Ajatusvirtaa Jessican tokokoulutuksesta

Päästiin Zeldan kanssa onneksemme peruutuspaikkojen ansiosta mukaan Royal Canin SportCentterin järjestämään Jessica Svanljungin tokokoulutukseen ja viikonloppu oli kyllä hintansa väärti. Saatiin vuoden alkuun roima annos tokotietoutta, treenimotivaatiota ja –ajatuksia. Odotin toki jo valmiiksi koulutukselta paljon, mutta Jessica oli oikein positiivinen yllätys eikä ahdistanut ollenkaan olla mukana hieman huumoria vaativan tukkakoiran kanssa, vaikka kieltämättä lauantaina jännitti melkein yhtä paljon kuin kokeissa. Onneksi Zelda ei ota jännittämisestä itseensä. Teslan kanssa en enää edes uskalla osallistua uusien kouluttajien koulutuksiin.

Lauantain ensimmäisessä sessiossa keskityttiin tunnariin. Zeldan ongelmahan on lähinnä ollut se, että oman piilotus sujuu hyvin ja se tykkää etsiä että löytää, mutta itse kapulat on sille ihan tylsiä eikä sitä kiinnosta palauttaa omaa. Se siis lähinnä sylkäisee sen suustaan heti löydettyään. Ja sitten en ole oikein keksinyt, että miten hommaa veisi eteenpäin, kun talven tulo sotki meidän ajatuksen siitä, että hajustamattomien sekaan oma piiloon ja nyt hallikaudella ei ole ollut oikein ajatusta, että miten treenaisi eteenpäin, joten lähdettiin ennakkoluulottomasti tähän hakemaan vihjeitä . Muutaman kerran on koitettu hallilla ensin piilottaa omaa ja sen jälkeen laitettu oma kasaan, mutta Zeldaa ei ole kasassa olevat kapulat kiinnostaneet pätkääkään eikä se oikeastaan ole tuntunut ymmärtävän juuri sitä hajunerottelu osuutta.

Tehtiin ensin niin, että piilotettiin oma ruutunauhaan ja se sujui hyvin. Sitten laitettiin kasa viereen ja tällä kertaa Zelda oli ihan innoissaan kasasta ja toi sieltä muutaman väärän kapulan noutona. Kokoajan se oli jotain tekevinään, vaikka ei selkeästi ollut kartalla. Jessica suositteli meille kukkaruukkutekniikkaa. Seuraavaksi tehtiin sitten niin, että laitettiin kolme kapulaa verkon alle. Yksi kolmesta oli oma ja kun koira haistoi sitä niin naks. Eli tehtiin hajunerottelua naksuttimella. Erotettiin siis noutaminen ja haistelu. Tässä pitää sitten vaan muistaa rohkeasti edetä ja vaatia, että koira oikein työntää nenäänsä omaan ennen kuin naksauttaa. Jotain alkoi selkeästi raksuttaa pienen briardin päässä, koska se oli hyvin väsynyt hurjasta aivotyöskentelystä parinkymmenen minuutin pähkäilyn päälle. Uutta mulle oli se, että en lähettänytkään koiraa kapuloille vaan olin sen vieressä ja istui itse. Myös kauempaa omalle lähettäessä itse oltiin istumassa. Yksi treeniehdotus oli myös se, että laitetaan koira istumaan ja vieraan kapulat sen eteen ja sitten oma niiden taa piiloon kauemmas ja tästä sitten siirrellään niitä vieraita lähemmäs omaa. Tosi moni teki tunnaria ja treeniajatuksia tuli sen suhteen kyllä paljon. Jessica ei laittaisi makupaloja kapuloisen sekaan, mutta käytti kuitenkin namikippo muutaman koiran kanssa.

Toisena aiheena mulla oli kaukotsekkaus. Kaukot olivat hyvällä mallilla ja saatiin niistä positiivistä palautetta. Seiso-istu-seiso treeniin saatiin uusi variaatio, joka pitää koiran takamuksen vähän paremmin aloillaan. Nythän me ollaan treenattu taakse istumista hypyn avulla ja siitä on ehkä tullut vähän hektinen, koska ohjaajakin on hektinen. Nyt tehtiin niin, että koira seisoo etujalat alustalla (agipuomimaassa) ja istuu etujalat maahan kiinni puomissa ja siitä taas nousee takaisin puomille. Tämä lähti toimimaan oikein hyvin. Kaukoihin saatiin vihjeeksi ottaa luopuminen mukaan ja Jessica näytti miten se toimii ja hyvin lähti toimimaan! Toinen variaatio olisi, että olisi semmonen alusta, jolla koira mahtuu juuri istumaan ja se istuisi jalat alustalla ja nousisi seisomaan niin että etujalat maahan ja taas istuessa jalat alustalle niin että jos takapää liikkuu niin se putoaa alustalta.

Lauantaista tuli jos siis hirmuisesti eväitä treenireppuun =)

Sunnuntaina jatkettiin sitten taas uusin kujein. Olin varautunut, että tehdään varmaan toinen päivä tunnaria ja toinen kakeja, mutta saatiin niihin niin hyviä vihjeitä, että sunnuntaiksi täytyi repiä sitten muita juttuja. Ajattelin sitten ottaa ekaan sessioon luoksaria, koska siinä on tullut ennakointia ja väistämistä merkkien suhteen. Tähän saatiin heti lääkkeeksi merkkikujaa. Olisihan tuon voinut itsekin älytä. Vauhtia ei kuulemma tarvita yhtään enempää. Ja kutsukäsky saisi olla maltillisempi eikä liian innostava. Zelda oli vähän hektisellä tuulella eikä malttanut seistä paikoillaan, joten otettiin pelkkää maahanmenoa niin että kouluttaja vähän piti kiinni, jotta ei tarvi puuttua siihen steppailuun. Rohkeasti pitäisi muistaa käyttää apparia kyllä ”osaavammallakin” koiralla niin voi treenata sitä mitä aikoo… Maahanmenoon tehtiin sitten vielä erikseen täpäkkyyttä niin että heittelin namia puolelta toiselle vuoron perään ja kutsuin aina koiraa luo ja sitten yllättäen käskytys maahan. Tässä voi alkuun käyttää käsimerkkiä apuna. Tässä on meille hyvä työkalu parantaa stoppeja kiertämisen lisäksi.

Toisessa sessiossa tehtiin seuraamista. Seuraamisessa nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta olihan se kiva saada kuulla, että ei olla sen kanssa menty metsään. Lähinnä ongelmaa on siinä kohtaa, kun koira on vilkas ja tulee häiriötä niin kontakti putoaa ja keskittyminen herpaantuu niin sitten käännökset löystyy. Korkeassa vietissä ottaa vähemmän häiriötä, mutta sitten taas lähtee mopo keulimaan vähän liikaa. Vasemmalle käännöksissä painoi hieman. Oli kyllä piristävää saada näihin ”tokomaisia” ohjeita, koska yleensä ollaan jouduttu esittelemään meidän seuraamista ”tottis” kouluttajille, jotka sitten yleensä tarjoaa joko remmistä rykimistä tai perseeseen paukuttelua. Seuraamisessa ei tosiaan ole suurempia ongelmia niin eipä sitä yleensä koulutuksissa tule esiteltyä niin tärkeää kuin se onkin. Tottispuolella ei sitten paljon muuta haluta nähdä, kun se seuraaminen. Meillä oli siis ihmisiä, merkkejä ja kapuloita häiriönä. Jessican mielestä vilkkaalla koiralle on ihan kohtuullista antaa oikeus mulkaista häiriöitä, jos se itsenäisesti heti palaa kontaktiin ja sitten tästä palkataan eli koira alkaisi häiriössä itsenäisesti hakea kontaktia sen sijaan että herpaantuisi häiriöstä. Kauhean loogista… sitäpaitti mun mielestä mikään ei oo niin typerää, kuin se remmistä riuhtominen ja Zeldaa se lähinnä nostattaa. Toinen oli sitten ne vasemmalle käännökset… eli nami vasempaan käteen (koiran täytyy tietysti sietää se) ja sitten välittömästi käännöksestä palkka eli tätä painamista korjataan pakotteen sijaan palkan suunnalla. Oli ihan kiva tehdä noita seuraamisjuttuja, koska treenaan oikeasti seuraamista ihan liian vähän, varsinkaan häiriössä.

Seuraamisessa ei siis ollut mitään suureellista ongelmaa, joten ehdittiin tehdä vielä jäävät. Seisominen oli kyllä hieno, mutta paikalla seisominen on hajonnut! Ja maahanmenoa oli kadonnut! Olipas siinä hauska esitellä liikkeitä, jotka koiran pitäisi osata, kun se ei osannut sitten pätkääkään. Taitaa olla Zeldalla edessä pieni kuuriluontoinen palautus jäävien suhteen… ;)

Saatiin kyllä tosi paljon ajatuksia omista ja muiden treeneistä. Kouluttaja jaksoi ihanan positiivisesti paneutua erilaisiin koiriin ja ongelmiin eikä tullut kertaakaan sellainen olo, että vääränrotuinen ja luontoinen koira on eksynyt lajin pariin tai ettei meidän touhuiluja tarvitsisi ottaa niin tosissaan kuin muiden. Zelda oli just semmonen ihana positiivinen hömppä, josta kuitenkin loppujen lopuksi tykkään eniten, vaikka se omat haasteensa luokin. Varsinkin, kun ohjaaja on lähes yhtä hektinen kuin koiransa.

Tokomotivaatio on kyllä huipussaan. Olen tosin joutunut kärvistelemään, kun työvuorot eivät ole olleet kovin edulliset. Viikonlopun vähäiset unet veivät kaikki mehut, joten eipä ennen iltavuoroja oikein kyennyt muuta kuin nukkumaan.  Onneksi  ensiviikolla osuu vuorot paremmin ja päästään enempi treenaamaan!

ps. Teksti on suollettu ulos yövuoroputkessa ;)

pps. Ennen koulutusta laitettiin tukka kuosiin ihan liian pitkän kampausvälin päälle. Hyi minua. Nyt luvataan kyllä pitää tukkakuosissa ahkerammin, koska kevään projektina on H niinkuin käyttövalio!