Huhtikuun hulinat...

Oilin koulutuksestahan me suunnattiin Jänesniemen Elinan koulutukseen schapejen agilityviikonloppuun enkä siitä eteenpäin saanut sitten huhtikuussa kirjoitetta sanakaan. Molemmat tytöt pääsivät treenaamaan Elinan opissa. Huhtikuussa on kuitenkin tapahtunut hurjasti! Hakutreenikausi on korkattu, tokoiltu ja aksattu… listataan nyt tärkeimmät blogihiljaisuuden ajalta:

28.3 Liikkurikoulutus, Tampere

29.3 Hakutreenit

1.4 Zeldan aksayksäri Elinalla

3.4 Hakutreenit

6.4 Zelda agilitykisat ATT 3xMAXI1

12.4 Zelda Pesosen Heidin koulutuksessa

17.4 Zelda aloitti juoksut!

18.4 Voltin kissanäyttely, Turku

25.4 Zelda Tuulian agility purinalla, Tesla Lentsun toko

26.4 Zelda Timon agility purinalla

27.4 Tesla ja Zelda Lentsun toko-opissa

1.5 Hakutreenit

Zelda on päässyt muutaman kerran tuuraamaan Nettaa Reetan agitreeneihin ja Tesla on päässyt tuuraamaan Zeldaa viikottaisiin agilitytreeneihin. Zeldan kanssa on väännetty olkkarissa kaukoja, ohessa video edistymisestä. Ja muutamat esineruudutkin ollaan saatu aikaan ja alkaa nousta mukavasti esineitä. Briardit saivat myös joukkueen tokon ässämmiin ja Zelda on mukana, joten meillä on hurja treenitahti päällä :) Metallinouto tökkii pahiten, huoh!

Tulevaa kalenteria hieman:

5.5 Tuulian agilitykoulutus lattomerellä, Zelda

6.5 Molemmat tytöt fyssarille

14.5 Elinan agilitykoulutus lattomerellä, Zelda

16.5 Teslan kanssa agikisoihin Sastamalaan

17.5 Rauma Show, Tesla ja Zelda

26.5 Lentsun tokoyksäri, Tesla ja Zelda

6.6 TOKO-SM JOUKKUEKILPAILU

Eli ohjelmaa riittää ihan mukavasti :)

Häiriötreenin merkitystä ja metallinoutoa

Lauantaina saatiin Zeldan kanssa osallistua Oili Huotarin tokokoulutukseen lattomerellä ja kyllä taas kannatti hakea oppeja huipulta. Harmillisesti ehdin seurata koulutusta vain puoleen väliin, koska samalle viikonlopulle oli buukattu schapejen keväinen agilityviikonloppu, mutta onneksi aikataulut osuivat yksiin ja onnistuin osallistumaan molempiin.

...ja taas tälläistä ajatusvirtaa, pahoittelut sekavuudesta :)

Ensimmäisessä sessiossa perehdyttiin vilkkaan koira häiriöherkkyyteen. Oilin mielestä vilkkaalle koiralle on ok antaa kehään tullessa lupa tsekata ympäristö. Katsottiin ensin pätkä meidän perusseuraamista ja se näytti kuulemma oikein passelilta, joten keskityttiin siihen itse häiriöön perusasennossa. Häiriötreenit ovat tärkeitä, jotta koiralla on hyvä olla kehässä ja turvallinen olo. Jos koiran täytyy miettiä jokaisen häiriön kohdalla tarvitseeko sen reagoida, niin sillä ei ole hyvä olla, joten tästä syystä se täytyy opettaa ignooraamaan erihäiriöt.  Ei siis riitä, että koira on hallinnassa (niin kuin PK-tottis ihmiset ajattelee häiriön näin yleistäen) ja ei reagoi häiriöön vaan sen täytyy myös haluta itse sulkea häiriö mielestään. Tästä  varmaan syntyy sitten se kuuluisa kupla, jossa on vain koira ja ohjaaja.

Zeldasta näki selkeästi, että sen mielestä oli ihan kamalaa, kun Oili käski sitä maahan eikä se olisi saanut totella. Häiriöharjoituksissa tämä asia opetaan koiralle niin ettei se ahdistu ulkoisesta häiriöstä palkkaamalla koiraa siitä, kun se oikeasti sulkee häiriöt mielestään. Perusasennossa tehdessä häiriötä niin torutaan katse kontakti pettäessä, kehutaan pitäessä ja palkataan, kun korvat menee lukkoon, noin niin kuin yksinkertaisesti.

Itse en usko, että pelkällä hallinnalla ilman häiriöharjoituksia saadaan ainakaan vilkasta koiraa luopumaan oikeasti kaikesta häiriöstä. Tämä hallinta ja häiriökeskutelu ei sinänsä liity mitenkään itse Oilin keskusteluun, mutta aihe on ollut melkoisen kuuma peruna omissa treeniympyröissä.

Kaverin koira treenasi luopumista ja siitä saatiin todella paljon vinkkejä omiin treeneihin. Luopumisharjoituksissa koira siis luopuu näkyvillä olevasta palkasta ja keskittyy tehtävään. Zeldalle otan ainakin treeniin makupalan pitämisen kädessä seuraamisessa että perusasennossa niin että kämmen on auki ja perusasentoon tulemisen palkan yli. Ollaan toki tehty jonkin verran luopumisharjoituksia ihan perus namista luopumista ilman varsinaista liikettä ja sitten kaukoissa ollaan hyödynnetty luopumista niin että koira saa palkat, joista on luopunut tehtyään oikean vaihdon. Luopuminen ei ole mielestäni sama asia, kun esim. ruokakuppi tai narupallo kehän laidalla, jonne koira vapautetaan, koska silloin koira ajattelee tehdessään palkkaa ja sitä koska pääsee palkalle. Tässä on tarkoitus, että koira luopuu palkasta ja ajattelee tehtävää.

Zeldan toisessa sessiossa otetettiin sitten metallinouto. Sinänsä koira suostuu pitämään kapulaa suussaan ja kantamaan sitä, mutta nostaminen on ongelma. Lentsun neuvosta vaihdettiin iso kapula pieneen ja tätä on monet treenikaverit tähän asti kummastelleet ja nauraneet, mutta Oili ymmärsi idean selittelemättä. Alkuun saatiin hyviä nostoja aikaiseksi, kun koiralle vuoronperään heiteltiin metallia ja vastaavan kokoista ohjatun kapulaa, mutta en ole ehkä osannut tehdä harjoittelua ihan niin hyvin ja sinnikkäästi kuin olisi tarpeen. Käytiin sitten läpi muita vaihtoehtoja, kuten palkkaamista nopeista nostoista, kilpajuoksua, mustasukkaisuutta ja sitä, että koira saa haluamansa (pääsee ulos, iltaruoka yms) ainostaan nostamalla metallin.

Käytännössä tehtiin siis pitoa ja kantoa, jotka olivat molemmat ihan hyvällä mallilla, mutta se kapulan nostaminen on se suurin ongelma. Harjoiteltiin sitten nopeita nostoja ihan normaalilla kapulalla ja tässähän sitten tuli se meidän perinpohjainen ongelma. Koira omistaa kapulan, en minä. Zeldalle on opetettu nouto saalista hyödyntäen ja Oili totesi, että olisi varmasti tehnyt tällä koiralla saman, mutta nyt sitä kapulan arvoa olisi kuitenkin sen verran laskettava, että se olisi enemmän väline parempaan palkkaan kuin palkka itsessään. Tein ihan hulluna töitä enkä saanut Zeldaa vaihtamaan kapulaa sen lemppari narupalloon. Konttasin maassa heilutellen ja koira hyppi päälle kapula suussa… huoh. Ei siis saatu harjoituksen ideaa ihan käytöntöön, koska koira ei palkkautunut nopeasta nostosta narupalloon vaan palkkasi mieluummin itse itseään kapulalla. 

Oili kysyi, että sujuuko meillä lelunvaihto narupallosta narupalloon ”jes” vihjeen avulla. Siinä vaiheessa vielä kirkkaiin silmin oletin sen olevan helppo juttu, kun sitähän me nuoreta paljon tehtiin vaan kuinkas kävikään? Ei irronnut ote ei. Nyt sitten aletaan treenata niin että mulla on kaksi narupalloa. Toisella leikitän koiraa ja sitten kun sanon ”jes” niin leikkivä naru ”kuolee” ja toisessa oleva alkaa elää. Tätä ei ehditty enää käytönnässä tehdä, kuten ei kilpajuoksuakaan. Voipi olla, että tämä lelun vaihtoleikki tulee olemaan meidän ongelma-aiheemme seuraavassa tokosempassa :D Zeldan mielestähän on todella kiva taistella eikä se niin välitä siitä taistelenko vastaan vai pidänkö vaan tylsästi kiinni, koska se palkkautuu pelkästä vetämisestä ja sillä on sitä voimaa sitten vaikka muille jakaa, joten hieman mietittää miten saan käytännössä homman pelittämään. Työtä, työtä ja vielä kerran työtä! Mutta kyllä me metalli kuntoon saadaan eikä vaihdeta yhtään isompaan kapulaa, koska pikkukapula on koiran suuhun täydellinen!

Oli kyllä antoisaa, opettavaista ja kivaa :) Toko ei ainakaan koskaan käy tylsäksi.

Hoidettavaa ei hälyyttävää

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi varattua ajan Raumalle Tanjan hoidettavaksi eli tytöt pääsivät fyssarille. Molemmilta löytyi hoidettavaa, mutta ei mitään hälyyttävää. Huolestuttavampaa olisi, jos ei harrastuskoiralta mitään löytyisi. Zelda tahti on ainakin sen moista, että vähemmästäkin vähän tulee jumeja, joten hyvä käydä säännöllisesti fyssarin näpeissä tsekattavana.

Teslakin jumit taitavat olla enemmän päänsisäisiä eli hormonaalisia, joten hyvillä mielin ensi viikonlopun koulutukseen. Lihaskuntoa sillä kyllä saisi olla huomattavasti enemmän, mutta se oli kyllä tiedossa, että on tässä kolmen viimeisen kuukauden ajan ollut koko koira naurettavan vähällä liikunnalla. Zelda pitää itse huolen liikkumisestaan, kun se päästää säännöllisesti metsään juoksemaan, mutta Tesla ei. Toki Zeldan kanssa on jatkuvasti treenattu, kun Tesla on ollut enemmän tauolla. Jäänyt siinä sitten kaikki lämmittely ja jäähdyttely lenkitkin vähemmälle. Eikä se massa muutenkaan olisi pahitteeksi.

Muuten noin meni kyllä hyvin säätämällä koko reissu. Aloin naputella naviin osoitetta juuri ennen motarin loppua ja Google tarjosi Tanjan kotiosoitteen. Hyvä matkaa ehdin ajella, kun huomasin, että nyt ollaan kyllä hukassa. Tällä kertaa löysin sentään oikealle ovelle ilman soittoa, mutta jäi kymmenen minuuttia aikaa ulkoiluttaa koirat. Tästä hyvästä ei Tesla saanut tehtyä tarpeitaan ja hoidon jälkeen olikin sitten ensin esipesua pick'n'payn pihassa ja jälkipesut suihkussa.

Kotimatkalla lupasin hakea kaverille lampaan luita Eurajoelta ja onnistuin naputtelemaan naviin väärän talon numeron. Onneksi ei siinä kohtaa ollut taloa, joten en ajanut väärään pihaan. Tietenkin lammastädillä oli mennyt säkin sekaisin ja oli antanut edelliselle hakijalle väärän säkin, että ei me ihan niin vähällä päästy.

Tytöille uskalsin ottaa hakupalkaksi yhdet kylkiluut pureskeltavat iltapalaksi ja sai Volttikin maistella vähän lampaan järeämpää luuta. Alkuun se oli varsin innoissaan, mutta kyllästyi hankalasti syötävään herkkuunsa melko pian, kun oli saanut parhaat palat revittyä. Siinä sitten jonkinaikaa Teslan kerjäämistä kuunneltuani kaivelin perinteisiä nahkarullia. Aikomuksena oli antaa Zeldalle loput voltin luusta, mutta ei kelvannut, kun tarjosin samalla nahkarullaa. Lopulta Tesla kalsi seuraavaksi parhaat palat ja Zelda omi lampaan itselleen, kun siitä oli järsitty parhaan palat päältä. Onnellisena se nukkui koko yön lampaan luu tyynynään ja jatkoi aamulla järsimistä. On se onni ettei meillä tapella ruuasta vaan näemmä näin solidaarisesti osataan toimia keskenään herkut jakaen. Nyt sitten odotellaan, että kenellä meni maha sekaisin :)

Ruualla leikkimistä...

...eli haaste otettu vastaan. Jo jonkin aikaa sitten, mutta laitetaan nyt tänne blogin puolelle vielä.

Ideana siis ympyröidä koira ruualla ja sen jälkeen saada koira nousemaan pois namien keskeltä syömättä niitä. Helppoa kun heinän teko tyttöjen kanssa:

Ja pakkohan ne oli kaikki yrittää saada samaan rinkiin. Voltti aiheutti vähän haastetta, mutta sai sen sentään samaan kuvaan:

Ps. Kalenteria päivitelty myös :)

Vauhdin hurmaa

Viikko sitten viikonloppu oli taas agilitykisaviikonloppu. Tulosten puolesta ei juurikaan juhlimista, suurin osa mokista ohjaajan piikkiin. Tällä kertaa sain videolla pari rataa Zeldalta ja onneksi vielä ne onnistuneimmat. Eka rata (B) oli nimittäin ihan hirvee. Heti lähdössä koira koomasi putkeen eikä ottanut mitään kontaktia, joten hyllyhän siitä tuli. Toisella radalla saatiin paketti parempaan kuosiin:

Yleensä kaikki virheet johtuu ohjaajasta, mutta en kyllä nyt saa millään päähäni, miten ohjasin koiran ennen keinua putkeen? Putkihullu?

D-radalla Zelda karkasi lähdöstä!!! Muuten se olisi ollut ihan jees, mutta sitten olin yhdessä kriittisessä kohdalla ohjauksessa hieman myöhässä... Ja tunnetusti lopetan ohjaamisen ekaan virheeseen.

C-rata oli hypäri ja se oli muistaakseni jonkin sortin kaahotusta :D

Yleisesti jäi kuitenkin todella hyvä fiilis. Mieluummin hyllyjä, joista jää hyvä maku suuhun, kun nihkeitä nollia. Zeldassa on kieltämättä paljon potentiaalia agilityyn ja vauhtia siltä ei puutu. Tiedostan myös kokoajan sen "karun" faktan, että kokemus ja varmuus tuovat tuota vauhtia vielä lisää... Itse tarvin vielä paljon treeniä löytääkseni oikean rytmin ja estehakuisuudessa on edelleen parantamista. Mulla on kuitenkin vahva usko koiraan ja tiedän mihin se pystyy, joten se motivoi meitä edelleen treenaamaan ja kisaamaan hyllyistä huolimatta, koska hyllyt ei onneksi maata kaada, kun on kone mikä kulkee!

Jäätiin yöksi Turkuun ja tytöille kymmenen pistettä kylässä käyttäytymisestä :) Saadaan kuulemma tulla toistekin ;)

Sunnuntaina oli Teslan päivä. Ekalta radalta tehtiin nihkeä nolla ja päästiin juuri ja juuri ihanneaikaan, mutta SM-nolla kuitenkin! Tokalle radalle saatiin jo vähän vauhtia, mutta sekä tokalla että kolmannella radalla tein todella typeriä ohjausvirheitä eli oletin enkä ohjannut. Painoi kenties väsymys? Neljännellä radalla tehtiin sitten hampaat irvessä väkisin nolla, mikä meni tietysti yliaikaa eikä siitä nyt jäänyt suuhun muuta kuin väkisin väännetyn maku. Tietäisi onko koira jumissa päästä vai kropasta...

Molemmat tytöt on päässeet kertaalleen hierottavaksi tässä vuoden alkuun. Voltin toinen omistaja valmistuu koirahierojaksi, joten meillä on pian ihan oma hovihieroja. Ensi viikon tiistaina mennään fyssarille niin saadaan taas astetta enemmän infoa siitä missä mennään. Viime käynnistä on vähän liian pitkä aika, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

ZELDAN TOKO KATSAUS
*Seuraaminen: Lahjattomat treenaa, peruuttamista tarvis tehdä...
*Jäävät: Varmuutta erotteluun! Istuminen varsinkin epävarma ja hidas.
*Luoksetulo: Ei olla juuri stoppeja treenattu. Opeteltu sivulta eteentuloa.
*Ruutu: Projekti ihan kivalla mallilla, toistomäärä viikossa ei riittävä, jotta eteneminen olisi toivottua. On kuitenkin selkeästi hajulla mistä on kyse. Jää liian eteen herkästi. Ruudusta seuraamaan tulo melko kiva.
*Hyppynouto: Tahittu lähinnä PK-noutoa, koska montaa kivaa asiaa on vaikea tehdä yhtä aikaa.
*Metalli: Suuri murheen kryyni...
*Kaukot: Maahanseiso vaihdot läheltä tosi hyvällä mallilla, etäisyyden kasvattaminen aiheuttaa vähän hajoamista. Seisomasta istumaan alkaa uudella käskyllä mennä takaraivoon. Istumasta seisomaan ei oikein pelitä.
*Tunnari: WOW!!! Tässä liikkeessä on tapahtunut jokin ihme. Tehtiin vähän testimielessä tiistaina hallilla niin, että ensin piilotin oman ja sitten vein oman vieraiden keskelle ja lähetin koiran täydeltä matkalta kapuloille itse istuen puolessa välissä ja mitä teki Zelda? Juoksi täysiä kapuloille ja HAISTELI. Haisteli rauhallisen varmasti maistelematta ja otti oman suuhun. Meinaisi tulla itku :D Tätä ei sitten varmaan enää uskalla treenata?

Teslan kanssa kerätään motivaatiota :) Ollaan pyritty tekemään hallilla ollessa aina joku kiva pieni onnistuminen eli tehdään vaan "kaikki onnistuu" -treeniä ;) Ja huhtikuussa päästään iloksemme hakemaan lisää motivaatiota luottokoutsi-lentsulta :) Siihen  asti ei uskalleta varmaan tehdä mitään muuta kuin näitä kaikki onnistuu treenejä...

Samalla kartalla

Työvuorojen väliin onnistuin järjestämään itseni Lempäälään TAMSKin agilitykisoihin. Harvinaisesti oli tarjolla kilpailut, joissa oli samana päivänä sekä ykköset että kolmoset. Näitä ei enää oikein järjestetä eikä muutenkaan ole kovin ideaalista kilpailla kahden koiran kanssa eriluokissa eikä tilanne helpottune siinäkään kohtaa, kun Zelda nousee kolmosiin, koska tytöt kilpailevat kuitenkin eri säkäluokissa. Muutenkin oli kiva kisapäivä, kun oli paljon porilaisia tuttuja sekä rotukavereita, schapendoeseja useampi ja toinen briardikin vielä. Ja Teslan suureksi iloksi tamperelainen ystäväni Terhi tuli seuraamaan kolmosten startit. Helpotti ihan valtavasti kisapäivän sujuvuutta, kun ei tarvinnut pitää koiraa autossa, kun oli kety tilattu paikanpäälle. Zelda osaa maata nätisti kevyt häkissään kattoluukku auki.

Aamu alkoi tosiaan ykkösten radoilla. Zeldan ensimmäinen rata alkoi oikein hienosti, mutta sitten oli hyppy noin 90 asteen kulmassa A-esteelle ja siinä kohtaa tippui rima ja koira varasti A-esteeltä niin etten ehtinyt ohjata renkaalle ja siinä kohtaa koira tähtäsi johonkin aivan muualle kuin renkaaseen ja hyllytettiin. Korjattiin rengas ja sen päälle mentiin maaliin ei niin agilityä suorittaen. Maalissa kilpaa koiran kanssa hihnalle, jotta se ei lähde purkamaan itseään radalle. Täytyy varmaan alkaa mennä radalle pitäen koiraa karvoista kiinni. Ainakin, jos remmit heitetään maaliin maahan eikä edes ämpäriin. Zeldalla on tapana palkata itsensä remmiin ja vetää päälle pienet kunniakierrokset :D

Toiselle radalle lähdettiin sitten uudella asenteella ja ohjaaja on enemmän kuin tyytyväinen. Me tehtiin se! Kokonainen eheä rata yhdessä. Tuntui kyllä ihan mahtavalta. Luva jäi kuitenkin yhden riman päähän. Renkaalta oli 180 asteen käännös hypyllä, josta häämötti A-este, joten kiirehän siinä tuli niin koiralla kuin ohjaajalla. Radoilla oli melko haastavia kulmia ykkösen koirakolle ja meillä kyllä herkästi tulee rimat alas, jos ohjaus on yhtään myöhässä. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja nyt me tehdään oikeasti agilityä. On myös kiva kisata koiralla, jonka kanssa tietää, että ihanneajat eivät tule olemaan ongelma. Etenemä oli tokalla radalla 4,05s ja sitä pystyy kyllä parantamaan roimasti, kun saadaan vielä sitä varmuutta suorituksiin ja ohjaaja saa vähän vipinää kinttuihinsa. Projekti kesäksi kuntoon on jokseenkin käynnissä :)

Ja kyllä niitä nopeita jalkoja tarvitsisi Teslankin kanssa... Sillä on vähän semmoinen rallattelu vaihe päällänsä. Liekö fyysistä jumia vai päänsisäistä... niin tai näin niin omistajan pitäisi kyllä katsoa peiliin ja hoitaa aika fyssarille/hierojalle :(

Ensimmäisellä radalla ohjasin Teslan putkeen huolimattomalla ohjauksella, mutta loppuradalle saatiin paljon parempi draivi. Toinen rata oli tasapaksua suorittamista ilman tarvittavaa draivia. Olisi ne 1,21s olleet ehkä kurottavissa pienellä hienosäädöllä, mutta olisi vähän enemmän kaivannut sitä vauhtia kokonaisuuteen. Tesla oli ennen radalle menoa molemmilla radoilla vähän vaisun oloinen. Haisteli lähtötilanteessa ja lähti liikenteeseen hyvin hitaalla vauhdilla. Syttyi kuitenkin varovasti jossain kohtaa, mutta ei riittävästi. Kivaa meillä silti oli ja onneksi oli Terhi, jolta löytyi herkkuja taskusta, vaikka hamppari jäivät ansaitsematta :)

Tässä vielä Teslan toinen rata:

Motivaatiota kerrakseen

Sain taas napattua Zeldalle peruutuspaikan tällä kertaa Christa Enqvist-Pukkilan tokopäivään viime viikon perjantaille (6.2) ja kannatti todella! Oli kyllä koko rahan arvoista ja kaikkien kehujen väärtii.

Zeldan vuoro oli vasta iltapäivän puolella, mutta ahkerana oppilaana olin tietysti heti aamulla kuuntelemassa. Puolessä välissä päivää Christa piti pienen välipuheen omista ajatuksistaan ja sain aikaan seuraavan kaltaiset muistiinpanot:

*Asenne ja motivaatio kaikki, ensin vauhti, sitten tekniikka

*Näyttävyys, vaikka tunnari ja kaukot vaatii enemmän treeniä

*Kuuntelu, koiran tulee tehdä joka pala intensiivisesti

*Koiralla täytyy olla hyvä olo tehdessä

*Hyvä balanssi palasten ja kokonaisuuden vahvistamisessa

*Motivaatio ja asenne voimakkaaksi nuorella niin kestää korjauksia

*Ei saa korjata, jos ei osaa!

*Rakentaminen EVL:ään suhteellisen helppoa, mutta tason ylläpitäminen haastavaa

Kaverin tervun treenatessa Christa kertoi kouluttavansa paljon Saksassa, jossa malit ja käyttötervut ovat yleinen tokorotu. Monesti näillä on ns. ”oppimisvaikeuksia” johtuen siitä, että palkan arvo on koiralle suurempi kuin itse tehtävä eli koira siis keskittyy tehtävää tehdessään liikaa palkkaa eikä ajattele itse tehtävää. Tämän tyyppisille koirille myös ohjaaja on se kaikki kaikessa. Kuulosti aika paljon Zeldan ongelmilta myös nämä. Ohjeeksi tarjosi mm. sitä, että palkka (useampi eikä siis ohjaajalla)olisi paljon näkyvissä ja tehtävän suoritettua pääsee ohjaajan luvalla palkalle. Toisin sanoen ilmeisesti taas sitä luopumista, joka tässä on ollut työnalla enemmän ja vähemmän.

Zeldan vuoron tullessa esittelin tätä koiran oppimiskykyä, luonnetta ja haastavuutta ruudun muodossa. Siinä liikkeessä tulee varsin selkeästi esiin se, että koira ei ajattele yhtään tehtävää, kun on vain palkka mielessä. Tässä liikkeessä tuli myös koiran hektisyys hyvin esiin. Vein palkan kolme kertaa ruutuun ja etutassut steppasivat melkoista tahtia koiran istuessa. Sitten kokeiltiin tyhjää ruutua perään ja ”tadaa” eihän sinne enää osattu juosta. Christa neuvoi jättämään koiran merkille ja menemään itse lähemmäs ruutua lähettämään, jotta tilanne olisi enemmän hallussa ohjaajalla. Nyt tehdään kuurina tällaisia motivaatioruutuja, välillä käydään jättämässä hämypalkka. Tätä tehdään kuukauden verran riippuen treenitahdista. Tarkoituksena on luoda sen verran vahvat pohjat, että päästään puuttumaan siihen, jos koira ei hae tyhjää ruutua, koska näinhän tulee käymään enkä Zeldan kohdalla yhtään epäile. Se on nimittäin myös jokseenkin laiska irtoamaan minusta tyhjään. Tässä kohtaa taas huomaa omien koirien eron. Jos Tesla juoksee ruutuun ja jää ruudun ulkopuolelle, kykenee se käskyllä korjaamaan ja tarjoamaan. Zelda ei edes yritä vaan juoksee suoraan takaisin minun luokse. Molempia on opettettu ruutuun kutakuinkin samalla kaavalla.

Kouluttajan kauhuksi haluttiin hieman katsoa myös sitä missä mennään kaukoissa. Erityisesti seisomasta  istumaan vaihto on tuottanut suurta päänvaivaa, koska takajalat eivät vaan pysy mitenkään aloillaan. Kokeiltiin jaloista kiinnipitoa, että patukkaan jumittamista, mutta päädyttiin siihen, että koira ei edes tiedosta jalkojensa liikkuvan. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tässä kohtaa pomput voisi laittaa hieman jäähylle ja muutenkin riisua kaiken aktiivisuuden kaukoista ja keskittyä puhtaasti takajalat maassa tekniikkaan, koska tämä liike selkeästi Zeldan kohdalla vaatii, että tekniikka opetellaan nyt mahdollisimman rauhassa ja teknisesti, jotta saadaan ne jalat olemaan elämättä…  Eli nyt sitten töitä luopumisen kautta. Namit laitetaan koiran molemmin puolin ja niihin saatiin koira melko hyvin jumittamaan. Kriteeristä pidetään tiukasti kiinni, että ne takajalat tosiaan pysyvät siellä maassa. Kyllä nämä kaukot vielä rakentuu, mutta eivät ne kympin kaukot ilmaiseksi tulekaan.

Ehdittiin vielä lopuksi katsoa vähän luoksaria, jossa tällä kertaa ilmeni käskyyn reagoimattomuus tai reagoiminen viiveellä. Jättötilanteessa kouluttaja päivitteli, kun Zeldan tassu elivät jopa paikalla maatessa. Stoppi on hyvä, kun koira sen suorittaa, mutta käskyyn reagoiminen tapahtuu liian viiveellä, joten sitä täytyy nyt tsempata kuuriluontoisesti kiertämisen avulla ja mieluummin niin että koetetaan tähdätä pallolla (pehmeällä) koiraa etutassujen väliin tai rintakehään, jotta stoppi olisi napakka.

Päivän aikana tuli valtavasti asiaa ja täytyy muistaa aina välillä palata noihin omiin muistiinpanoihin. Tässä nyt tuli selostettua suurin piirtein Zeldan osuus. Tokomotivaatio on tällä erää aika huipussaa eikä tuon agilityn suhteenkaan valittamista...

Lauantaina pidettiin lepopäivää ja sunnuntaina oli sitten vuorossa Jänesniemen Elinan agilitykoulutus. Tänne olin ilmoittanut Teslan, mutta sain lopulta myös Zeldalle paikan. Elina oli tehnyt vauhdikkaan hyppyradan. Teslan kanssa saatiin aherrettua koko rata pätkissä läpi. Jonkinverran näkyi joulu- ja juoksutaukotreeneissä, vaikka ei me muutenkaan paljon treenata, mutta juoksujen ajan ei olla kyllä tehty juurikaan mitään. Saatiin kehuja siitä, että ollaan parannuttu linjoissamme. Zelda oli taas paljon parempi kuin omistaja uskoo. Itselle  sain taas muikkaria siitä, miten takaakierrot ohjataan. Zeldan kanssa ei riitä pelkkä huitominen vaan täytyy oikeasti ohjata. Pujottelussa täytyy alkaa treenata irtoamista.

Oli kyllä kerta kaikkiaan antoisa viikonloppu. Maanantain Zelda jaksoi vielä Reetan agilityssä ja päästiin tekemään ruutuprojektiamme tokotunnilla. Tiistaina tehtiin valiotreeneissä sitä pysähdyksen vahvistusta ja metallinoutoa eli koitettiin saada kapulasta kiva. Keskiviikkona huomasin, että anturassa on vekki, joka ei tosin haittannut koiran liikkumista, mutta ei uskallettu tottiksessa oikein muuta kuin haukkua. Olkkaritokoiltu on tämä viikko ollut lähinnä kaukoja. Loppuviikko mennyt enemmän ja vähemmän yövuorokoomassa, mutta onneksi tästä alkaa neljän päivän vapaat ja suunnitelmissa ei mitään muuta kuin laatuaikaa kera karvaisten J