sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Samalla kartalla

Työvuorojen väliin onnistuin järjestämään itseni Lempäälään TAMSKin agilitykisoihin. Harvinaisesti oli tarjolla kilpailut, joissa oli samana päivänä sekä ykköset että kolmoset. Näitä ei enää oikein järjestetä eikä muutenkaan ole kovin ideaalista kilpailla kahden koiran kanssa eriluokissa eikä tilanne helpottune siinäkään kohtaa, kun Zelda nousee kolmosiin, koska tytöt kilpailevat kuitenkin eri säkäluokissa. Muutenkin oli kiva kisapäivä, kun oli paljon porilaisia tuttuja sekä rotukavereita, schapendoeseja useampi ja toinen briardikin vielä. Ja Teslan suureksi iloksi tamperelainen ystäväni Terhi tuli seuraamaan kolmosten startit. Helpotti ihan valtavasti kisapäivän sujuvuutta, kun ei tarvinnut pitää koiraa autossa, kun oli kety tilattu paikanpäälle. Zelda osaa maata nätisti kevyt häkissään kattoluukku auki.

Aamu alkoi tosiaan ykkösten radoilla. Zeldan ensimmäinen rata alkoi oikein hienosti, mutta sitten oli hyppy noin 90 asteen kulmassa A-esteelle ja siinä kohtaa tippui rima ja koira varasti A-esteeltä niin etten ehtinyt ohjata renkaalle ja siinä kohtaa koira tähtäsi johonkin aivan muualle kuin renkaaseen ja hyllytettiin. Korjattiin rengas ja sen päälle mentiin maaliin ei niin agilityä suorittaen. Maalissa kilpaa koiran kanssa hihnalle, jotta se ei lähde purkamaan itseään radalle. Täytyy varmaan alkaa mennä radalle pitäen koiraa karvoista kiinni. Ainakin, jos remmit heitetään maaliin maahan eikä edes ämpäriin. Zeldalla on tapana palkata itsensä remmiin ja vetää päälle pienet kunniakierrokset :D

Toiselle radalle lähdettiin sitten uudella asenteella ja ohjaaja on enemmän kuin tyytyväinen. Me tehtiin se! Kokonainen eheä rata yhdessä. Tuntui kyllä ihan mahtavalta. Luva jäi kuitenkin yhden riman päähän. Renkaalta oli 180 asteen käännös hypyllä, josta häämötti A-este, joten kiirehän siinä tuli niin koiralla kuin ohjaajalla. Radoilla oli melko haastavia kulmia ykkösen koirakolle ja meillä kyllä herkästi tulee rimat alas, jos ohjaus on yhtään myöhässä. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja nyt me tehdään oikeasti agilityä. On myös kiva kisata koiralla, jonka kanssa tietää, että ihanneajat eivät tule olemaan ongelma. Etenemä oli tokalla radalla 4,05s ja sitä pystyy kyllä parantamaan roimasti, kun saadaan vielä sitä varmuutta suorituksiin ja ohjaaja saa vähän vipinää kinttuihinsa. Projekti kesäksi kuntoon on jokseenkin käynnissä :)

Ja kyllä niitä nopeita jalkoja tarvitsisi Teslankin kanssa... Sillä on vähän semmoinen rallattelu vaihe päällänsä. Liekö fyysistä jumia vai päänsisäistä... niin tai näin niin omistajan pitäisi kyllä katsoa peiliin ja hoitaa aika fyssarille/hierojalle :(

Ensimmäisellä radalla ohjasin Teslan putkeen huolimattomalla ohjauksella, mutta loppuradalle saatiin paljon parempi draivi. Toinen rata oli tasapaksua suorittamista ilman tarvittavaa draivia. Olisi ne 1,21s olleet ehkä kurottavissa pienellä hienosäädöllä, mutta olisi vähän enemmän kaivannut sitä vauhtia kokonaisuuteen. Tesla oli ennen radalle menoa molemmilla radoilla vähän vaisun oloinen. Haisteli lähtötilanteessa ja lähti liikenteeseen hyvin hitaalla vauhdilla. Syttyi kuitenkin varovasti jossain kohtaa, mutta ei riittävästi. Kivaa meillä silti oli ja onneksi oli Terhi, jolta löytyi herkkuja taskusta, vaikka hamppari jäivät ansaitsematta :)

Tässä vielä Teslan toinen rata:


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Motivaatiota kerrakseen

Sain taas napattua Zeldalle peruutuspaikan tällä kertaa Christa Enqvist-Pukkilan tokopäivään viime viikon perjantaille (6.2) ja kannatti todella! Oli kyllä koko rahan arvoista ja kaikkien kehujen väärtii.
Zeldan vuoro oli vasta iltapäivän puolella, mutta ahkerana oppilaana olin tietysti heti aamulla kuuntelemassa. Puolessä välissä päivää Christa piti pienen välipuheen omista ajatuksistaan ja sain aikaan seuraavan kaltaiset muistiinpanot:

*Asenne ja motivaatio kaikki, ensin vauhti, sitten tekniikka
*Näyttävyys, vaikka tunnari ja kaukot vaatii enemmän treeniä
*Kuuntelu, koiran tulee tehdä joka pala intensiivisesti
*Koiralla täytyy olla hyvä olo tehdessä
*Hyvä balanssi palasten ja kokonaisuuden vahvistamisessa
*Motivaatio ja asenne voimakkaaksi nuorella niin kestää korjauksia
*Ei saa korjata, jos ei osaa!
*Rakentaminen EVL:ään suhteellisen helppoa, mutta tason ylläpitäminen haastavaa

Kaverin tervun treenatessa Christa kertoi kouluttavansa paljon Saksassa, jossa malit ja käyttötervut ovat yleinen tokorotu. Monesti näillä on ns. ”oppimisvaikeuksia” johtuen siitä, että palkan arvo on koiralle suurempi kuin itse tehtävä eli koira siis keskittyy tehtävää tehdessään liikaa palkkaa eikä ajattele itse tehtävää. Tämän tyyppisille koirille myös ohjaaja on se kaikki kaikessa. Kuulosti aika paljon Zeldan ongelmilta myös nämä. Ohjeeksi tarjosi mm. sitä, että palkka (useampi eikä siis ohjaajalla)olisi paljon näkyvissä ja tehtävän suoritettua pääsee ohjaajan luvalla palkalle. Toisin sanoen ilmeisesti taas sitä luopumista, joka tässä on ollut työnalla enemmän ja vähemmän.

Zeldan vuoron tullessa esittelin tätä koiran oppimiskykyä, luonnetta ja haastavuutta ruudun muodossa. Siinä liikkeessä tulee varsin selkeästi esiin se, että koira ei ajattele yhtään tehtävää, kun on vain palkka mielessä. Tässä liikkeessä tuli myös koiran hektisyys hyvin esiin. Vein palkan kolme kertaa ruutuun ja etutassut steppasivat melkoista tahtia koiran istuessa. Sitten kokeiltiin tyhjää ruutua perään ja ”tadaa” eihän sinne enää osattu juosta. Christa neuvoi jättämään koiran merkille ja menemään itse lähemmäs ruutua lähettämään, jotta tilanne olisi enemmän hallussa ohjaajalla. Nyt tehdään kuurina tällaisia motivaatioruutuja, välillä käydään jättämässä hämypalkka. Tätä tehdään kuukauden verran riippuen treenitahdista. Tarkoituksena on luoda sen verran vahvat pohjat, että päästään puuttumaan siihen, jos koira ei hae tyhjää ruutua, koska näinhän tulee käymään enkä Zeldan kohdalla yhtään epäile. Se on nimittäin myös jokseenkin laiska irtoamaan minusta tyhjään. Tässä kohtaa taas huomaa omien koirien eron. Jos Tesla juoksee ruutuun ja jää ruudun ulkopuolelle, kykenee se käskyllä korjaamaan ja tarjoamaan. Zelda ei edes yritä vaan juoksee suoraan takaisin minun luokse. Molempia on opettettu ruutuun kutakuinkin samalla kaavalla.

Kouluttajan kauhuksi haluttiin hieman katsoa myös sitä missä mennään kaukoissa. Erityisesti seisomasta  istumaan vaihto on tuottanut suurta päänvaivaa, koska takajalat eivät vaan pysy mitenkään aloillaan. Kokeiltiin jaloista kiinnipitoa, että patukkaan jumittamista, mutta päädyttiin siihen, että koira ei edes tiedosta jalkojensa liikkuvan. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tässä kohtaa pomput voisi laittaa hieman jäähylle ja muutenkin riisua kaiken aktiivisuuden kaukoista ja keskittyä puhtaasti takajalat maassa tekniikkaan, koska tämä liike selkeästi Zeldan kohdalla vaatii, että tekniikka opetellaan nyt mahdollisimman rauhassa ja teknisesti, jotta saadaan ne jalat olemaan elämättä…  Eli nyt sitten töitä luopumisen kautta. Namit laitetaan koiran molemmin puolin ja niihin saatiin koira melko hyvin jumittamaan. Kriteeristä pidetään tiukasti kiinni, että ne takajalat tosiaan pysyvät siellä maassa. Kyllä nämä kaukot vielä rakentuu, mutta eivät ne kympin kaukot ilmaiseksi tulekaan.

Ehdittiin vielä lopuksi katsoa vähän luoksaria, jossa tällä kertaa ilmeni käskyyn reagoimattomuus tai reagoiminen viiveellä. Jättötilanteessa kouluttaja päivitteli, kun Zeldan tassu elivät jopa paikalla maatessa. Stoppi on hyvä, kun koira sen suorittaa, mutta käskyyn reagoiminen tapahtuu liian viiveellä, joten sitä täytyy nyt tsempata kuuriluontoisesti kiertämisen avulla ja mieluummin niin että koetetaan tähdätä pallolla (pehmeällä) koiraa etutassujen väliin tai rintakehään, jotta stoppi olisi napakka.

Päivän aikana tuli valtavasti asiaa ja täytyy muistaa aina välillä palata noihin omiin muistiinpanoihin. Tässä nyt tuli selostettua suurin piirtein Zeldan osuus. Tokomotivaatio on tällä erää aika huipussaa eikä tuon agilityn suhteenkaan valittamista...

Lauantaina pidettiin lepopäivää ja sunnuntaina oli sitten vuorossa Jänesniemen Elinan agilitykoulutus. Tänne olin ilmoittanut Teslan, mutta sain lopulta myös Zeldalle paikan. Elina oli tehnyt vauhdikkaan hyppyradan. Teslan kanssa saatiin aherrettua koko rata pätkissä läpi. Jonkinverran näkyi joulu- ja juoksutaukotreeneissä, vaikka ei me muutenkaan paljon treenata, mutta juoksujen ajan ei olla kyllä tehty juurikaan mitään. Saatiin kehuja siitä, että ollaan parannuttu linjoissamme. Zelda oli taas paljon parempi kuin omistaja uskoo. Itselle  sain taas muikkaria siitä, miten takaakierrot ohjataan. Zeldan kanssa ei riitä pelkkä huitominen vaan täytyy oikeasti ohjata. Pujottelussa täytyy alkaa treenata irtoamista.


Oli kyllä kerta kaikkiaan antoisa viikonloppu. Maanantain Zelda jaksoi vielä Reetan agilityssä ja päästiin tekemään ruutuprojektiamme tokotunnilla. Tiistaina tehtiin valiotreeneissä sitä pysähdyksen vahvistusta ja metallinoutoa eli koitettiin saada kapulasta kiva. Keskiviikkona huomasin, että anturassa on vekki, joka ei tosin haittannut koiran liikkumista, mutta ei uskallettu tottiksessa oikein muuta kuin haukkua. Olkkaritokoiltu on tämä viikko ollut lähinnä kaukoja. Loppuviikko mennyt enemmän ja vähemmän yövuorokoomassa, mutta onneksi tästä alkaa neljän päivän vapaat ja suunnitelmissa ei mitään muuta kuin laatuaikaa kera karvaisten J

torstai 5. helmikuuta 2015

Ajantasalle

Tammikuu meni ja tuli, mutta sen verran on hidasta hämäläistä, että vielä helmikuussa lienee sallittua koota edellistä vuotta ja miettä tulevaa. Mitään tavoitelistaa ei ajateltu tehdä tällekään vuodelle vaan katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ja ollaan ahkeria!

Vuosi 2014

Tesla
-Tokossa mentiin lähinnä alamäkeä
-Näyttelyt jäi väliin
-Agilityn parissa pidettiin hauskaa, kouluttauduttiin ahkerasti ja tehtiin tuplanolla!

Zelda
-Agilityssä kehityttiin seuraavalle tasolle
-Tokossa ahkeroitiin TK2 ja kohokohta oli AVO1 SM-kisoissa
-Näyttelyt jätettiin väliin
-PK-puolella tehtiin BH, mutta koeuraa ei vielä oltu haussa valmiita korkkaamaan, kausi ei ollut ehkä edistyksen suhteen huima, mutta paljon opittiin uutta ja päästiin vihdoin hakuporukkaan, jonka ansiosta se kokeeseen meneminen voi jonain päivänä olla ihan realistista

Vuodella 2015 on paljon suunnitelmia, joten innolla odotellaan mitä tulosta saadaan niiden ohessa taottua!

Tesla
-Tokossa koitetaan löytää se motivaatio ja oikea suunta takaisin ilman paineita
-Agilityssä kouluttaudutaan ahkerasti ja kisataan innokkaasti
-Lampailla voisi yrittää taas käydä, edes kerran ja huvinvuoksi

Zelda
-Opiskelee ahkerasti tokoa, kevät on jo hyvin buukattu!
-Agilityssä opetellaan kisaamaan
-Haussa opetellaan ilmaisemaan ja koitetaan saada paketti kasaan rotumestiksiin mennessä
-Muutamassa näytelmässä olisi tarkoitus pyörähtää, Raumalla ja erkkarissa nyt alkuun
-Lampailla voisi yrittää taas käydä, edes kerran ja huvinvuoksi

Voltti
-Koitetaan päästä joskus jonnekin agilitykisoihin

ps. KOETAN PITÄÄ TUOTA KALENTERIA TAAS AJANTASALLA :)

tiistai 3. helmikuuta 2015

Hyvinvoiva koira -haaste

Mua ei ole tähän kukaan tainnut haastaa, mutta sen verran tätä on jaettu ja aihe osuu että uppoaa niin voinen osallistua ilman henkilökohtaista haastamista. Me emme nyt uppoudu tuohon fyysiseen puoleen, vaan keskitymme tuohon psyykkiseen puoleen.

Eli haaste löytyy täältä ja jatko-osa kannattaa myös lukea :)

”Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?

HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!”

Zeldan kanssa harrastaminen on ollut niin ylä- ja alamäkeä. Zelda on moninpuolin mulle täydellinen koira enkä vaihtaisi siitä yhtään ominaisuutta pois. Karkeasti sanottuna se sai ensimmäisen vuoden kasvaa ehkä liiankin ”kurittomasti” ja sitten sitä yritettiin saada johonkin ”pakettiin” ymmärtämättä täysin, mistä ongelmat johtuvat. Vuosi sitten tammikuussa olimme Alatalon Vapun motivointiseminaarissa, jossa kouluttaja ensimmäisenä totesi, että koirasi on hyvin stressaantunut. Koulutuksen aikana hän myös totesi, että ainoastaan briardi on ollut oikeasti sitä, mitä ennakkokirjoitusten perusteella saattoi olettaa.

Harrastuskaverina Zelda on melko täydellinen, koska sillä on moottoria, taistelutahtoa, saalisviettiä, tekemisen halua sekä halua tehdä oikein. Ei se ole kuriton eikä sitä tarvitse laittaa mihinkään pakettiin, mutta se tarvitsee selkeää ja johdonmukaista ohjaamista. Zelda on erittäin vilkas, herkkä ja melko keskittymiskyvytön. Kun se osaa asiat se todellakin tekee ne varmasti, hyvin ja näyttävästi. Ja kun se ei osaa asioita ja siltä vaaditaan saa sen herkkäpuoli sen paineistumaan sijaistoiminnoille kuten lintujen jahtaamiseen tai ylenpalttiseen hössöttämiseen.

Mä olen koirankouluttajana jokseenkin sekakäyttäjä. Musta ei olisi ”kukkahattutädiksi”, koska mun koirani saavat aivan liikaa asioita ilmaiseksi enkä juurikaan rajoita niiden vapautta. Tietyissä tilanteissa on siis pakko ottaa tiukempi ote. En myöskään koe, että pelkillä pakotteilla päästäisiin oikeanlaiseen lopputulokseen ja mielellään käytän temppujen opettamisessa mieluummin positiivista ehdollistamista kuin pakotteita. Pakotteiden käyttö on oikeasti taitolaji ja en usko, että kukaan aiheuttaa koiralleen koulutuskentällä psyykkistä damagea pelkällä positiivisella vahvistamisella. Oikea pakotteiden käyttö ei myöskään aiheuta koiralla traumoja, jos ollaan johdonmukaisia sekä suhde on kunnossa. Itse kuitenkin koen, että koiralta ei voi vaatia asioita, jos se ei osaa. Ja asiat, jotka koira oivaltaa itse, se oppii vahvemmin. Stressittömyys tulee siitä, kun oppii käyttämään eri työkaluja johdonmukaisesti. Huomautukset tulevat aiheesta ja niitä seuraa palkka. Huomautuksenhan siis pitää automaattisesti johtaa siihen, että koira korjaa oikeaan. Toiset koirat ottavat asioista painetta enemmän kuin toiset. Ehkä tärkeämpää on se, että pystyykö koira purkamaan painetta johonkin.

Zelda kykenee purkamaan paineen. Lenkkeillessä se on jopa ongelma, koska vaikeissa tilanteissa se purkautuu puremalla hihnaan. Tästä syystä ollaan joskus jouduttu keskeyttämään tokokoe, kun onnistuin ennen koetta paineistamaan koiraa niin, että se seuraamisessa purkautui hihnaan. Vaativissa treeneissä annan sen purkaa mahdollisen paineen esim. juoksenteluun. Jos koira tästä kykenee palautumaan hyvin seuraavaa tehtävää varten, niin en näe ongelmaa olevan. Tesla taas palautuu paineistumisesta todella huonosti, joten sen kanssa täytyy olla vaatimisen suhteen todella varovainen. Sille on melko lailla opetettu asioita positiivisen vahvistamisen kautta. Nykyisin tosin tuntuu se vaatiminen olevan se juttu. Ja koiralta, joka osaa niin pitäisi pystyä vaatimaan. Mitä sitten, jos ei pysty? Mitä sitten, jos koira paineistuu vaatimisesta niin, että ei suostu tulemaan kehään omin jaloin? Suurimman osan mielestä se on tuomittu olemaan huono harrastuskoira. Ikävä kyllä.

Teslasta kuitenkin näkee, että se rakastaa tehdä temppuja ja tarjota asioita. Se on hyvin älykäs koira ja melko itsenäinen. Se oppii asiat todella nopeasti ja sen itsetunto kasvaa selkeästi, kun se tietää tehneensä oikein. Zeldan itsetunto taas kasvaa siitä, kun se saa ohjaajansa hyväksynnän. Välillä sen on ehkä tästä syystä vaikea keskittyä tekemään oikein, koska sillä on niin voimakas halu tehdä oikein, että se sählätessään ei kykene keskittymään tehtäviin. Se myös voimakkaasti tarjoaa niitä asioita, joita se osaa yhä uudelleen, kun taas Tesla tarjoaa herkemmin uusia asioita ja yrittää enemmän.

Vastaus haasteen kysymykseen on mielestäni, että kyllä pystyy harrastamaan ilman liiallista stressiä, mutta keinojen löytäminen ei aina ole niin yksinkertaista. Joka suunnasta tulee neuvoa suuntaan ja toiseen eikä niistä aina ole helppoa poimia edes itselleen sopivia, vaikka allekirjoittanutkin on käytännössä kasvanut koirien parissa ja ravannut vuosikausia erilaisissa seminaareissa sekä koulutuksissa. Ja myös ne omat rajoitteet tulevat vastaan. Omalla kohdalla pahimmat puutteet on johdonmukaisuus ja mustavalkoisuus sekä ajoittainen hermojen menestys ja varsinkin Teslan kanssa koetilanteissa jännittäminen.

Mä uskon, että mun koirat ovat onnellisia, kun saavat ruokaa ja olla osana laumaa, mutta myös riittävän määrän aktiviteetteja pitämään elämän viereänä. Ne nauttivat, kun saavat treenien ja kisojen merkeissä erityishuomiota. Tosin tällä hetkellä Tesla nauttii agilitykisoissa, tokossa ollaan juuri nyt melko pohjalla, mutta uskon, että nousemme taas ylöspäin ilman, että aiheutan koiralle turhaan painetta ja stressiä. Nyt hieman hengitämme, kilpailemma agilityssä ja palaamme askeleita taaksepäin. Zeldan kanssa pyrin olemaan itse johdonmukaisempi, jotta en aiheuta sille aiheetonta stressiä. En vaadi siltä asiota, joita se ei osaa. Opettelemme myös tärkeitä taitoja, kuten luopumista ja malttia, jotka auttavat keskittymisessä ja asioiden oppimisessa. Annan sen treeneissä purkaa painetta, jos sitä sille joskus aiheutan.

Tästä aiheesta saisi aikaan valtavan maratoonipostauksen, mutta ehkä tässä tuli pohdiskeltua tärkeimpiä. Tästä tuli nyt enemmän sävyltään tälläinen pohtiva syväluotaus siihen, miten toimia omien koirien kanssa ollakseni niille mahdollisimman reilu. Katsellaan sitten, jos jatko-osa on tarpeen.


Haastan kaikki, jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti ;)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kisatuntumaa

Käytiin Zeldan kanssa korkkaamassa meidän agilityura vieraskisoissa. Tähän asti ollaan vähän niinku velvollisuuden tunnosta osallistuttu kotikisoihin, mutta nyt päätettiin uskaltaa oikein suuren maailman kisoihin. Zelda on kyllä ihan parhasta kisaseuraa. Se osaa käyttäytyä kisapaikalla melko täydellisesti, odottaa kiltisti kevyt häkissä, ei räyhää eikä häiriinny hulinasta, muista koirista saati ihmisistä.

Ehkä hieman vauhdissa näkyi, että oltiin vierailla esteillä sekä vieraalla pohjalla, mutta periaatteessa koira varmeni ja parani rata radalta. Ohjaaja oli kyllä melkoisen hukassa eikä parannusta tapahtunut ihan toivottuun tahtiin. Kahdella radalla olisi ollut hyvä mahdollisuus nollaan, mutta piti sitten mennä sössimään ensin kepit ja sitten hypärillä käänsin koiralle takaraivon sen tullessa pussista, joten tuli kielto. Oma lyllertäminen ei ole kyllä kovin kaunista katseltavaa, mutta Zeldaa on ilo katsella.

TSAUn uudesta pohjasta ja hengailukarsinoista kymmenen pistettä! Jäätiin vielä katselemaan kakkoset ja Tesla sai vähän tokoilla ja hengailla. Oli kertakaikkisen hyvänmielen kisapäivä, vaikka menestystä ei tullut. Sillä kämäisellä vitosella tosin sijoittauduttiin kolmansiksi ja päästiin treenaamaan palkintokorokkeelle kiipeämistä. Zelda sai ruokaa, herkkuja ja lelun, jonka hain vielä loppupäivästä pistekortilla, kun olisin moisen kuitenkin hukannut jossain kohtaa. Kuvasta uupuu siis makkarapötkö :)

Ja tässä vielä videot. B-rataa ei ehtinyt Sanna vielä videoimaan, joten se uupuu, mutta loput kolme rataa olkaa hyvä...


Muuten ollaan treenailtu aikalailla kaukoja. Hitaasti niissä edetään, mutta oikealla tiellä tunnumme olevan, joten sillä pysytään ja aina välillä vähän hiotaan. Ilmaisua on myös päästy muutaman kerran tekemään, joten ehkä se tätä tahtia olisi kevääksi kunnossa ;)