Tänään oli vuorossa toinen kerta Spekon alkeiskurssia. Aamulla taas finrexiä naamaan ja koirat autoon ja suuntana Harjavallan neste, jossa kokoonnuimme. Tästä jatkoimme autoletkassa Piitulaan. Jakauduimme paikanpäällä kahteen ryhmään. Me olimme Katjan ryhmässä, jossa oli varsin mukava rotukirjo meidän lisäksi: dopperi, labukka, bortsu, beauceron ja porokoira :) Ja porukka oli myös tosi mukavaa ja innostunutta.
Meidän ryhmämme aloitti rakennuksilla ja Zelda sai olla ensimmäinen. Ensin mentiin halliin, jossa oli traktoreita ja muita sekä piiloja. Siellä otettiin pieni peräänlähtötreeni hieman oudoimmissa olosuhteissa, jotka eivät häirinneet Zeldaa pätkääkään. Häntäheiluen se syöksyi hämärään halliin maalimiehen perään. Sitten siirryttiin navettarakennukseen. Tämä harjoitus oli lähinnä ihmiselle. Normaalisti rakennus kierretään ensin ympäri. Jos on avoimia ovia niistä mennään sisälle, olettaen, että tähän on viranomaisilta saatu lupa. Etsintä aloitetaan aina ylimmästä kerroksesta ja perussääntönä on, että valitsee kumpaan suuntaan aina kääntyy oviaukoista niin koko rakennus tulee tutkittua. Ovet laitetaan kiinni, jotta muutenkin vaikea ilmavirta saataisiin jokseenkin hallintaan, jos joskus joutuisi etsimään esim. tavarataloon niin silloin myös ilmastoinnit tulisi sulkea. Koiran tehtävä oli siis lähinnä hengailla mukana ja ihminen kävi rakennusta läpi ja oli siellä maalimieskin, jolta sitten tuli palkkaa. Meidän ukko oli pienessä vaatekomeron kokoisessa huoneessa käytävän varrella. Huomasin maalimiehen ja jäin siinä odottamaan koiran reaktiota. Muutaman kerran se juoksi edes takaisin kunnes tajusi. Sitten otettiin vielä yksi peräänlähtö. Maalimies juoksi puoleen väliin navettaa ja meni sivuun, Zelda juoksi toiseen päähän ja takas ja uudestaan ja pienellä avulla tajusi missä kohtaa se maalimies meni piiloon. En kyllä halua metsään peräänlähtöjä ja muita liikkeeseen, ääneen, näköhavaintoon perustuvia treenejä ennenkuin oppii käyttämään nenäänsä.
Yläkertaan meni jyrkät puiset rappuset. Semmoiset mitä nyt vanhoissa navetoissa on ja yläkerrassa oli halkovarasto. Lähes kaikkia isoja koiria hieman jännitti rappuset, mutta hyvin ne menivät ne ylös. Zelda olisi kiivennyt suinpäin, jos olisi vaan päässyt. Yläkerrassa se kiipesi halkokasan päälle muina miehinä. Alas en antanut keikkaloida ja rappusia ei saanut edes yrittää alaspäin. Hieman täytyy 11viikkoisen menoa rajoittaa, vaikka hän itse olisi erimieltä ;)
Kävin ryhmänvaihdon ja tauon aikana kokeilemassa rappusia ja halkopinoa Teslalla. Ei meinannut millään tulla ylös vaan jäi alas haukkumaan. Kävin vähän avittamassa ja kiipesi sitten ihan ketterästi, mutta halot olivat kamalia. Ei suostunut millään ja avustuksella veti ihan jäykkäksi. Syöttelin vähän nameja, mutta en enempää kiusannut. Alaspäin mentiin sitten vauhdilla.
Ketteryystelineille olin päättänyt ottaa Teslan, kun tiesin, että pentu ei vielä saa loikkia ja muuta sellaista, mutta halusin kokeilla mitä Tesla the agitaituri tuumaa. Olisi voinut jättää väliin. Se oli ihan kamalaa. Ei koira meinannut perusasentoa osata. Eikä osannut hypätä. Putken läpi sentää meni itse. Säikähti keinua kun se laskeutui seläntakana, sitä kolahdusta. Ei siitä sen enempää... Josko mä kohta oikeasti vaihdan harrastusta ja alan käydä näyttelyissä?
Onneksi meidän ryhmä oli toista nopeampi ja koutsi ehdotti, jos pentu tulisi vielä esteitä ihmettelemään. Zelda ei ihmetellyt. Nostin sen ensin puomille, joka on kahden tynnyrin varassa ja tallusteli sitä muina miehinä. Sitten kokeiltiin keinua. No sekin meni tosta vaan. Ei varmaan tule agilityssä keinuongelmaa, jos sama tahti jatkuu. Poikittain olevat tikapuut oli kaikille isoille koirille tosi haastava eikä oikein kukaan tainnut olla niitä halukas itsenäisesti kävelemään. Zeldan mielestä niitäkin pystyi kävelemään, kun tikapuilla kerta oli nameja, vaikka jalat eivät riittäneet. Katja lähinnä avusti takapäätä, että pentu ei päässyt putoamaan ja mä pidin sen verta kättä rinnan alla, jos askel osui harhaan. Tämän esteen päähän kuului pysähtyä ja ohjaajan kuuluu nostaa koira alas. No päässä ihmeteltiin molemmat kintut tukevasti tikkailla, että tässäkö tämä oli? Antakaa uusia haasteita :) Pituushyppy jätettiin luonnollisesti väliin, mutta metalliputken läpi sopii pennunkin painaa. Pöydälle eikä pöydältä myös hypätty, mutta nostin pennun sillekin tasolle ihmettelemään. Varsinaisessa ketteryyskokeessa pöytä tai oikeammin kolme pöytää on kuin ohjattu nouto tokossa. Tosin merkkinä voi olla vaikka jokin tikku. Ja koira lähetetään merkiltä tuomarin määräämässä järjestyksessä eri pöydille, myös keskimmäiselle. Koutsien mukaan pöydät on haastavin osuus, mutta tokoilijan mielestä se taas kuulosti aika simppeliltä tempulta. Se on se asenne. Kuulostaahan se varmasti vaikealle opettaa koiralle ensin merkille meno ja pysähdys ja sitten pitäs osata oikea, keskellä, vasen... hetkinen, sehän on vaan temppu muiden joukossa ;) Toko <3 Pöydältä tulee sitten luoksetulo, joka tehtiin niin, että Katja nosti Zeldan alas ja mä juoksin vähän matkaa karkuun. Zelda osasi aika hyvin pamahtaa eteen melkein jalkojen väliin namilla avustaen ja siitä namilla avustaen sivulle. Osaa jo tapittaa ainakin pari senkunttia nätisti perusasennossa :D Aika nopeaan oli ketteryystelineet käyty läpi, kun kaikki onnistui kerralla ilman maanitteluja tai arkomisia. Ensi sunnuntaina sitten metsään hakuilemaan, ehkä jo niitä tuuli-ilmaisuja 12vk synttärin kunniaksi?
Kotipihalla otin Teslalle sitten "Kaikki onnistuu" -tokoilut...
- Liikkeestä seis -> lähes täydellinen
- Liikkeestä maahan -> tuppas tarjoomaan pysähystä, mutta kaikki onnistuu hengen mukaan namilla avustettuna saatiin pari hienoa syöksyä maaten
- Avon kaukot -> kolmesta metristä loistavat! Ei jumittanut edes maasta istumista!
- Luoksetulo -> osasi tulla sivulle ja lähti "sivu" käskyllä, kädellä avustin onnistumisen takaamiseksi =)
Jäi siis Teslankin päivästä hyvä mieli, ehkä se saisi oikeasti nyt vaan keskittyä tokoon, agiin ja peltojälkeen. Ensi viikolla onkin kolmet tokotreenit kotitokoilujen lisäksi :) Lisääkin olen valmis haalimaan ;)
Meidän ryhmämme aloitti rakennuksilla ja Zelda sai olla ensimmäinen. Ensin mentiin halliin, jossa oli traktoreita ja muita sekä piiloja. Siellä otettiin pieni peräänlähtötreeni hieman oudoimmissa olosuhteissa, jotka eivät häirinneet Zeldaa pätkääkään. Häntäheiluen se syöksyi hämärään halliin maalimiehen perään. Sitten siirryttiin navettarakennukseen. Tämä harjoitus oli lähinnä ihmiselle. Normaalisti rakennus kierretään ensin ympäri. Jos on avoimia ovia niistä mennään sisälle, olettaen, että tähän on viranomaisilta saatu lupa. Etsintä aloitetaan aina ylimmästä kerroksesta ja perussääntönä on, että valitsee kumpaan suuntaan aina kääntyy oviaukoista niin koko rakennus tulee tutkittua. Ovet laitetaan kiinni, jotta muutenkin vaikea ilmavirta saataisiin jokseenkin hallintaan, jos joskus joutuisi etsimään esim. tavarataloon niin silloin myös ilmastoinnit tulisi sulkea. Koiran tehtävä oli siis lähinnä hengailla mukana ja ihminen kävi rakennusta läpi ja oli siellä maalimieskin, jolta sitten tuli palkkaa. Meidän ukko oli pienessä vaatekomeron kokoisessa huoneessa käytävän varrella. Huomasin maalimiehen ja jäin siinä odottamaan koiran reaktiota. Muutaman kerran se juoksi edes takaisin kunnes tajusi. Sitten otettiin vielä yksi peräänlähtö. Maalimies juoksi puoleen väliin navettaa ja meni sivuun, Zelda juoksi toiseen päähän ja takas ja uudestaan ja pienellä avulla tajusi missä kohtaa se maalimies meni piiloon. En kyllä halua metsään peräänlähtöjä ja muita liikkeeseen, ääneen, näköhavaintoon perustuvia treenejä ennenkuin oppii käyttämään nenäänsä.
Yläkertaan meni jyrkät puiset rappuset. Semmoiset mitä nyt vanhoissa navetoissa on ja yläkerrassa oli halkovarasto. Lähes kaikkia isoja koiria hieman jännitti rappuset, mutta hyvin ne menivät ne ylös. Zelda olisi kiivennyt suinpäin, jos olisi vaan päässyt. Yläkerrassa se kiipesi halkokasan päälle muina miehinä. Alas en antanut keikkaloida ja rappusia ei saanut edes yrittää alaspäin. Hieman täytyy 11viikkoisen menoa rajoittaa, vaikka hän itse olisi erimieltä ;)
Kävin ryhmänvaihdon ja tauon aikana kokeilemassa rappusia ja halkopinoa Teslalla. Ei meinannut millään tulla ylös vaan jäi alas haukkumaan. Kävin vähän avittamassa ja kiipesi sitten ihan ketterästi, mutta halot olivat kamalia. Ei suostunut millään ja avustuksella veti ihan jäykkäksi. Syöttelin vähän nameja, mutta en enempää kiusannut. Alaspäin mentiin sitten vauhdilla.
Ketteryystelineille olin päättänyt ottaa Teslan, kun tiesin, että pentu ei vielä saa loikkia ja muuta sellaista, mutta halusin kokeilla mitä Tesla the agitaituri tuumaa. Olisi voinut jättää väliin. Se oli ihan kamalaa. Ei koira meinannut perusasentoa osata. Eikä osannut hypätä. Putken läpi sentää meni itse. Säikähti keinua kun se laskeutui seläntakana, sitä kolahdusta. Ei siitä sen enempää... Josko mä kohta oikeasti vaihdan harrastusta ja alan käydä näyttelyissä?
Onneksi meidän ryhmä oli toista nopeampi ja koutsi ehdotti, jos pentu tulisi vielä esteitä ihmettelemään. Zelda ei ihmetellyt. Nostin sen ensin puomille, joka on kahden tynnyrin varassa ja tallusteli sitä muina miehinä. Sitten kokeiltiin keinua. No sekin meni tosta vaan. Ei varmaan tule agilityssä keinuongelmaa, jos sama tahti jatkuu. Poikittain olevat tikapuut oli kaikille isoille koirille tosi haastava eikä oikein kukaan tainnut olla niitä halukas itsenäisesti kävelemään. Zeldan mielestä niitäkin pystyi kävelemään, kun tikapuilla kerta oli nameja, vaikka jalat eivät riittäneet. Katja lähinnä avusti takapäätä, että pentu ei päässyt putoamaan ja mä pidin sen verta kättä rinnan alla, jos askel osui harhaan. Tämän esteen päähän kuului pysähtyä ja ohjaajan kuuluu nostaa koira alas. No päässä ihmeteltiin molemmat kintut tukevasti tikkailla, että tässäkö tämä oli? Antakaa uusia haasteita :) Pituushyppy jätettiin luonnollisesti väliin, mutta metalliputken läpi sopii pennunkin painaa. Pöydälle eikä pöydältä myös hypätty, mutta nostin pennun sillekin tasolle ihmettelemään. Varsinaisessa ketteryyskokeessa pöytä tai oikeammin kolme pöytää on kuin ohjattu nouto tokossa. Tosin merkkinä voi olla vaikka jokin tikku. Ja koira lähetetään merkiltä tuomarin määräämässä järjestyksessä eri pöydille, myös keskimmäiselle. Koutsien mukaan pöydät on haastavin osuus, mutta tokoilijan mielestä se taas kuulosti aika simppeliltä tempulta. Se on se asenne. Kuulostaahan se varmasti vaikealle opettaa koiralle ensin merkille meno ja pysähdys ja sitten pitäs osata oikea, keskellä, vasen... hetkinen, sehän on vaan temppu muiden joukossa ;) Toko <3 Pöydältä tulee sitten luoksetulo, joka tehtiin niin, että Katja nosti Zeldan alas ja mä juoksin vähän matkaa karkuun. Zelda osasi aika hyvin pamahtaa eteen melkein jalkojen väliin namilla avustaen ja siitä namilla avustaen sivulle. Osaa jo tapittaa ainakin pari senkunttia nätisti perusasennossa :D Aika nopeaan oli ketteryystelineet käyty läpi, kun kaikki onnistui kerralla ilman maanitteluja tai arkomisia. Ensi sunnuntaina sitten metsään hakuilemaan, ehkä jo niitä tuuli-ilmaisuja 12vk synttärin kunniaksi?
Kotipihalla otin Teslalle sitten "Kaikki onnistuu" -tokoilut...
- Liikkeestä seis -> lähes täydellinen
- Liikkeestä maahan -> tuppas tarjoomaan pysähystä, mutta kaikki onnistuu hengen mukaan namilla avustettuna saatiin pari hienoa syöksyä maaten
- Avon kaukot -> kolmesta metristä loistavat! Ei jumittanut edes maasta istumista!
- Luoksetulo -> osasi tulla sivulle ja lähti "sivu" käskyllä, kädellä avustin onnistumisen takaamiseksi =)
Jäi siis Teslankin päivästä hyvä mieli, ehkä se saisi oikeasti nyt vaan keskittyä tokoon, agiin ja peltojälkeen. Ensi viikolla onkin kolmet tokotreenit kotitokoilujen lisäksi :) Lisääkin olen valmis haalimaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti