...vielä ehtii herättää ennenkuin vaihtuu vuosi!
Mitäs meidän loppuvuosi? Hiljaisolosta blogissa huolimatta ollaan treenailtu ja puuhailtu. Jotenkin tämä syksy on vaan ollut olevinaan kamalan kiireinen ja synkkä, toki kyllähän tämä pimeys ja kura alkaa ottaa aivoon. Ja vaikka työt pitäisi jättää työpaikalle, mutta kyllä se kiire ja stressi siellä kantautuu sitten kotiin väsymyksenä ja sen kyllä huomaa, nimittäin kodista.
Zelda on edistynyt syksyn aika oikein mukavasti. Ollaan päästy tottistelemaan oikein mukavassa ryhmässä ja hyvässä opissa. Sen seurauksena ollaan tehty läpimurto noudon suhteen, päästy luomaan pohjia metriseen sekä ylitetty A-este patukka suussa. Hakumaastossa on ehkä tullut hieman jarruvaihe, kun suorat pistot on sanonko mistä, joten niitä ollaan nyt sitten hinkattu ja vahvisteltu. Motivaatiossa ja vauhdissa ei edelleen moittimista, mutta ajatusta saisi olla hieman enemmän ja nenänkäyttö tuppaa vaihtumaan rallatteluksi. Tällä lumenmäärällä toki treenit jatkuvat vielä hyvän aikaa. Ilmaisua ollaan tehty kentällä ehkä joku 4-5 kertaa ja siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se sama keskittymishäiriö mikä kaikessa muussakin. Tehdään nyt kuitenkin rauhassa etsiminen ja ilmaisu erikseen kuntoon ennenkuin isketään ne yhteen. Tokoon on saatu edelleen potkua Lentsulta ja tullaan saamaan myös ensikeväänä, joten eiköhän se avoin uskalleta pian korkata ja haaveet ovat tietysti jossain paljon ylempänä.
Zelda&Agility...
Me ollaan käyty koulutuksissa enemmän kuin laki sallii ja touhu on edelleen melko kaoottista ja ydinongelmia on hyvin perusasioissa. Syksyn oppeja ollaan saatu Satu Hillitä, Tuulia&Timo Liuhdoilta sekä Sonja Paavolalta. Ensi kevääksi saatiin paikka haluamastamme treeniryhmästä, joten päästään vihdoin hyödyntämään oppeja ja joku potkimaan vauhtia. Ahneutta menin jo pistämään ekan kisailmon menemään vaikka ei me kyllä valmiita olla, mutta ei olla maltista tunnettuja...
Tesla on tokoillut ja aksaillut vähän vähempi, kisoihin olisi pitänyt päästä enempi, Hillin ja Liuhtojen koulutuksen ovat myös Teslan listalle käytyinä, samoin kuukausittaiset Lentsut. Voittajan keskeneräisistä liikkestä uskallan sanoa, että istuminen on kunnossa, mutta tunnari ja ruutu vaatii edelleen hinkkaamista. Treenitahtia loppuvuodesta hidasti myös mukamas juoksut ja mukamas astutusyritykset... tästä päästään aiheeseen maailman surkein nartun omistaja... mullehan iski paniikki, kun Samu oli hoidossa ja Tesla herutteli itseään niin päätin, että sillä on juoksut ja varmasti tärpit ja kaikkea. Todellisuudessa ne juoksut aloitte Zelda...
Tästä päästään uutiseen, että pentusuunnitelmat elää ja tarkoitus olisi astuttaa Tesla komealla herrasmiehellä nimeltään Nalle-Haukun Zenith kunhan neiti suvaitsee juosta. Montaa mahdollisuutta ei ole ennenkuin ikä tulee vastaan (järkyttävää!!!), mutta jos ei onnistu niin se on sitten tarkoitus niin, mutta onhan tässä vielä vuosi aikaa ja toivottavasti tammikuussa juostaan. Minua ei sinänsä pennutustouhu niin nappaa, mutta tykkään yhdistelmästä kaikinpuolin. Ja ei, meillä ei ole pentukuume eikä meille ole tulossa schapendoespentua, mutta yhden semmoisen voisin kyllä Poriin sijoittaa ;)
Messarin Koira2013 tuli koettua ilman titteleitä, mutta molempina päivinä Tesla oli erinomainen. Lauantain tuomarin makuun se oli liian kevyt, vaikka seisoi omilla jaloillaan. Sunnuntaina oltiin taas selkeästi enemmän tuomarin makuun eikä arvostelussa ollut moitittavaa ja hienostihan se pärjäsi ollen valioluokan toinen ja sijoittui vielä PN-kehässä kolmanneksi.
Kotimatkalla Maikki huijasi minut kattoo kissanpentuja, semmosia pyhiä birmoja enkä syttynyt yhtään, kun samassa taloudessa oli upeita norjanmetsäkissoja ja nyt oon jo melkein päättänyt, että sellainen tulee, kun sopiva tulee vastaan ja saa ehkä vähän rahaa säästettyä... Onneksi koiranpentuun on paljon helpompi sijoittaa tonni kuin kissaan :)
Tsemppiä kinkkujen (tai tofujen niinkuin omalla kohdalla) sulatteluihin ja onnistumisen täyteisiä blogitekstejä vuodelle 2014!
Mitäs meidän loppuvuosi? Hiljaisolosta blogissa huolimatta ollaan treenailtu ja puuhailtu. Jotenkin tämä syksy on vaan ollut olevinaan kamalan kiireinen ja synkkä, toki kyllähän tämä pimeys ja kura alkaa ottaa aivoon. Ja vaikka työt pitäisi jättää työpaikalle, mutta kyllä se kiire ja stressi siellä kantautuu sitten kotiin väsymyksenä ja sen kyllä huomaa, nimittäin kodista.
Zelda on edistynyt syksyn aika oikein mukavasti. Ollaan päästy tottistelemaan oikein mukavassa ryhmässä ja hyvässä opissa. Sen seurauksena ollaan tehty läpimurto noudon suhteen, päästy luomaan pohjia metriseen sekä ylitetty A-este patukka suussa. Hakumaastossa on ehkä tullut hieman jarruvaihe, kun suorat pistot on sanonko mistä, joten niitä ollaan nyt sitten hinkattu ja vahvisteltu. Motivaatiossa ja vauhdissa ei edelleen moittimista, mutta ajatusta saisi olla hieman enemmän ja nenänkäyttö tuppaa vaihtumaan rallatteluksi. Tällä lumenmäärällä toki treenit jatkuvat vielä hyvän aikaa. Ilmaisua ollaan tehty kentällä ehkä joku 4-5 kertaa ja siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se sama keskittymishäiriö mikä kaikessa muussakin. Tehdään nyt kuitenkin rauhassa etsiminen ja ilmaisu erikseen kuntoon ennenkuin isketään ne yhteen. Tokoon on saatu edelleen potkua Lentsulta ja tullaan saamaan myös ensikeväänä, joten eiköhän se avoin uskalleta pian korkata ja haaveet ovat tietysti jossain paljon ylempänä.
Zelda&Agility...
Me ollaan käyty koulutuksissa enemmän kuin laki sallii ja touhu on edelleen melko kaoottista ja ydinongelmia on hyvin perusasioissa. Syksyn oppeja ollaan saatu Satu Hillitä, Tuulia&Timo Liuhdoilta sekä Sonja Paavolalta. Ensi kevääksi saatiin paikka haluamastamme treeniryhmästä, joten päästään vihdoin hyödyntämään oppeja ja joku potkimaan vauhtia. Ahneutta menin jo pistämään ekan kisailmon menemään vaikka ei me kyllä valmiita olla, mutta ei olla maltista tunnettuja...
Tesla on tokoillut ja aksaillut vähän vähempi, kisoihin olisi pitänyt päästä enempi, Hillin ja Liuhtojen koulutuksen ovat myös Teslan listalle käytyinä, samoin kuukausittaiset Lentsut. Voittajan keskeneräisistä liikkestä uskallan sanoa, että istuminen on kunnossa, mutta tunnari ja ruutu vaatii edelleen hinkkaamista. Treenitahtia loppuvuodesta hidasti myös mukamas juoksut ja mukamas astutusyritykset... tästä päästään aiheeseen maailman surkein nartun omistaja... mullehan iski paniikki, kun Samu oli hoidossa ja Tesla herutteli itseään niin päätin, että sillä on juoksut ja varmasti tärpit ja kaikkea. Todellisuudessa ne juoksut aloitte Zelda...
Tästä päästään uutiseen, että pentusuunnitelmat elää ja tarkoitus olisi astuttaa Tesla komealla herrasmiehellä nimeltään Nalle-Haukun Zenith kunhan neiti suvaitsee juosta. Montaa mahdollisuutta ei ole ennenkuin ikä tulee vastaan (järkyttävää!!!), mutta jos ei onnistu niin se on sitten tarkoitus niin, mutta onhan tässä vielä vuosi aikaa ja toivottavasti tammikuussa juostaan. Minua ei sinänsä pennutustouhu niin nappaa, mutta tykkään yhdistelmästä kaikinpuolin. Ja ei, meillä ei ole pentukuume eikä meille ole tulossa schapendoespentua, mutta yhden semmoisen voisin kyllä Poriin sijoittaa ;)
Messarin Koira2013 tuli koettua ilman titteleitä, mutta molempina päivinä Tesla oli erinomainen. Lauantain tuomarin makuun se oli liian kevyt, vaikka seisoi omilla jaloillaan. Sunnuntaina oltiin taas selkeästi enemmän tuomarin makuun eikä arvostelussa ollut moitittavaa ja hienostihan se pärjäsi ollen valioluokan toinen ja sijoittui vielä PN-kehässä kolmanneksi.
Kotimatkalla Maikki huijasi minut kattoo kissanpentuja, semmosia pyhiä birmoja enkä syttynyt yhtään, kun samassa taloudessa oli upeita norjanmetsäkissoja ja nyt oon jo melkein päättänyt, että sellainen tulee, kun sopiva tulee vastaan ja saa ehkä vähän rahaa säästettyä... Onneksi koiranpentuun on paljon helpompi sijoittaa tonni kuin kissaan :)
Tsemppiä kinkkujen (tai tofujen niinkuin omalla kohdalla) sulatteluihin ja onnistumisen täyteisiä blogitekstejä vuodelle 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti