tiistai 6. syyskuuta 2011

Tiltu, tie koiraharrastuksen maailmaan


R.I.P Lumikuono Fatal de Fada 24.4.2000-27.8.2011

 

Viikko sitten lauantaina nukkui meidän rakas Tiltu-mummo pois. Jotenkin en vieläkään ymmärrä, että Tiltua ei enää ole. Olen aloittanut blogin kirjoittamisen jo monesti viikon aikana ja se on vaan jäänyt, tuntunut tyhjältä. Ensimmäiset itkut on jo itketty ja pahimmat ovat varmasti edessä.

Tiltu oli schapendoes suurella sydämellä ja se meidän perheen ensimmäinen. Tiltu tuli meille briardien jatkeeksi minun harrastuskoiraksi ja alusta lähtien haaveena oli agility. Pienessä koirassa asui uskomattoman sisukas luonne ja monesti on Tiltu saanut perheemme persoonallisimman koiran tittelin. Pentuna sen kanssa ei todellakaan ollut tylsää. Eikä se ollut mikään helppo koulutettava, mutta aina se teki kaiken täysillä. Kaiken, minkä halusi ja kaiken mistä sai palkkioksi ruokaa. Tiltun kanssa harrastin agin lisäksi pelastuskoiraetsintää ja BH-koe tuli suoritettua. Tokossa se haki ykkösen alokkaasta lainaohjaajalla ja agilityssä nousi kolmosiin useamman ohjaajan  ohjaksissa. Tiltu opetti minulle valtavasti agilitystä ja koiran kouluttamisesta ylipäätään. Agilityä Tiltu rakasti ylikaiken. Ja se oli oikea unelmakoira ohjata. Hyvin ohjattuna se toimi upeasti ja minun ollessa ohjaksissa vähän kömpelömpänä se antoi kaikki virheet anteeksi ja kesti hienosti. Tiltui antoi niin paljon ja eli täysiä.

Kiitos Tiltun mulla on nyt kasvamassa Teslasta loistava harrastuskumppani. Tesla ja Zelda pitävät yhdessä huolen siitä, että koiraharrastaminen jatkuu antoisana eteenpäin.

Tämän kuvan olen varmaan laittanut tänne aiemmin,  mutta ei se haittaa. Kolme upeaa syytä rakastaa rotua nimeltään schapendoes:


Kolme kaunista sukupolvea:
FI&INT MVA BH Lumikuono Fatal de Fada MEDI3 ALO1
FI MVA BH Lumikuono Reirse por Nada MAXI1 ALO1
FI MVA Flying Duster’s Time Bomb MEDI2 ALO2

Alun perin otsikkona oli ”Ohjatut tokot”, jotka tosiaan alkoivat pyöriä viikko sitten perjantaina, mutta en ehtinyt blogia kirjoittaa ennen ikäviä uutisa ja se jäi. Koetetaan nyt päästä taas ajantasalle. Zeldalla alkoi eskari 18-19 ja Teslalla lukio 19-20. Eskarissa ehdittiin vain pyörähtää ja käytiin vähän katsekontaktia. Koetan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää oikeasti treenipäiväkirjaa ainakin kaikista ohjatuista. Tämän lisäksi tehdään tietty kotona jonkin verran juttuja ja niitäkin olisi hyvä kirjata ylös…

Teslan lukio

*Seuraaminen
Viimeksi oltiin vuosi sitten Tuijan vetämässä ryhmässä ja koutsin mukaan tästä on tapahtunut edistystä. Paikka on huomattavasti parempi ja tiiviimpi. Koetin seurata katse suorana ja ryhdikkäästi, kuten Lentsun opissa leirillä. Ja koska Tesla on schapendoes niin se tykkää aina pistää jotain omaa maustettaan… huoh. Nyt se oli keksinyt heijata päätään ylös alas… sen nokka aina laski kohti maata, mutta ei alkanut nuuskuttaa vaan nosti sen taas ylös…
*Liikkeestä maahan
Saatiin valita kumpi jäävä otetaan ja mulla oli takaraivossa pieni aavistus, että ”maahan” on hieman ruosteessa. Ja olihan se. Koira vaan tarjosi pysähdystä. Loistavaa sellaista toki. Pienellä muistuttelulla se kyllä osasi tarjota oikeaa. Kuuntelutreeniä! Ja tätä sitten viikon aika treenattiinkin ja aika nopeasti parannusta taas näkyi. Teslalla on vähän tapana välillä olla tietävinään kumpaa tehdään ja sitten tarjoaa sitä kumpaa haluaa.  Maanantaina se olisi halunnut tehdä maahanmenoja, mutta kuuntelutreenin ansiosta se ”odota” käskyllä niiasi hieman, mutta sitten ryhdistäyty, että pysähtymäänhän se pyysi… Eivät ole jäävät meillä siis ongelma, mutta pitää säännöllisesti vähän ottaa aina jotain kuuntelupeliä.

Tiistain agit

Kesäkausi päättyi tällä viikolla. Ensi viikolla siirrytään halliin ja esteiden roudaus on taas ensi kesään asti jäähyllä. Treenit oli oikein kivat ja opettavaiset jälleen kerran. Ohjaajalla on vaan paha ongelma keskittyä sekä rataan että koiran ohjaamiseen. Treenattiin keppikulmaa, joka meillä ei ole hallussa, mutta muutamalla toistolla ja oikealla ohjauksella sekin onnistui. Kontaktit pitää nyt ottaa remonttiin!

Ja siis mähän olen jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, että vaikka olen saanut Teslan leikkimään itseni kanssa kohtalaisen hyvin niin ei se kyllä vieraiden kanssa leiki. No superkoutsikoirakuiskaaja Hanna-Mari se vaan leikitti Teslaa... Ei varmaan muiden mielestä näyttänyt niin erityiseltä, mutta mä olin ihmeissäni. Ja se lelupalkka nyt agilityyn mukaan ja pallo, jonka perään Tesla saa juosta!

Zeldan pentukurssi

Keskiviikkona olin kuuntelemassa pentukurssin luentoa. Kolahti Sussen sanat aika monta kertaa omalla kohdalla ja muutaman jutun suhteen olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Luennolla tuli siis tuttua asiaa, mutta myös muutamia mielenkiintoisia pointteja ja uusia näkökulmia =)

Torstaina oli sitten ensimmäinen pentukurssi kerta. Paikalla oli kahdeksan pentua ja Zeldalle keskittymiskyvystä kymppi. Se teki hienosti töitä mun kanssa vaikka välillä naapurin pussin rapistelu sai ajatuksen muualle, mutta sitten taas keskittyi. Tosin joka kerta, kun Susse käveli ohitse ja avasi suunsa, olisi Zelda halunnut hypätä koutsin syliin.

*Katsekontakti
Sujui loistavasti =)
*Istuminen ja vapautus
Ihanaa, että vapautusta treenataan alusta, koska Teslallahan se aikoinaan unohtui treenata…
*Sivulle tuloa ja seuraamista
PA:han sain palkkausneuvon koiran pään vasemmalle puolelle niin asento parempi!

Ja luoksetulot jäi ottamatta, kun kiirehdin agikokoukseen Reposaareen!

Perjantain TVA:n tokot olikin peruttu molemmat, joten mä vaan vedin ryhmälleni agitreenit. Zelda sai hengailu treeniä radanrakennuksen ajan ja keksi juosta keinulle… En siinä ehtinyt sitten mitään muuta tehdä, kun pidättää hengitystä ja katsoa miten penturatkaisee ongelman, kun lankku loppuu kesken… Juoksi keinua siis niin ettei päässyt laskeutumaan ja mä olin toisessa päässä. En siinä ehtinyt tehdä mitään, kun neiti päätti hypätä alas muina miehinä ja jatkoi puuhastelujaan… Pakko oli sitten hallitusti viedä pari kertaa, että ei tule mitään kammoja, mutta mitä kammoja tuolle nyt tulisi.  Sen mielestä kontaktit on nyt jo kamalan kivoja ja eikä neiti ymmärrä, että treenataan vaan nokkimista ja ehditään kyllä kiipeillä sitten, kun motoriikka vähän kehittyy ja ne takatassut ovat myös hallinnassa…

Viikonloppu meni agilityn koulutusohjaaja kurssilla.  Kurssi oli mainio ja opin syvemmin eri esteiden opetustavoista ja sain vahvistusta, miten Z oppii asiat. Zelda oli oppinut viikonlopun aika kiipeämään sohville ja sängylle sekä ikkunalaudoille. Hyvästelin kaikki kaktukseni ja siivoilin peräpäästä purkautuvia suihkugeeliplörayksiä. Kaiken kaikkiaan antoisa, mutta väsyttävä viikonloppu.

Harrastusrintamalla meillä menee siis kaikin puolin loistavasti. Arjessa on Tesla kyllä aiheuttanut hieman enemmän harmaita hiuksia kuin laki sallii, mutta tämä bloggaus on omistettu upealla harrastuskoira-mummolle Tiltulle, joten jätetään ne manailut toisaalle ja kaikin puolin Tesla on aivan upea koira, vaikka nyt en kyllä ihan kaikkea jaksaisi. Ja mettässä on kivaa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti