Tokon ja haun opissa

Taas ollaan rikastuttu erilaisten koulutusten parissa. Muutama viikko sitten Riitta Kivimäki kävi Sastamalassa kouluttamassa meidän tokoryhmää. Zeldan kanssa jatkettiin Kantoluodolle jatkumona noutoja. Tehtiin edelleen iskunoutoja tarjoamisen kautta. Riitan mielestä siinä kohtaa, kun koiran ajatus alkaa harhailla ja se palaa aktiiviseksi niin koiraa voi auttaa tai vahvistaa aktiivisuudesta. Kapulaa heittäessä täytyisi muistaa palkata kontaktista suoraan leikkiin eikä aina päästää kapulalle. Tunnarin palautusta täytyy treenata ja oman piilotuksessa voi kehulla kuitata nostosta, jotta koira tietää toimineensa oikein. Katsottiin myös irrotuksia, että niiden jälkeistä mielentilaa ja saatiin aika hyviä ilmeitä aikaan. Olin varautunut tekemään noutoja kaikki kolme treeniä, mutta saatiin niihin jo niin hyvä eväitä, että katseltiin peruutusta viimeisellä kiepillä. Tähän saatiin vihjeeksi opettaa uusi palkansuunta korjaamaan liiallista taaksepäin valumista. Zelda on ehdollistunut todella vahvasti sivulta nappaamaan "jes" sanalla palkan seläntakaa, joten tähän täytyy myös sisään ajaa uusi palkkasana. Tykkää kyllä Riitan tavasta tehdä tokoa hurjasti ja se sopii meille erinomaisesti. Päivi oli kameran kanssa heilumassa ja Zelda oli taas onnistuneesti tallentunut "filmille":

Ollaan kyllä melkoiset tukkasamikset noissa kuvissa, mutta puolustaudun sillä, että tultiin treeneihin suoraan yövuorosta. Keväällä näin jo Riitan tavan opettaa tunnaria ja nyt sitä käytiin uudelleen läpi nuoren Lila-labukan kanssa ja vahvistui entisestään ajatus, että oman piilottelut ohessa seuraavalla koiralla aletaan rakentaa tornitunnaria. Tykkään ajatuksena myös siitä, mitä ollaan jo ajat sitten Lentsulta opittu, että koiran täytyy osata tunnari myös korkeassa mielentilassa eikä sitä tarvitse laskea ennen tunnaria vaan myös tunnari kapuloille saa juosta täysillä.

Yksi kesän odotetuimmista sempoista oli sitten viime viikonloppuna eli päästiin kolmatta kertaa hakuilemaan Niemen Elinan opissa. Tällä kertaa erona aiempiin oli se, että nyt ollaan oikeasti viime kausi saatu toteuttaa puhtaasti ilman kritiikkiä hänen tapaansa kouluttaa. Mulle nämä ajatukset miten hakukoiraa rakennetaan ovat jotenkin istuneet tosi hyvin, vaikka monen muun mielestä se, mikä itselle tuntuu maailman loogisimmalta ja yksinkertaisimmalta on usealle liian monimutkaista ja epäloogista. Tällä kertaa mukana oli nuoria koiria aina kokeissa käyneisiin, joten tuli treenattua useammassa vaiheessa olevia koiria. Hommahan lähtee liikkeelle tuulitreeneistä ja niistä siirrytään hajuhakuihin, jotka molemmat tehdään puhtaaseen metsään eli ei tallotulle alueelle. Näihin tulikin hyviä nyansseja myös seuraavaa koiraa ajatellen.

Osan porukan kanssa treenattiin jo perjantaina. Oltiin saatu käyttöömme uudet maastot, joissa oli todella runsaasti korkeuseroja siihen nähden mitä normaalisti treenataan. Tehtiin semmonen meidän perussetti eli kolme valmista ukkoa ilman apuja suoran päässä. Tässä tuli huomattua, että Zelda on herkkä maastonmuodoille ja lähtee herkästi juoksemaan maaston mukaan ja kiertelee sitä rataa ja tässä kohtaa herkästi suorat meinaa hajota eikä aina osannut palata oikealle linjalle. Haastavissa maastoissa täytyy siis huomioida nämä asiat ja tehdä treeneistä riittävän helppoja, vaikka toki välillä on ihan hyvä tarjota haasteita. Jouduttiin viikonlopun aikana uusimaan aika monta lähetystä, kun milloin mikäkin nyppylä käänsi liian ajoissa tai muuta vastaavaa. Ollaan kuitenkin tehty aikalailla oikein, koska koiran motivaatio riittä joka kerta yrittämään uudelleen. Ilmaisuissa ei ollut myöskään mitään ongelmaa. Aika paljon vahvisteltiin haukkua pelkästä aloituksesta, kun en viitsinyt suotta haukuttaa pitkää pätkää joka piilolla, kun etsintää ja treeniä tuli melkoisen paljon yhteen viikonloppuun, kun treenattiin perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Meillä on edelleen työnalla perustreenit ja suorat pistot, koska ne vaatii vahvistelua ja toistoja varmaan hamaan loppuun asti. Jos ikinä päästään kolmosiin kisaamaan niin siinä kohtaa täytyy sitten tehdä viimeistään säännöllisesti ratatreeniä. Tällä hetkellä tavoitteena on kuitenkin se HK1, joten vahvistellaan näitä suoria. Zelda kyllä kääntyä osaa oikeaan suuntaan aika luonnostaan. Ehkä tähän vaikuttaa se systemaattisuus mitä ollaan toteutettu treeni toisensa perään. Hienosti jaksoi tyttö vetää koko viikonlopun, vaikka viimeisen treenin toiseksi viimeinen pisto oli jo aikamoista tahkomista, mutta viimeiselle pistolle tsemppasi todella hienosti ja siihen oli hyvä päättää viikonloppu.

Mä sain huutia liiasta sättäämisestä keskilinjalla. Eli nyt lakkaa se turha käskyttäminen ja soittelu vaan rauhassa edelliseltä pistolta, kun tullaan niin lähetetään seuraavalle. Tätä fokusoimista seuraavalle pistolle vahvisteltiin sitten vielä koiralle niin, että kun tultiin edelliseltä pistolta niin seuraavalla oli haamu heikumassa ja haamu meni piiloon ennenkuin tultiin keskilinjalle, josta lähetys. Muutamia pistoja tehtiin myös ääniavuilla, koska maastossa näkyvyys oli osittain täysin nolla. Ääniavuissa on vaan se riski, että ääni kulkeutuu varsinkin epätasaisessa maastossa ja tuulen mukana vähän minne sattuu ja vie sitten koiraa mukanaan vähän minne sattuu, joten tässä suhteessa haamut on huomattavasti parempi apu varsinkin suoriin pistoihin. Äänet auttaa sitten enemmän motivaatioon tehdä töitä vaikeuksista huolimatta.

Briardien hakupäivässä nousi taas esiin, miksi ei treenata etukulmia, kun ne kerta on aina kokeessakin tarkastettava. Itselle se on tullut Elinan oppien myötä jokseenkin niin itsestään selväksi asiaksi, että sen kyseenalaistamisen joutui taas ottamaan oikein työalle. Kyse ei ole kuitenkaan etukulmista vaan kokonaisvaltaisesta tavasta treenata. Meidän porukassa ollaan melko tarkkoja myös siitä, että koiraa ei auteta suorissa pistoissa hajuvanoilla eikä ohjaajien tarvitse miettiä meneekö koira hajuvanaa pitkin vai itsenäisesti. Merkatuilla piiloilla, selkeällä systeemillä ja yhteistyöllä tämä ei aiheuta minkäännäköistä kikkailua tai suurempaa päänvaivaa. Kun ajatuksena on opettaa se koira etenemään suoraan ilman mahdollista hajutunnelia niin loogista on mielestäni jättää myös ne etukulmat treenaamatta, koska niihinhän on tallottu se hajuvana. Jos se koira osaa edetä suoraan niin osaahan se kokeessa sitten edetä suoraan myös etukulmaan hajuvanasta riippumatta. Eihän niiden treenamisesta haittaa ole, mutta itse en näe myöskään kauhean suurta hyötyä ainakaan tällä meidän tavalla treenaamalla. Kyllähän tästä sitten saadaan aina väännettyä ties mitä mahdollisia ongelmia, mutta näillä mennään ja nautitaan matkasta niinkuin kaikissa muissakin lajeissa.

Hakua kritisoidaan nykyisin monelta tasolta turhan tekniseksi. Sitähän se siellä huipputasolla taitaa olla ja me taas ollaan niin itsepäisiä, että ei osata treenata mitään lajia muutenkuin juuri sen lajin vaatimalla tavalla huipputasolle tähdätessä. Vähän niinkuin tokossakin, että kaukoissa saat varmasti koirastasi vielä tänäpäivänä valioksi sekatekniikalla, mutta SM-tasolla se ei kympin suoritukseen enää edes sääntöjen puitteissa riitä, joten mehän sitten opetellaan ne kaukot takapäätekniikalla ilman teputtelua. Enkä nyt tarkoita, että tämä meidän tapa haussa olisi ainoa tie sinne huipulle, mutta se on yksi tie ja me halutaan oppia juuri tällä tiellä, vaikka ei ikinä ykkösluokkaa ylempänä kilpailtaisi.

Minusta se on lopulta rikkaus, että on erilaisia tapoja treenata asioita ja niitä on myös avartavaa pohtia ja analysoida. Se vaan on niin, että kun itsellä ei ole meriittejä niin joutuu aina perustelemaan, miksi toimii tietyllä tavalla ja omat metodit tulevat kyseenalaistetuiksi, mutta ei se haittaa, kun sitten niitä joutuu oikeasti pohtimaan itsekin.

Tähän loppukaneetiksi varmaan sopisi hyvin, että koirankoulutus on mustavalkoista, mutta ei se ole. Se on hemmetin värikästä puuhaa. Koiraa kohtaan voi kuitenkin olla reilu ja luotettava ohjaaja monella tapaa. Täytyy vaan löytää se tapa, mikä sopii itselle lajissa kuin lajissa, paitti agityssä. Siellä pärjää ohjaamalla ja jossain tapauksissa pikajuoksutaidoista voi olla hyötyä, mutta yllättävän pitkälle pääsee jo sillä, että valssit pyörii päkiöillä eikä kantapäillä ;)