Lamppu syttyi

Maailman huonomuistisin mamma unohti maanantaina Zeldan agitreenit leiriltä selvittyään ja auton katsastuksesta aiheuttuneesta härdellistä johtuen… No sen eestä tehtiin sitten oman ryhmän koulutuksen päätteeksi pientä esteillä poseerausta. Kiitos kuvaajalla, kun viitsi kameran kanssa häärätä:

© Jenni Lehtikangas

Briardileirillä oli myös paljon kuvaajia ja Zelda on onnistunut poseeraamaan ihan kivasti, tässä muutamat linkit kuviin omaksi muistiksi ja muiden iloksi:

http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardleiri%20Keuruu%20/
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Turrileiri2012/

http://blackdeath.kuvat.fi/kuvat/2012/2012-06-09-Briardileiri/

Briardileiriltä tuli muitakin kuin tottisajatuksia. Oli nimittäin puhetta siitä, miten vaikea on päästä koirien kanssa treenaamaan puruja ennen kuin on todistanut jäljen ja tottispuolen olevan kunnossa. Tämä siis koskee muita kuin käyttömaleja ja –sakuja. No meillä nyt ei ole mitään suuria himoja purutreeneihin vaan sydäntä lähellä on hakuilu. Jokatapauksessa päätin, että me treenataan hakua, vaikka ilman hakuporukkaa, koska onhan mulla maailman parhaita ystäviä, joita voi pakottaa maalimieheksi ;) Ja eipä kulu aikaakaan kun on vaan yksi koira treenittävänä.

Keskiviikkona suuntasin siis Nakkilan ja Ulvilan rajamaille yksi maalimiesuhrikyydissäni. Ennen treeniä tehtiin varovaista tuttavuutta kanojen kanssa eikä Zelda onneksi pölläyttänyt niitä vaan antoi olla rauhassa. Odoteltiin kuitenkin, että kanat siirtyy yöunille ennen kuin lähdettiin hiekkakuopalle. Tarkoituksena oli treenata nenänkäyttöä ja sen suhteen saatiin oikein onnistunut treeni! Hiekkamontussa hajut pyörii hauskasti ja kyseessä ei ollut mikään avara monttu, joten näköyhteyksiä ei pahemmin ollut. Ensimmäinen ukko tehtiin niin, että Y-haarasta maalimies yläpolkua ja mä alapolkua. Zelda rykäs itsensä jyrkkää rinnettä kohti hajua sitä tahtia, että jouduin päästämään hihnan perään ja häirikköhemmo oli karannu pihasta ja juoksi sitä yläpolkua pitkin, mutta Zeldaa kiinnosti vain ja ainoastaan maalimieshelle pääsy.

Toiselle ukolle poistettiin Hemmo-häirikkö ainakin melkein ja koetettiin pitää se ”keskilinjalla”… Maalimies kiersi montun pohjalla pienen mäen nyppylän päälle ja  hajut kiertivät toisesta suunnasta kuin tultiin ja hajun mukana meni myös koira piilolle. Tämä oli aivan mahtavasti onnistunut treeni. En ole aiemmin saanu tuulitreenejä oikein sujumaan eikä koira ole mun nähdäkseni käyttänyt nenää selkeästi. Nyt se sitten tuntui hieman ylivaikeassa maastossa aukeavan. Enempää en uskaltanut tehdä näitä ja alkoi itikatkin ahdistella itse kutakin, joten tehtiin vielä pari peräänjuoksua palkkioksi ja motivaatioksi, vaikka ei tuolla motivaatiosta pulaa tunnu olevan, kunhan saa sen tekemisen kohdentumaan.

Mulle jäi hirmu hyvä fiilis tästä treenistä. Ehkä Zelda jopa oikeasti keskittyi siihen ihmisten etsimiseen, kun metsään piilotettiin tuttuja ihmisiä, joilla ei oikeastaan ole koko hausta mitään hajua. No huomenna varmaan tulee maanpinnalle pudotus, kun päästään ohjatusti hakuilemaan lyhytkurssin muodossa ;)

Teslan aksatauko vielä hetken jatkuu… käytiin fyssarilla ja koira oli huomattavasti parempi, vielä yksi hoitokerta ja sitten aletaan varovasti treeniä, tavoitteena Rauman pitsiagit. Tokoiltu on kyllä ja tänään oltiin myös paimenessa. Tänään oli kyllä Teslalla täysi laamailu ja paskansyöntipäivä. Niitä päiviä, kun tuon otuksen kanssa voisi taas heittää hanskat tiskiin, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja sitten ahdistutaan molemmat tahoillamme. Sitten tulee taas hyvä päivä ja toivo elää?

Zelda sen sijaan päätti, että nyt loppuu paskansyönti ja bortsupaimennus, koska lampaathan onkin ihan hirmuhauskoja! Kolmas kerta mulla olikin sitten käsissä ihan eri koira kuin aiemmin ja tietty se homma hajos isolla laumalla ja isolla niityllä ihan kaoottiseksi, mutta oli kuulemma hienot hakukaaret niinku briardiksi! Homma oli niin hauskaa, että sitä ei olisi halunnut lainkaan lopettaa… monta kirosanaa kului ennen kuin koira saatiin takas ruotuun ja pois lampailta. Hieman lähti mun mielestä jossain kohtaa mopo käsistä ja jahtaamisen puolelle, mutta ei tuo lampaita onneksi yrittänyt syödä, vallatonta villikko menoa lähinnä, mutta seuraavan kerran, kun joskus päästään lampaille niin tehdään vähän paremmalla kurilla. Jotenkin uskomatonta, kun kaksi viikkoa sitten koira ei ymmärtänyt koko lampaita ja nyt sillä kirjaimellisesti välähti joku lamppu päässä, että ”hitto soikoon nää liikkuu kun mä näitä liikutan”… tästä ois kyllä tosi kiva työstää hommaa eteenpäin ja katsoa mihin päädytään...

No kahtellaan miten nää meidän lajit tänä kesänä asettuu :) Odotettu tokokurssikin siirtyy syksymmälle. Parin viikon päästä erkkaria ja pentusisarten tapaamista, välissä juhannus, joka varmaan menee osin koiravapaalla ja tytöt pääsee Heinolaan hoitoon.