Hyvinvoiva koira -haaste

Mua ei ole tähän kukaan tainnut haastaa, mutta sen verran tätä on jaettu ja aihe osuu että uppoaa niin voinen osallistua ilman henkilökohtaista haastamista. Me emme nyt uppoudu tuohon fyysiseen puoleen, vaan keskitymme tuohon psyykkiseen puoleen.

Eli haaste löytyy täältä ja jatko-osa kannattaa myös lukea :)

”Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?

HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!”

Zeldan kanssa harrastaminen on ollut niin ylä- ja alamäkeä. Zelda on moninpuolin mulle täydellinen koira enkä vaihtaisi siitä yhtään ominaisuutta pois. Karkeasti sanottuna se sai ensimmäisen vuoden kasvaa ehkä liiankin ”kurittomasti” ja sitten sitä yritettiin saada johonkin ”pakettiin” ymmärtämättä täysin, mistä ongelmat johtuvat. Vuosi sitten tammikuussa olimme Alatalon Vapun motivointiseminaarissa, jossa kouluttaja ensimmäisenä totesi, että koirasi on hyvin stressaantunut. Koulutuksen aikana hän myös totesi, että ainoastaan briardi on ollut oikeasti sitä, mitä ennakkokirjoitusten perusteella saattoi olettaa.

Harrastuskaverina Zelda on melko täydellinen, koska sillä on moottoria, taistelutahtoa, saalisviettiä, tekemisen halua sekä halua tehdä oikein. Ei se ole kuriton eikä sitä tarvitse laittaa mihinkään pakettiin, mutta se tarvitsee selkeää ja johdonmukaista ohjaamista. Zelda on erittäin vilkas, herkkä ja melko keskittymiskyvytön. Kun se osaa asiat se todellakin tekee ne varmasti, hyvin ja näyttävästi. Ja kun se ei osaa asioita ja siltä vaaditaan saa sen herkkäpuoli sen paineistumaan sijaistoiminnoille kuten lintujen jahtaamiseen tai ylenpalttiseen hössöttämiseen.

Mä olen koirankouluttajana jokseenkin sekakäyttäjä. Musta ei olisi ”kukkahattutädiksi”, koska mun koirani saavat aivan liikaa asioita ilmaiseksi enkä juurikaan rajoita niiden vapautta. Tietyissä tilanteissa on siis pakko ottaa tiukempi ote. En myöskään koe, että pelkillä pakotteilla päästäisiin oikeanlaiseen lopputulokseen ja mielellään käytän temppujen opettamisessa mieluummin positiivista ehdollistamista kuin pakotteita. Pakotteiden käyttö on oikeasti taitolaji ja en usko, että kukaan aiheuttaa koiralleen koulutuskentällä psyykkistä damagea pelkällä positiivisella vahvistamisella. Oikea pakotteiden käyttö ei myöskään aiheuta koiralla traumoja, jos ollaan johdonmukaisia sekä suhde on kunnossa. Itse kuitenkin koen, että koiralta ei voi vaatia asioita, jos se ei osaa. Ja asiat, jotka koira oivaltaa itse, se oppii vahvemmin. Stressittömyys tulee siitä, kun oppii käyttämään eri työkaluja johdonmukaisesti. Huomautukset tulevat aiheesta ja niitä seuraa palkka. Huomautuksenhan siis pitää automaattisesti johtaa siihen, että koira korjaa oikeaan. Toiset koirat ottavat asioista painetta enemmän kuin toiset. Ehkä tärkeämpää on se, että pystyykö koira purkamaan painetta johonkin.

Zelda kykenee purkamaan paineen. Lenkkeillessä se on jopa ongelma, koska vaikeissa tilanteissa se purkautuu puremalla hihnaan. Tästä syystä ollaan joskus jouduttu keskeyttämään tokokoe, kun onnistuin ennen koetta paineistamaan koiraa niin, että se seuraamisessa purkautui hihnaan. Vaativissa treeneissä annan sen purkaa mahdollisen paineen esim. juoksenteluun. Jos koira tästä kykenee palautumaan hyvin seuraavaa tehtävää varten, niin en näe ongelmaa olevan. Tesla taas palautuu paineistumisesta todella huonosti, joten sen kanssa täytyy olla vaatimisen suhteen todella varovainen. Sille on melko lailla opetettu asioita positiivisen vahvistamisen kautta. Nykyisin tosin tuntuu se vaatiminen olevan se juttu. Ja koiralta, joka osaa niin pitäisi pystyä vaatimaan. Mitä sitten, jos ei pysty? Mitä sitten, jos koira paineistuu vaatimisesta niin, että ei suostu tulemaan kehään omin jaloin? Suurimman osan mielestä se on tuomittu olemaan huono harrastuskoira. Ikävä kyllä.

Teslasta kuitenkin näkee, että se rakastaa tehdä temppuja ja tarjota asioita. Se on hyvin älykäs koira ja melko itsenäinen. Se oppii asiat todella nopeasti ja sen itsetunto kasvaa selkeästi, kun se tietää tehneensä oikein. Zeldan itsetunto taas kasvaa siitä, kun se saa ohjaajansa hyväksynnän. Välillä sen on ehkä tästä syystä vaikea keskittyä tekemään oikein, koska sillä on niin voimakas halu tehdä oikein, että se sählätessään ei kykene keskittymään tehtäviin. Se myös voimakkaasti tarjoaa niitä asioita, joita se osaa yhä uudelleen, kun taas Tesla tarjoaa herkemmin uusia asioita ja yrittää enemmän.

Vastaus haasteen kysymykseen on mielestäni, että kyllä pystyy harrastamaan ilman liiallista stressiä, mutta keinojen löytäminen ei aina ole niin yksinkertaista. Joka suunnasta tulee neuvoa suuntaan ja toiseen eikä niistä aina ole helppoa poimia edes itselleen sopivia, vaikka allekirjoittanutkin on käytännössä kasvanut koirien parissa ja ravannut vuosikausia erilaisissa seminaareissa sekä koulutuksissa. Ja myös ne omat rajoitteet tulevat vastaan. Omalla kohdalla pahimmat puutteet on johdonmukaisuus ja mustavalkoisuus sekä ajoittainen hermojen menestys ja varsinkin Teslan kanssa koetilanteissa jännittäminen.

Mä uskon, että mun koirat ovat onnellisia, kun saavat ruokaa ja olla osana laumaa, mutta myös riittävän määrän aktiviteetteja pitämään elämän viereänä. Ne nauttivat, kun saavat treenien ja kisojen merkeissä erityishuomiota. Tosin tällä hetkellä Tesla nauttii agilitykisoissa, tokossa ollaan juuri nyt melko pohjalla, mutta uskon, että nousemme taas ylöspäin ilman, että aiheutan koiralle turhaan painetta ja stressiä. Nyt hieman hengitämme, kilpailemma agilityssä ja palaamme askeleita taaksepäin. Zeldan kanssa pyrin olemaan itse johdonmukaisempi, jotta en aiheuta sille aiheetonta stressiä. En vaadi siltä asiota, joita se ei osaa. Opettelemme myös tärkeitä taitoja, kuten luopumista ja malttia, jotka auttavat keskittymisessä ja asioiden oppimisessa. Annan sen treeneissä purkaa painetta, jos sitä sille joskus aiheutan.

Tästä aiheesta saisi aikaan valtavan maratoonipostauksen, mutta ehkä tässä tuli pohdiskeltua tärkeimpiä. Tästä tuli nyt enemmän sävyltään tälläinen pohtiva syväluotaus siihen, miten toimia omien koirien kanssa ollakseni niille mahdollisimman reilu. Katsellaan sitten, jos jatko-osa on tarpeen.

Haastan kaikki, jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti ;)