maanantai 30. lokakuuta 2017

Näyttelyhommia ja agilitya huippuopissa

Teslan tämän vuoden ennätykselliset seitsemän näyttelyä sisältänyt veteraanitournee päätyi yliodotuksten Seinäjoen KV:ssa rodun kotimaisen erikoistuomarin Gerald Jippingin arvostelema rotunsa parhaaksi. Ja saman herran arvostelemana Ohmi aloitti oman näyttelyuransa ensimmäisessä virallisesa näyttelyssä ollen erinomainen. Tästä hyvästä tuli koiranettiinkin ensimmäinen terveystulos eli tämä kehässä käynti riitti todisteeksi siitä, että ne pallit tosiaan löytyy.

Toki joulukuussa on sitten vielä messarin kehät, mutta ne on sitten ihan oma tarinansa ja sinne mennään tänä vuonna tapahtumasta nauttimaan kehien ohessa. Perjantaina on luvassa mielenkiintoisia luentoja ja jokapäivä olisi tarkoitus edustaa myös SBRY:n ständillä.

Teslan arvostelu oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

8,5 years. Excellent type. Typical temperament. Correct proportions. Lovely head. Correct in front. Correct body. Typical teeth and low hocks. Correct coat. Very nice typical movements.

Tesla oli tosiaan sekä ROP-VET ja tämän lisäksi vielä ROP.

Ohmi sai myös erinomaisen arvostelun, mutta vielä on kakaralla kehityttävää ollakseen SA:n arvoinen.

11 months. Correct size. Good coat struction.  Excellent type of head. Good garriage of ears. Correct bite. Very good in front. Forechest could be better. A little straigt in upper arm. Good shape of body for his age. Correct angulated  hind quarters. Dew claw. Temperamenfull movement, not yet in harmony and balance.

Oikein mukavaa luettavaa omaan makuun. Anni handlasi Ohmin jälleen kerran hienosti, vaikka vähän meinasi liikkeet lähteä ylöspäin, mutta tuomari onneksi ymmärsi nuoren pojan intoa ja pisti juoksemaan uudelleen. Kehäkäytöstä pääsivät harjoittelemaan vielä uudelleen, kun briardeja pyydettiin jäämään uuden tuomarin katselmukseen. Ohmista oli napattu odotellessa myös hienot poseeraus kuvat, joten kiitos näistä:


(c) Mariia Touronen

Eniten tyytyväinen olen toki nuoren miehen käytökseen, kun sen kanssa ei tarvitse murehtia ahtaissa paikoissa eikä pelätä, että räyhäisi turhanpäiten muille koirille. Ihmisiin se suhtautuu avoimen rakastavasti. Teslan palkintolahjakorteilla molemmat sai omanväriset makuualustat:

Teslasta koetin sitten kotona napata pari edustus kuvaa showtourneen päätteeksi, mutta jostain syystä olen hukannut puolet veteraaniruusukkeista. Ei kuitenkaan huonosti, kun seitsemästä näyttelystä kaikista erinomainen arvostelu ja kuudesti rotunsa paras veteraani, vaikka kilpailua toki ei ole ollut, mutta siitä syystä sitäkin enemmän mieltä lämmittää, että pärjäsi kyllä muutenkin todella hienosti ollen kahdesti VPS ja kahdesti ROP.


Aavistuksen elämää varjostaa viime viikon kampauksen yhteydessä havaittu oletettu nisäkasvain. Ilmeisen yleisiä ovat leikkaamattomilla nartuilla ja mahdollisuus, että kasvain on huonolaatuinen on aikalailla 50-50. Saatiin onneksi tälle viikolla aika eläinlääkärille, joten päästään näyttämään tuota muhkuraa ja ottamaan keuhkokuvat. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Ja siihen agilityyn...

Ohmi on nyt ahkerasti tuurannut Zeldaa agitreeneissä. Koetan pitää Zeldan agitauolla nyt tämän hoitovälin, jotta saan jotain käsitystä paljon agilityn treenaaminen vaikuttaa kropan jumiutumiseen. Sen sijaan ollaan kyllä tokoiltu ja tottisteltu ja varovaisen optimistisesti haaveillaan, että keväällä oltaisiin koevalmiita. Ohmille olin jo elokuussa varannut loppu vuodelle pari yksäriä Jaakolle. Ei kyllä olla ihan niin paljon treenattu, kun olin ehkä ajatellut ja en saanut edes ketään kaveria jakamaan, joten mietin miten nuori mies jaksaa koko tunnin, mutta poika yllätti ja oli erittäin pätevä alusta loppuun keskittyen hienosti tehtäviin. Alkuun vähän päästeli höyryjä ja rallatteli omatoimisesti putkia, joten irtoamisen suhteen ei pitäisi olla suurta ongelmaa.

Alkuun tehtiin pituutta, joka oli meille uusi este eikä siinä kyllä ollut pahemmin haastetta. Sitten pimeän putkikulman kautta hypylle ja treenattiin näille molemmille esteille käännöksiä. Hypylle tehtiin niin että kutsuin koiran selkä esteeseen päin ja leikitin hypyn edessä, josta irrotus ja tarjoamisen kautta hyppy ja palkka. Haastavinta tässä oli se, että itse muisti lähteä liikkeelle. Sitten katseltiin sylkkarit ja poikkarit ja näitä ei saa enää treenata ilman siivekkeitä! Ettei käy niin, että koira vaan seuraa kättä eikä hae estettä, joten nyt kuivaharjoittelut veke ja esteet mukaan. Lopuksi tehtiin vielä tekniikkaharjoitusta tiukkoihin 180 asteen käännöksiin ja takapäänkäyttöön. Oli kyllä kattava yksäri ja saatiin hurjasti treenattavaa. Ehdittiin myös keskustella jonkin verran juoksareista sekä hyppykorkeuksista sekä ison koiran eduista agilityssä. Ei saatu lainkaan siis tuomiota olla jatkamatta agiuraa, vaikka Ohmista vähän jättiläinen tulikin, mutta kroppahan sillä on ihan passeli touhuun, joten nyt vaan toivotaan, että keväällä saadaan myös luustokuvista terveen paperit. Oli kyllä ihan loistava yksäri!


lauantai 14. lokakuuta 2017

Rallytokon SM:t, SBRY-leirikatsaus, Ahvenanmaa & muuta kuulumista

Edelliseen otsikkoon vedoten nämä kuukauden vierivät ihan hirvittävää tahtia eikä perässä pysy. Syksy on jo hyvää vauhtia menossa. Pienoinen taantuma ja laiskuus kaiken suhteen onneksi uhkaa varoen väistyä ja jostain on löytynyt hieman kadonnutta treenimotivaatiota. Lääkettä on kyllä ollut yllinkyllin tarjolla, mutta pienetkin vastustukset ovat saaneet taas tukahtumaan koko motivaation. Kootaan tähän nyt ne tärkeimmän päivittämättä jääneet tapahtumat alkuun.

RALLYTOKO SM

Tesla osallistui suomen schapendoes ry:n joukkueeseen ALO-koirana ja oli pitkän kisapäivän viimeisiä suorittajia. Muu joukkue teki hienoja tuloksia ja omat paineet kasvoi. Meidän suoritusta kruunasi tietysti vielä vesisade, mutta selvittiin rata ehjällä suorituksella läpi ja saatiin aikaan 91p eli ei todellakaan tarvinnut hävetä joukkueen puolesta. Virheet tuli yhtä lukuunottamatta ohjaajan hihnankäytöstä, kun se kiristyi luvattomasti erityisesti käännöksissä.

Olen kyllä niin onnellinen puudelista ja meidän yhteistyöstä eikä oltaisi tässä ilman Päivin kanssa treenaamista, joten hurja kiitos. Saanut uskoa siihen omaan tekemiseen valtavasti ja uskaltanut pysyä sellaisella tiellä, mikä tuntuu omalta ja hyvältä niin näemmä se näkyy sitten myös onnistumisina ja kyllähän ne hyvältä tuntuu ja antaa motivaatiota matkalle.

Schapendoes joukkue oli hienosti jaetulla 11. sijalla ja saa olla ylpeä, että päästiin Teslan kanssa antamaan positiivista kuvaa tästäkin rodusta potentiaalisena harrastuskaverina. Kiitos koko joukkueelle!

(c) Tiina Sipilä

SBRY LEIRI

Elokuussa vietettiin briardileiriä kolmatta kertaa yläneellä. Tällä kertaa koulutustarjonta oli aikalailla itselle täydellinen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli, että ei pystynyt olemaan kokoaikaa jokapaikassa. Ohmin ensimmäinen leiri oli oikein onnistunut. Zelda pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eniten ja Tesla sai luvattoman paljon herkkuja ja toimitti puudelin virkaa. Ja itse sai syödä hyvää ruokaa, nauttia savusaunasta ja lauantain illan kruunasi tortillämässäilyt.

Lauantaina päästiin pellolle Holger Palomäen oppiin ja jälkikouluttaja saa kyllä kaikin puolin täydet pisteet. Asiaa ja treenitapoja tuli enemmän kuin olen koko tähänastisen peltojälkiurani aikana saanut yhteensä kaikilta aiemmilta kouluttajilta, heitä yhtään väheksymättä toki. Kaikenlisäksi ajatusmaailma koirankouluttamisesta tuntui sopivan omaan ideologiaan paremmin kuin hyvin. Jäljelle ei ryysitä vaan se oikean mielentilan rakentaminen alkaa jo ennen pellolle pääsyä. Ohmille tehtiin paalulle kolmiota auttamaan sitä paalulle ryysimistä. Ja sinne paalulle mieluummin vaikka imuutetaan se koira namilla ja sitten tiputetaan nami siihen paalun juureen. Jäljen loppuun ei mitään valtavaa herkkukasaa vaan ihan muutaman karkki.

Peltoilun lisäksi Ohmi pääsi leikkimään maalimiesoppilaalle ja oli oikein leikkisä. Tästä ehkä kuvat kertoo enemmän kuin omat sepostukset. Hyväntahtoinen ja iloinen pieni mies hän on.



(c) Tuula Tanska (ylin) , Henna Lindell (alemmat)

Zelda pääsi agiliitämään Mariannen treeniin ja oli superpätevä.

Sunnuntaina molemmat briardit osallistuivat sosiaaliseen palkkaukseen, jotka meidän luottokoutsi Päivi (prokoirakko) oli vetämässä. Ohmin kanssa keskityttiin tasaantumistreeniin, koska se oli sen kohdalla järkevintä ja näitä täytyisi käydä tekemässä enemmän eripaikoissa. Vilkkaalle pienellä pojalle on erityisen tärkeää oppia itse erilaisten ympäristöjen aiheuttamassa häiriössä rauhoittuminen. Itse sorrun helposti hektisyyteen, joten nämä harjoitukset tekee myös itsellä äärettömän hyvää, että oppii oikeasti pysähtymään ja kuuntelemaan koiraa sen ainaisen suorittamisen ja tekemisen väleissä, kun juoksee treeneistä toiseen. Zeldan kanssa keskityttiin enemmän siihen varsinaiseen sosiaaliseen palkkaamiseen. Se mikä tuossa sosiaalisessa palkkauksessa täytyy muistaa on ettei sen voi olettaa toimivan, jos koira ei ole kuulolla ja ota vastaan. Ensin täytyy päästä koiran kanssa samalle kanavalla niin sanotusti.



SADONKORJUUKISAT

Syyskuussa suunnattiin tyttöjen ja Mariannen sekä Netta-kokkerin kanssa taas Ahvenmaalla pienelle agilitylomalle. Katseltiin nähtävyyksiä, juotiin olutta hyvässä seurassa ja juostiin jokunen startti agilityä. Ei nollia, mutta tyhjin käsin ei tarvinnut taaskaan kotiin lähteä. Ohmi oli hoidossa Marilla ihanan Volvo-nöffin tykönä ja pojat viihtyivät yhdessä vähän liiankin hyvin.




On nuo helppoja ja vaivattomia reissukavereita kyllä. Ei paljon laivalla tarvi stressata ja hotellielämä sujuu huoletta. Kahden koiran kanssa vielä suhteellisen rentoakin, mutta kieltämättä ajatus, että olisi ollut vielä Ohmi mukana niin olisi saattanu käden loppua.

Ja muuta mukavaa...

Noh syyskuussa oltiin sitten lähes koko lauman voimin Vihdissä Sannan ja Markon uutta kotia ihmettelemässä. Voltti jäi luonnollisesti reissusta hoitoon luottopaikkaan veljelleni, joka on kyllä hoitanut loppukesästä Volttia enemmän kuin laki sallii. Agilityradoilta ei tältä reissulta jäänyt hurjana käteen, mutta tuli maistettua useampaa porilaista ja vähän muutakin olutta, jotka raahasin tuliaisina mukaan. Ja Sanna otti Ohmista 10kk poseeraukset. Alkaa hirvenvasa näyttä varovasti jo ihan briardilta.



(C) Sanna Rautio

Ja tietysti otettiin siskoksista kuvia. Kyllä näistä veteraanineidoista on vaan tullut samannäköisiä. Toivotaan molemmille vielä monta tervettä veteraanivuotta <3



Muuten ollaan Ohmin kanssa käyty UPK:n tokoissa, tuurattu Zeldaa aksassa ja toki Zelda on itsekin saanut aksailla. Hakutreenit vielä pyörii ja pellollakin ollaan käyty paristi. Lentsun perustaidot kurssi päätyi ja toivottavasti päästään vielä Ohmin kanssa Lentsun tokokurssille, mutta täytyy todeta, että talvella ei yksikseen säännöllinen Turkuun ajaminen oikein inspiroi. Parit Jaakot yksärit olen saanut agin saralla loppuvuoteen, mutta niille toivottavasti saadaan joku kaveri mukaan.

Kohta nää BB-ärrät täyttää pian jo 1-vuoden ja minusta tuo Ohmi on vielä ihan pieni pentu eikä se osaa edes seurata! Ai kauhee. No ennen vuoden ikää ehditään käydä ainakin kerran kehässä ja ehkä siitä sitten seuraava päivitys.