Ei se ole kuriton

-->

Zelda on reaktiivinen, herkkä, sinnikäs, keskittymiskyvytön ja hieman röyhkeä. Nämä adjektiivit nousivat esiin sunnuntaiselta motivointiklinikalta, jota veti Vappu Alatalo.  Ja itse allekirjoitan kyllä kaikki kyseisen kouluttajat sanomiset ja arvostan suuresti muutenkin hänen linjaansa. En lähde tässä blogissa sen enempää purkamaan Vapun luentoa, ideologiaa ja muita juttuja, vaan keskityn lähinnä siihen mitä tehtiin Zeldan kanssa. En voi silti kuin suositella Vappua ihan jokaisella koiraharrastajalle, ihan jo avartaakseen omia näkemyksiään.

Kerrataan kuitenkin ensin tähän astiset…

Meidän alkuvuoden koulutukset ovat alkaneet hieman nihkeästi, kiitos pakkasten. Agilityä ei olla päästy treenaamaan lainkaan. Yksi tottistreeni on takana ja siellä Zelda oli ihan pöhkö, ei siis mitenkään huono, mutta todella yli-innokas ja kiihkeä, eikä meinannut pysyä housuissaan. Täyskäännökset olivat laiskoja ja eteenlähetyksessä otti ihan hulluna painetta lelupalkasta eikä pystynyt kunnolla seuraamaan kohti etupalkkaa, mutta poispäin kääntyessä teki taas tosi upeeta seuraamista välittömästi. Juoksu- ja joulutauko olivat tehneet tehtävänsä näemmä…

Torstaina (23.1) päästiin Lentsun yksärill tukkakoirien kesken. Tesla teki kaukoja, ruutua, luoksaria ja seuruuta. Ihan samoista asioista saatiin taas noottia niin, että ihan hävettää meidän surkea treenitahti. Perusasennot ja ruutu on se kaikkein pahin kompastuskivi eikä niiden suhteen auta muu kuin katsoa peiliin. Zeldan kanssa ei tarvinnut ihan niin paljon hävetä, koska saatiin kehuja meidän noudosta. Sen kanssa on siis todistettavasti treenattu ja päästy eteenpäin. Ei se avoin vielä ihan valmis ole. Luoksarit stoppi ei toiminut lelulla, mutta Lentsu sai sen toimimaan namilla ja sen jälkeen Z olisi tehnyt mielellään kokoajan Lentsun kanssa. Uskomaton koira, kun yleensä se on niin mammantyttö koulutustilanteissa, että ei hirveän herkästi lähde vieraan ihmisen kanssa tekemään yhtään mitään.  Kaukot vaatii vielä aika paljon työtä, vaikka ne kotona toimivatkin. Paikkamakuu tehtiin alkuun ja Zeldalle iski joku peili ahdistus. Enkä se näki liian monta briardia ja Tarto oli varmaan väärän värinen ja sitten se joutui vielä katselemaan omaa kuvaansa peilistä. Toisin sanoen se lähti hiippailemaan perässä piilolle. Ei kuitenkaan tehdä tästä vielä ongelmaa, koska tilanne oli koiralle selkeästi hämmentävä ja se vilkuili epäilevän näköisenä peilin suuntaan ennen kuin nousi. Pistetään siis pöhköilyn piikkiin ja katsotaan uudelleen toisessa tilateessa, jos ongelma ei toistu niin sitä ei ole. Meillä oli siis tällä kertaa Laura ja Tarto seurana ja oli hauskaa tokoilla briardien kesken =) Tarto oli oikeen näppärä tapaus eikä ottanut onneksi Zeldan häröilystä yhtään häiriötä vaan makasi nätisti paikoillaan.

…Ja sitten takaisin vappuun =)

Vappu oli pyytänyt koirakoista ennakkotietoja ja mun täytyy tässä kohtaa hieman ylpeillä, että ainakin tunnen oman koirani. Vappu totesi, että ainoastaan briardi vastasi sitä käsitystä minkä hän oli jokaisesta koirasta luonut ennakkotietojen perusteella. Muiden kohdalla taisivat adhd-diagnoosit olla ennemmin luulotauteilua, mutta Zeldan kohdalla vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ovat ihan todellisia dilemmoja.  Moottoria koirissa on se mitä on,  mutta onneksi malttia sekä keskittymiskykyä voidaan harjoittaa sekä parantaa.

Heti ensimmäisena Zelda olisi tietty hyppinyt kaikkien syliin, mutta Vappu ei sitä sallinutkaan ja keinot eivät perustu niinkään palautteen antamiseen vaan lähinnä koiran ei toivotun toiminnan rajoittamiseen. Heti alkuun Vappu totesi koiran olevan melko stressaantunut.  

Tehtiin sitten vähän kuuntelemis treeniä niin että pyysin koiralta tehtäviä kuten istu ja maahan sekä annoin niistä sitten luvan palkkautua patukkaan. Tässä tuli seuraavia huomioita:

*Älä annan käskyä ennen kuin koira on oikeasti kuulolla!

*Annan koiralle myös muutama sekunti aikaa reakoida käskyyn! (ei siis apuja tai uusia käskyjä)

Sitten tehtiin luopumisharjoitusta, jonka tarkoitus on siis kasvattaa mm. sitä malttia. Oikeastaan Vappu teki harjoistusta Zeldan kanssa ja mä sain katsella. Teslan kanssa ollaan tehty samaa harjoitusta ja sehän alkoi heti mukautua. Zelda sen sijaan oli melkoisen sinnikäs tapaus ja Vappu vertasi sinnikkyyttä ja palkkaan jumiutumista terrierimäiseksi ja joutui kesken harkoituksen rikkomaan kaavaa ja antaman palkan selkeästi koiran sivulle. Zelda olisi mielellään purrut itsensä läpi nyrkistä, joka oli täynnä ruokaa eikä se meinannut millään ymmärtää ideaa eli sitä, että luopumalla saa.

Sitten harjoiteltiin ihan rauhoittumista eli koira maahan ja rauhallisesti makupalat taskusta.

Jälkipyykkinä tuli vielä tsemppaukset iloisesta asenteesta ja muutama harjoitus lisää.

Tässä olisi nyt itselle lähinnä karkeaa muistilistaa, miten toimia:

*Maltin opettaminen, mieluummin niin että koiran täytyy itse rauhoittua tilanteeseen, koon ja voiman vuoksi mulla ei ole hirveästi keinoja rajoittamisen avulla tähän

*uuden oppiminen mahdollistuu koiran keskittyessä ja rauhoittuessa

*konekivääripalkkaus uuden oppimisen yhteydessä, pikkuhiljaa viivettä lisäten

*koskeuskeppi/kämmenkosketus harjoitus, jonka tarkoituksena, että koira fokusoituu muhun

*uuden opettaminen kotona, hallilla helpotettuna, tiheään palkaten

(osa varastettu melko pitkälle tuijan muistiinpanoista, kiitos!)

Meille teki Vapun ajatukset ja näkemykset kyllä taas todella hyvää , antoi vahvasti uskoa omiin tekemisiin ja ajatuksiin. Paikalla oli myös todella hyviä harjoituskoirakoita ja alun parituntinen luento hurahti hetkessä.

Pakkasetkin on ehtineet laskea tässä ennenkuin on ehditty "julkaise" -nappia klikata... Pikaselostukena ei oo menny ohjaajan osalta vahvasti, kauheeta sähläämistä. Koira on ollut hyvä. Ja Teslan kanssa ei ole oma sählääminen onnistunut treenejä pilaamaan vaan maanantaina tehtiin mm. tosi onnistunut tunnari, jee!

Vapun motskaklinikan sivulla sain kuvia myös Zeldan kirjavasta nykylookista, kiitos Sirpa Alanko!