Reissun päällä

Maaliskuisen Ahvenanmaan retken uusinta koitti nyt syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tällä kertaa lähdettiin matkaan Mariannen ja Netta-turbon kera ja Zelda joutui jäämään hoitoon, kun lainakoira Tellervo pääsi mukaan. Viimeiseen asti Zeldan kotia jättäminen kaiveli, mutta onneksi se sai ihan parhaan mahdollisen hoitopaikan viikonlopuksi ja oli varmasti erittäin onnellinen kohtaloonsa. Omat aikataulut olivat huomattavasti rennommat, kun sai aamulla nukkua pidempään, kun mukana oli vain kolmosen koiria, joten tällä kertaa näin.

Matkattiin taas perjantain päivälautalla ilman hyttiä ja koirat joutuivat vuoron perään viihdyttämään lapsia, jotka eivät kyllästyneet temppuihin. Perille päästyä käytiin hotelliin asettumisen jälkeen koirien kanssa kävelyllä merenrantaa pitkin. Olo oli kuin ulkomailla auringon paistaessa.

Käytiin syömässä hyväksi havaitussa Dino'ssa, jossa oli tarjolla myös vegaanista mättöä omaan makuun. Säät oli niin suotuisat, että laivamatkaseuran sekä naapurihuoneen kelpie&kääpiöpinseri -porukan kanssa käytiin vielä terassiolusilla. Kolmen nartun lauma meni vaivatta samassa huoneessa. Tellervo tosin sai huoneessa viettää aikaa Zeldan mökissä ja viihtyi siellä hyvin, vaikka ulkoillessa sen kupla oli vähän hajalla, kun sieti noita meidän sosiaalisessejä ihan iholle asti. Ilo oli reissata noin helpon ja stressittömän lauman kanssa.

Lauantaiaamusta saatiin nukkua pitkään ennekuin tarvitsi lähteä kisapaikalle. Teslan rata oli ekana ja se kulki todella huonosti ja puserrettiin tahmea yliaikavitonen, mutta päästiin kuitenkin palkintopallille hienosti kolme nollavoittoa agiradoilta vetäneen matkakumppanin seuraksi, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä.

Tellervon kanssa jännitin ekaa rataa ihan hurjasti, mutta jostain löydettiin nyt se yhteinen sävel ja tehtiin kyllä todella hieno rata, mutta harmillisesti heti alkuun tuli keinulle niin vauhdilla, että ylösmenokontaktista nousi tuomarin käsi. Toisella radalla Tesla sitten karkasi moikkaamaan ratatyöntekijää ja siitä hyvästä hylly, mutta reippaasti vedettiin rata loppuun. Tellervon kanssa taottiin nolla, vaikka keinulla hieman keskusteltiin ja hidasteltiin. Voittonolla menikin naapuriseuraan, mutta tulihan se nollatili avattua ja tästä oli hyvä jatkaa.

Hyppyrata ei menny putkeen laisinkaan kummankaan kanssa. Hyppäri oli ruoholla ja Tesla veti nenän maahan heti ekan esteen päälle ja se jäi siihen. Kaikenkaikkiaan rohmuttiin kuitenkin kivasti palkintoja matkaan ja päivästä jäi hyvä fiilis. Tavoitteet oli jo saavutettu, kun tehtiin Tellervon kanssa yhteistä rataa ja se serti oli niin lähellä, mutta samalla kaukana. Kisapäivän jälkeen haluttiin lähteä etsimään nähtävyyksiä ja se oli sitten aikamoista sateessa rämpimistä, mutta tulipahan Kunsjö Battery nähtyä eikä tarvi kiivetä toiste. Olisihan tuon kalliokiipeilyn voinut suorittaa vähemmällä sateella, mutta maistui pizza ja olut todella paljon paremmalle seikkailun päälle samoin nollaskumpat.

 Sunnuntaiaamuna paljastui sitten todennäköisin syy puudelin normaalia nihkeämmälle agilitylle, kun huomastin, että sehän sitten kivasti juoksee. Viime maaliskuussa päätin etten Teslan kanssa enää juoksuissa kisaa, mutta olen kovasti odottanut Zeldan juoksevan niin en ole edes osannut ajatella, että Tesla aloittaisi omansa näin ajoissa. On se niitä siis varmaan jo tehnyt jonkin aikaa, kun yhteensä vuotaa sen 3-4 päivää ja eipä ole eka kerta, kun saan sen juoksemisesta kiinni vasta näinä vuotopäivinä. Sunnuntaina radat ei siis kulkeneet sen paremmin ja hypärillä taas lopetettiin alkuunsa. Tellervon kanssa tehtiin sen sijaan kyllä vähän liian läheltä piti nolla, kun radan nopein aika ja viimeinen rima tuli alas. Tellervo oli ilmeisesti sitä mieltä, että haluaa vielä kisata mun kanssa, että ehtiihän sitä vielä varttuneemmalla iällä valioitua monta kertaa... Noh nyt se tuntui oikeasti siltä, että ei ole tavoitteena ollenkaan mahdoton. Ei me nyt nopeimmille tykeillä vauhdissa pärjätä, mutta joskus se sujuva nolla riittää, kun ihanneaika ei kuitenkaan ole ongelma. Seuraavan kerran yritetään Seinäjoella ja toivottavasti yhteinen sävel jatkuu mantereen kisoissa.

Kotimatka sujui leppoisasti kreissillä ja tuli tuliaiset ostettua ja syötyä hyvässä seurassa. Seuraava retki suuntaakin sitten aina Tanskaan saakka ja tällä kertaa puudeli pääsee tekemään sitä mitä osaa.

Maanantaina sitten huomasin, että Zeldakin on aloittanut juoksunsa. Oltiin menossa Bitten ja Rossin kanssa lampaille, joten siellä oli mukana viikonlopun hoidon ja juoksujen päälle erittäin vauhdikas, mutta samalla kohtalaiset herkkä kaahari. Hieman meinasi itseä huimata, mutta sain sen verran meditoitua, että toisella kierroksella saatiin muutama onnistunut pätkä aikaiseksi. Nyt näyttää pahasti siltä, että agilityn rotumestikset jää meidän osalta väliin, mutta toivotaan, että muilla riittää intoa osallistua, kun itse ei nyt pääse sitten kisaamaan briardien mestaruuksista...