Syksy rientää...

Blogi on ollut pahasti jäähyllä, en ole vaan saanut kirjoitettua ja sitten, kun saisin niin sanottavaa olisi ihan liikaa. Kaikkea on ehditty puuhastella, pohtia ja touhottaa, mutta sitten taas vastapainoksi työt on varsinkin syyskuun aikana stressanneet ja haitanneet harrastuksia ihan liikaa. Siihen sitten kaupan päälle pikkuvikoja kuten ärhäkkää vatsapöpöä ja revennyttä kannuskynttä...

Teslan kuulumiset

Teslan elämä on keskittynyt agilityyn. Ja se kävi hakemassa piirimestaruuksista ekan SM-nollansa Mariannen kanssa hypäriltä. Sijoitus ei ollut huima Satakunnan kovassa meditaistossa, mutta nolla on nolla. Muuten meillä on nyt kerta viikkoon treenipaikka TVA:n jatko/kisaavien ryhmässä Teemun opissa. Ja tokoillaan sitten enemmän ja vähemmän suurella innolla samojen vanhojen virheiden kanssa, mutta ollaan kyllä otettu aika hyvin itteämme niskasta kiinni esim. ruudun suhteen. Lentsun opissa on tarkoitus käydä kerran kuussa koko talven läpi.

Erkkarista käytiin hakemassa erinomainen arvio ja juoksemassa kunniakierros ja kiitos hei. Arvosteluun olisin kaivannu vähän enemmän kritiikkiä ja setä tuntui muutenkin jakelevan ERI:ä kuin karkkia...

4 yeard old greyis and black roamed bitch. in perfect condition. excellent proportions of the body. exellent upper and underline, angulations. moves fluently with harmony and with exellent drive.
Hartmut Mohr, Saksa

 Nada oli ROP-vet ja Vida sai myös sileän erin.

Minusta Tesla näytti ennen erkkaria ihan liikaa partikselta:

Ei se sitten erkkarissa enää onneksi niin hirveä ollut:

(c) Tiina Sipilä

Zeldan aktiiviviikko

Zeldan kanssa vietettiin syyskuussa oikein aktiiviviikkoa. Ensin käytiin paimentamassa lampaita kuttukuussa ja se oli kyllä antoisa reissu. Saimme Sinikalta kullanarvoisia neuvoja eikä meillä tullut yhtään konfliktitilannetta koko paimennusleirin aikana. Zelda sai ehkä ensimmäistä kertaa itse tutustua lampaisiin oikeasti ilman painetta eikä se kerännyt yhtään turhaumaa ja purkanut sitä saaliilla. Koko hommassahan on se jujuna, että koira oppii työskentelemään oikeassa vietissä.  Bonuksena Zelda pääsi vielä painimaan komeiden beussipoikien kanssa.

Lisää kuvia täältä.

Lentsun yksäri mahtui siihen väliin ja siellä oli tietty kivaa ja antoisaa niinku aina ja tokomotivaatio sai taas potkua eteenpäin.

Viikonlopuksi jaksettiin ajella vielä Uuraisille briardleirille. Sen leirin antia on saatu sulatella eikä sieltä kyllä oikeastaan lopulta jäänyt käteen meille paljon mitään. Koulutuksessa oli ehkä samanlainen olo kuin ensimmäistä kertaa Janitan tai Elinan agilityvalmennuksessa, että ollaanpa me huonoja eikä me osata yhtään mitään ja miten tää kaikki on näin kamalan vaikeaa, mutta ilman sitä jäljelle jäävää fiilistä, että vitsi mä haluan noiden oppiin uudestaan ja mä haluan oppia tuon kaiken. Jotenkin mä onnistuin vielä lauantaina kasvattamaan itselleni hirveän jännityksen (mikä nyt ei ole mitenkään uutta) ja Zelda ei ollut yhtään oma itsensä ja sitten kehuminen, palkkaaminen ja jopa koiran panta oli kaikki väärin. Ja omat taidot loppu yksinkertaisesti kesken. Toisaalta saatiin me sitten taas vahvistuksia omille ajatuksillemme ja jälkeenpäin asiaa puitua vain vahvistusta sille tielle, millä me edetään. Mä haluan, että treenaaminen tuntuu hyvältä sekä musta että koirasta eikä sen tarvitse olla missään vaiheessa kummallekaan ikävää.

Paljon oli puhetta, että täytyisi miettiä, mitkä on ne omat tavoitteet ja nehän meillä nyt on ollut tiedossa jo pitkään. Enkä mä suostu uskomaan, että menestykseen on olemassa vain yksi tie. Ja kyllähän sen nyt näkee, kun katsoo vaikka tämän vuoden PK-SM:ien tottispisteitä, että miten ne parhaat pisteet saaneet koirat on lopulta koulutettu.

Meillä on onneksi omassa seurassa loistavia tottiskoutseja, joilla on laajakatseinen näkemys kouluttamiseen ja saadaan ainakin vuoden loppuun edelleen jatkaa samassa opissa.

Mukavuusalueen ulkopuolella on käyty myös tokokokeissa. Ensimmäinen kaoottinen retki oli satakunnan piirimestruustokoihin, joissa räpiköitiin kolmostulos, kun koira oli keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi minun kanssa tekemiseen. Seuraava koe olikin tavallaan palauttava treeni, jonka tarkoitus oli onnistunut eli se, että pelleily ei jatku vaan kaikki kiva loppuu siihen. Keskeytin siis kokeen kylmän rauhallisesti seuraamiseen ja vein koiran sanomani sanaakaan pannasta autoon. Kokeen jälkeen mentiin kehään ja tehtiin huippu onnistunut treeni, johon kehän laidaltakin kommentoitiin, että miksei se voinut toimia kokeessa noin.

Zeldan suurin haaste on sen vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ja mä uskon vahvasti, että kanavoimalla se kaikki tekemisen halu oikeaan suuntaan niin siitä tulee oikein toimiva paketti. Onhan se vähän kuriton ja vapaan kasvatuksen saanut osaltaan, että hieman enemmän olisi noihin omiin valintoihin voinut puuttua jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta toisaalta se on musta edelleen luonteeltaan varsin pentumainen ja keskenkasvuinen eikä sillä ole kiire minnekään. En jaksa yhtään arvostaa kouluttajia, jotka ensin kysyvät koiran ikää ja sitten sen perusteella luettelevat, mitä sen jo pitäisi osata ja missä vaiheessa sen hallinnan pitäisi olla.

Zeldan MH-luonnekuvaus

Syyskuuhun mahtui myös mh-kuvaus ja siellä tuli kyllä nämä Zeldan puolet erinomaisesti esille:  "Avoin ja rohkea koira, jolta puuttuu keskittymiskykyä"

Videot kertonee enemmän kuin sanat.

Ollaan siis edelleen aktiivisia ja hereillä ja hakuiltu ollaan ahkerasti ja on ekat ilmaisutreenitkin takana, mutta ne varmaan ansaitsee ihan oman postauksen, jos vaikka ahkeroituisi taas :)