Koirankouluttaminen on kyllä maailman antoisin ja opettavaisin harrastus! Kiitos aktiivisille schapendoes-ystäville siitä saatiin taas oppia olan takaa neljän päivän rupeamana. Tuli samalla koeteltua koiran kestävyyttä ja olen tyytyväinen tuohon. Kyllä se on ilo harrastaa koiran kanssa, jolla on intoa ja stressinsietokykyä matkustamiseen ja vieraissa mestoissa vieraassa porukassa hengailuun. Ei edes selän päältä kävellyt kissa kaatanut maailmaa.
Meillä on siis takana varsin koira antoisa viikonloppu, joka alkoi jo maanantaina Marjo Heinon yksärillä, kun muut ryhmäläiset olivat muualla. Tuli siinä sitten jo alkuun hyvä agirupeama. Tiistain koutsasin omaa ryhmääni ja keskiviikkona oli ratkaiseva päivä... tuloksena puhtaat kuvat. Eli ajeltiin Kankaanpäähän Ventelälle. Ensin ronkittiin verta ja omistajalta meinasi lähteä tajua, kun se ei ollut ihan yksinkertaista ja lopulta koira-raukka huumattiin syliin. Tulokset pitäisi tulla tämän viikon alussa vetlabista, joten niistä sitten lisää. Jännittävintä oli lonkka- ja kyynärtulokset ja kuvat näyttivät siisteiltä. En tainnut tajuta edes, miten helpottunut olin ja Tesla ei vieläkään tiedä, miten onnekas on vältyttyään nivelrikolta. Lonkat oli puhtaasti Aat ja kyynärät myös siistit, jotain alle millin huomaamattomia poikkeamia, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, mutta saattavat olla rajatapaukset. Asiasta sitten enemmän, jos paukahtavat takaisin ykkösinä, niin soittelen Limanille ja kyselen toivonmukaan mielessäni hieman viisaampia kysymyksiä.
Motivointiklinikka
Sanna oli varannut Vappu Alatalon motivointiklinikat ja meitä oli mukana kolme schapea ja yksi corgi erilaisine ongelmineen. Ensin alettiin luennolla ja sitten siirryttiin hallille käytännön harjoituksiin. Teslan kanssa käytiin läpi malttamisongelmia. Saatiin yksinkertaista malttitreeniä kotiläksyksi. Nami nyrkkiin ja koira oppii hoksaamaan, että palkkaa tulee vain, kun odottaa nätisti. Sitten mun pitää kouluttaa joku avustajaksi ja opetella maassa makaamista niin, että koira maahan, mutta on hihnassa kiinni niin ettei pääse nousemaan. Vappu ei suosi pakotteita, mutta tässä harjoituksessa on tarkoitus tehdä nousemisesta vähemmän mieluisa vaihtoehto. Opetellaan vapautusta ja tavoite olisi saada se nakki heitettyä nenään kiinni :) Koira on kuulemma varsin säpäkkä ja nopea oppimaan. Saatiin läksyksi myös siedättää olemisen taitoa. Eli koira kestää olla lyhyessä hihnassa mun lähellä, kun vaikka koulutuksissa kuuntelen koutsia. Tässä mulla on selkeesti ongelma, kun vaadin ja annan periksi. Muiden osalta tuli myös meille hyödynnettäviä juttuja. Miten ylläpitää viretila agissa siirtymisessä lähtöön, kun koira jätetään siihen käskyn alle ja sen pitäisi lähteä yhtä räjähtävästi kuin hetsaamisen kautta? Miten leikkiä koiran kanssa? Ja että agiesteiden keskellä ei ole yhtään hullumpi idea treenata tokoa ja parempi pitää koiraa sylissä kuin antaa sen tehdä jotain muuta. Ja se kolme toistoa riittää, ei enempää. Tähän mä vetoan kyllä joka välissä, jos pitää hinkata jotain valssia agiradalla. Ilman koiraa vaikka se neljäs kerta ;) Seuraavalla kerralle pitää koiran kanssa tehtävien läksyjen lisäksi kirjoittaa pari listaa lelu ja herkkumieltymyksiin liittyen.
EDIT: Ja jos mun epämäärästä selostusta ei osta niin sain myös vinkiksi googlettaa Susan Garrettin It's your choice menetelmää ja siitä lukea enemmän, koska meidän läksyt perustuu siihen. Ja linkkivinkkei otetaan vastaan!
Treenisuunnitelmaluento
Mä en voi kyllä mitään muuta kuin suositella Lentsua tokokouluttajana kaikille. Tokosta on tullut niin paljon hauskempaa sitten taannoisen schapeyhdistyksen kesäleirin. Mitenhän tämä into ja hauskuus säilitettäisiin omissa treeneissä? Kiitos luennon siihen saatiin nyt repullinen eväitä. Tästä lähtien meillä ohjatuissa treeneissä vain ja ainoastaan kaikki onnistuu ;) Kunhan saan agimuistiinpanot kirjattua niin alan luentomuistiinpanojen pohjalta laatia meille tokokuntoon iskusuunnitelmia.
Janitan agivalmennus
Meillä oli aika loistava asenne tähän koulutukseen, koska edellistä kertaa Elinan koutsattavana hittiareenalla huonommin ei olisi voinut mennä. Eikä mennytkään vaan paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Kannattaa käydä siellä pohjalla niin onnistumiset tuntuu paremmilta. Loistosuorituksiin meillä on kuitenkin vielä mahdottoman pitkä matka, mutta jotenkin mulle jäi varsinkin sunnuntaista semmoinen fiilis, että kyllä mä jossain vähän onnistuin. Ja se tärkein homma on tehdä se työ siellä oman päänupin sisällä!
Lauantaina treenattiin Jaakon radalla ja nyt kun kirjoitan en muista siitä yhtään mitään. Olin ehkä jossain jännityssumussa ja häkellyin siitä, että suoritettiin koko rata pätkissä alusta loppuun. Saatiin kontaktien hinkkaamiseen hyvä treenivinkki, jota alan noudattaa. Eli ei mitään uusintoja vaan käskytän koiran vaikka maahan, jos se valuu. Oppii, että valumalla ei saa mitääna, ei edes suorittaa sitä ihanaa A-estettä uudestaan. Mähän siinä vaan palkkaan koiraa, kun se valuu kontaktilta.
Tesla osasi sivuirtoamisen ja muutenkin se irtoaa sen verran niille esteille, että mun ei tarvitse saattaa sitä esteeltä esteelle. Omassa jalkatyöskentelyssä on valtavasti parannettavaa. Ne jalat ei toimi sitten yhtään. Töks, töks vaan... Yksillä askelilla säästäisin monta metriä. Pitääkö mun oikeesti mennä zumbailemaan?
Sunnuntain rata oli Janitan ja hieman pyörivämpi, jos sanoisin. Jotenkin se meni sujuvammin johtuen varmasti omasta vähemmän kankeasta ja jännittyneestä olemuksesta. Onnistuin valssailuissa, joita en siis todellakaan osaa, niin jopa ihan kohtuullisesti. Hieman oli haastavaa valssata kahta kertaa peräkkäin. Kisoissa olisin vastaavassa kohdassa varmaan ottanut takaaleikkaukset, mutta näissä koulutuksissa on tarkoitus oppia eikä varmistella! Toinen kinkkinen kohta oli tuplasylkkäri. Näitä aletaan treenailla lenkeillä. Kyllä se vaan oli vaikeeta, kun pitää ohjata, kääntyä ja pitää vielä rintama suunta oikein. Ylipäätään mulla on paha tapa kadottaa koira. Eli katso sitä koiraa! Ja mun pitää nyt vaihtaa ajatukset pois esteistä, unohtaa ne ja ohjata linjoja. Katse koirassa, ei esteissä. Piirretään linjaan, ei viskota koiraa esteeltä esteelle! Ja stadaa, agi sujuu! Kuulostaa helpolta, käytännössä not.
Ihanaa oli tavata schapeja omistajineen, naurettua tuli ja treenattua. Unohdin vallan tuolta perjantain schapetokot. Tehtiin kisanomaiset treenit ja perään korjaussarjaa. Olisi voinut sujua paremmin, mutta tästäkin pitää repiä se positiivinen juttu, eli paikallamakuu onnistui! Kiitos vaan kaikille järjestäjille, majoittajille ja majoitusvastaaville <3 Kevät tulee, kentät kuivuu ja treeni-into kasvaa (pentukuumeesta puhumattakaan...)!
Meillä on siis takana varsin koira antoisa viikonloppu, joka alkoi jo maanantaina Marjo Heinon yksärillä, kun muut ryhmäläiset olivat muualla. Tuli siinä sitten jo alkuun hyvä agirupeama. Tiistain koutsasin omaa ryhmääni ja keskiviikkona oli ratkaiseva päivä... tuloksena puhtaat kuvat. Eli ajeltiin Kankaanpäähän Ventelälle. Ensin ronkittiin verta ja omistajalta meinasi lähteä tajua, kun se ei ollut ihan yksinkertaista ja lopulta koira-raukka huumattiin syliin. Tulokset pitäisi tulla tämän viikon alussa vetlabista, joten niistä sitten lisää. Jännittävintä oli lonkka- ja kyynärtulokset ja kuvat näyttivät siisteiltä. En tainnut tajuta edes, miten helpottunut olin ja Tesla ei vieläkään tiedä, miten onnekas on vältyttyään nivelrikolta. Lonkat oli puhtaasti Aat ja kyynärät myös siistit, jotain alle millin huomaamattomia poikkeamia, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, mutta saattavat olla rajatapaukset. Asiasta sitten enemmän, jos paukahtavat takaisin ykkösinä, niin soittelen Limanille ja kyselen toivonmukaan mielessäni hieman viisaampia kysymyksiä.
Motivointiklinikka
Sanna oli varannut Vappu Alatalon motivointiklinikat ja meitä oli mukana kolme schapea ja yksi corgi erilaisine ongelmineen. Ensin alettiin luennolla ja sitten siirryttiin hallille käytännön harjoituksiin. Teslan kanssa käytiin läpi malttamisongelmia. Saatiin yksinkertaista malttitreeniä kotiläksyksi. Nami nyrkkiin ja koira oppii hoksaamaan, että palkkaa tulee vain, kun odottaa nätisti. Sitten mun pitää kouluttaa joku avustajaksi ja opetella maassa makaamista niin, että koira maahan, mutta on hihnassa kiinni niin ettei pääse nousemaan. Vappu ei suosi pakotteita, mutta tässä harjoituksessa on tarkoitus tehdä nousemisesta vähemmän mieluisa vaihtoehto. Opetellaan vapautusta ja tavoite olisi saada se nakki heitettyä nenään kiinni :) Koira on kuulemma varsin säpäkkä ja nopea oppimaan. Saatiin läksyksi myös siedättää olemisen taitoa. Eli koira kestää olla lyhyessä hihnassa mun lähellä, kun vaikka koulutuksissa kuuntelen koutsia. Tässä mulla on selkeesti ongelma, kun vaadin ja annan periksi. Muiden osalta tuli myös meille hyödynnettäviä juttuja. Miten ylläpitää viretila agissa siirtymisessä lähtöön, kun koira jätetään siihen käskyn alle ja sen pitäisi lähteä yhtä räjähtävästi kuin hetsaamisen kautta? Miten leikkiä koiran kanssa? Ja että agiesteiden keskellä ei ole yhtään hullumpi idea treenata tokoa ja parempi pitää koiraa sylissä kuin antaa sen tehdä jotain muuta. Ja se kolme toistoa riittää, ei enempää. Tähän mä vetoan kyllä joka välissä, jos pitää hinkata jotain valssia agiradalla. Ilman koiraa vaikka se neljäs kerta ;) Seuraavalla kerralle pitää koiran kanssa tehtävien läksyjen lisäksi kirjoittaa pari listaa lelu ja herkkumieltymyksiin liittyen.
EDIT: Ja jos mun epämäärästä selostusta ei osta niin sain myös vinkiksi googlettaa Susan Garrettin It's your choice menetelmää ja siitä lukea enemmän, koska meidän läksyt perustuu siihen. Ja linkkivinkkei otetaan vastaan!
Treenisuunnitelmaluento
Mä en voi kyllä mitään muuta kuin suositella Lentsua tokokouluttajana kaikille. Tokosta on tullut niin paljon hauskempaa sitten taannoisen schapeyhdistyksen kesäleirin. Mitenhän tämä into ja hauskuus säilitettäisiin omissa treeneissä? Kiitos luennon siihen saatiin nyt repullinen eväitä. Tästä lähtien meillä ohjatuissa treeneissä vain ja ainoastaan kaikki onnistuu ;) Kunhan saan agimuistiinpanot kirjattua niin alan luentomuistiinpanojen pohjalta laatia meille tokokuntoon iskusuunnitelmia.
Janitan agivalmennus
Meillä oli aika loistava asenne tähän koulutukseen, koska edellistä kertaa Elinan koutsattavana hittiareenalla huonommin ei olisi voinut mennä. Eikä mennytkään vaan paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Kannattaa käydä siellä pohjalla niin onnistumiset tuntuu paremmilta. Loistosuorituksiin meillä on kuitenkin vielä mahdottoman pitkä matka, mutta jotenkin mulle jäi varsinkin sunnuntaista semmoinen fiilis, että kyllä mä jossain vähän onnistuin. Ja se tärkein homma on tehdä se työ siellä oman päänupin sisällä!
Lauantaina treenattiin Jaakon radalla ja nyt kun kirjoitan en muista siitä yhtään mitään. Olin ehkä jossain jännityssumussa ja häkellyin siitä, että suoritettiin koko rata pätkissä alusta loppuun. Saatiin kontaktien hinkkaamiseen hyvä treenivinkki, jota alan noudattaa. Eli ei mitään uusintoja vaan käskytän koiran vaikka maahan, jos se valuu. Oppii, että valumalla ei saa mitääna, ei edes suorittaa sitä ihanaa A-estettä uudestaan. Mähän siinä vaan palkkaan koiraa, kun se valuu kontaktilta.
Tesla osasi sivuirtoamisen ja muutenkin se irtoaa sen verran niille esteille, että mun ei tarvitse saattaa sitä esteeltä esteelle. Omassa jalkatyöskentelyssä on valtavasti parannettavaa. Ne jalat ei toimi sitten yhtään. Töks, töks vaan... Yksillä askelilla säästäisin monta metriä. Pitääkö mun oikeesti mennä zumbailemaan?
Sunnuntain rata oli Janitan ja hieman pyörivämpi, jos sanoisin. Jotenkin se meni sujuvammin johtuen varmasti omasta vähemmän kankeasta ja jännittyneestä olemuksesta. Onnistuin valssailuissa, joita en siis todellakaan osaa, niin jopa ihan kohtuullisesti. Hieman oli haastavaa valssata kahta kertaa peräkkäin. Kisoissa olisin vastaavassa kohdassa varmaan ottanut takaaleikkaukset, mutta näissä koulutuksissa on tarkoitus oppia eikä varmistella! Toinen kinkkinen kohta oli tuplasylkkäri. Näitä aletaan treenailla lenkeillä. Kyllä se vaan oli vaikeeta, kun pitää ohjata, kääntyä ja pitää vielä rintama suunta oikein. Ylipäätään mulla on paha tapa kadottaa koira. Eli katso sitä koiraa! Ja mun pitää nyt vaihtaa ajatukset pois esteistä, unohtaa ne ja ohjata linjoja. Katse koirassa, ei esteissä. Piirretään linjaan, ei viskota koiraa esteeltä esteelle! Ja stadaa, agi sujuu! Kuulostaa helpolta, käytännössä not.
Ihanaa oli tavata schapeja omistajineen, naurettua tuli ja treenattua. Unohdin vallan tuolta perjantain schapetokot. Tehtiin kisanomaiset treenit ja perään korjaussarjaa. Olisi voinut sujua paremmin, mutta tästäkin pitää repiä se positiivinen juttu, eli paikallamakuu onnistui! Kiitos vaan kaikille järjestäjille, majoittajille ja majoitusvastaaville <3 Kevät tulee, kentät kuivuu ja treeni-into kasvaa (pentukuumeesta puhumattakaan...)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti