Briardleirillä

Kesän koiraharrastukset tuplaantuu kummasti, kun on kahta rotua taloudessa ja molempien kanssa aktiivisesti harrastetaan, mutta mikäpä se  olisi parempi tapa viettää viikonloppua kuin mäkäröiden syötävänä vesisateessa pienessä kosteassa mökissa kera viiden koiran?

Viime viikonlopun paimennuskurista oli juuri ja juuri selvitty niin perjantaina piti raahata puoli omaisuutta Ulvilaan ja koettaa sitten pakkautua Maikin autoon, mukana tietty koko kööri Zelda, Tesla, Ippi, Lotta ja Jartsa. No hyvin me mahduttiin ja päästiin Keuruulle. Nyysniemi oli komea paikka järvimaisemineen.

Schapeleireillä lähes kaikki on tuttuja ja koirat juoksee yhtenä laumana vapaana jaloissa. Nyt oli vähän erimeininki, mutta sehän oli tiedossa. Eipä tulisi Zeldaakaan enää mieleen päästää schapejen sekaan vapaana kirmaamaan. Tesla ei kyllä tainnut hihnaa nähdä viikonlopun aikana. Ippin kanssa ne pitivät lähinnä mökkiä pystyssä, mutta vähän ehdittiin tokoilla onneksi ja intoa oli yli keskittymiskyvyn.

Kouluttajina leirillä toimivat Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen. Meidän oli sijoitettu Johannan ryhmään. Molemmat kouluttajat olivat kyllä tosi mukavia ja avoimia. Tietoa tuli selkokielellä ja itselle jotenkin valkeni moni viettiin perustuvan koulutuksen palikka entistä paremmin. Ja toki näistä huippukoulutuksistakin täytyy osata poimia ne itselleen sopivat palaset. Ja Zeldan treeneihin olen kyllä hyvin tyytyväinen.

Lauantaina aloitettiin esittelemällä miten ollaan treenitty seuraamista. No villikkohan paukahti heti hihnasta päästyään liehittelemään kouluttajaa. Rallattelut riittää nyt ja lupasin hankkia liinan. Saatiin kuitenkin aikaan pari kivan oloista ja Zeldamaista seuruupätkää. Noottia tuli sitten palkkauksesta ja irrottamisesta ja niitä sitten tehtiin toisella kierroksella. Jos koira ei tartu patukkaan kunnolla ei sitä tarvi tunkea sen suuhun vaan palkka lähtee pois ja koiralle voidaan antaa pienen tehtävän jälkeen uusi tilaisuus palkalle. Johan alkoi puruotteet Zeldalla parantua ihan silmissä. Sitten se irrotus… rauhavaiheessa koira on ihan löysällä, ei mitään hihnakiristelyjä ja sitten irrotuskäskyn jälkeen, jos ei irrota niin pakote. Me ollaan ehkä vähän lintsattu irrotuksista nakkia naamaan, kun suu aukeaa tavalla ja Zelda on alkanut patukkaa omia. Täysin omaa tyhmyyttä, kun en ole ottanut saalisviettiä tosissani eikä se patukka sitten irtoa niin herkästi pelkällä namilla, kun sitä irrotusta ei olla kunnolla treenattu. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä herätä niin kyllä se vielä ihan nätillä pikku huomautuksella irtoaa ;) Ja kukkahattutäti kiittää. Saatiin kyllä kädestä pitäen oppia tuohon patukkaan ja irrotukseen. Ja kyllähän Zeldan saa parhaiten toimivaan vietin avulla.

Sunnuntaina tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Näistä tuli yhteensä tosi hyviä juttuja. Eteentulemisen ohjeistus iski kyllä minun päähäni täysiä, kun ei siihen kannata mitään painetta sotkea, kun törmäämiset ja muut on vaan paikan epävarmuutta. Vauhdissahan ei ole ongelmaa. Ja suurin osa nouto-ongelmista johtuu luoksetulo-ongelmista. Kapulalla postailuun auttoi kummasti suullinen kehu kapulalle saavuttaessa. Kun koira noutaa ja kantaa kapulaa hienosti niin hommaan on turha sotkea pitotreeniä. Luoksetulo kuntoon ja sitten vaan nouto siihen ni ”avot”. Luonnollisesti se irrotus lienee tässä kohtaa kunnossa :D

Saatiin kyllä paljon pureskeltavaa ja ajattelemista ja varmasti paljon toimivia treenejä. Tästä on hyvä jatkaa. Ja kyllähän iloinen tokolinja on meille se tie, mutta hyvin sitä voi maustaa hyödyntämällä koiran saalisviettiä ja tottisviikonlopun oppeja hyödyntäen. Ja kun koira on pehmeä ja suhde kunnossa niin pakotteetkin on varsin nättejä ja suurimmaksi osaksi suullisia. Välillä ohjataan oikeaan ja välillä annetaan tarjota oikeaa. Naksu ja patukka kulkevat käsikädessä samoin kuri ja kiitos. Tavoitehan on edelleen se tottis-uskottava täydellinen tokosuoritus ;)

Sitten kun ohjaaja oppisi olemaan askeleen edellä koiraansa, pitämään hieman kuria ja olemaan määrätietoinen niin mulla on kyllä koulutettavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan oikein hauska harrastuskaveri käsissä ja kyllähän me ainakin hauskaa osataan pitää!

Kiitoksia kaikille asianosaisille, jotka tekivät onnistuneen leirin! Päivitys on väsynyt, varmasti asia virheellinen, mutta pakkohan tuo tämä kaikki on saada tuoreeltaan ylös. Paljon tuli asiaa, purtavaa ja sulateltavaa. Oppia ikä kaikki.