Tänään oltiin molempien turrien kanssa Hanna Löytyojan agilitykoulutuksessa hallilla. Mä lähdin suoraan töistä ja molemmat koirat oli viimeisessä ryhmässä. Alkuun tutustuttiin rataan, joka oli kohtuullisen simppeli siihen nähden millaisia koukeroita on saanut vääntää, mutta kyllä siitä haastetta irtosi.
Zeldan vuoro oli ekana ja sen kanssa takerruttiin takaakiertoihin. Ei se osannut niitä yhtään ja hyppi väkisin läpi eikä tullut ohjaukseen mukaan. Täytyy varmaan näiden opetus aloittaa uudelleen ja huolella. Puututtiin myös palkkaukseen ja siinä tuli kyllä palautus sinne, mistä ollaan lähdetty. Olen salakavalasti haudannut kaikki Vapun hyvät neuvot agilityn puolella. Zelda ei ollut ja ne kyllä toimi. Parin rallattelu kiepin jälkeen alkoi patukka taas palautua mulle ja mä koitin olla heittämättä sitä piiloon.
Tesla pääsi pitkästä aikaa liitämään ja nenä kyllä viilsi välillä mattoa, mutta tekiessä se teki hienosti. Tosin kyllä se oli pieni sikaporsaskin. Tosin se oli mun oma vika osittain. Keskityin pidemmän päälle rataan ja unohdin koiran haistelemaan, hyi mua! No neiti hormoonihyrrä, jolla juoksut on juuri loppuneet otti asiakseen merkata. Rehellisyyden nimissä se ei kyllä mitään ulos ruikannut, mutta sakon se saa silti maksaa viikkorahoistaa kehnosta yrityksestä. Toisen uroskoiramainen koiven nostelu on enemmän tapa kuin teko ja ehdin puuttua, mutta eipä ole moista aiemmin keksinyt. Kerta se on ensimmäinenkin. Nenä ei saisi kyllä yhtään päästä maahan. Muutenhan se teki erinomaisesti hommia ja päästiin koko rata sekä extrapätkä läpi hienosti. Treenattiin persjättöä keppien jälkeen. Kouluttaja palkkaili pallolla ja pääsi Teslan suosioon nopeasti. Mä väänsin päällejuoksuje hiestä märkänä ja Tesla ihmetteli miten hölmösti huidoin ja ohjasin. Ihmeen hyvin se kesti toistot, mutta tämän jälkeen tuli se koiran unohdus ja se päätti lähteä puuhailemaan omiaan. Teslalla on jo kahet sakot kontollaan ja Zeldalla ei yhtiäkään. Zeldan tekeminen on vähän eritasoista, mutta Tesla on schapendoes, kyllä se on puolustus ;) Hassun hömppä, älykäs ja iloinen schapendoes.
Ei ollut loppujen lopuksi yhtään huono tehdä molempien kanssa samoissa treeneissä. Molemmat on omanlaisiaan ja molemmilla on ne omat puolensa. Tesla on semmonen nopeasti oppiva temppukone, jonka kanssa motivaation eteen on tehty töitä, kun Zelda taas on asteen verran höntimpi, mutta motivaatio sillä on omasta takaa. Molemmilla on kuitenkin tekemisen halua omasta takaa. Mun pää kyllä hajoaa, kun mietin onko Tesla pennuttamisen arvoinen narttu. Mullehan sen luonne on hyvin pitkälle schapendoes ja ymmärrän myös sen puutteet. Toisaalta en keksi sen luonteesta mitään virheitä, joita en olisi itse huomattavasti vahvistanut. Ja en mä tiedä, miksi schapen pitäisi väkisin olla helposti koulutettava palveluskoiramainen harrastustykki, olisiko se sitten enää schapendoes, jos sen kanssa ei joutuisi miettimään miten sen saa tekemään vain yhtä asiaa eikä tuhatta yhtäaikaa tai pysymään paikoillaan kaksi sekuntia ilman, että yksi tassu ainakin heiluu. Tesla on iloinen, tekevä ja tarjoava, mutta se tekee myös omiaan. Ja tilanteiden muuttuessa sen mielestä epämukaviksi se helposti keksii parempaa tekemistä. Kai sitä oman koiransa luonnetta silti arvostaa, vaikka se olisi millainen. Ja toki varsinkin Zeldan myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin sen puutteita, mutta sitten taas onko ne puutteet sen kohdalla se kynnyskysymys, koska kyseessä on jo lähtökohdiltaan kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Schapet ovat kuljettamaan lammaslaumoja paikasta toiseen ryhmässä, niiltä ei ole vaadittua siinä hommassa valtavaa rohkeutta käsittääkseni. Ja ne ovat äärimmäisen koirasosiaalisia ja leikkisiä. Itse pidän varmaan ikävimpinä ominaisuuksina, mitä schapeissa tuppaa esiintymään arkuutta, toimintakyvyttömyyttä ja flegmaattisuutta. Hankalia juttuja ja varmaan tulen tänne blogiin avautumaan kaikkien kauhuksi ja päänvaivaksi. Sitä mukaan, kun on noita "meriittejä" tullut niin on se ajatus pennuttamisesta aina askarruttanut. Ja rakas kasvattajahan ne pennut haluaisi. Ja ohan se lista paperilla ihan kiva, kun on terveys hutkittu priimaksi (lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet). Sitten on vielä ulkomuoto kohdillaan. Kaikki muut on tykänny aina, paitti ruotsalaiset, löytyy RYP-sijotusta, SERTiä erikoistuomarilta, muotovalion arvo sekä voittajatitteli. Harrastusrintamalla ei voi tuloksilla varsinkaan tokossa kehua, mutta tykkään itse silti siitä, miten koira tekee muutoin kuin kokeissa ja oma usko on siihenkin lajiin vahva. Agilityssä on niitä nollavoittoja ja se viimeinen nousunolla uupuu ihan vain kisaamattomuuden vuoksi. Ja MH-kuvaus on hyväksytysti suoritettu, mutta mitä se sitten kertoo koiran jalostusarvosta? En yksinkertaisesti osaa sanoa. Mielipiteitä on tuhansia ja pitää vain kylmästi muodostaa ne omansa. Ja sitten se kaikkein kauhein! Mun pitäs hyväksyä joku sulhasehdokas ja antaa siunaus! Ja sitten lopulta se kaikkein kamalin, ne pennut pitäisi antaa poies???
...mutta toisaalta! Stadaa. Tytöt saa oman pihan!!! (Ja sinne ei sitten oikeasti ole tulossa kolmatta koiraa hetkeen, paitti yks hurmaava herrasmies naapurista on kutsuttu viettämään rentouttavaa viikonloppua aina, kun häntä huvittaa) Niin ja kissa, mutta se pysyy sisällä.
Zeldan vuoro oli ekana ja sen kanssa takerruttiin takaakiertoihin. Ei se osannut niitä yhtään ja hyppi väkisin läpi eikä tullut ohjaukseen mukaan. Täytyy varmaan näiden opetus aloittaa uudelleen ja huolella. Puututtiin myös palkkaukseen ja siinä tuli kyllä palautus sinne, mistä ollaan lähdetty. Olen salakavalasti haudannut kaikki Vapun hyvät neuvot agilityn puolella. Zelda ei ollut ja ne kyllä toimi. Parin rallattelu kiepin jälkeen alkoi patukka taas palautua mulle ja mä koitin olla heittämättä sitä piiloon.
Tesla pääsi pitkästä aikaa liitämään ja nenä kyllä viilsi välillä mattoa, mutta tekiessä se teki hienosti. Tosin kyllä se oli pieni sikaporsaskin. Tosin se oli mun oma vika osittain. Keskityin pidemmän päälle rataan ja unohdin koiran haistelemaan, hyi mua! No neiti hormoonihyrrä, jolla juoksut on juuri loppuneet otti asiakseen merkata. Rehellisyyden nimissä se ei kyllä mitään ulos ruikannut, mutta sakon se saa silti maksaa viikkorahoistaa kehnosta yrityksestä. Toisen uroskoiramainen koiven nostelu on enemmän tapa kuin teko ja ehdin puuttua, mutta eipä ole moista aiemmin keksinyt. Kerta se on ensimmäinenkin. Nenä ei saisi kyllä yhtään päästä maahan. Muutenhan se teki erinomaisesti hommia ja päästiin koko rata sekä extrapätkä läpi hienosti. Treenattiin persjättöä keppien jälkeen. Kouluttaja palkkaili pallolla ja pääsi Teslan suosioon nopeasti. Mä väänsin päällejuoksuje hiestä märkänä ja Tesla ihmetteli miten hölmösti huidoin ja ohjasin. Ihmeen hyvin se kesti toistot, mutta tämän jälkeen tuli se koiran unohdus ja se päätti lähteä puuhailemaan omiaan. Teslalla on jo kahet sakot kontollaan ja Zeldalla ei yhtiäkään. Zeldan tekeminen on vähän eritasoista, mutta Tesla on schapendoes, kyllä se on puolustus ;) Hassun hömppä, älykäs ja iloinen schapendoes.
Ei ollut loppujen lopuksi yhtään huono tehdä molempien kanssa samoissa treeneissä. Molemmat on omanlaisiaan ja molemmilla on ne omat puolensa. Tesla on semmonen nopeasti oppiva temppukone, jonka kanssa motivaation eteen on tehty töitä, kun Zelda taas on asteen verran höntimpi, mutta motivaatio sillä on omasta takaa. Molemmilla on kuitenkin tekemisen halua omasta takaa. Mun pää kyllä hajoaa, kun mietin onko Tesla pennuttamisen arvoinen narttu. Mullehan sen luonne on hyvin pitkälle schapendoes ja ymmärrän myös sen puutteet. Toisaalta en keksi sen luonteesta mitään virheitä, joita en olisi itse huomattavasti vahvistanut. Ja en mä tiedä, miksi schapen pitäisi väkisin olla helposti koulutettava palveluskoiramainen harrastustykki, olisiko se sitten enää schapendoes, jos sen kanssa ei joutuisi miettimään miten sen saa tekemään vain yhtä asiaa eikä tuhatta yhtäaikaa tai pysymään paikoillaan kaksi sekuntia ilman, että yksi tassu ainakin heiluu. Tesla on iloinen, tekevä ja tarjoava, mutta se tekee myös omiaan. Ja tilanteiden muuttuessa sen mielestä epämukaviksi se helposti keksii parempaa tekemistä. Kai sitä oman koiransa luonnetta silti arvostaa, vaikka se olisi millainen. Ja toki varsinkin Zeldan myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin sen puutteita, mutta sitten taas onko ne puutteet sen kohdalla se kynnyskysymys, koska kyseessä on jo lähtökohdiltaan kaksi hyvin erityyppistä koiraa. Schapet ovat kuljettamaan lammaslaumoja paikasta toiseen ryhmässä, niiltä ei ole vaadittua siinä hommassa valtavaa rohkeutta käsittääkseni. Ja ne ovat äärimmäisen koirasosiaalisia ja leikkisiä. Itse pidän varmaan ikävimpinä ominaisuuksina, mitä schapeissa tuppaa esiintymään arkuutta, toimintakyvyttömyyttä ja flegmaattisuutta. Hankalia juttuja ja varmaan tulen tänne blogiin avautumaan kaikkien kauhuksi ja päänvaivaksi. Sitä mukaan, kun on noita "meriittejä" tullut niin on se ajatus pennuttamisesta aina askarruttanut. Ja rakas kasvattajahan ne pennut haluaisi. Ja ohan se lista paperilla ihan kiva, kun on terveys hutkittu priimaksi (lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet). Sitten on vielä ulkomuoto kohdillaan. Kaikki muut on tykänny aina, paitti ruotsalaiset, löytyy RYP-sijotusta, SERTiä erikoistuomarilta, muotovalion arvo sekä voittajatitteli. Harrastusrintamalla ei voi tuloksilla varsinkaan tokossa kehua, mutta tykkään itse silti siitä, miten koira tekee muutoin kuin kokeissa ja oma usko on siihenkin lajiin vahva. Agilityssä on niitä nollavoittoja ja se viimeinen nousunolla uupuu ihan vain kisaamattomuuden vuoksi. Ja MH-kuvaus on hyväksytysti suoritettu, mutta mitä se sitten kertoo koiran jalostusarvosta? En yksinkertaisesti osaa sanoa. Mielipiteitä on tuhansia ja pitää vain kylmästi muodostaa ne omansa. Ja sitten se kaikkein kauhein! Mun pitäs hyväksyä joku sulhasehdokas ja antaa siunaus! Ja sitten lopulta se kaikkein kamalin, ne pennut pitäisi antaa poies???
...mutta toisaalta! Stadaa. Tytöt saa oman pihan!!! (Ja sinne ei sitten oikeasti ole tulossa kolmatta koiraa hetkeen, paitti yks hurmaava herrasmies naapurista on kutsuttu viettämään rentouttavaa viikonloppua aina, kun häntä huvittaa) Niin ja kissa, mutta se pysyy sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti