sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Agilityvalmennus

Tänään oltiin molempien turrien kanssa Hanna Löytyojan agilitykoulutuksessa hallilla. Mä lähdin suoraan töistä ja molemmat koirat oli viimeisessä ryhmässä. Alkuun tutustuttiin rataan, joka oli kohtuullisen simppeli siihen nähden millaisia koukeroita on saanut vääntää, mutta kyllä siitä haastetta irtosi.

Zeldan vuoro oli ekana ja sen kanssa takerruttiin takaakiertoihin. Ei se osannut niitä yhtään ja hyppi väkisin läpi eikä tullut ohjaukseen mukaan. Täytyy varmaan näiden opetus aloittaa uudelleen ja huolella. Puututtiin myös palkkaukseen ja siinä tuli kyllä palautus sinne, mistä ollaan lähdetty. Olen salakavalasti haudannut kaikki Vapun hyvät neuvot agilityn puolella. Zelda ei ollut ja ne kyllä toimi. Parin rallattelu kiepin jälkeen alkoi patukka taas palautua mulle ja mä koitin olla heittämättä sitä piiloon.

Tesla pääsi pitkästä aikaa liitämään ja nenä kyllä viilsi välillä mattoa, mutta tekiessä se teki hienosti. Tosin kyllä se oli pieni sikaporsaskin. Tosin se oli mun oma vika osittain. Keskityin pidemmän päälle rataan ja unohdin koiran haistelemaan, hyi mua! No neiti hormoonihyrrä, jolla juoksut on juuri loppuneet otti asiakseen merkata. Rehellisyyden nimissä se ei kyllä mitään ulos ruikannut, mutta sakon se saa silti maksaa viikkorahoistaa kehnosta yrityksestä. Toisen uroskoiramainen koiven nostelu on enemmän tapa kuin teko ja ehdin puuttua, mutta eipä ole moista aiemmin keksinyt. Kerta se on ensimmäinenkin. Nenä ei saisi kyllä yhtään päästä maahan. Muutenhan se teki erinomaisesti hommia ja päästiin koko rata sekä extrapätkä läpi hienosti. Treenattiin persjättöä keppien jälkeen. Kouluttaja palkkaili pallolla ja pääsi Teslan suosioon nopeasti. Mä väänsin päällejuoksuje hiestä märkänä ja Tesla ihmetteli miten hölmösti huidoin ja ohjasin. Ihmeen hyvin se kesti toistot, mutta tämän jälkeen tuli se koiran unohdus ja se päätti lähteä puuhailemaan omiaan. Teslalla on jo kahet sakot kontollaan ja Zeldalla ei yhtiäkään. Zeldan tekeminen on vähän eritasoista, mutta Tesla on schapendoes, kyllä se on puolustus ;) Hassun hömppä, älykäs ja iloinen schapendoes.

Ei ollut loppujen lopuksi yhtään huono tehdä molempien kanssa samoissa treeneissä. Molemmat on omanlaisiaan ja molemmilla on ne omat puolensa. Tesla on semmonen nopeasti oppiva temppukone, jonka kanssa motivaation eteen on tehty töitä, kun Zelda taas on asteen verran höntimpi, mutta motivaatio sillä on omasta takaa. Molemmilla on kuitenkin tekemisen halua omasta takaa. Mun pää kyllä hajoaa, kun mietin onko Tesla pennuttamisen arvoinen narttu. Mullehan sen luonne on hyvin pitkälle schapendoes ja ymmärrän myös sen puutteet. Toisaalta en keksi sen luonteesta mitään virheitä, joita en olisi itse huomattavasti vahvistanut. Ja en mä tiedä, miksi schapen pitäisi väkisin olla helposti koulutettava palveluskoiramainen harrastustykki, olisiko se sitten enää schapendoes, jos sen kanssa ei joutuisi miettimään miten sen saa tekemään vain yhtä asiaa eikä tuhatta yhtäaikaa tai pysymään paikoillaan kaksi sekuntia ilman, että yksi tassu ainakin heiluu. Tesla on iloinen, tekevä ja tarjoava, mutta se tekee myös omiaan. Ja tilanteiden muuttuessa sen mielestä epämukaviksi se helposti keksii parempaa tekemistä. Kai sitä oman koiransa luonnetta silti arvostaa, vaikka se olisi millainen. Ja toki varsinkin Zeldan myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin sen puutteita, mutta sitten taas onko ne puutteet sen kohdalla se kynnyskysymys, koska kyseessä on jo lähtökohdiltaan kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Schapet ovat kuljettamaan lammaslaumoja paikasta toiseen ryhmässä, niiltä ei ole vaadittua siinä hommassa valtavaa rohkeutta käsittääkseni. Ja ne ovat äärimmäisen koirasosiaalisia ja leikkisiä. Itse pidän varmaan ikävimpinä ominaisuuksina, mitä schapeissa tuppaa esiintymään arkuutta, toimintakyvyttömyyttä ja flegmaattisuutta. Hankalia juttuja ja varmaan tulen tänne blogiin avautumaan kaikkien kauhuksi ja päänvaivaksi. Sitä mukaan, kun on noita "meriittejä" tullut niin on se ajatus pennuttamisesta aina askarruttanut. Ja rakas kasvattajahan ne pennut haluaisi. Ja ohan se lista paperilla ihan kiva, kun on terveys hutkittu priimaksi (lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet). Sitten on vielä ulkomuoto kohdillaan. Kaikki muut on tykänny aina, paitti ruotsalaiset, löytyy RYP-sijotusta, SERTiä erikoistuomarilta, muotovalion arvo sekä voittajatitteli. Harrastusrintamalla ei voi tuloksilla varsinkaan tokossa kehua, mutta tykkään itse silti siitä, miten koira tekee muutoin kuin kokeissa ja oma usko on siihenkin lajiin vahva. Agilityssä on niitä nollavoittoja ja se viimeinen nousunolla uupuu ihan vain kisaamattomuuden vuoksi. Ja MH-kuvaus on hyväksytysti suoritettu, mutta mitä se sitten kertoo koiran jalostusarvosta? En yksinkertaisesti osaa sanoa. Mielipiteitä on tuhansia ja pitää vain kylmästi muodostaa ne omansa. Ja sitten se kaikkein kauhein! Mun pitäs hyväksyä joku sulhasehdokas ja antaa siunaus! Ja sitten lopulta se kaikkein kamalin, ne pennut pitäisi antaa poies???

...mutta toisaalta! Stadaa. Tytöt saa oman pihan!!! (Ja sinne ei sitten oikeasti ole tulossa kolmatta koiraa hetkeen, paitti yks hurmaava herrasmies naapurista on kutsuttu viettämään rentouttavaa viikonloppua aina, kun häntä huvittaa) Niin ja kissa, mutta se pysyy sisällä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Touhuilua ja terveyttä


Olen koettanut priorisoida hallilla asumiseni muutamalle illalle viikossa. Ei sinänsä mikään huono ajatus. Kaikenmaailman vuorotyöt ja niiden vaihtuvuus kuitenkin sekoittaa pakkaa ja nyt, kun siirryttiin jatkuvasta kaksivuorosta (kaks iltaa, kaks aamua, kaks vapaata) jatkuvaan viiteen (kaks aamua, kaks iltaa, kaks yöt, neljä vapaata) niin olo on ihan orpo! Tosta voi jokainen laskeskella, että vapaita iltoja on nykyisessä paljon enemmän ja ainostaan kaks iltaa kymmenessä päivässä menee töissä, kun aiemmin meni kaks iltaa kuudessa päivässä..

Tästä on seurannut heti alkuunsa se, että yhtenä maanantaina Zeldalla oli kolmet treenit. Aamulla käytiin hakuilemassa. Tehtiin hajuhakuja (neljä pistoa, istumisen vaatimus, ruokaa ja lelu). Viideltä mulla oli agitreenien veto ja sen perään Zeldan tokokurssi. Zelda oli käsittämättömän taitava. Mun täytyy vaan opettaa käsilleni joku paikka juoksuseuruussa. Zelda loisti liikkeessä seisomisessa ja hypyssä. Molemmat käytännössä jo valmiita pientä hiomista ja säätöä vaille, mutta toisaalta ei sitä seisomisesta perusasentoon tarvi opettaa, kun kuukausi ennen koetta. Tai testata osaako se sen vai täytyykö opettaa. Välissä oli Teslan tokot ja Tesla joutui juoksuinensa murjottamaan autossa. Mä käytin ajan hyödyksi ja sovittelin Inovin 8 popoi ja päädyin ostamaan, vaikka väri oli sininen. Kyllä taas kasvo agiuskottavuus roppakaupalla, joten eiköhän Tesla anna viimeistään kisakentillä anteeksi laiminlyönnit. Päivän päätteeksi vielä Zeldan agikurssi ja  olin melko varma, että ei tule enää mitään kaksien onnistuneiden treenien päälle, mutta mä oon treeneihin erittäin tyytyväinen, vaikka se semmoista tavanomaista säätämistä ja sähläämistä olikin. Meininki oli kuitenkin jotain, vaikka alun istuminen meinas hajota käsiin. Sille pitäs tehä jotain. Koettelee meidän molempien hermoja, ehkä enemmän mun ja siinä kohtaa peli on menetetty. Menin vielä ilmoittamaan Zeldan uuden tuttavuuden agikoulutukseen. Aluksi olin menossa vain Teslan kanssa, mutta kun sain viestin, että olisi vielä paikka Zeldallekin niin sorruin.

Meidän aksailut on jatkunut aikalailla vuoristorataa… Zelda on tuuraillut Teslaa nyt enempikin ja välillä näkyy valoa tunnelin päässä ja välillä touhu on yhtä kaahotusta. Sille syttyy semmonen virne naamalle aksapuolella ja se tekee mitä lystää. Huomista koulutusta odotamme siis kauhulla…

Onneksi toko kuitenkin luistaa ja koira kehittyy kivan oloisesti. Perusasenno on parantunut, siis nopeutuneet. Ne oli vähän hitaahkot, mutta parantu jo viikossa huomattasti. Liikkeestä seisominen on kivalla mallilla eikä se maahanmenokaan ole enää niin hidas.

Ja terveysrintamalla on Teslan suhteen taas hurraamista. Käytiin peilaamassa silmät ja terveethän ne olivat. Samoin polvet 0/0 ja sydän löi niin kuin kuuluukin. Viralliset tulee varmaan koiranettiin, kun käyn antamassa nimmarini muutamaan paperiin, joista se  jäi uupumaan. Ja tässä kohtaa kaikki kysyy heti, että onko tulossa pentuja. Ei sitä voi kieltää, että asia ei olisi harkinnassa. Teslassa on paljon potentiaalia, mutta on sillä ne varjonsa. Täydellistä koiraa nyt tietenkään ole ja schapendoesien terveystutkimustilastot ovat aika surkeita. Oikeastaan vain jalostus- ja tosissaan harrastuskoiria tutkitaan eikä niitä ole kuin murto-osakannasta. Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata monimuotoisuustutkimuksiin niin niiden vastauksen avartaisivat entisestään.

Tää blogin kirjoittamin tökkii, koska kaikki aika netissä tai se keskittynyt aika menee melkein asunnon metsästykseen. Me tahdotaan rivari ja oma piha. Ja mahdollisimman pian kiitos! Ja muutenkin energia menee koko touhuun, mutta pistetään ylös ni ehkä en kehtaa olla treenaamatta ennen kuin seuraavan kerran purkaudun:

Zeldan treenilistalla:
Luoksetulo
Vasemmalla käännökset
Täyskäännökset
Kapulan pito (tätä ei olla aikoihin edes yritetty)
Vati!!!

Teslan kanssa on kyllä treenit jääny hävettävälle tasolle sitten epäonnistuneen kokeen ja juoksujen vuoksi hukkaan menneen uuden yrityksen johdosta. Mä arvasin, että tässä käy näin, jos ei päästä heti uudestaan yrittämään edes sen tasoista suoritusta, jossa oikeasti ollaan. Tesla keskittynee lähi viikot agiliitämään ja olemaan kaunis. Se lähtee messarilomalle, koska me joudumme Zeldan kanssa onneksemme ne karkelot kippaamaan :D

perjantai 2. marraskuuta 2012

Esineruutu


Tein Teslalla  aikoinaan ekan esineruudun niin, että sidoin sen puuhun vein pari esinettä tallotulle kaistaleelle ja lähetin puudelin perään. Ja sehän toimi. Kaikki uuden opettaminen Teslalla on monesti ihan maailman helpointa. Lupasin sille kuitenkin Zeldan tullessa , että se saa keskittyä täysiä tokoon, agiin  sekä muuhun temppuiluun, kuten koiratanssiin, joka on auttamattomasti jäänyt  muiden kiireiden alle hautumaan. Joskus olen kokeillut Teslalle maastolajeja muka mielenvirkistykseksi, mutta sitä ei ois voinu mettässä vähempää kiinnostaa mikään kuin omat touhunsa omien hajujensa maailmassa. Älykäs schapendoes pitää kiinni siitä, mitä on sovittu, joten tahkotaan näitä maastojuttuja nyt sitten tosissaan Zeldan kanssa.

Viime kesän esineruutukurssilla Zelda osasi lähinnä kohnottaa. Ajattelin, että sille ei sovi, että vieras ihminen vie esineet ja se näkee. Se ei ajattele niitä esineitä vaan ihmistä. Itsekseni päätin sitten siirtyä siihen kaistaletekniikkaan, jota Teslalle tein. Muutama treeni oli semmoista metsään ampumista, mutta sitten tuli valoa tunnelin päähän kerran hakutreenin poäälle. En osaa sanoa johtuiko se sitten niistä hakutreeneistä pohjalla vai esineestä. Sidoin koiran puuhun ja vein pinkin lippiksen syvälle kaistaletta ja se toi se! Ehkä se oli se pinkki väri mikä teki taikansa ;)

Tänään oli tarkoitus ottaa mukaan nämä:


 Mutta autosta löytyi vaan seuraavat (kuvasta uupuu muovinen harja):


Käytiin Teslan kanssa tallomassa aluetta:


Jonka joku oli kivasti merkannut meille:


Vein melko syvälle ekan esineen ja Zelda sinkosi matkaan:


 Ja kyllä se teki töitä ja koki onnistumisen. Meillä on siis esineruudun suhteen selkeää valoa tunnelin päässä. Tehtiin nyt oikeasti töitä lähinnä sen eteen, että saisin koiran ymmärtämään, mitä haluan sen tekevän, kun huidon kädellä ja hoen ”esine, esine”. Uskon, että sain jotain palikoita sen päänsisässä toimimaan halutulla tavalla. Mä uskon, että meidän esineruutu tulee kuntoon ihan vaan treenaamalla niinku moni muukin juttu tulis varmasti. Ja vaikeampien esineiden nostoa täytyy treenata. Niin ja se palautus kanssa tehä kuntoon joskus, mutta kai se tulee tottelevaisuuden siivellä. Ensin haluan, että se tekee töitä keskittyneesti ja motivoituneesti ja nostaa sieltä joka ikisen ihmiselle tuoksuvan esineen ja tuo mulle. Palkaksi taistelua narulelulla.

Meillä on tässä kampaus urakka vaiheessa. Kintut on vielä kauheessa kunnossa eikä nämä kelit paljon auta. Tarkoitus olisi ottaa poseerauskuvia pitkästä aikaan, mutta voi olla että ne jää näihin kahteen yritykseen:

Ja näillä eväin vielä tuuraamaan Teslaa aksatreeneihin ennen yövuoroa! Mulla alko jatkuva viisvuoro ja eka yö taisi mennä tytöillä hyvin, mutta tämä tuleva perjantain ja lauantain välinen yö hieman jännittää, kun ihmiset on vähän melusia ja ovia paiskovia.