Nykyisin on niin miljoona eritapaa, koulukuntaa ja niiden yhdistelmää kouluttaa koiraansa, että olen ikionnellinen, että Tesla ei ole mun eka koira sekä siitä, että mulla on jo jonkinmoista luottamusta omiin näkökulmiini ja osaan käyttää maalaisjärkeä. Yksi parhaista aloittamistani toko-opuksista on muuten
Piritta Pärssisen tottelevaisuus koulutuksen perusteet. En ole tosin vielä päässyt kirjaa alkua pidemmälle, mutta siinä on kirjoitettu hyvin näistä eri tavoista kouluttaa, selkeytetty. Ei ole yhtä ja oikeaa tietä. Ja se tärkeä pointti, että jos haluaa sekä vakavasti tokoilla ja tottistella (tähtäimessä PK-lajit) niin opeta koirasi ennemmin tokoon.
Lentsun "yksärillä" tuli taas niin iloinen tokoilumieli. Siinä on kouluttaja, jolta tulee vastaukset apteekin hyllyltä eivätkä ne vastaukset ole koskaan, että ota sitä koiraa niskasta kiinni ja vie takaisin paikoilleen tai että korjataan seuraamisen edistämistä, sillä että laitetaan koiralle hihna ja nykäistään, kun edistää. Varmasti ihan toimivia ratkaisuja, mutta mulla on periaate, että niin kauan, kun pakotteita en tarvitse en niitä käytä. Jossain tapauksissa voin käyttää ei-halutun toiminnan estäviä pakotteita, mutta en niinkään aktiivisia korjaavia pakotteita. Vapun kanssa treenattiin sitä, että pyysin Teslan maahan ja se oli avustajalla hihnassa ja heittelin nameja maahan, kun hihna kiristyi koira koki mieleisemmäksi vaihtoehdoksi maata kuin nousta. Sen sijaan seuraamisen yhteydessä en kyllä alkaisi nykiä hihnasta koiran edistäessä.
Saatiin Lentsulta idea opettaa uusi täyskäännös. Koirista 10 % tekee täykkärin vasempaan hienosti, Tesla ei kuulu tähän vähemmistöön, mutta treenaamista ei kannata unohtaa. Oikealle käännöksessä Tesla on kuulemma opetellut pysähtymään mun seläntakana. Schapejen ominaisuus keksiä kaikkea omaa kivaa pienimmästäkin eleestä, joten nyt treenataan ohjaajan kiertämistä "ympäri" käskyllä ja yhdistetään se täyskäännökseen. Vanhanaikainen tapa, mutta siitä saa kuulemma ihan hauskan. Kokeilaan siis tätä. Meidän perusasennon takapään heitto ei johdu mistään muusta kuin ohjaajasta, jonka on pakko tarkastaa koiran asento. Nyt saatiin läksyksi treenata perusaentoa avustajan kanssa. Eli pysyn itse ihan pökkelönä ja takana seisova avustaja sanoo, kun koira on suora ja saan palkata. Alan jopa treenata luoksetuloa suoraan sivulle ;) Kaksi vuottahan siihen tarvi vain, että myönnyin...
Sunnuntain TVA treeneissä treenattiin seuraamista lelun avulla viretilaa nostaen. Ihan hauska treeni sinänsä, vähän jotain erilaista. Tarvitsen vaan ainakin miljoonatoistoa, että onnistunun ajoittamaan leikkimiset oikein eli koska irrottaa, koska palkata, koska lähteä liikkeelle... tarkoitus oli leikkiä ja siitä lähteä suoraan seuraamaan ilman, että vire pääsee välissä laskemaan. Seuraamisen tarkkuudella ei sinänsä ollu väliä, kunhan koira oli aktiivinen ja hyvällä hetkellä palkkauslelulla. Teoriassa hirveän helppoa, mutta käytännössä ihan kamalan vaikeaa :) Jatketaan kyllä kotitreeneissä askel, toinen naks naks... hauskaa tommonen vireen kohotus välillä, mutta varsinaista seuraamista kyllä treenataan torstaina saaduilla vinkeillä. Lentsu myös varoitti lelupalkasta seuraamisen yhteydessä, että sillä saa helposti sitä etäisyyttä, kun koira alkaa kyttäillä, koska lelu lentää. Tietty sen lelun voi laittaa kainaloon ja tiputtaa siitä, mutta Teslalle ei ole niin suurta kiinnostusta "kuolleeseen saaliiseen"... Eli lentävän lelun perään on kiva juosta, mutta tuskin se palkkautuu, jos tiputan lelun sen nenän eteen. Odotan kyllä innolla motivaatioklinikan toista osaa, kun opetellaan enemmän leikkimistä koiran kanssa =)
Kouluttaja ehdotti, että opettaisin Teslan haukkumaan viretilan nostamiseksi. Ei tullut kyllä kauppoja. En suostu uskomaan, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Näen mielessäni kauhukuvan koirasta, joka koko seuraamisen ajan räksyttää vieressä ja komentaa/dominoi mua :D Pisteet kyllä kouluttajalle, joka ei tästä suivaantunut (kuten eräässä toisessa lajissa toisessa seurassa tapahtui, kun en suostunut opettamaan koiraa istumaan kontakteille, vaan kyseenalaistin tämän vaihtoehdon) vaan ehdotti muita keinoja, kuten päälle hyppiminen ja muu "sikailu" kuten hihojen repiminen... no nämähän Tesla osaa ja yritän niitä kitkeä pois ;) Meillä on viretilan nostamiseksi temppuilut sitä varten.
Toisella kierroksella otettiin noutoa. Ja hei Tesla oli jopa syömättä kapulaa, kun joutui tekemään sen kanssa. Tää oli kyllä hyvä ja avaava kierros. Ei me siihen meidän ongelman ytimeen eli luovuttamiseen, pitämiseen, istumiseen kapula suussa päästy, mutta tuli koettua, että kyllä ne muut jutut luonnistuu ja niitäkin voi treenata. Eli kapulan kantaminen ja tuominen. Ei tohon räkimiseen ja puremiseen taida olla mitään oikotietä onneen (paitti puremiseen metallikapula), eli treenin puutetta vaan ja sitä treeniä tarvitaan. Mites se meni, kun niiden epämieluisten asioiden treenaamista välttelee? Se on niin totta, kun vaan voi olla.
Ensimmäistä kertaa taisi olla TVA:lla kouluttaja, joka piti huolen, että koiran kanssa tehtiin töitä kokoaika eikä sen annettu haahuilla, kun kouluttaja selitti ja sitten kun ei itse tehty vietiin koira autoon. Näinhän sen pitäisi mennä. Tosin me nyt opetellaan jatkuvasti olemista. Ja ollaan tässä edistytty mielestäni. Eihän sitä tietty voi kouluttaja, joka näkee meidän ekaa kertaa nähdä, miten surkeessa jamassa ollaa oltu vaikka viime keväänä.
Mä olen ollut pääsiäisen töissä ja ahkerasti illat ja päivisin on saanut yllättävän paljon treenailtua. Tesla osaa nenäkosketuksen hienosti, mutta siinäkin ongelmana on se, että se ei yritä seuraavalle tasolle noustessa työntää nenään käteen intensiivisemmin kuten olisi tarkoitus, vaan kokeilee joko pitäs nuolasta tai sitten alkaa käyttää tassujaan. Eli jos se ei saa heti kosketuksesta palkkaa niin ei yritä koskea uudestaan tai voikammaammin vaan lätkäsee täysiä tassulle väliin ja saattaa sitten taas koskea.
Malttitreeneissä en ole voinut enää kuin nauraa. Tesla ymmärtää hienosti olla ottamatta namia. Ja osaa maata nami viiden sentin päästä nenästä. Kokeilin päästä laittamaan namia tassujen päälle ja aivan kuin inhoten tätä se oppi aika nopeasti makaamaan tassun leuan alla piilossa. Se myös kääntää liioitellusta päänsä tai itsensä kokonaan pois namista. Parasta mitä se kokeili oli, että kun mulla oli käsi avoinna täynnä namei niin Tesla meni mun seläntaakse maaten ja alkoi haukkua... Ihan kun Tesla yrittäisi karkuun nameja, joita ei kuitenkaan saa. Sille on mahdottoman vaikeaa sietää niitä herkkuja nenän edessä, joita se ei saa. Sen se hokaa, että maassa olevaa namia ei napata vaan saa palkan siitä, että ei varasta sitä. Tässä ei ongelmaa. Pitäsköhän mun laittaa sille Vapulle sähköpostia vaan ja selittää tämä ongelma? Vai onko meillä tässä edes mitään ongelmaa? Vai pitäskö mun uskoa kouluttajaa, joka ihmetteli miksi haluan opettaa koiralle malttia, että malttamattomuus lähtee huonosta hermorakenteesta eikä sitä voi opettaa? Vai puhuttiinko me nyt ihan eri malteista? Tämän takia mä en kyllä viettikoulutukseen voi uskoa 100 %, koska se sulkee niin paljon mahdollisuuksia pois koirankoulutuksesta ja perustuu mielestäni liikaa koiran luonteenpiirteisiin, joita ei välttämättä ole. Mun oli kyllä hirveän helppo ostaa teoria, joka perustuu ehdollistamiseen unohtamatta viettikoulutusta. Ja kyllähän se vaan on niin, että kukin tavallaan. Koirankouluttaminen on kyllä mielettömän koukuttavaa ja mielenkiintoista. Ja parhaat treenit on kyllä ne joissa saa jotain uutta pohdittavaa ja pähkäiltävää =) Eiku parhaat on ne, kun koira oppii jotain tai tajuaa jotain koiransa oppimisesta.
Nooh, meillä on nyt tokon suhteen selkeä tavoite =) ALO1 schapemestiksistä ja sitten treenaillaan uudella innolla kohti AVOa kaikessa rauhassa ilman kiirettä.
Tänään olisi ollu huippua päästä Helmisen Hannan toko-oppiin, mutta monien asioiden summasta luovutin paikkani jollekin toiselle. Meillä on ensinnäkin hirveästi asioita sulateltavana, toki niitä olisi ottanut vielä lisääkin, mutta mun työtilanne on eri, mitä se oli ilmoittautumis vaiheessa ja huhtikuun koirakoulutus budjetti paukkuu kipurajoilla. Ja kyllä mä tänä aamuna herätessäni olin onnellinen, että ei tarvinnut lähteä ajelemaan yksikseen silmät ristissä längetmäelle. Jalat on vieläkin muusina kolmen illan työputkesta. Tää alan vaihto on kyllä haasteellista hommaa... Tarvitsen koiraystävällisemmän työn, eli säännölliset työajan nyt ensi alkuun kiitos. Ravintola-alan hommien ainoa hyvä puoli olisi se, että jos ja kun saan pennun niin vapaiden säätäminen saattaisi olla helpompaa niille ekoille päiville, mutta ei se muutenkaan tule olemaan ongelma, jos nyt ylipäätään saan jostain pennun tämän vuoden puolella. Opiskelun ohella olisi vaan niin helppo opetella elämää kahden koiran kanssa :) Ja työharjoittelut takaa sen, että myös siihen rytmiin tultaisiin tottumaan. Mutta sitten taas hyvää kannattaa odottaa... päätöksiä, hankalia sellaisia... mutta katsellaan rauhassa.
Mutta aika rientää tässä pohdintojen ohella ja tänään lähdetään epistelmään ja kokeilemaan, missä mennään :) Eli tarkoituksena on katsoa, miten paljon meillä on puutteita ennenkuin aletaan kisata kakkosissa. Ohjaajalla niitä on tosin paljon ja niiden korjaamista en aio odotella, mutta koiran aion kyllä saada kakkoskuosiin ennen kisaamista ;) Tarkoittaa kontaktien hiomista ja keppien itsenäistymistä sekä suoritusvarmuutta niin, että mun ei oikeesti tarvi hankkia yhtään vitosta kummistakaan.