...kertaa kaksi.
Meillä käytiin heittämässä syysturkit tänään kokemäenjokeen, hyvä etten joutunut menemään perässä ja heittämään samalla talviturkkia veks :/
Kävelin uhmakkaasti kahden koiran kanssa keskustan läpi, tosin sain seurakseni pari ihmisavustajaa ja pääsimme kuin pääsimmekin Kirvatsiin asti ilman hermoromahdusta. Koirat vapaaksi ja spurttailemaan. Meneehän siellä se joki jonkin matkan päässä. Tesla rakastaa kaikkea kahlaamista, kuraojia ja muuta. En tiedä mistä se keksi pysähtyä kurkkimaan joen laidalle muutamaksi kohtalokkaaksi sekunniksi. En ehtinyt kutsua luokse, kun Zelda pamautti päin. Molemmat koirat putosivat kohdasta, joka on tarkoitettu veneiden parkkeerausta varten eli kivistä rakennettu jokeen pystysuoraseinämä...
No onneksi molemmat koirat ovat suhteellisen järkeviä, normaalirakenteisia työkoiria, jotka eivät ihan pienestä sätkähdä. Hädissäni juoksin tarkastamaan tilanteen. Eniten pelotti, että Tesla menee paniikkiin ja Z ei osaa uida. Tai keksivät lähteä uimaan syvemmälle virtauksien sekaan. Alkuun en putoamiskohdalla Teslaa nähnytkään, koska se ui jo hyvää vauhtia seinän liki kohti mahdollista ylös nousupaikkaa. Zelda oppi myös uimaan ilmeisen nopeasti. Sen tyyli oli lähinnä uida eestaas. Pyydystin ensin Teslan ja nostin niskoista ylös. Kesällä olisin varmaan antanut uida itse. Fiksut koira lähti heti etsimään parempaa ylöstuloa seinätukenaan. Kaveri oli ottamassa toisessa suunnassa Zeldaa vastaan, mutta se ehti kääntyä ympäri ja sain sen sitten kaapattua. Hieman oli jo painoa enempi nostaa ylös, onneksi meitä oli kaksi. Onneksi veden pintaan oli pudotusta vain metri...
Kumpikaan koira ei vahingosta hätkähtänyt vaan niistä se oli vain kiva pikku pulahdus... Tesla-parka ei olisi ikinä päätynyt veteen tuolla tavoin, se on niin perusvarovainen. Zelda sen sijaan on täysi rämäpää :) Pitää koettaa muistaa tulevaisuudessa... Sitä ei hirveästi pienet esteet tai pudotukset kiinnosta. Kotimatka keskustan läpi oli suurimmalta osin varsin esimerkillistä <3 Noin kun kulkisivat aina remmissä niin elämä olisi ihanaa. Väsytystaktiikka tehoaa?
Nyt toivotaan, että pieni seikkailu ei aiheuta vilustumisia. Hakutreenit jouduttiin taas jättämään väliin ja kuivateltiin kokemäenjokea. Nyt on tytöillä taas energiaa, vaikka muille jakaa... tämmöisiä jännittäviä tapahtumia mahtuu meidän arkeen treenailujen ohessa, ei käy elämä tylsäksi, kun taloon on tullut briardinpentu :)
ps. blogipäivityksiä rästissä paimennuksen, agikisojen ja lentsun tokon osalta... aina kun yrittää kirjoittaa niin huomaa kirjoittavansa tuhatta sähköpostia.
Meillä käytiin heittämässä syysturkit tänään kokemäenjokeen, hyvä etten joutunut menemään perässä ja heittämään samalla talviturkkia veks :/
Kävelin uhmakkaasti kahden koiran kanssa keskustan läpi, tosin sain seurakseni pari ihmisavustajaa ja pääsimme kuin pääsimmekin Kirvatsiin asti ilman hermoromahdusta. Koirat vapaaksi ja spurttailemaan. Meneehän siellä se joki jonkin matkan päässä. Tesla rakastaa kaikkea kahlaamista, kuraojia ja muuta. En tiedä mistä se keksi pysähtyä kurkkimaan joen laidalle muutamaksi kohtalokkaaksi sekunniksi. En ehtinyt kutsua luokse, kun Zelda pamautti päin. Molemmat koirat putosivat kohdasta, joka on tarkoitettu veneiden parkkeerausta varten eli kivistä rakennettu jokeen pystysuoraseinämä...
No onneksi molemmat koirat ovat suhteellisen järkeviä, normaalirakenteisia työkoiria, jotka eivät ihan pienestä sätkähdä. Hädissäni juoksin tarkastamaan tilanteen. Eniten pelotti, että Tesla menee paniikkiin ja Z ei osaa uida. Tai keksivät lähteä uimaan syvemmälle virtauksien sekaan. Alkuun en putoamiskohdalla Teslaa nähnytkään, koska se ui jo hyvää vauhtia seinän liki kohti mahdollista ylös nousupaikkaa. Zelda oppi myös uimaan ilmeisen nopeasti. Sen tyyli oli lähinnä uida eestaas. Pyydystin ensin Teslan ja nostin niskoista ylös. Kesällä olisin varmaan antanut uida itse. Fiksut koira lähti heti etsimään parempaa ylöstuloa seinätukenaan. Kaveri oli ottamassa toisessa suunnassa Zeldaa vastaan, mutta se ehti kääntyä ympäri ja sain sen sitten kaapattua. Hieman oli jo painoa enempi nostaa ylös, onneksi meitä oli kaksi. Onneksi veden pintaan oli pudotusta vain metri...
Kumpikaan koira ei vahingosta hätkähtänyt vaan niistä se oli vain kiva pikku pulahdus... Tesla-parka ei olisi ikinä päätynyt veteen tuolla tavoin, se on niin perusvarovainen. Zelda sen sijaan on täysi rämäpää :) Pitää koettaa muistaa tulevaisuudessa... Sitä ei hirveästi pienet esteet tai pudotukset kiinnosta. Kotimatka keskustan läpi oli suurimmalta osin varsin esimerkillistä <3 Noin kun kulkisivat aina remmissä niin elämä olisi ihanaa. Väsytystaktiikka tehoaa?
Nyt toivotaan, että pieni seikkailu ei aiheuta vilustumisia. Hakutreenit jouduttiin taas jättämään väliin ja kuivateltiin kokemäenjokea. Nyt on tytöillä taas energiaa, vaikka muille jakaa... tämmöisiä jännittäviä tapahtumia mahtuu meidän arkeen treenailujen ohessa, ei käy elämä tylsäksi, kun taloon on tullut briardinpentu :)
ps. blogipäivityksiä rästissä paimennuksen, agikisojen ja lentsun tokon osalta... aina kun yrittää kirjoittaa niin huomaa kirjoittavansa tuhatta sähköpostia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti