokaisesta koirasta luonut ennakkotietojen perusteella. Muiden kohdalla
taisivat adhd-diagnoosit olla ennemmin luulotauteilua, mutta Zeldan kohdalla
vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ovat ihan todellisia dilemmoja. Moottoria koirissa on se mitä on, mutta onneksi malttia sekä keskittymiskykyä
voidaan harjoittaa sekä parantaa.
Heti ensimmäisena Zelda olisi tietty
hyppinyt kaikkien syliin, mutta Vappu ei sitä sallinutkaan ja keinot eivät
perustu niinkään palautteen antamiseen vaan lähinnä koiran ei toivotun
toiminnan rajoittamiseen. Heti alkuun Vappu totesi koiran olevan melko
stressaantunut.
Tehtiin sitten vähän kuuntelemis
treeniä niin että pyysin koiralta tehtäviä kuten istu ja maahan sekä annoin
niistä sitten luvan palkkautua patukkaan. Tässä tuli seuraavia huomioita:
*Älä annan käskyä ennen kuin koira on
oikeasti kuulolla!
*Annan koiralle myös muutama sekunti
aikaa reakoida käskyyn! (ei siis apuja tai uusia käskyjä)
Sitten tehtiin luopumisharjoitusta,
jonka tarkoitus on siis kasvattaa mm. sitä malttia. Oikeastaan Vappu teki
harjoistusta Zeldan kanssa ja mä sain katsella. Teslan kanssa ollaan tehty
samaa harjoitusta ja sehän alkoi heti mukautua. Zelda sen sijaan oli melkoisen
sinnikäs tapaus ja Vappu vertasi sinnikkyyttä ja palkkaan jumiutumista
terrierimäiseksi ja joutui kesken harkoituksen rikkomaan kaavaa ja antaman
palkan selkeästi koiran sivulle. Zelda olisi mielellään purrut itsensä läpi
nyrkistä, joka oli täynnä ruokaa eikä se meinannut millään ymmärtää ideaa eli
sitä, että luopumalla saa.
Sitten harjoiteltiin ihan
rauhoittumista eli koira maahan ja rauhallisesti makupalat taskusta.
Jälkipyykkinä tuli vielä tsemppaukset
iloisesta asenteesta ja muutama harjoitus lisää.
Tässä olisi nyt itselle lähinnä karkeaa
muistilistaa, miten toimia:
*Maltin opettaminen, mieluummin niin
että koiran täytyy itse rauhoittua tilanteeseen, koon ja voiman vuoksi mulla ei
ole hirveästi keinoja rajoittamisen avulla tähän
*uuden oppiminen mahdollistuu koiran
keskittyessä ja rauhoittuessa
*konekivääripalkkaus uuden oppimisen
yhteydessä, pikkuhiljaa viivettä lisäten
*koskeuskeppi/kämmenkosketus harjoitus,
jonka tarkoituksena, että koira fokusoituu muhun
*uuden opettaminen kotona, hallilla
helpotettuna, tiheään palkaten
(osa varastettu melko pitkälle tuijan
muistiinpanoista, kiitos!)
Pakkasetkin on ehtineet laskea tässä ennenkuin on ehditty "julkaise" -nappia klikata... Pikaselostukena ei oo menny ohjaajan osalta vahvasti, kauheeta sähläämistä. Koira on ollut hyvä. Ja Teslan kanssa ei ole oma sählääminen onnistunut treenejä pilaamaan vaan maanantaina tehtiin mm. tosi onnistunut tunnari, jee!
Vapun motskaklinikan sivulla sain kuvia myös Zeldan kirjavasta nykylookista, kiitos Sirpa Alanko!