Motivaatiota kerrakseen

Sain taas napattua Zeldalle peruutuspaikan tällä kertaa Christa Enqvist-Pukkilan tokopäivään viime viikon perjantaille (6.2) ja kannatti todella! Oli kyllä koko rahan arvoista ja kaikkien kehujen väärtii.

Zeldan vuoro oli vasta iltapäivän puolella, mutta ahkerana oppilaana olin tietysti heti aamulla kuuntelemassa. Puolessä välissä päivää Christa piti pienen välipuheen omista ajatuksistaan ja sain aikaan seuraavan kaltaiset muistiinpanot:

*Asenne ja motivaatio kaikki, ensin vauhti, sitten tekniikka

*Näyttävyys, vaikka tunnari ja kaukot vaatii enemmän treeniä

*Kuuntelu, koiran tulee tehdä joka pala intensiivisesti

*Koiralla täytyy olla hyvä olo tehdessä

*Hyvä balanssi palasten ja kokonaisuuden vahvistamisessa

*Motivaatio ja asenne voimakkaaksi nuorella niin kestää korjauksia

*Ei saa korjata, jos ei osaa!

*Rakentaminen EVL:ään suhteellisen helppoa, mutta tason ylläpitäminen haastavaa

Kaverin tervun treenatessa Christa kertoi kouluttavansa paljon Saksassa, jossa malit ja käyttötervut ovat yleinen tokorotu. Monesti näillä on ns. ”oppimisvaikeuksia” johtuen siitä, että palkan arvo on koiralle suurempi kuin itse tehtävä eli koira siis keskittyy tehtävää tehdessään liikaa palkkaa eikä ajattele itse tehtävää. Tämän tyyppisille koirille myös ohjaaja on se kaikki kaikessa. Kuulosti aika paljon Zeldan ongelmilta myös nämä. Ohjeeksi tarjosi mm. sitä, että palkka (useampi eikä siis ohjaajalla)olisi paljon näkyvissä ja tehtävän suoritettua pääsee ohjaajan luvalla palkalle. Toisin sanoen ilmeisesti taas sitä luopumista, joka tässä on ollut työnalla enemmän ja vähemmän.

Zeldan vuoron tullessa esittelin tätä koiran oppimiskykyä, luonnetta ja haastavuutta ruudun muodossa. Siinä liikkeessä tulee varsin selkeästi esiin se, että koira ei ajattele yhtään tehtävää, kun on vain palkka mielessä. Tässä liikkeessä tuli myös koiran hektisyys hyvin esiin. Vein palkan kolme kertaa ruutuun ja etutassut steppasivat melkoista tahtia koiran istuessa. Sitten kokeiltiin tyhjää ruutua perään ja ”tadaa” eihän sinne enää osattu juosta. Christa neuvoi jättämään koiran merkille ja menemään itse lähemmäs ruutua lähettämään, jotta tilanne olisi enemmän hallussa ohjaajalla. Nyt tehdään kuurina tällaisia motivaatioruutuja, välillä käydään jättämässä hämypalkka. Tätä tehdään kuukauden verran riippuen treenitahdista. Tarkoituksena on luoda sen verran vahvat pohjat, että päästään puuttumaan siihen, jos koira ei hae tyhjää ruutua, koska näinhän tulee käymään enkä Zeldan kohdalla yhtään epäile. Se on nimittäin myös jokseenkin laiska irtoamaan minusta tyhjään. Tässä kohtaa taas huomaa omien koirien eron. Jos Tesla juoksee ruutuun ja jää ruudun ulkopuolelle, kykenee se käskyllä korjaamaan ja tarjoamaan. Zelda ei edes yritä vaan juoksee suoraan takaisin minun luokse. Molempia on opettettu ruutuun kutakuinkin samalla kaavalla.

Kouluttajan kauhuksi haluttiin hieman katsoa myös sitä missä mennään kaukoissa. Erityisesti seisomasta  istumaan vaihto on tuottanut suurta päänvaivaa, koska takajalat eivät vaan pysy mitenkään aloillaan. Kokeiltiin jaloista kiinnipitoa, että patukkaan jumittamista, mutta päädyttiin siihen, että koira ei edes tiedosta jalkojensa liikkuvan. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tässä kohtaa pomput voisi laittaa hieman jäähylle ja muutenkin riisua kaiken aktiivisuuden kaukoista ja keskittyä puhtaasti takajalat maassa tekniikkaan, koska tämä liike selkeästi Zeldan kohdalla vaatii, että tekniikka opetellaan nyt mahdollisimman rauhassa ja teknisesti, jotta saadaan ne jalat olemaan elämättä…  Eli nyt sitten töitä luopumisen kautta. Namit laitetaan koiran molemmin puolin ja niihin saatiin koira melko hyvin jumittamaan. Kriteeristä pidetään tiukasti kiinni, että ne takajalat tosiaan pysyvät siellä maassa. Kyllä nämä kaukot vielä rakentuu, mutta eivät ne kympin kaukot ilmaiseksi tulekaan.

Ehdittiin vielä lopuksi katsoa vähän luoksaria, jossa tällä kertaa ilmeni käskyyn reagoimattomuus tai reagoiminen viiveellä. Jättötilanteessa kouluttaja päivitteli, kun Zeldan tassu elivät jopa paikalla maatessa. Stoppi on hyvä, kun koira sen suorittaa, mutta käskyyn reagoiminen tapahtuu liian viiveellä, joten sitä täytyy nyt tsempata kuuriluontoisesti kiertämisen avulla ja mieluummin niin että koetetaan tähdätä pallolla (pehmeällä) koiraa etutassujen väliin tai rintakehään, jotta stoppi olisi napakka.

Päivän aikana tuli valtavasti asiaa ja täytyy muistaa aina välillä palata noihin omiin muistiinpanoihin. Tässä nyt tuli selostettua suurin piirtein Zeldan osuus. Tokomotivaatio on tällä erää aika huipussaa eikä tuon agilityn suhteenkaan valittamista...

Lauantaina pidettiin lepopäivää ja sunnuntaina oli sitten vuorossa Jänesniemen Elinan agilitykoulutus. Tänne olin ilmoittanut Teslan, mutta sain lopulta myös Zeldalle paikan. Elina oli tehnyt vauhdikkaan hyppyradan. Teslan kanssa saatiin aherrettua koko rata pätkissä läpi. Jonkinverran näkyi joulu- ja juoksutaukotreeneissä, vaikka ei me muutenkaan paljon treenata, mutta juoksujen ajan ei olla kyllä tehty juurikaan mitään. Saatiin kehuja siitä, että ollaan parannuttu linjoissamme. Zelda oli taas paljon parempi kuin omistaja uskoo. Itselle  sain taas muikkaria siitä, miten takaakierrot ohjataan. Zeldan kanssa ei riitä pelkkä huitominen vaan täytyy oikeasti ohjata. Pujottelussa täytyy alkaa treenata irtoamista.

Oli kyllä kerta kaikkiaan antoisa viikonloppu. Maanantain Zelda jaksoi vielä Reetan agilityssä ja päästiin tekemään ruutuprojektiamme tokotunnilla. Tiistaina tehtiin valiotreeneissä sitä pysähdyksen vahvistusta ja metallinoutoa eli koitettiin saada kapulasta kiva. Keskiviikkona huomasin, että anturassa on vekki, joka ei tosin haittannut koiran liikkumista, mutta ei uskallettu tottiksessa oikein muuta kuin haukkua. Olkkaritokoiltu on tämä viikko ollut lähinnä kaukoja. Loppuviikko mennyt enemmän ja vähemmän yövuorokoomassa, mutta onneksi tästä alkaa neljän päivän vapaat ja suunnitelmissa ei mitään muuta kuin laatuaikaa kera karvaisten J