Päästiin
Zeldan kanssa onneksemme peruutuspaikkojen ansiosta mukaan Royal Canin SportCentterin järjestämään
Jessica Svanljungin tokokoulutukseen ja viikonloppu oli kyllä hintansa väärti.
Saatiin vuoden alkuun roima annos tokotietoutta, treenimotivaatiota ja
–ajatuksia. Odotin toki jo valmiiksi koulutukselta paljon, mutta Jessica oli
oikein positiivinen yllätys eikä ahdistanut ollenkaan olla mukana hieman
huumoria vaativan tukkakoiran kanssa, vaikka kieltämättä lauantaina jännitti
melkein yhtä paljon kuin kokeissa. Onneksi Zelda ei ota jännittämisestä
itseensä. Teslan kanssa en enää edes uskalla osallistua uusien kouluttajien
koulutuksiin.
Lauantain
ensimmäisessä sessiossa keskityttiin tunnariin. Zeldan ongelmahan on lähinnä
ollut se, että oman piilotus sujuu hyvin ja se tykkää etsiä että löytää, mutta
itse kapulat on sille ihan tylsiä eikä sitä kiinnosta palauttaa omaa. Se siis
lähinnä sylkäisee sen suustaan heti löydettyään. Ja sitten en ole oikein
keksinyt, että miten hommaa veisi eteenpäin, kun talven tulo sotki meidän
ajatuksen siitä, että hajustamattomien sekaan oma piiloon ja nyt hallikaudella
ei ole ollut oikein ajatusta, että miten treenaisi eteenpäin, joten lähdettiin
ennakkoluulottomasti tähän hakemaan vihjeitä . Muutaman kerran on koitettu
hallilla ensin piilottaa omaa ja sen jälkeen laitettu oma kasaan, mutta Zeldaa
ei ole kasassa olevat kapulat kiinnostaneet pätkääkään eikä se oikeastaan ole
tuntunut ymmärtävän juuri sitä hajunerottelu osuutta.
Tehtiin ensin
niin, että piilotettiin oma ruutunauhaan ja se sujui hyvin. Sitten laitettiin
kasa viereen ja tällä kertaa Zelda oli ihan innoissaan kasasta ja toi sieltä
muutaman väärän kapulan noutona. Kokoajan se oli jotain tekevinään, vaikka ei
selkeästi ollut kartalla. Jessica suositteli meille kukkaruukkutekniikkaa.
Seuraavaksi tehtiin sitten niin, että laitettiin kolme kapulaa verkon alle.
Yksi kolmesta oli oma ja kun koira haistoi sitä niin naks. Eli tehtiin
hajunerottelua naksuttimella. Erotettiin siis noutaminen ja haistelu. Tässä
pitää sitten vaan muistaa rohkeasti edetä ja vaatia, että koira oikein työntää
nenäänsä omaan ennen kuin naksauttaa. Jotain alkoi selkeästi raksuttaa pienen
briardin päässä, koska se oli hyvin väsynyt hurjasta aivotyöskentelystä
parinkymmenen minuutin pähkäilyn päälle. Uutta mulle oli se, että en
lähettänytkään koiraa kapuloille vaan olin sen vieressä ja istui itse. Myös
kauempaa omalle lähettäessä itse oltiin istumassa. Yksi treeniehdotus oli myös
se, että laitetaan koira istumaan ja vieraan kapulat sen eteen ja sitten oma niiden
taa piiloon kauemmas ja tästä sitten siirrellään niitä vieraita lähemmäs omaa.
Tosi moni teki tunnaria ja treeniajatuksia tuli sen suhteen kyllä paljon.
Jessica ei laittaisi makupaloja kapuloisen sekaan, mutta käytti kuitenkin
namikippo muutaman koiran kanssa.
Toisena
aiheena mulla oli kaukotsekkaus. Kaukot olivat hyvällä mallilla ja saatiin
niistä positiivistä palautetta. Seiso-istu-seiso treeniin saatiin uusi
variaatio, joka pitää koiran takamuksen vähän paremmin aloillaan. Nythän me
ollaan treenattu taakse istumista hypyn avulla ja siitä on ehkä tullut vähän
hektinen, koska ohjaajakin on hektinen. Nyt tehtiin niin, että koira seisoo
etujalat alustalla (agipuomimaassa) ja istuu etujalat maahan kiinni puomissa ja
siitä taas nousee takaisin puomille. Tämä lähti toimimaan oikein hyvin.
Kaukoihin saatiin vihjeeksi ottaa luopuminen mukaan ja Jessica näytti miten se
toimii ja hyvin lähti toimimaan! Toinen variaatio olisi, että olisi semmonen
alusta, jolla koira mahtuu juuri istumaan ja se istuisi jalat alustalla ja
nousisi seisomaan niin että etujalat maahan ja taas istuessa jalat alustalle
niin että jos takapää liikkuu niin se putoaa alustalta.
Lauantaista
tuli jos siis hirmuisesti eväitä treenireppuun =)
Sunnuntaina
jatkettiin sitten taas uusin kujein. Olin varautunut, että tehdään varmaan
toinen päivä tunnaria ja toinen kakeja, mutta saatiin niihin niin hyviä
vihjeitä, että sunnuntaiksi täytyi repiä sitten muita juttuja. Ajattelin sitten
ottaa ekaan sessioon luoksaria, koska siinä on tullut ennakointia ja
väistämistä merkkien suhteen. Tähän saatiin heti lääkkeeksi merkkikujaa.
Olisihan tuon voinut itsekin älytä. Vauhtia ei kuulemma tarvita yhtään enempää.
Ja kutsukäsky saisi olla maltillisempi eikä liian innostava. Zelda oli vähän
hektisellä tuulella eikä malttanut seistä paikoillaan, joten otettiin pelkkää
maahanmenoa niin että kouluttaja vähän piti kiinni, jotta ei tarvi puuttua
siihen steppailuun. Rohkeasti pitäisi muistaa käyttää apparia kyllä
”osaavammallakin” koiralla niin voi treenata sitä mitä aikoo… Maahanmenoon
tehtiin sitten vielä erikseen täpäkkyyttä niin että heittelin namia puolelta
toiselle vuoron perään ja kutsuin aina koiraa luo ja sitten yllättäen käskytys
maahan. Tässä voi alkuun käyttää käsimerkkiä apuna. Tässä on meille hyvä
työkalu parantaa stoppeja kiertämisen lisäksi.
Toisessa
sessiossa tehtiin seuraamista. Seuraamisessa nyt ei sinänsä ole mitään
ihmeellistä, mutta olihan se kiva saada kuulla, että ei olla sen kanssa menty
metsään. Lähinnä ongelmaa on siinä kohtaa, kun koira on vilkas ja tulee
häiriötä niin kontakti putoaa ja keskittyminen herpaantuu niin sitten
käännökset löystyy. Korkeassa vietissä ottaa vähemmän häiriötä, mutta sitten
taas lähtee mopo keulimaan vähän liikaa. Vasemmalle käännöksissä painoi hieman.
Oli kyllä piristävää saada näihin ”tokomaisia” ohjeita, koska yleensä ollaan
jouduttu esittelemään meidän seuraamista ”tottis” kouluttajille, jotka sitten
yleensä tarjoaa joko remmistä rykimistä tai perseeseen paukuttelua.
Seuraamisessa ei tosiaan ole suurempia ongelmia niin eipä sitä yleensä
koulutuksissa tule esiteltyä niin tärkeää kuin se onkin. Tottispuolella ei
sitten paljon muuta haluta nähdä, kun se seuraaminen. Meillä oli siis ihmisiä,
merkkejä ja kapuloita häiriönä. Jessican mielestä vilkkaalla koiralle on ihan
kohtuullista antaa oikeus mulkaista häiriöitä, jos se itsenäisesti heti palaa
kontaktiin ja sitten tästä palkataan eli koira alkaisi häiriössä itsenäisesti
hakea kontaktia sen sijaan että herpaantuisi häiriöstä. Kauhean loogista…
sitäpaitti mun mielestä mikään ei oo niin typerää, kuin se remmistä riuhtominen
ja Zeldaa se lähinnä nostattaa. Toinen oli sitten ne vasemmalle käännökset… eli
nami vasempaan käteen (koiran täytyy tietysti sietää se) ja sitten välittömästi
käännöksestä palkka eli tätä painamista korjataan pakotteen sijaan palkan
suunnalla. Oli ihan kiva tehdä noita seuraamisjuttuja, koska treenaan oikeasti
seuraamista ihan liian vähän, varsinkaan häiriössä.
Seuraamisessa
ei siis ollut mitään suureellista ongelmaa, joten ehdittiin tehdä vielä jäävät.
Seisominen oli kyllä hieno, mutta paikalla seisominen on hajonnut! Ja
maahanmenoa oli kadonnut! Olipas siinä hauska esitellä liikkeitä, jotka koiran
pitäisi osata, kun se ei osannut sitten pätkääkään. Taitaa olla Zeldalla edessä
pieni kuuriluontoinen palautus jäävien suhteen… ;)
Saatiin kyllä
tosi paljon ajatuksia omista ja muiden treeneistä. Kouluttaja jaksoi ihanan
positiivisesti paneutua erilaisiin koiriin ja ongelmiin eikä tullut kertaakaan
sellainen olo, että vääränrotuinen ja luontoinen koira on eksynyt lajin pariin
tai ettei meidän touhuiluja tarvitsisi ottaa niin tosissaan kuin muiden. Zelda
oli just semmonen ihana positiivinen hömppä, josta kuitenkin loppujen lopuksi
tykkään eniten, vaikka se omat haasteensa luokin. Varsinkin, kun ohjaaja on
lähes yhtä hektinen kuin koiransa.
Tokomotivaatio
on kyllä huipussaan. Olen tosin joutunut kärvistelemään, kun työvuorot eivät
ole olleet kovin edulliset. Viikonlopun vähäiset unet veivät kaikki mehut,
joten eipä ennen iltavuoroja oikein kyennyt muuta kuin nukkumaan. Onneksi
ensiviikolla osuu vuorot paremmin ja päästään enempi treenaamaan!
ps. Teksti on suollettu ulos yövuoroputkessa ;)
pps. Ennen koulutusta laitettiin tukka kuosiin ihan liian pitkän kampausvälin päälle. Hyi minua. Nyt luvataan kyllä pitää tukkakuosissa ahkerammin, koska kevään projektina on H niinkuin käyttövalio!