Rallytokon SM:t, SBRY-leirikatsaus, Ahvenanmaa & muuta kuulumista

Edelliseen otsikkoon vedoten nämä kuukauden vierivät ihan hirvittävää tahtia eikä perässä pysy. Syksy on jo hyvää vauhtia menossa. Pienoinen taantuma ja laiskuus kaiken suhteen onneksi uhkaa varoen väistyä ja jostain on löytynyt hieman kadonnutta treenimotivaatiota. Lääkettä on kyllä ollut yllinkyllin tarjolla, mutta pienetkin vastustukset ovat saaneet taas tukahtumaan koko motivaation. Kootaan tähän nyt ne tärkeimmän päivittämättä jääneet tapahtumat alkuun.

RALLYTOKO SM

Tesla osallistui suomen schapendoes ry:n joukkueeseen ALO-koirana ja oli pitkän kisapäivän viimeisiä suorittajia. Muu joukkue teki hienoja tuloksia ja omat paineet kasvoi. Meidän suoritusta kruunasi tietysti vielä vesisade, mutta selvittiin rata ehjällä suorituksella läpi ja saatiin aikaan 91p eli ei todellakaan tarvinnut hävetä joukkueen puolesta. Virheet tuli yhtä lukuunottamatta ohjaajan hihnankäytöstä, kun se kiristyi luvattomasti erityisesti käännöksissä.

Olen kyllä niin onnellinen puudelista ja meidän yhteistyöstä eikä oltaisi tässä ilman Päivin kanssa treenaamista, joten hurja kiitos. Saanut uskoa siihen omaan tekemiseen valtavasti ja uskaltanut pysyä sellaisella tiellä, mikä tuntuu omalta ja hyvältä niin näemmä se näkyy sitten myös onnistumisina ja kyllähän ne hyvältä tuntuu ja antaa motivaatiota matkalle.

Schapendoes joukkue oli hienosti jaetulla 11. sijalla ja saa olla ylpeä, että päästiin Teslan kanssa antamaan positiivista kuvaa tästäkin rodusta potentiaalisena harrastuskaverina. Kiitos koko joukkueelle!

(c) Tiina Sipilä

SBRY LEIRI

Elokuussa vietettiin briardileiriä kolmatta kertaa yläneellä. Tällä kertaa koulutustarjonta oli aikalailla itselle täydellinen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli, että ei pystynyt olemaan kokoaikaa jokapaikassa. Ohmin ensimmäinen leiri oli oikein onnistunut. Zelda pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eniten ja Tesla sai luvattoman paljon herkkuja ja toimitti puudelin virkaa. Ja itse sai syödä hyvää ruokaa, nauttia savusaunasta ja lauantain illan kruunasi tortillämässäilyt.

Lauantaina päästiin pellolle Holger Palomäen oppiin ja jälkikouluttaja saa kyllä kaikin puolin täydet pisteet. Asiaa ja treenitapoja tuli enemmän kuin olen koko tähänastisen peltojälkiurani aikana saanut yhteensä kaikilta aiemmilta kouluttajilta, heitä yhtään väheksymättä toki. Kaikenlisäksi ajatusmaailma koirankouluttamisesta tuntui sopivan omaan ideologiaan paremmin kuin hyvin. Jäljelle ei ryysitä vaan se oikean mielentilan rakentaminen alkaa jo ennen pellolle pääsyä. Ohmille tehtiin paalulle kolmiota auttamaan sitä paalulle ryysimistä. Ja sinne paalulle mieluummin vaikka imuutetaan se koira namilla ja sitten tiputetaan nami siihen paalun juureen. Jäljen loppuun ei mitään valtavaa herkkukasaa vaan ihan muutaman karkki.

Peltoilun lisäksi Ohmi pääsi leikkimään maalimiesoppilaalle ja oli oikein leikkisä. Tästä ehkä kuvat kertoo enemmän kuin omat sepostukset. Hyväntahtoinen ja iloinen pieni mies hän on.

(c) Tuula Tanska (ylin) , Henna Lindell (alemmat)

Zelda pääsi agiliitämään Mariannen treeniin ja oli superpätevä.

Sunnuntaina molemmat briardit osallistuivat sosiaaliseen palkkaukseen, jotka meidän luottokoutsi Päivi (prokoirakko) oli vetämässä. Ohmin kanssa keskityttiin tasaantumistreeniin, koska se oli sen kohdalla järkevintä ja näitä täytyisi käydä tekemässä enemmän eripaikoissa. Vilkkaalle pienellä pojalle on erityisen tärkeää oppia itse erilaisten ympäristöjen aiheuttamassa häiriössä rauhoittuminen. Itse sorrun helposti hektisyyteen, joten nämä harjoitukset tekee myös itsellä äärettömän hyvää, että oppii oikeasti pysähtymään ja kuuntelemaan koiraa sen ainaisen suorittamisen ja tekemisen väleissä, kun juoksee treeneistä toiseen. Zeldan kanssa keskityttiin enemmän siihen varsinaiseen sosiaaliseen palkkaamiseen. Se mikä tuossa sosiaalisessa palkkauksessa täytyy muistaa on ettei sen voi olettaa toimivan, jos koira ei ole kuulolla ja ota vastaan. Ensin täytyy päästä koiran kanssa samalle kanavalla niin sanotusti.

SADONKORJUUKISAT

Syyskuussa suunnattiin tyttöjen ja Mariannen sekä Netta-kokkerin kanssa taas Ahvenmaalla pienelle agilitylomalle. Katseltiin nähtävyyksiä, juotiin olutta hyvässä seurassa ja juostiin jokunen startti agilityä. Ei nollia, mutta tyhjin käsin ei tarvinnut taaskaan kotiin lähteä. Ohmi oli hoidossa Marilla ihanan Volvo-nöffin tykönä ja pojat viihtyivät yhdessä vähän liiankin hyvin.

On nuo helppoja ja vaivattomia reissukavereita kyllä. Ei paljon laivalla tarvi stressata ja hotellielämä sujuu huoletta. Kahden koiran kanssa vielä suhteellisen rentoakin, mutta kieltämättä ajatus, että olisi ollut vielä Ohmi mukana niin olisi saattanu käden loppua.

Ja muuta mukavaa...

Noh syyskuussa oltiin sitten lähes koko lauman voimin Vihdissä Sannan ja Markon uutta kotia ihmettelemässä. Voltti jäi luonnollisesti reissusta hoitoon luottopaikkaan veljelleni, joka on kyllä hoitanut loppukesästä Volttia enemmän kuin laki sallii. Agilityradoilta ei tältä reissulta jäänyt hurjana käteen, mutta tuli maistettua useampaa porilaista ja vähän muutakin olutta, jotka raahasin tuliaisina mukaan. Ja Sanna otti Ohmista 10kk poseeraukset. Alkaa hirvenvasa näyttä varovasti jo ihan briardilta.

(C) Sanna Rautio

Ja tietysti otettiin siskoksista kuvia. Kyllä näistä veteraanineidoista on vaan tullut samannäköisiä. Toivotaan molemmille vielä monta tervettä veteraanivuotta <3

Muuten ollaan Ohmin kanssa käyty UPK:n tokoissa, tuurattu Zeldaa aksassa ja toki Zelda on itsekin saanut aksailla. Hakutreenit vielä pyörii ja pellollakin ollaan käyty paristi. Lentsun perustaidot kurssi päätyi ja toivottavasti päästään vielä Ohmin kanssa Lentsun tokokurssille, mutta täytyy todeta, että talvella ei yksikseen säännöllinen Turkuun ajaminen oikein inspiroi. Parit Jaakot yksärit olen saanut agin saralla loppuvuoteen, mutta niille toivottavasti saadaan joku kaveri mukaan.

Kohta nää BB-ärrät täyttää pian jo 1-vuoden ja minusta tuo Ohmi on vielä ihan pieni pentu eikä se osaa edes seurata! Ai kauhee. No ennen vuoden ikää ehditään käydä ainakin kerran kehässä ja ehkä siitä sitten seuraava päivitys.