Legend of Zelda

Hän on täällä.

Silloin, kun minä oli pieni niin pelattiin kasibittistä nintendoa. Silloin, kun minä olin pieni meillä oli kolme ruskeaa briardia. Ja eilen hain Torniosta ikioman prinsessan kotiin. Kymmenen vuoden unelmasta tuli totta. Nimen valinta oli yllättävän hankalaa. Ensin mielessä oli Tau, joka on siis leptoni, alkeishiukkanen, olisi sopinut Teslan kanssa samaan teemaan, mutta ei se nimenä sitten oikein istunut. Sitten mielessä oli Tinka, mutta siinä oli jotain. Usva oli hyvä ehdotus, kaunis nimi. Maistelin sitä kuitenkin kutsumanimenä eikä se vaan sopinut suuhun. Zelda oli aikoinaan Teslallekin vaihtoehto. Onhan se vähän sokerinen eikä niin helppo sanoa, mutta kyllä se muuntuu kutsuttaessa "zse zse" ja alkaa varmasti toimia :) Hän on Princess Zelda. Sointuu kennelnimeenkin eli Seleneen, saanko siis esitellä Boreabrie Selene alias Zelda, uusi perheenjäsenemme! Kiitos tästä ihanasta sisupussista Minnalle :)

Zeldalla oli pitkä kotimatka. Hain hänet Torniosta saakka ja batteryn avulla matkasta selvisimme. Prinsessa nukkui kiltisti koko matkan kunnes 100 km ennen Poria tuumasi, että nyt riitti ja kiukuttelu alkoi. Häkissä oli jo matkattu hänen mielestään ihan tarpeeksi. Haettiin Tesla aamuyöstä Nakkilasta ja siitä vasta älämöly syntyi. Matkasta selkeästi väsynyt pentu meni auton alle murisemaan yli innokkaalle isosiskolle, joka teki kaikkensa ollakseen mieliksi. Tesla käyttäytyi pennun kanssa juuri niin kauniisti kuin osasin toivoa ja odottaa.

Ensikohtaaminen, kun Zelda suostui auton alta murisemasta:

Kuten kuvista voinee päätellä niin Tesla yritti kovasti koko illan lämmitellä toista :) Välillä se katto mua ja kysy, että mamma mikä toi on, miksei se halua leikkiä mun kanssa. Zeldaa vaan suututti peilin takaa kurkistava pentusisar, joka ei suostunut leikkiin. Toisella oli rankka automatka takana ja muutaman tunnin unien päälle se oli kuin toinen koira. Eivät vaan päässeet vielä vauhtiin, kun vein Teslan näytille ja nyt Tesla on pikkuveljeni luona karanteenissa jonkin aikaa. Kävi sitten niin, että joudutaan isoihin kehiin ;) Pistetään seuraavaan bloggaukseen siitä reissusta... Nyt tutustutaan Zeldan kanssa toisiimme ja vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa. Eli mä bloggaan ja Zelda nukkuu ;) Kyllä me tossa äsken vähän leikittiin ja käytiin kävelyllä, mutta toinen ei ole vielä saanut kunnon uniaan.

Palaillaan :)

Lomailua, agirotua...

...aikaansaamattomuutta :/

Minä en ole lomaillut, paitsi ihan vähän töiden ohessa tällä viikolla. Tesla oli Heinolassa viikon lomalla ennen edellisen bloggauksen kisaraporttia ja tässä muutama otos:

Agirotu meni mahdottomissa helteissä tuskaillen ja jalat on sen verran laikukkaat, että ei taideta loppu kesänä paljon mikroshortseilla julkisesti pyllistellä... Helle näkyi karvaturreissakin. Tesla toimi kuitenkin mielestäni loistavasti helteeseen nähden. Ohjaajan aivot olivat kyllä jossain. Ei ole tervettä ajaa iltavuoron päätteeksi läpi yön Suomen halki kisaamaan. Ekalta radalta kuitenkin läheltä piti nolla, jolla lunastettiin paikka Open SM finaaliin:

Noiden suoritusten jälkeen tuumasin, että tämä oli tässä. Kävin tekemässä ohjaaja vaihdoksen ja Marko ohjasi Teslaa viimeisen radan. Touhu näytti niin hyvältä, että saa ohjata toistekin. Tesla otti vähän tuomarista häiriötä, mutta ne menevät ajan kanssa sitten. Täytyy nyt vaan saada Tesla pari kertaa Markon treenattavaksi ennen schapemestiksiä ;)

Lammaspiskit loistivat sitten sunnuntaina hienoine paitoineen ja kaikki saavat olla tyytyväisiä koiriensa toimivuudesta helteissä. Sunnuntaina oli kyllä hellerajat siinä ja siinä. Nada-mammakin pääsi liitelemään toisessa joukkueessa ja pienellä treenillä siitä olisi jotain voinut tullakin. Harmi vaan, että se on maksi... välillä tekis mieli mennä silti vielä kokeilee kepillä jäätä.

Täältä voi käydä ihailemassa lammaspiskei ja muita:

http://sannarautio.kuvat.fi/kuvat/2011/agirotu+2011/


Agirodun jälkeinen viikko meni enemmän ja vähemmän laiskotellen... muutama kerta on vähän tokoiltu perusjuttui. Ohjatut treenit voisi jo alkaa. Tosin ei meillä ole vielä ryhmäpaikastakaan tietoa. Ei näillä helteillä kyllä parane koiran motivaatiota liialla treenillä tappaakaan. Käytiin me kerran ihmettelemässä jazz hulinaa ja Tesla meni nätisti. Odotti käviksellä paikallamakuussa, kun hain ilmaisen vissypullon :) Mikä paikallamakuu ongelma? No avaran paikan.

Tämä viikko sujui työn ohessa lomaillessa, kun olin koiravahtina. Tesla sai painiskella gronttupennun kanssa ja siinä sivussa meni pari tervua ja kattia kevyesti. Kolmepäivää itikoita, sohvaa ja kirjaa, saa pyytää toistekin ;)

Kesä käy vähiin :) Jäljellä on kuitenkin vaikka mitä jännää ja kivaa!

Kolmet koot KooKoolta

Kielto, kielto, keskeytys kuumuuden keskellä :)

Startattiin ekaa kertaa ulkokentällä Mikkelissä. Mietinnässä oli kisatako lainkaan kun hellelukemat paukkuivat kipurajoilla, mutta ajattelin, että kokeillaan ja katsotaan niin kauan kuin kaikki näyttää koirasta kivalta. Koirasta oli kivaa ja se toimi yllättävät hyvin vieraissa olosuhteissa vierailla esteillä, ollakseen siis Tesla. Tottakai se oli normaalia hitaampi, varmasti jo helteestä. Kisapaikalla oli myös todella huonosti varjoa, joten myös odottelu ajat laannuttivat koiraa vaikka kylmälaukussa oli mukana märkiä pyyhkeitä ja viilennysloimi oli käytössä. Oma aivojen ja jäsenten välinen yhteistyö ei myöskään ollut terävimmillään valvotun yövuoron jälkeen. Rataantutustumiset olivat tahmeita ja tuntuivat kuluvan muutamassa minuutissa enkä ehtinyt sisäistää yhtään rataa niin hyvin kuin olisin halunnut ja se näkyy aika hyvin Marikan ottamilta videoilta. Myös Ikwil oli edustamassa schapeja medikakkosissa. Iksulla riitti poweria helteestä huolimatta ja sitä olisi voinut vähän jakaa kyllä Teslallekin.

Ekalla radalla menin ohjaamaan parikin kieltoa, jotka söivät aikaa. Vain toisesta nousi käsi. Tuomarilla oli ilmeisesti linja, että armahti kolmannelle esteelle tehtyjä kieltoja, jos onnistui välttämään hyllyn. Kyllähän siinä kohtaa oli jo ihanneajan alitus tuhottu. Koira ei ollut niin nopea kuin osaa olla, mutta ei toivottoman hidaskaan. Onnistuneilla ohjauksilla oltaisiin päästy hyvin ihanneaikaan ehkä jopa maailman hitaammista kepeistä huolimatta. Olisi pitänyt kannustaa enemmän kepeillä tai jotain. Kepit olivat päällystetty puutarhaletkumuovilla ja oman koiran herkkyyden tuntien en ihmettelisi, vaikka vieras materiaali olisi mietityttänyt. Tokalla radalla kepit olivat paremmat, mutta eivät mitenkään hyvät.

Tokalla radalla oli sitten maailman hitain keinu. Tesla jotenkin jarrutti ennenkuin keinu alkoi laskeutua ja jäi hetkeksi ihmettelemään, kun se ei laskeudukaan. Pieni arviointi virhe, ehkä painostin sitä vähän liikaa jarruttelemaan liian ajoissa. Pituuden jälkeen tuli huolimaton ohjaus kepeillä, josta tuli lisäsenkuntteja, mutta peli menetettiin viimeistään keppien jälkeen, kun koira kävi tervehtimässä istuvaa ratahenkilöä, jonka oli nähty syövän sipsejä :) Tiukemmalla ohjauksella harhalenkki olisi jäänyt tekemättä. Onneksi tuli siitä se kielto otettua, koska muuten olisi ottanut kamalasti pannuun keinulla ja kepeillä menetetys sekunnit. Loppuradan ohjauksella näkyy taas selkeästi, että vitosen jälkeen joku lakkaa ohjaamasta... hyi hyi.

http://www.youtube.com/watch?v=1nzSANLV7y0&feature=email

Viimeistä rataa ennen sain Teslaa heräteltyä tempuilla, mutta radalle tullessa se oli vähän sitä mieltä, että nyt ei kyllä enää jaksa. Jaksamattomuudesta huolimatta se lähti hienosti liikkeelle, mutta huonon valssin kohdalla se pääsi kysymään uudestaan onko pakko ja mä sitten nyökkärin tuomarille, että meille riitti. Agility ei saa koskaan olla pakko, vaikka oltaisiin me se rata saatu väännettyä varmasti "pakolla", mutta mä katsoin parhaaksi juosta oikotietä maaliin ja kehua parista matkan varrelle osuneesta iloisesta hypystä :) Aika rankka kolme rataa kolmenkymmenen asteen helteessä parivuotiaalle koiralle, jonka kisa ura on kestänyt vasta puolivuotta. Agirotuun lähdetään kuitenkin hyvillä mielin ja toivotaan edes hieman parempia kelejä.

Tässä hieman kuvasatoa, kun iskä oli kuskina, tolppana ja kuvaajana paikalla:

Juhannus juhlittu

...ja treenattu.

Juhannusta edeltävällä viikolla oli taas ihana aamuvuoro ja pääsi treeneihin. Maanantaina oltiin palveluskoiran treeneissä ja tehtiin liikkeitä kokeenomaisesti viimeisen kerran kunniaksi. Tosin mä en ole ollut mukana muilla kerroilla, kun on ollut tanssia tai töitä. Tulipahan taas todettua, että meidän ongelma on paikallamakuu. Koira ei pysty makaamaan rivissä vieraiden koirien välissä ahdistumatta ja nousematta ylös. Korjausehdotukseksi saatiin se perinteinen, että ota vähän tukasta kiinni ja vie takaisin. No sitä ei tule tapahtumaan, että jatketaan treeniä omin neuvoin, kuten tähänkin asti niin eiköhän se jonain päivänä loksahda kohdalleen. Jäävät sujuivat kivasti ja kadonneet käskyt on taas löytynyt treenin avulla. Joitain asioita on vaan niin helppo treenata. Seuraamisesta saatiin kehuja, vaikka haukkuja oltaisiin kaivattu. Syksyn ohjatut tokot ovat yllättäen valtava kysymysmerkki. Onneksi leirillä on kaksi päivää Lentsua niin saa taas puhtia treenata.

Tiistain oli agitreenit ja mä otin taas käyttöön taikakalun nimeltään kosketusalusta! Ja se kannatti. Nyt otetaan se taas kontakteille, jotta koira irtoaa itsenäisesti loppuun asti, vaikka en juoksisi rinnalla. Kosketusalustan kanssa vauhti puomilla oli silminnähden eri, kun jättäydyin jälkeen. Kepeillä kokeilin sitä myös targettina, mutta ei toiminut ihan yhtä hyvin. Kepeillä sama juttu, että kaipaan vauhtia ja itsenäisyyttä. Itsenäisyydellä tarkoitan, että kestää pujotella ilman että juoksen perässä tai kestää reippaan vedätyksen ja irtoaa vähintään viiden metrin päästä. Tarvisi ne hallilla majailevat vinokepit apuun tai tilauksessa olevat 2x2 -kepit. No vielä on matkaa sinne kolmosiin saada nämä pikkujutut kuntoon.

Torstaina lähdimmekin ajelemaan Helsinkiin, joten jätin keskiviikon haut väliin. Otettiin Terhi kyytiin Tampereelta ja suunnattiin Teslan siskon Selman luo, jossa myös Sara ja Sanna. Vietimme juhannuksen siis täysin tyttöjen kesken lautapelien ja valkoviinin sekä grillailun parissa. Käytiin tietty perjantaina treenailemassa tokoa jollain kentällä jossain päin pääkaupunkia. Paikallamakuuta otin ja ei se ollut yhtään niin ahdistavaa schapejen kanssa, mutta muutamia toistojen tuomia epäonnistumisia tuli, mutta onnistumiset veivät voiton. Sitten otin ruutua, mitä pitäisi treenata enemmän, että koira oppii hakemaan sitä. Mä oon ajatellut "ruutu" käskyä virittelyyn, mutta se on myös lähetyskäskynä, joten joku toinen olisi parempi kuulemma. Kokeilin myös vierasta metallikapulaa, jota kantoi hienosti, mutta pitäminen ei vaan luonaa. No tätä ollaan treenattu hävettävän vähän. Syö kummasti treenimotivaatiota, kun tahtoisi saada paikallamakuun kuntoon, että voi joskus saada sen ykköstulokset alokkaasta =)

Lauantaina ajelimme Heinolaan pienen mutkan kautta =) Kävin tutustumassa yhteen valloittavaan karvaiseen komistukseen. Pentukuumetta on siis ilmassa enemmän kuin laki sallii, minkä tosin varmasti moni on jo huomannut, tajunnut tai arvannut. Päätös pennun ottamisesta oli lopulta helppo ja sen olen kaikinpuolin järkevästi perustellut sopivaksi juuri tähän ajankohtaan. Ja loppukesästä sekä alkusyksystä on myös runsaasti aikaa sosiaalistaa uutta tulokasta sekä opetella elämää kahden koiran kanssa. Tämä kesä on kasvatettu pentutiliä kolmivuoro työn parissa ja tultu siihen tulokseen, että keväällä valmistun kyllä niin tasan päivävuoroon kuin se vain on mahdollista, mutta näitä mahdollisuuksia on onneksi aikaa kartoittaa runsaasti. Pentueiden kanssa ei ihan heti sitten tärpännytkään ja mietin jo kompromissejä värin, sukupuolen ja ajankohdan suhteen. Jopa rodun. Juhannuksena tapaamani komistus kyllä edusti niin ulkoisesti ja luonteeltaan sitä mitä haen. Nyt sitten vain innolla odotellaan ja palaillaan näihin pentuasioihin sitten, kun ajankohta on kypsempi!

Heinäkuulle onneksi riittää ohjelmaa. Tesla saa jäädä loppu kesäkuuksi lomailemaan Heinolaan. Mulla on yövuoro ja taas on helteitä luvattu. Kämppä kyllä pysyy viileänä, mutta lenkkikelit ovat sietämättömät, jos mennään lähemmäs 30 astetta ja sitten, kun olisi paras aika ulkoilla niin joutuu töiden pariin. Ja mulla on myös aikamoinen urakka edessä saada kämppä kuntoon, joten tämän viikon urakka on siinä. Perjantaina on myös agipalaveri, josta pitää suoraan töihin mennä, joten nyt ei tarvitse sitäkään miettiä koiran suhteen. Ehkä mä muutaman päivän kykenen elämään ilman koiraa. Tekee Teslalla hyvää lomailla. Ja lauantaina ajelen taas takaisin itärajaa kohti, kun ilmoittauduin Mikkeliin kisoihin kolmen startin verran.

Toisena viikonloppuna on sitten agirotua, jossa tarkoitus juosta kahdessa joukkueessa. Lammaspiskit ykkösessä Teslan kanssa ja lammaspiskit kakkosessa alunperin Alman kanssa, mutta nyt näyttää siltä, että Nada pääsee agiliitämään. Nada on varmempi ja tauko on tehnyt sille huippua. Heinäkuun kolmas viikonloppu on vielä avoinna. Silloin mulla olisi pitkä vkl tehdä vähän pidempikin reissu. Neljäntenä viikonloppuna on Rauman agilitykisat ja viimeisenä Pori KV, jonne viime tippaan sain Teslan ilmoittua. Sinne mun ei kyllä tarvitse itse mennä, jos on parempaa tekemistä ;) Ja elokuun alussa onkin sitten jo schapendoesleiri! Ja sitten alkaa pian LOMA. Tai no koulu alkaa myös, mutta amis on vähän sama kuin loma. Blogiin yritän päivittää kisaraportteja ja kuulumisia!

...tosin koneella olo aikaani tulee syömään schapeyhdistyksen jutut ja muu säätäminen sähköpostin kanssa, mutta onneksi ensiviikonloppuna tulee toivottavasti se UUSI KONE =) On taas elämä helpompaa!

Välillä vähän viileämpääkin kesää kaikille toivotellen!

Riina

Aivoituksia helteen keskeltä

Ei ole helteet eikä iltavuoroviikot meitä varten. Ollut niin laiskottelua viimeisen kaksi viikkoa, että koirakin on laiskistunut silmissä. No helle viikoilla ei oikein jaksanut tehdä mitään. Mulle iski yövuoro ja päivisin oli tuskaista nukkua, onneksi helteet nuudutti koirankin. Sen tosin huomasi liiankin hyvin lauantain Heinin koulutuksessa, kouluttajakin ihmetteli koiran laiskuutta. Kyllä se teki kaiken mielellään eikä ollut yhtään sellainen ei huvita, mutta kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä... tulipahan kuitenkin opittua uusi ohjauskuvio =) Olen mä aikaisemminkin blogeissa törmännyt japanilaisiin, mutta ne eivät ole sanoneet mulle mitään. Nyt päästiin treenaamaan niitä käytönnössä ja ne toimivat meillä tosi hyvin. Kokeiltiin myös viski-leikkausta, mutta se ei selkeesti ole meidän juttu. Japanilaiset sen sijaan sujuivat. Ehkä hidastetulla koiralla on helppo opetella uusia asioita, kun ehtii miettimään miten kääntyy. Heinäkuussa ei päästä Heinin oppiin, kun on joka vkl jotain muuta kuten SM-kisat, agirotu, Rauman kisat jne, mutta elokuulle kyllä pitää heti buukata Heini, kun saadaan kalenterit taas täsmättyä.

Seuraa! -kurssi päättyi helleviikolla ja nyt on ohjatut tokot sitten tauolla syksylle saakka. Tokossa ei helteet meitä haittaa, kun koira jopa keskittyy paremmin oleelliseen ja on niin helposti motivoitavissa ruualla. Lelupalkat jätän suosiolla viileämmille säille. Helteellä voidaan hinkata niitä käännöksiä ihan vallan namilla imuuttaen! Meiän koutsi viisaasti sanoikin, että ihmiset yleensä tekevät ihan liian vähän toistoja ja olettavat koirien osaavan. Noita käännöksiä pitää vaan hinkata hinkkaamisen päälle, jotta niistä tulee hyvät. Motivaatiota kasvatetaan pikkuhiljaa ja treenataan erikseen. Nakin kanssa meillä ei motivaatio-ongelmia ole ja kyllä tuo koira kokeessakin toimii, mutta pohjatyössä on selkeesti puutteita, kun paikka katoaa käännöksissä jne. Onneksi perushommat on kuitenkin tehty kunnolla, eli PA on kelvollinen ja katsekontakti hieno.

Seuraamisen treenilista:
-käännökset namilla imuuttaen
-oikean paikan vahvistaminen naksulla (kun ollaan kerta naksuteltu niin vahvistaa sitä oikeaa paikkaa eli "seuraillaan" ja kun koira hakeutuu oikeaan kohtaan "naks")
-perusasentoon tulo takaa (Eli jätetään esim. istumaan ja kävellään eteenpäin ja pyydetään perusasentoon. Näin koira joutuu hakeutumaan oikealla paikalle.)
-seuraamaan tulo takaa (Samaa myös suoraan seuraamiseen. Tätä voi myös hetsailla avustajan kanssa niin, että avustaja pitää koiraa kiinni ja vapauttaa. Näistä harjoitteista hyötyä myös sitten voittajan ruutua ajatellen.)

 Ei käy seuruutreenit siis tylsiksi eikä ollut turha kurssi. Ja sitten tietty jatketaan vanhoi harjoitteita:

-intensiivistä seuraamista askelia kerrallaan eestaas edeten naksulla (tätä sietäs myös treenata ilman koiraa omaa reaktionopeuttaan kasvattaen, että se käsi ehtii sinne taskuun heti eikä hetken päästä naksusta)
-perusasennon häiriötä eli koira sivulla ja heittelen avustajan puutteessa nakkei koiran eteen ja palkkaan kädestä, kun ei kiinnitä niihin huomiota. Avustajan käsiin saadessa avustaja aiheuttaa häiriöä esim. heittelee palloa koiran nenän edessä.
-täyskäännöksiä, sekä oikeaan että saksalaisen opettamista. Jos saadaan saksalaisesta näyttävä otetaan se kokeisiinkin =) Lentsuhan tätä meille ehdotti ja Seuraa!-kurssin vetäjä Heidi antoi käännökselle nimenkin. Tokohan on kohta sanastoltaankin agilityn tasolla!

Agi SM-tuloksia kytätessäni ajattelin, että jos väkisin jotain blogiin rustaisin, kun tuntuu, että ei olla tehty mitään, mutta onhan meillä vaikka mitä uusia juttuja ajatuksen tasolle mielessä! Ehkäpä me kahden seuraavan viikon (ihanat aamu ja yö) aikana päästään taas juonesta kiinni myös käytännössä.

Tokomestaruus tilitys

Schapendoesien vuoden 2011 tokomestaruudet vietettiin onnistuneesti Heinolan raviradalla. Koiria oli yhteensä tusinan verran ja jokaisesta luokasta saatiin leivottua mestari! Aivan loistavaa! Hienoja tuloksia riitti mielinmäärin ja iloisia suorituksia sitäkin enemmän. Tuomarina toimi Marita Packalen, joka ei ollut tiukimmasta päästä, mutta mestaruuksien voittajat kyllä ansaitsivat tittelinsä.

Teslan kohdalla jäi kyllä kaivelemaan ykköstulos, joka oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Pureudutaanpa nyt sitten tuoreeltaan oikein kunnolla koko suoritukseen:

1. Luoksepäästävyys



2. Paikalla makaaminen


Voihan murheenkryyni! Tällä kertaa se ei riittänyt, että nousi seisomaan, vaan hiippaili hiippailemisen päälle. Lopulta 2/3 osaa hiippailtuaan armahti liikkuri. Ensin purin hammasta, kun nauratti ja sitten koetin kiristää ilmettäni, jotta koira ymmärtäisi, että tästä en tykkää sitten yhtään. Siinä meni sitten heti alkuunsa 30 pistettä harakoille ja alokkaan tokomestaruus haaveet unholaan.

Koira oli kyllä selkeästi ulalla, mitä tehdään. Kenties se ehti henkisesti kuumentua kuuman odottelun aikana, kun oli peräti seitsemän koiraa rivissä luoksepäästävyyden aikana ja Tesla toiseksi viimeinen. Se tarjosi tässä jo maahanmenoa monta kertaa ja jouduin käskyttämään perusasentoon. Taisi turhautua koko touhuun ja sitten, kun piti oikeasti maata niin selkeästi ajatteli, että onkohan tämä nyt tämä juttu ja kokeili hiippailu taktiikkaa... Pitää nyt tosissaan treenata ja saada hommaan varmuuta. Kaipaa selkeästi "ollaan vaan ja hengaillaan" treeniä, jonka jälkeen sitten malttia vaativa paikallaan makuu. Hengailun päälle, kun pitäisi saada aksöniä, jota ei paikalla makuu tarjoa...

3. Seuraaminen kytkettynä

Saatiin 8,5 ja olen ihan tyytyväinen. Se lähti hienosti, mutta hajosi ekan oikealle käännöksen jälkeen ja PA:t meni löysiksi. Tämä on turha liike, jota ei treenata, joten ei me 7 korkeampaa kokeestakaan tavoitella. Itse olisin antanut varmaan korkeintaan seiskan. En osaa käyttää sitä hihnaa, enkä opettele, alussa meni monta sekuntia, kun käärin narua käden ympärille. Kuhan saisi joskus sen yhden ykkösen alosta niin pääsee hihnasta kokonaan eroon ;)

4. Seuraaminen taluttimetta

Parhaimmillaan se oli tätä:

Pahimmillaan tätä (oikealle käännösen jälkeen, täykkärin jälkeen, juoksussa):

Tuomari armahti kuitenkin arvosanalla 9.


5. Maahanmeni seuraamisen yhteydessä

Käskytin jotenkin epäselvästi ja melkein mokattiin meidän varmimmista liikkeistä tämä, mutta kerrankin osasin korjata ja kun tiesin, että tuomari ei rokota vilkaisusta niin sain kaksoiskäskyllä käskytettyä maahan. Ekasta käskystä vain pysähtyi. Joten tästä siis 8.

6. Luoksetulo

Tämä oli just niin hyvä ja huono, kun tiesin sen tulevan olemaan. Me ollaan treenattu eteen ja nyt olen vaihtanut sivulle. Mietin ennen koetta miten pulman ratkaisen eli kutsunko "tänne" vai "sivu"... ajattelin että kutsun "sivu" käskyllä ja jos ei tulee sivulle korjaan "suhahduksella" ja tuomarin pääteltäväksi jää totteliko vaiko kuuluuko tullakin eteen... Jostain syystä kutsuin koiraa käskyllä "tule"... Hienosti se tuli ja jäi eteen seisomaan hämmentyneenä... Vaivihkaa (tuomarilta, en yleisöltä) avustin käsimerkillä eteen ja käskytin perusasentoon. Saatiin tästä 9.


7. Seisominen seuraamisen yhteydessä

Olin niin varma että kaksoiskäskytetyn ja painostavan "maahan" uusinnan jälkeen koira vetää tässäkin maahan, mutta kyllä se tällä kertaa kuunteli tarkkaan ja jäi hienosti seisomaan "odota" käskyllä. Upeeta Tesla! Onnistuttiin nyt tässä, mikä viimeksi vedettiin nollaksi ja meni ykkönen sivusuun... Tästä siis 10.


8. Estehyppy

Koira hyppäsi parempaan paikkaa kuin yleensä treeneissä. Väisti hieman, kun tulin vierelle ja sitten vielä teputtelin lähemmäs, vaikka olisin voinut vaan käskyttää sivulle. Tästä huolimatta saatiin 10.

 9. Kokonaisvaikutus

Yhteensä siis 155 pistettä, jotka riittivät ALO2 tulokseen. Onnistuneella paikalla makuulla oltaisiin saatu 185 ja KP, joten kyllähän se väkisin hieman harmittaa. Tosin olisin varmana jännityksellä sössinyt pisteitä alemmas, jos olisi ollut kymppi pohjalla ja paineet korkealla. Toisaalta tämähän on nousu suhdanne, jos samaa rataa jatketaan niin vielä viisi koetta niin päästään avoimeen. Sovitaan, että luovutan sen jälkeen vasta ;)

Kokeen kaikki schapet ohjaajineen paitsi Jojo, joka ehti jo autoon, mutta Pyry poseeraa kahden edestä:

Erikoisvoittajaluokka
1. Buffing Cafe Au Kismet EVL2

Voittajaluokka
1. Puuparran Mimmi VOI1
2. Buffing Miss North Star VOI1
3. Puuparran Ruusa

Avoinluokka
1. Puuparran Lasse AVO1
2. Lumikuono Ferino Pepino AVO1
3. Lumikuono Conamore Ikwil

Alokasluokka
1. Swifty's Challenger ALO1
2. Trasseli Eri Etevä Velho ALO1
3. Flying Duster's Time Bomb
4. Puuparran Mauriz
5. Flying Duster's Time to Waste

Kiitos kaikille osallistuneille schapeille ohjaajineen, joista puolet tekivät vielä ykköstulokset luokassaan hienoin tuloksin! Ikäjakauma koirien keskuudessa oli kahdesta vuodesta aina 11-ikävuoteen. Sää suosi meidän karvaturreja, kun auringon paahteesta huolimatta tuuli piti ilman siedettävänä. Ensi vuonna on sitten EVL-luokassakin enemmän kilpailua ;)

Kakkoset korkattu

Omissa helatorstain kisoissa tuli kakkoset tosiaan startattua ja sopivan haastavat radat oli tuomari Marjo Heino saanut aikaiseksi. Toimin kisat aamusta iltapäivään kuuluttajana. Kakkosia oli yhteensä alle 20, joten sen ajan keskityin omaan koiraani. Sopivasti startattiin medien viimeisenä niin ehdin valmistella ja maxien ajan jäähdytellä. Kuuluttaminen oli kivaa, vaikka sujuvan rytmin taisin löytää vasta loppupäässä :)

Alussa oli hyppy josta suora linja puomille, mutta välissä piti käydä kurvaamassa mutkaputki toisesta aukosta sisään. Asettauduin mielestäni sopivasti putken suulle kaikki rintamasuunnat, kintut, liike, ohjaus osoittamaan oikeaan, jotta koira ei painaisi suoraan puomille... no eihän se painanut vaan selän takaa putken väärästä päästä sisään ja hyllytettiin heti alkuunsa... Se peli oli sitten sillä selvä. Todennäköisesti "tule" käskyllä koira olisi tullut oikeaan päähän putkea, mutta "läpi" käsky oli liian voimakas ja säntäsi selän takaa putkeen, kun olin vielä jättänyt ehkä aavistuksen liian vinoon niin se heti alas ponnistettuaan huomasi ekan pään ja käskyn kuullessaa säntäsi sinne eikä välittänyt ohjauksesta ja muusta... herkkä koira on myös vihjeherkkä. Vaikka rintamasuunta, kädet, jalat ovat ääntä voimakkaampia niin poikkeusrikkonee säännön eli, kun koira lähtee paikoiltaan se ei ole vielä ohjauksen imussa. Harmillinen hyllytys heti alkuun...

Hyllystä rentoutuneena keskityin loppuradan ohjailuun enkä varmistellut mitään ja sehän toimi... yksi harhautus tapahtui, kun en ollu putken jälkeen valmiina ottamaan koiraa taas haltuuni ja se ehti saada nenän maahan mielenkiintoisen hajun kohdalla ja meinasi unohtua hetkeksi mitä oltiin tekemässä Valssi onnistui mielestäni hienosti loppupäässä, kun rataantutustuessa tuijotin vain ponnistuspaikkaa enkä edes vilkaissut estettä :)

Kakkoset on siis korkattu ja on se kiva, että radoilla pääsee kikkailemaan eikä tarvi vaan juosta suoraan ja tehdä 1-3 leikkausta, valssia, persjättöä yms vastaavaa... takaaleikkauksia pitää muuten treenata! Niitä oli tuolla radalla ja ne eivät niin sujuvia olleet kuin toivoisi...

Mitäs muuta? Tokoa ei olla treenattu, paitsi ihan vähän seuraa -kurssilla. Mestiksiin mennään siis lahjattomat treenaa asenteella. Epäolennaiset asiat kuten auton unohtunut katsastus koettavat sotkea treenisuunnitelmia. Ollaan kokeiltu myös flyballia mutta Teslaa hieman häiritsi läpsiä liikkuvaa alustaa. Kokeillaan vielä uudestaan ihan mielenvirkistykseksi. Ei se ehkä ole meidän juttu silti kuitenkaan. Yhden jälken talloin kaverin pihanurmelle ja se homma meni puihin, kun nurmi paljastui kusiaisten valtakunnaksi. Onneksi Tesla ei tajunnut, miksi nenua alkoi kutittaa ja kirvellä ja karkasi vielä uudestaan keskeytetylle jäljelle, kun en voinut antaa sen syödä kaikkia kusiaisia... Täytyy katsoa tarkemmin, minne talloo ja ostaa säkki natural menua, jos ne eivät maistuisi kusiaisille?