Elokuun purkua

Mä olen kyllä lentänyt koko elokuun joka viikonloppu jossain ja se näkyy kyllä omissa voimissa, kodissa ja blogin päivityksessä. Taidan sittenkin odottaa innolla alkavaa jatkuvaa kaksivuoroa, arkivapaita ja neljän päivän työviikkoja. Eniten siinä kärsii Teslan kanssa kisaaminen. Tarjolla olisi siis pätevä medikoira kisoihin halukkaalle ohjattavaksi syksyn aikana :) Viime kevään kartturi, kun lähti jonnekin englantiin...

Schapeleiri

Perinteisesti yksi viikonloppu meni schapeleirillä ja Lentsun opissa tokoillessa. Luonnollisesti eksyin menomatkalla. Kämppä jaettiin Karoliinan, Teemun ja Dana-schapen kanssa. Mun tytöt ottivat oman tilansa ja Dana tyytyi häkkiin. Röyhkeästi Zelda heti ekana yönä hiipi sermin taakse naapurien puolelle ja tunki itsensä Karoliinan kainaloon. Seuraavana yönä tämä osasi olla tiukempi.

Leiripaikan mökit olivat oikein passelit. Saunalla en käynyt ja isoin miinus grillikatoksen uupumisesta. Treenikentät olivat hienot, samoin rannat ja muut puitteet. Amppareita oli taas liikaa! Toko oli tietty ihan parasta. Ja arpajaisissa tuli voittoja perinteisesti joka arvalle. Lauantai-illan lihashuolto luennolla tuli käytyä läpi hyviä venytys- ja lämmittelyharjoitteita. Teslakin joutui uhriksi. Kiitos vaan taas kaikille ihanille koirille omistajineen, kouluttajalle, järjestäjille ja muille asianosaisille.

Ja palatakseni niihin tokoihin!

Teslan kanssa pureuduttiin mm. nouto-ongelmaan. Pureskelua ei saada hillittyä pelkällä pitotreenillä, mutta käytiin läpi muitakin harjoitteita. Kaukot on hyvät ja nyt tarvitaan, joko alusta jolla niitä treeniä, jotta paikka ei hajoa ja siitä matkaa hiljalleen. Istumiseen pureuduttiin sekä tehtiin kaikkea muuta hauskaa. Tässä muutamat treenikuvat:

Zelda omi itselleen leirin viihdyttäjän roolin ja pisti parastaan hömpötyksellä ja kohnauksella. Yritettiin ratkoa hidasta maahanmenoa. Ongelmana on, että se on opetellut semmosen kaksitahtisen maahanmenon ja nyt pitäs saada se yksitahtiseksi. Aiheutettiin myös harmaita hiuksia esittelemällä meidän noutoa. Nyt treenataan sitä kapulaan tarttumista. Tehtiin myös kokeenomaista treeniä. Hyödyllisiä juttuja ja kyllä mulla on usko vahva tuohon elukkaan, kunhan se tosta vielä aikuistuu!

Zeldan missikisailut

Zelda teki pienen näyttelytourneen Kouvolan ja Heinolan KR:ssä. Olen oikein tyytyväinen tuloksiin ja kiitollinen handlereille, että tekivät viikonlopun menestyksestä mahdollisen. Molempina päivinä erinomainen laatuarvostelua ja sunnuntaina tuli sitten se toinen junnuserti eli ei tarvi sitä enää jahdata vaan kahtellaan sitä kolmannen jahtaamista sitten joskus aikuisiällä. Messari on silti harkinnassa, kun erikoistuomarin arvostelu nuortenluokassa kiinnostaa ja Tesla sinne menee kuitenkin. Erkkareissa saatetaan myös näkyä, muuten olisi tarkoitus keskittyä muihin touhuihin ja päästä joskus sinne tokokokeisiin ja PK-puolen koulari on haaveissa pidemmällä tähtäimellä.

Kouvola KR:

13 months, still very much baby. Nice head and dark eyes. Dark muzzle. Correct bite. Good neck and shoulders. Topline ok. Good angulations. Double dewclaws present. Pretty super movement. Cover the ground lightly. J-tail on place when movement. ERI2 Geraldine Mulrooney, Irlanti

SERTin napannut sisto Tasja, Boreabrie Shastamir ja Zelda Tuulan handlaamana.

Heinola KR:

14kk femiininen tyttö, jolla erinomaiset mittasuhteet. Erinomaiset yhdensuuntaiset linjat päässä. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvä alaleuka. Hyvät korvat. Hyvin kulmautunut edestä & takaa ikäisekseen. Riittävä runko. Hyvä selkä & lantio. Kannukset ok. Oikea karvanlaatu tulossa. Liikkuu erinomaisella askeleella & hyvin tehokkaasti. Erinomainen luonne. ERI1 SA SERT VSP, Lena Danker

Vuorokaudessa kuukauden verran vanheneminen johtuu lauantain handlerin kielitaidosta. Molemmilta tuomareita tuli oikein loistokkaan arvostelut. Minä en voisi tyytyväisempi olla ja tärkeintä on kuitenkin se mitä ulkokuoren alta löytyy tuolta päänupin sisältä. Erinomainen luonne -maininta lämmittää siis aina mieltä, koska sitähän se on!

Teslan MH-kuvaus

Viime keväänä ei päästy schapejen kuvaukseen kiitos juoksujen, mutta onneksi mahduttiin briardien kuvaukseen. Mulla oli aika sekavat odotukset kuvauksen suhteen ja ei se mieli kovin jälkeenpäinkään seljennyt. Minua jännitti yhtä paljon kuin PM-tokokokeessa, jossa menin ihan lukkoon juoksutarkastuksen ja luoksepäästävyyden jälkeen, enkä toennut koko kokeessa. Tesla otti musta tietysti hirveästi painetta ja ei ollut yhtään tekemässä mitään mun kanssa vaan haki turvaa kaikista avustajista. Tämähän ei tietty sovi MH-kuvauksessa kahden minuutin aikarajan vuoksi. Tämä oli mulle ehkä se suurin järkytys ja meni aika paljon omassa päänupissa panikointia siihen, että koe keskeytyy, koska koira on niin ahdistunut musta, että ei halua tulla luokse. Vuosi sitten me ei juuri tästä syystä oltaisi varmasti ikinä päästy MH:ta läpi.

Kuvauksesta tuli kuitenkin suoriuduttua ja tältä se näyttää paperilla:

Ja sitten sitä tarkempaa purkua... Kontaktiosuudessahan Tesla oli aivan loistava. Leikkimiseen olen myös tosi tyytyväinen, koska se oikeasti kiinnostui testinohjaajasta ja juoksi jopa sen valtavan nahkapatukan perään. Onneksi ei sentään suuhunsa ottanut tai meidät ois varmaan diskattu, kun oisin kehunut koiran moisestä älynväläyksestä maasta taivaisiin :D Vieheellä alkoi sitten alamäki. Tesla päätti, että hän ei anna kiinni ennenkuin on käynyt tarkastamassa mökin takana piiloilevan avustajan. No juuri näinhän pelastuskoiran kuuluisi toimia. Teslalla varman oli vähän tilanne hukassa muutenkin ja koska se on enempi itsenäinen kuin ohjaajasidonnainen, niin sehän teki omat ratkaisunsa tilanteessa. Tässä vaiheessa se tuomari huuteli, että kaksi minuuttia aikaa saada koira kiinni ja mun jännitys muuttui pieneksi paniikiksi...

Loppu olikin sitten aikamoista uskaa ja tuskaa. Tesla kuitenkin selvisi hengissä kaikista pelotteluista eikä saanut minkäänmoisia henkisiä traumoja. Minä sain varmaan enemmän. Tottakai se säikähti joka kohdassa, mutta schapen minusta kuuluukin, reagoida. Aaveilla se jopa osoitti tuomarien mukaan jonkinmoista "aggrea" ja paukutti ihan tosissaan. Suurella houkuttelulla se nöyränä kuitenkin tuli huppujen riisunnan jälkeen haistelemaan. Tässä se kyllä ylitti itsensä, koska ei sitä vastaavissa tai jopa vähemmän ahdistavissa tilanteissa saa edes maalimiehille, jos se päättää pitää niitä epäilyttävinä. Tässä kohtaa kuitenkin tuli esille koiran vahtivietti. Ja se on kyllä niin äidiltä perittyä. Samanlainen vahtikoira sekin.

Loppuleikissä se oli selkeästi paineistunut eikä mulla ollut toivoakaan saada sitä leikkimään itseni kanssa. Mitään kolahduksia sen leikkiminen ei kuitenkaan saanut, tämä testattiin heti seuraavana päivänä. Ampumisen kohdalla tuomari pohtivat pitkään antavatko 4 vai 5...

4 = Keskeyttää leikin / passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

5 = Häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta

Nelosen se siitä lopulta sai paperiin ja vaikka mä tota videota kuinka kattelen ja koitan etsiä koirastani piirteitä tuohon vitoseen, niin en löydä. Mä oon oikeen tyytyväinen sen ampumisreaktioihin. Ja joka uuden laukauksen se ottaa edellistä lungimmin.

MH-kuvattavat koirat pitäisi ehdottomasti nähdä paikan päällä. Se ominaisuus, jota en itse schapessa arvosta on flegmaattisuus ja lamaantuminen. Joku noita ominaisuuksia omaava koira olisi varmasti saanut ihan samat arviot kuin me. Sen mä nyt tiesin, että Tesla paineistuu herkästi, mutta positiivistä oli nähdä, että kaikesta se kuitenkin kykenee selviytymään. Eniten tietty itseä harmitti se, miten pahasti koira paineistuu myös musta, mutta se asian kanssa nyt vain on elettävä. Schapendoes ei ole mikään palveluskoira, eikä se omaa juurikaan miellyttämishalua siinä määrin ja omistajan ollessa mälsä niin se kyllä hakee sitä mielekkyyttä muualta. Toisin kuin vaikka Zeldan kanssa, jos mä olen mälsä niin parhaillaan se yrittää entisestään saada mun huomion. Oikealla asenteella schapendoes on kuitenkin oiva harrastuskoira ja antaa omistajalleen paljon iloa ja nauttii tekemisestä.

Tesla on nyt kuitenkin MH-kuvattu ja olen tyytyväinen, että sen sinne vein. Ja uudella asenteella suhtaudun myös kaikkiin keskeytyneisiin kuvauksiin. Tavallaan se luonnetesti houkuttelisi ja kaikkien kertomustan mukaan ei se ehkä olisi yhtään sen pahempi vaan osin jopa helpompi, kun ei tarvisi stressata sitä, miten itse vaikuttaa koiransa suoritukseen. Ja kerta koira selvisi tästä ilman henkisiä vaurioita niin eiköhän se luonnetestistäkin.

Zeldan kuvaamisesta haaveilin jo ensi keväänä tai kesällä, mutta en nyt ole ollenkaan enää varma. Se varmasti selviäisi tuosta hyvin, mutta en kyllä lähde keskeyttämään koetta heti alkuleikkiin. Sinänsä tylsää, että joutuu ensin kouluttamaan koiralle hieman tottelevaisuutta ja hallintaa ennenkuin uskaltaa viedä sen MH-kuvattavaksi :D

Agikisaviikonloppu

Muut juhli venetsialaisia niin minä talkoilin perjantai ehtoosta lähes koko viikonlopun agilitykisoissa. Toisaalta mikä sitä hyvässä hengessä talkoilla, kun kisatkin olivat oikein onnistuneet, mustan putken kirouksesta huolimatta. Sunnuntaina oli päivän päätteeksi Teslalla pari starttia ja odotuksen eivät olleet korkealla. Heinon Marjon radat olivat kuitenkin todella kivat näennäisesti tiukan tuntuisista ihanneajoista huolimatta.

Ja tulihan se sieltä! Nollavoitto ja LUVA ekalta radalta. Tesla oli ihan mahtava ja oon mä itsestänikin aika ylpeä, kun sain pääni koottua sen verran. Tokalle radalle ei päänuppi enää kestänyt. Homma kosahti heti alkuunsa, kun putkelta tultiin kepeille ja menin työntämään koiran väärästä välistä sisään. Siis koira, joka osaa hakea sisäänmenon ihan itsenäisesti ja ennemmin väistää, jos menee liikaa häiriköimään. Ei siis noustu kolmosiin, mutta ehkä ohjaajan kisahermot eivät ole vielä valmiit siihen armottomaan nollajahtiin... Pidin kuitenkin huolen, että loppuradalla oli hauskaa ja koira sai ansaitsemansa kehut.

Siinä sivussa

Tokot on pyörineet kerran viikossa, aksailtu ohjatusti vähempi, mutta jotain kuitenkin ja Lenstun tokokurssi alkoi viime viikolla. Aloitimme pistämällä Zeldan paikkamakuuta ruotuun :) Kesä taitaa olla lopuillaan, mutta syksy tulee uusine kujeineen. Kuulemisiin!

Ohjatusti ahkerammin

Ollaanhan me tässä kesällä koetettu treenata, mutta on se vaan helpompaa, kun joku vähän raippaa kerran viikossa tai mieluummin kaksi :)

Viime viikolla alkoi Teslan lukio:
* Paikkamakuu toimii edelleen, kolme minuuttia piilossa ja levollinen, skarppi koira
* Seuraamista eri tempoilla, ylläri juoksu oli paras, kun vain juoksin sopivaa vauhtia
* Kohtalaisen pätevää seuraamista muutenkin, mutta oikealle käännökset valuu, niissä paljon parannettavaa
* Luoksetulossa esiteltiin meidän takapalkka kokeilu ja uskotaan koutsia ja palataan treenaamaan hommaa kuntoon pikkuhiljaa etäisyyttä lisäämällä, lyhyellä matkalla pysähtyy hyvin, mutta pitkällä on vähän liian kiirus mamman luo...

Tänään alko Zeldan yläkoulu:
*Luoksepäästävyydessä oli niin mahdotonta pysyä aloillaan, kun uutta koutsia ois pitänyt päästä pussailemaan.
*Paikkamakuusta poukkoiltiin hieman, varsinkin, kun naapurit poukkoili. Saatiin kuitenkin pidempiä ja skarpimpia onnistumisia kuin koskaan. Sivulta menee hienosti maahan. Kahteen minuuttiin on kuitenkin aikaa.
*Pa edelleen kiva, ehkä 60% tulee jo ekalla kerralla täydellisesti, mutta sehän ei meille riitä. Koetan olla palkkaamatta korjauksista.
*Paikalla käännöksen vasuriin on alkanu sujua, oikeille ei ongelmaa sinänsä
*Seuraamista liikkurilla: Zeldan ehkä pisin pätkä, patukka palkka oikeassa kädessä, palkalle vapautus selän taakse, kaikki käännökset. Koutsi luuli, että ollaan treenattu paljon käännöksiä! Hah ja pyh ;)
*Voihan luoksetulo! Joku ihme epävarmuus aivopieru ja ensin täydellinen luoksetulon stoppi ja toisella yrittämällä luoksetulosta maahanmeno. Tosin molemmissa hidas vauhti. Eihän me olla ees treenattu näitä koskaan kokonaisena liikkeenä ja vain muutaman kerran muutenkaan. Plan B ja tehtiin ihan vauhtiluoksetulo. Mistä näitä aivopieruja tulee?

Ollaan käyty Zeldan kanssa myös työkaverin järkkäämällä "käytöskurssilla". Oli ihan mielenkiintoinen kurssi ja tuli itselle taas luottamusta opettaa koiralle enemmän asioita tarjoomisen avulla ja treenata arjen juttuja myös enemmän positiivisesti kuin perkeleen avulla. Viimeisellä kerralla oli hauska tehtävä juttu, jossa Zelda oli kyllä ihan oma höntti itsensä. Vaappuvasta kosketuskepistä tuli sille kyllä simppelitehtävä, pikkuautolla pelaaminen oli yllättävän vaikeaa ja vieras kosketusalusta mahdottoman vaikea, se ois pitäny saaha suuhun. Palkkioksi sitten "pääsi" jahtaamaan lintuja ja siinä liinassa rykiessään taisi jäädä etutassun kannuskynsi väliin ja se on nyt sitten valtavan kipeä. Tosin ei se menoa haittaa, jos siihen ei vahingossa osua. Tutkia ei antaisi millään. On se sen muutenkin voinut rehata, mutta liinaa epäilen eniten.

Tänään tehtiin vielä molemmille tytöille pujottelutreeniä. Ainostaan Henna ja kääkät tuli agilityyn, joten sovittiin, että treenataan vaan yhdessä molempien koirat. Teslalle avokulmia ja muuta kivaa kepeillä, toimi hyvin joka suunnasta ja oli vauhdikas sekä innokas. Zeldan kanssa kolmas yritys ohjureilla ja en mä vielä oo ihan varma, että toimiiko ne pidemmän päälle. Nyt se kyllä oli jo hyppimättä yli ja melkein laukkas parit ekat välit, mutta sitten katos rytmi samantein ja alko hiippailla, vaikka henna riukku patukan kanssa toisessa päässä. Paraneeko tää nyt vaan treenimällä vai luovutetaanko alkuunsa? Tahtoo oman pihan ja 2x2 kepit :P Tai kujan.

Agilityn iloa!

Olenko mä täällä jo hehkuttanut miten onnellinen olen, kun Tesla taas kulkee ja toimii? No hehkutetaan hieman. Alueellinen valmennus, jossa ollaan Marjo Heinon training to compete -ryhmässä on saanut taas tuulta alleen, kun koira nauttii radan suorituksesta ja tämän huomasi myös valmentaja. Talvitreenipaikkakin on alueellisen osalta varmistettu, joten vuoden loppuun saadaan joka kolmas viikkoa tästä nauttia. Tämän lisäksi ollaan käyty TVA:n kesäkurssilla Hanniksen ohjauksessa ja oikein tyytyväinen olen ollut. Noormarkun hallin uusittu pohja on tosi kiva agilityyn ja onhan se etuoikeus päästä treenaamaan lähes korkkaamattomilla hienoilla esteillä vaihteeksi.

Tesla ohjautuu tosi hyvin, jos sitä vaan ohjaa. Se ei hyppää kovin pitkälle ja kääntyy hyvin, näillä kyllä pärjätään riittämiin. Nyt on työn alla kontaktien parantaminen eli koiran katseen targetointi suoraan eteen vaikka ohjaaja jäisi jälkeen. Tämä vaatii töitä, mutta aika nopeasto schape-eläin on nämä ennenkin hoksannut. Olen opettanut onneksi "2-on-2-off" kontaktit hyvin, mutta jostain syystä en ole tarpeeksi kiinnitänyt huomiota siihen, että koira juoksee itsenäisesti täysiä niille vaan tyytynen vedättämään ja tekemään puomin jälkeen persjättöjä tai valsseja. Ei niissä mitään vikaa ole, paitsi lähtiessä 180 astetta toiseen suuntaan niin että kunnon etumatkasta olisi hyötyä.

Ohjauskuvioissa koiran heikkoudet on edelleen takaaleikkaukset ja sitten whiskyleikkaus, jolle on se toinenkin nimitys, jota en saa kirveelläkään mieleen! Ohjaajalle on taas kamalan vaikeata keskittyä pitämään katse koirassa ohjauksissa, joissa sille käännetään tavallaan hetkeksi selkä kuten sylivekki, jaakotus, vastakäännös... tämmösen pyöritykset on mulle jotenkin niin vaikeita, mutta Teslalla ne kyllä toimii. Valssit on jopa alkanu sujua!

Katujyrästä on myös kasvamassa oikein sulava agilitykoira. Pitäs päästä eroon perskärpäilystä ja saada se hakemaan esteitä muutenkin kuin pienillä "aivopieruilla". Oikeastaan pitäs saada se hakemaan esteitä ohjauksella eikä omatoimisesti. Irtoamisongelmaa ei sinänsä ole, mutta ei se irtoa mun tahdosta. Uuden esteet se oppii välillä hurjaa tahtia ja sitten on taas semmosia päiviä, kun mikään ei mene jakeluun, mutta seuraavalla kerralla jakeluun menemätön este toimii kuin unelma. Kepit, keinu ja rengas on eniten auki. Pituutta ei oltu tehty, kun radalla vaan oli kerran semmoinen ja huomasin sanoa, että Zeldahan ei oo koskaan menny maksipituutta radalla niin johan se karkasi lähdöstä, tietysti ohitti ekan hypyn ja suoritti sen pituuden. Toki se pituus täytyy treenata erityisesti maxilla kuntoon joka suunnasta ja joka ohjauksella, ei tuu ihan niin ilmaiseksi kuin pienemmillä. Kepeillä siirrytään kujalta ohjureille olosuhteiden pakosta. Me tehdään agia ihan rauhassa eikä toistaiseksi ollaan aika riippuvaisia kursseista ja muusta. Ja juoksut ja aikataulut ongelmat ovat olleet kursseilulle paha este, mutta ehkä me nyt pidetään niistä hetken taukoa ja käydään omatoimitreenimässä kuntoon asioita, joita on pitkä lista!

Sisarusparven ekat mahdollisuuden korkata agilityuransa on itsenäisyyspäivänä, mutta meillä taitaa se uran korkkaus mennä huomattavasti pidemmälle ;) Teslan kanssa kärpänen on kyllä kova!

Muuta lyhyesti:

Tesla
*ollaan ihmetelty sekä pohdittu takapalkan mahdollisuuksia
*saatiin paikka muutaman viikon päästä MH-kuvaukseen! Huisin jännää.
*huomenna alkaa tokokurssi vihdoin kesätauon päälle ni josko me sitten saisimme taas kipinän treeniä ahkerammin ja tahkoa vuoden loppuun mennessä TK2 -koularin.

Zelda
*ollaan käyty tässä kesällä työkaverin organisoimalla käytöskurssilla ja saatu kivoi ajatuksia sekä hyvää häiriötreeniä sekä keskittymistreeniä, malttia ja muuta mukavaa. Positiivisesti.
*Zelda on innostunut perusasennosta ja tarjoaa sitä vähän tilanteessa kuin toisessa.
*Linnut tuottaa edelleen päänvaivaa, taidetaan treeniä namijuttui, tekniikka ja pikkusäätöä vaan sisätiloissa... patukalla treenatessa linnut ei yleensä ole ongelma
*treenatessa koirahäiriöt hyvällä mallilla, ihmishäiriöt heikommalla :)
*ollaan päästy paristi hakuilemaan, tampereelle schapeporukan treeneihin ja taas sain uuden kaveriuhrin piiloutumaan maastopuvussa kuusten kätköön! Ja voi että olikin tänään onnistunut nenänkäyttötreeni!

Tämä viikonloppu menee varmaan laiskasti koirien suhteen, porisphereä ja muuta, mutta seuraava onkin sitten schapeleiriä ja tokoa <3 p="p">
Loppuun pätkä seuruutreeniä:

Missä mennään?

Heinäkuussa ollaan saatu olla pari viikonloppua kotosalla ja ollaan lähinnä ladattu pattereita. Treenattu on kuitenkin muistettu kohtuullisesti, tosin tsemppata pitäisi ja suuresti. Erityisesti Zeldan kohdalla.

Lyhyesti:

Tesla
-agilitytauolta paluu vaikuttaa hyvältä ja intoa on, kisakuume on kova! Työn alla katseen kohdistus eteen kontakteilla ja erityisesti A-esteellä alastulo kontaktin parantaminen niin ettei koira tönötä alastulokontaktilla selkämutkalla, lentoon lähtö asennossa.
-AVO:
*Paikkamakuu kunnossa.
*Seuraaminen parhaillaan pätkittäin erinomaista. Täsmätreeniä perusasentoihin ja täyskäännökseen. *Hyvässä vireessä mahdollisuus kohtuulliseen seuruuseen.
*Jäävät on periaatteessa kunnossa. Seisomisen loppuosaa ollaan hiottu ja edistystä havaittavissa.
*Luoksetulon stoppi on ihan retuperällä.
*Nouto on kivalla mallilla mälväämistä lukuunottamatta, mutta en tee siitä nyt numeroa vaan koetan pitää liikkeen muuten vahvana ja hyvänä ja toivon, että ote paranee varmuuden myötä.
*Hypyssä istumista vahvistetta ja paljon!
*Kaukot parhaimmillaan parasta, mutta eka istumaan nousu tökkii niin koko liike hajoaa sitä myötä.

Zelda
-maastopuoli rappiolla kivoja kursseja lukuunottamatta alkukesästä
-agilityyn paluu tauolta aika kaoottista. Intoa ja vauhtia on yli järjen. Röyhkeys ja draivi kohdillaan. Estehakuisuus ja ohjauksen lukeminen lähes olematonta.
-toko/tottis:
*Tarjoaa itsenäisesti perusasentoa ja nyt vahvistetaan sitä täydellistä paikkaa!
*Seuraamisessa olen tyytyväinen paikkaan. Käännökset pahasti vaiheessa joka suuntaan. Perusasento seuruun yhteydessä jumittaa.
*Jäävät on niin kamalan hitaat ja harkitut, mutta kuten Skogsterin seminaarissa oli puhetta niin tottispuolellakin parempi kokonaisuudessa koiran ilme ja innokas suoritus kuin hieman hidas jäävä. Keskitymme siis kuitenkin hauskanpitoon. Koitetaan kuitenkin hauskanpidon varjolla saada niihin itse istu, maahan, seiso suorituksiin täpäkkyyttä.
*Luoksetulossa vauhti ei ole ongelma ja eteentulotreeni on selkeästi tuottanut tulosta jopa laiskalla treenillä, joten mitä siitä tulisi, jos treenattaisiin päivittäin?
*Nouto on odottaa luoksetulon valmistumista.
*Paikalla olot on niin kamalan vaikeita, mutta voisko se johtua treeninpuutteesta?
*EVL-kurssi oli huippu ja muistu se mieleen mikä on syvin tavoite! Sekä ruutu että merkki tuntuis toimivan parhaiten alustalla ja 25m ei ole ongelma juosta täysiä alustalle.
-uudehkot/huomioitavat treenilista jutut:
*askeleet taaksepäin seuruun yhteydessä, peruuttaminen yleisesti
*enempi yhden askeleen seuraamistreeniä ja paikallaan käännöksiä!
*kiertäminen oikeasti kuntoon
*maasta istumaan nousu!
*tekniikka treeniä istumasta seisomiseen eli takapää heittäisi ylös, jumpataan tätä ja katotaan mitä tulee
*"odota" vihjeen syvin ymmärtäminen

Molemmat tytöt on nyt ohjatuissa agiryhmissä, tokoryhmät palaa pian tauolta ja syksyksi ollaan menossa myös Lentsun tokokurssille molempien kanssa. Syksyn agikuviot ovat vielä auki. Teslalle on buukattu pari Janitan yksäriä. Edessä vielä schapeleiri, pallopaimennus ja aitopaimennus ;) Molemmat osallistuu kaikissa kaikkeen! Zelda on ilmoitettu näytille Kouvolaan ja Heinolaan. Jo varmaksi suunniteltu Rovaniemen reissu on vielä avoinna johtuen ryhmiksen tylsistä tuomareista ja Teslan jumeista eli onko järkee lähtee noin kauas kisoihin, kun koira ja ohjaaja ei ole parhaassa terässsään?

Nenänkäyttöä ja ulkomuodon arviointia

Kesäkuun riennot alkaa pikkuhiljaa rauhoittua ja nyt koetan pitää kalenteria tokoiluistan niin ei voi lintsata! Zelda aloitti vihdoin ne juoksunsakin. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että agissa nousee pikkuhiljaa rimat ja syksyllä päästään luustokuviin, jotka sitten vaikuttaa lähinnä agiuraan. Hieman menee nyt kivoi kurssei ohi tai osia niistä. Tesla oli kyllä eilen ikionnellinen, kun pääsi tuuraamaan EVL-tutuksi kurssille Zeldaa. Teslan selkä on vielä vähän jumissa, mutta koira alkaa olla oma itsensä. Hierojalle täytyisi nyt saada. Fyssarilla käytiin kolme hoitokertaa ja saatiin hyviä venyttelyohjeita ja muutenkin koiraa parempaan kuosiin.


Hakukurssi

Päästiin ihan tosissaan treenaa meidän suosikkilajia, jota ei kuitenkaan normaalisti päästä oikein tosissaan treenaamaan. Onneksi päästiin TVA:n lyhyt kurssille! Saatiin ihan mahtavat eväät jatkaa hommaa, nyt sitten uupuisi enää ne maastot ja maalimiehet? No kai Porissa ja ympärillä metsää on ja ohan mulla edelleen noita ystäviä uhrattavaksi, ainakin toistaiseksi ;)

Tehtiin molemmilla kerroissa periaatteessa samaa treeniä. Neljä ukkoa "puhtaassa" ei tallotussa metsässä. Eka ukko lähti kiertämään piiloon, pisti pyykkärinauhan puuhun ja piiloutui huolella maastopressun alle. Tärkeää on, että koira ei näe maalimiestä vaan alkuun on hyvä treeniä hajumielikuvin. Zeldalle varsinkin hyvin tarpeellista treeniä, jotta se malttaa ja oppii käyttämään nenäänsä. Motivaatiomaalimiehille sillä on olemassa. Sama ukko jatkoi toiselle piilolle ja koiran kanssa takaisin keskilinjalle. Ja sitten uudestaan toisella ukolla (tässä tapauksessa tietty akalla). Koirahan on kokoajan kytkettynä. Tarkoituksena on, että koira ei lähde kohnottamaan ympäriinsä juoksemisen ilosta vaan tekee töitä. Kun koira saan hajun, pysähdytään arvioimaan tilanne. Kun on varma, että koira on saanut hajun, vapautus maalimiehelle. Tässä kohtaa voi jo ottaa lähetyskäskyä mukaan. Zelda otti hienosti hajun ilmasta, mutta ei osannu vielä ihan täysin ekalla kerralla paikantaa. Kerran sen vapautin liian ajoissa ja se lähti kohnottamaan takajälkeä. Homma vaatii koiran lukutaitoa. Näillä kahdella treenikerralla ja yhteensä kahdeksalla pistolla kuitenkin edistyttiin molemmat jo hienosti. Tästä on niin hyvä jatkaa ja tätä rataa jatketaan pitkään... Pikkuhiljaa maalimiehellä lähetys sitten vaan lähenee keskilinjaa ja sitten mukaan risteilyharjoituksia. PK-haku on pistojen suorittamista. Pelastuskoirapuolella tämä ei huomioidu treenatessa, koska koiran työskentelyllä ei ole väliä, kunhan "uhri" löytyy. Zeldan kanssa haaveilen kuitenkin oikeasti ja ensisijaisesti nyt alkuun HK1 koularista ennen pelastuskoirajuttuja. Sen verran on itsellä kilpailuviettiä, että koularit motivoi treenaamaan paremmin kuin mummojen pelastaminen. Kuulostaa karulta? Mutta voi niitä mummoja silti pelastaa, vaikka PK-puolen koularit kiinnostaa, vai voiko?

Ekalla kerralla oli mukavan lämmintä ja tuulahteli hieman. Toisella kerralla satoi sitten vettä koko treenin. Oikeastaan sää oli onni niin huomasi, miten keli vaikuttaa nenän käyttöön. Ja sadesäällä saatiin ihan loppuun tosi upea pisto aikaiseksi. Maalimiehillä oli namirasiat ja viimeisellä myös lelu eli lopuksi sai sitten taistella vielä maalimiehen kanssa. Haku on kyllä ihan Zeldan juttu ja kamalan hauskaa. Esineruutu vaati töitä, lähinnä ohjaalta, jotta malttaa tehdä pohjat huolella. Tottiksesta saadaan varmasti riittävät pisteen kympin tokoseuruulla ;) Jos kympin tokoseuruu ei riitä kympin tottisseuruuseen niin meille riittää sieltä tottispuolelta ysi :D

Treenaamisen hankaluus auttaa siihen, että ilmaisua ehtii miettiä rauhassa. Onko se sitten haukku vai rulla niin selviää tulevaisuudessa, molempiin on koiralla rahkeet olemassa.

Uskotteko, että jos mulla ei ois vakkarityötä niin muuttaisin ihan vaan koiraharrastusten takia toiseen kaupunkiin? Olisi ihan huippua päästä johonkin porukkaan tai saada koottua joku kiva porukka, jolla treenailla enemmän tai vähemmän tosissaan.

Briardien erikoisnäyttely ja Rovaniemi KV

Viikonloppu meni näytelmissä ja reissatessa Oulu-Keminmaa-Tornio akselilla. Hulluja me koiraihmiset.... Parasta reissulla oli nähdä Zeldan emä ja sisaria. Ja Zeldan siskon Sinkon upea tokouran korkkaus rotumestiksissä! Siinä oikein omakin treeni-into kasvoi. Zeldan mielestä oli varmaan mukavinta löytää yhteinen painimis ja hampaiden kalistelu leikkityyli Rilla-siskon kanssa. Ja pääsi se vähän treenimäänkin!

Näytelmissä Zeldalla meni ihan tosi hienosti:

12 month fawn going true paler in stage. Nice dark eye. Scissor bite. muzzle could be stronger. Adequate neck. Good front. Shoulders a little bit strainght. Correct chest for age. Excellent hind angulations. Tail a little bit short. Good coat texture for age. Of excellent type. Good, steady flowing movement. A little bit close behind. Well carried tail with correct hock.


Jenny Snelling, GB, ERI3 SA

Tuo SA oli kyllä niin hieno juttu meille, että ei lainkaan paha :)

Kaikki junnunarttukuvat täällä.

Tesla lähti Maikin matkaan Rovaniemeen. Koko seurueella oli upea reissu lukuunottamatta Teslan osuutta. Esittäjässä ei ollu yleisön eikä tuomarin mukaan vikaa enkä kyllä olisi uskonut, vaikka muuta olisi väitetty. Villi veikkaus, että homma kaatui liikkeisiin. Ja en yhtään ihmettelisi, vaikka koira olisi peitsannut selkänsä takia kehässä, koska näin se teki maanantain alueellisessa valmennuksessa. Ja normaalisti Tesla ei koskaan peitsaa ja fyssarin mielestä enää on vain lihasjumia, joten uskotaan, että niistä selvitään. Ruotsinkielinen arvostelu oli kirjoitettu koneella, mutta silti oli vähän vaikea saada suomennosta. Kyllähän se aina kiinnostaa, miksi tuomari antaa valioluokan koiralle laatuarvosaksi H. Yleensä, kun tulee edes se EH, vaikka ei koira muuten miellytä. Ja siis koiralle, joka normaalisti saa sen ERIn vaikka ei miellytä tuomaria.


feminin. bra huvud o uttryck utmärk hals. goda proportioner. en tanke mycket avfallande kors. skulle ha bättre utfylld bröstparti tillräckliga vinklar. rör sig mykcet instabilt o marktrångt fram, trångt bak
Val H, Nilson Kurt, Sweden

Loppuvuoden näytelmät Teslan osalta on ehkäpä erkkari ja voittajat, jos Marko sen suostuu vaan handlaamaan siellä. Zelda suuntaa Kouvolaan ja Heinolaan. Jahdataan nyt sitä toista junnusertiä kerta se eka tuli jo, joten varmaan joudutaan käymään jossain muuallakin tämän vuoden puolella. Agirotumestisten yhteydessä tosin molemmat pääsevät varmaan Rovaniemen ryhmänäyttelyyn.

Huh, huh... mä kirjoitan, kun joku pahinkin näyttely friikki tai harrastaja, omg!

Onneksi mulla on omasta mielestä kaksi maailman kauneinta koiraa niin muut voi sitten välillä vähän muistutella, missä voisi olla parantamisen varaa. En tosin vaihtaisi parempaan palaakaan kummastakaan :D

Lamppu syttyi

Maailman huonomuistisin mamma unohti maanantaina Zeldan agitreenit leiriltä selvittyään ja auton katsastuksesta aiheuttuneesta härdellistä johtuen… No sen eestä tehtiin sitten oman ryhmän koulutuksen päätteeksi pientä esteillä poseerausta. Kiitos kuvaajalla, kun viitsi kameran kanssa häärätä:

© Jenni Lehtikangas

Briardileirillä oli myös paljon kuvaajia ja Zelda on onnistunut poseeraamaan ihan kivasti, tässä muutamat linkit kuviin omaksi muistiksi ja muiden iloksi:

http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardleiri%20Keuruu%20/
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Turrileiri2012/

http://blackdeath.kuvat.fi/kuvat/2012/2012-06-09-Briardileiri/

Briardileiriltä tuli muitakin kuin tottisajatuksia. Oli nimittäin puhetta siitä, miten vaikea on päästä koirien kanssa treenaamaan puruja ennen kuin on todistanut jäljen ja tottispuolen olevan kunnossa. Tämä siis koskee muita kuin käyttömaleja ja –sakuja. No meillä nyt ei ole mitään suuria himoja purutreeneihin vaan sydäntä lähellä on hakuilu. Jokatapauksessa päätin, että me treenataan hakua, vaikka ilman hakuporukkaa, koska onhan mulla maailman parhaita ystäviä, joita voi pakottaa maalimieheksi ;) Ja eipä kulu aikaakaan kun on vaan yksi koira treenittävänä.

Keskiviikkona suuntasin siis Nakkilan ja Ulvilan rajamaille yksi maalimiesuhrikyydissäni. Ennen treeniä tehtiin varovaista tuttavuutta kanojen kanssa eikä Zelda onneksi pölläyttänyt niitä vaan antoi olla rauhassa. Odoteltiin kuitenkin, että kanat siirtyy yöunille ennen kuin lähdettiin hiekkakuopalle. Tarkoituksena oli treenata nenänkäyttöä ja sen suhteen saatiin oikein onnistunut treeni! Hiekkamontussa hajut pyörii hauskasti ja kyseessä ei ollut mikään avara monttu, joten näköyhteyksiä ei pahemmin ollut. Ensimmäinen ukko tehtiin niin, että Y-haarasta maalimies yläpolkua ja mä alapolkua. Zelda rykäs itsensä jyrkkää rinnettä kohti hajua sitä tahtia, että jouduin päästämään hihnan perään ja häirikköhemmo oli karannu pihasta ja juoksi sitä yläpolkua pitkin, mutta Zeldaa kiinnosti vain ja ainoastaan maalimieshelle pääsy.

Toiselle ukolle poistettiin Hemmo-häirikkö ainakin melkein ja koetettiin pitää se ”keskilinjalla”… Maalimies kiersi montun pohjalla pienen mäen nyppylän päälle ja  hajut kiertivät toisesta suunnasta kuin tultiin ja hajun mukana meni myös koira piilolle. Tämä oli aivan mahtavasti onnistunut treeni. En ole aiemmin saanu tuulitreenejä oikein sujumaan eikä koira ole mun nähdäkseni käyttänyt nenää selkeästi. Nyt se sitten tuntui hieman ylivaikeassa maastossa aukeavan. Enempää en uskaltanut tehdä näitä ja alkoi itikatkin ahdistella itse kutakin, joten tehtiin vielä pari peräänjuoksua palkkioksi ja motivaatioksi, vaikka ei tuolla motivaatiosta pulaa tunnu olevan, kunhan saa sen tekemisen kohdentumaan.

Mulle jäi hirmu hyvä fiilis tästä treenistä. Ehkä Zelda jopa oikeasti keskittyi siihen ihmisten etsimiseen, kun metsään piilotettiin tuttuja ihmisiä, joilla ei oikeastaan ole koko hausta mitään hajua. No huomenna varmaan tulee maanpinnalle pudotus, kun päästään ohjatusti hakuilemaan lyhytkurssin muodossa ;)

Teslan aksatauko vielä hetken jatkuu… käytiin fyssarilla ja koira oli huomattavasti parempi, vielä yksi hoitokerta ja sitten aletaan varovasti treeniä, tavoitteena Rauman pitsiagit. Tokoiltu on kyllä ja tänään oltiin myös paimenessa. Tänään oli kyllä Teslalla täysi laamailu ja paskansyöntipäivä. Niitä päiviä, kun tuon otuksen kanssa voisi taas heittää hanskat tiskiin, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja sitten ahdistutaan molemmat tahoillamme. Sitten tulee taas hyvä päivä ja toivo elää?

Zelda sen sijaan päätti, että nyt loppuu paskansyönti ja bortsupaimennus, koska lampaathan onkin ihan hirmuhauskoja! Kolmas kerta mulla olikin sitten käsissä ihan eri koira kuin aiemmin ja tietty se homma hajos isolla laumalla ja isolla niityllä ihan kaoottiseksi, mutta oli kuulemma hienot hakukaaret niinku briardiksi! Homma oli niin hauskaa, että sitä ei olisi halunnut lainkaan lopettaa… monta kirosanaa kului ennen kuin koira saatiin takas ruotuun ja pois lampailta. Hieman lähti mun mielestä jossain kohtaa mopo käsistä ja jahtaamisen puolelle, mutta ei tuo lampaita onneksi yrittänyt syödä, vallatonta villikko menoa lähinnä, mutta seuraavan kerran, kun joskus päästään lampaille niin tehdään vähän paremmalla kurilla. Jotenkin uskomatonta, kun kaksi viikkoa sitten koira ei ymmärtänyt koko lampaita ja nyt sillä kirjaimellisesti välähti joku lamppu päässä, että ”hitto soikoon nää liikkuu kun mä näitä liikutan”… tästä ois kyllä tosi kiva työstää hommaa eteenpäin ja katsoa mihin päädytään...

No kahtellaan miten nää meidän lajit tänä kesänä asettuu :) Odotettu tokokurssikin siirtyy syksymmälle. Parin viikon päästä erkkaria ja pentusisarten tapaamista, välissä juhannus, joka varmaan menee osin koiravapaalla ja tytöt pääsee Heinolaan hoitoon.

Briardleirillä

Kesän koiraharrastukset tuplaantuu kummasti, kun on kahta rotua taloudessa ja molempien kanssa aktiivisesti harrastetaan, mutta mikäpä se  olisi parempi tapa viettää viikonloppua kuin mäkäröiden syötävänä vesisateessa pienessä kosteassa mökissa kera viiden koiran?

Viime viikonlopun paimennuskurista oli juuri ja juuri selvitty niin perjantaina piti raahata puoli omaisuutta Ulvilaan ja koettaa sitten pakkautua Maikin autoon, mukana tietty koko kööri Zelda, Tesla, Ippi, Lotta ja Jartsa. No hyvin me mahduttiin ja päästiin Keuruulle. Nyysniemi oli komea paikka järvimaisemineen.

Schapeleireillä lähes kaikki on tuttuja ja koirat juoksee yhtenä laumana vapaana jaloissa. Nyt oli vähän erimeininki, mutta sehän oli tiedossa. Eipä tulisi Zeldaakaan enää mieleen päästää schapejen sekaan vapaana kirmaamaan. Tesla ei kyllä tainnut hihnaa nähdä viikonlopun aikana. Ippin kanssa ne pitivät lähinnä mökkiä pystyssä, mutta vähän ehdittiin tokoilla onneksi ja intoa oli yli keskittymiskyvyn.

Kouluttajina leirillä toimivat Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen. Meidän oli sijoitettu Johannan ryhmään. Molemmat kouluttajat olivat kyllä tosi mukavia ja avoimia. Tietoa tuli selkokielellä ja itselle jotenkin valkeni moni viettiin perustuvan koulutuksen palikka entistä paremmin. Ja toki näistä huippukoulutuksistakin täytyy osata poimia ne itselleen sopivat palaset. Ja Zeldan treeneihin olen kyllä hyvin tyytyväinen.

Lauantaina aloitettiin esittelemällä miten ollaan treenitty seuraamista. No villikkohan paukahti heti hihnasta päästyään liehittelemään kouluttajaa. Rallattelut riittää nyt ja lupasin hankkia liinan. Saatiin kuitenkin aikaan pari kivan oloista ja Zeldamaista seuruupätkää. Noottia tuli sitten palkkauksesta ja irrottamisesta ja niitä sitten tehtiin toisella kierroksella. Jos koira ei tartu patukkaan kunnolla ei sitä tarvi tunkea sen suuhun vaan palkka lähtee pois ja koiralle voidaan antaa pienen tehtävän jälkeen uusi tilaisuus palkalle. Johan alkoi puruotteet Zeldalla parantua ihan silmissä. Sitten se irrotus… rauhavaiheessa koira on ihan löysällä, ei mitään hihnakiristelyjä ja sitten irrotuskäskyn jälkeen, jos ei irrota niin pakote. Me ollaan ehkä vähän lintsattu irrotuksista nakkia naamaan, kun suu aukeaa tavalla ja Zelda on alkanut patukkaa omia. Täysin omaa tyhmyyttä, kun en ole ottanut saalisviettiä tosissani eikä se patukka sitten irtoa niin herkästi pelkällä namilla, kun sitä irrotusta ei olla kunnolla treenattu. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä herätä niin kyllä se vielä ihan nätillä pikku huomautuksella irtoaa ;) Ja kukkahattutäti kiittää. Saatiin kyllä kädestä pitäen oppia tuohon patukkaan ja irrotukseen. Ja kyllähän Zeldan saa parhaiten toimivaan vietin avulla.

Sunnuntaina tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Näistä tuli yhteensä tosi hyviä juttuja. Eteentulemisen ohjeistus iski kyllä minun päähäni täysiä, kun ei siihen kannata mitään painetta sotkea, kun törmäämiset ja muut on vaan paikan epävarmuutta. Vauhdissahan ei ole ongelmaa. Ja suurin osa nouto-ongelmista johtuu luoksetulo-ongelmista. Kapulalla postailuun auttoi kummasti suullinen kehu kapulalle saavuttaessa. Kun koira noutaa ja kantaa kapulaa hienosti niin hommaan on turha sotkea pitotreeniä. Luoksetulo kuntoon ja sitten vaan nouto siihen ni ”avot”. Luonnollisesti se irrotus lienee tässä kohtaa kunnossa :D

Saatiin kyllä paljon pureskeltavaa ja ajattelemista ja varmasti paljon toimivia treenejä. Tästä on hyvä jatkaa. Ja kyllähän iloinen tokolinja on meille se tie, mutta hyvin sitä voi maustaa hyödyntämällä koiran saalisviettiä ja tottisviikonlopun oppeja hyödyntäen. Ja kun koira on pehmeä ja suhde kunnossa niin pakotteetkin on varsin nättejä ja suurimmaksi osaksi suullisia. Välillä ohjataan oikeaan ja välillä annetaan tarjota oikeaa. Naksu ja patukka kulkevat käsikädessä samoin kuri ja kiitos. Tavoitehan on edelleen se tottis-uskottava täydellinen tokosuoritus ;)

Sitten kun ohjaaja oppisi olemaan askeleen edellä koiraansa, pitämään hieman kuria ja olemaan määrätietoinen niin mulla on kyllä koulutettavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan oikein hauska harrastuskaveri käsissä ja kyllähän me ainakin hauskaa osataan pitää!

Kiitoksia kaikille asianosaisille, jotka tekivät onnistuneen leirin! Päivitys on väsynyt, varmasti asia virheellinen, mutta pakkohan tuo tämä kaikki on saada tuoreeltaan ylös. Paljon tuli asiaa, purtavaa ja sulateltavaa. Oppia ikä kaikki.