Kielto, kielto, keskeytys kuumuuden keskellä :)
Startattiin ekaa kertaa ulkokentällä Mikkelissä. Mietinnässä oli kisatako lainkaan kun hellelukemat paukkuivat kipurajoilla, mutta ajattelin, että kokeillaan ja katsotaan niin kauan kuin kaikki näyttää koirasta kivalta. Koirasta oli kivaa ja se toimi yllättävät hyvin vieraissa olosuhteissa vierailla esteillä, ollakseen siis Tesla. Tottakai se oli normaalia hitaampi, varmasti jo helteestä. Kisapaikalla oli myös todella huonosti varjoa, joten myös odottelu ajat laannuttivat koiraa vaikka kylmälaukussa oli mukana märkiä pyyhkeitä ja viilennysloimi oli käytössä. Oma aivojen ja jäsenten välinen yhteistyö ei myöskään ollut terävimmillään valvotun yövuoron jälkeen. Rataantutustumiset olivat tahmeita ja tuntuivat kuluvan muutamassa minuutissa enkä ehtinyt sisäistää yhtään rataa niin hyvin kuin olisin halunnut ja se näkyy aika hyvin Marikan ottamilta videoilta. Myös Ikwil oli edustamassa schapeja medikakkosissa. Iksulla riitti poweria helteestä huolimatta ja sitä olisi voinut vähän jakaa kyllä Teslallekin.
Ekalla radalla menin ohjaamaan parikin kieltoa, jotka söivät aikaa. Vain toisesta nousi käsi. Tuomarilla oli ilmeisesti linja, että armahti kolmannelle esteelle tehtyjä kieltoja, jos onnistui välttämään hyllyn. Kyllähän siinä kohtaa oli jo ihanneajan alitus tuhottu. Koira ei ollut niin nopea kuin osaa olla, mutta ei toivottoman hidaskaan. Onnistuneilla ohjauksilla oltaisiin päästy hyvin ihanneaikaan ehkä jopa maailman hitaammista kepeistä huolimatta. Olisi pitänyt kannustaa enemmän kepeillä tai jotain. Kepit olivat päällystetty puutarhaletkumuovilla ja oman koiran herkkyyden tuntien en ihmettelisi, vaikka vieras materiaali olisi mietityttänyt. Tokalla radalla kepit olivat paremmat, mutta eivät mitenkään hyvät.
Tokalla radalla oli sitten maailman hitain keinu. Tesla jotenkin jarrutti ennenkuin keinu alkoi laskeutua ja jäi hetkeksi ihmettelemään, kun se ei laskeudukaan. Pieni arviointi virhe, ehkä painostin sitä vähän liikaa jarruttelemaan liian ajoissa. Pituuden jälkeen tuli huolimaton ohjaus kepeillä, josta tuli lisäsenkuntteja, mutta peli menetettiin viimeistään keppien jälkeen, kun koira kävi tervehtimässä istuvaa ratahenkilöä, jonka oli nähty syövän sipsejä :) Tiukemmalla ohjauksella harhalenkki olisi jäänyt tekemättä. Onneksi tuli siitä se kielto otettua, koska muuten olisi ottanut kamalasti pannuun keinulla ja kepeillä menetetys sekunnit. Loppuradan ohjauksella näkyy taas selkeästi, että vitosen jälkeen joku lakkaa ohjaamasta... hyi hyi.
http://www.youtube.com/watch?v=1nzSANLV7y0&feature=email
Viimeistä rataa ennen sain Teslaa heräteltyä tempuilla, mutta radalle tullessa se oli vähän sitä mieltä, että nyt ei kyllä enää jaksa. Jaksamattomuudesta huolimatta se lähti hienosti liikkeelle, mutta huonon valssin kohdalla se pääsi kysymään uudestaan onko pakko ja mä sitten nyökkärin tuomarille, että meille riitti. Agility ei saa koskaan olla pakko, vaikka oltaisiin me se rata saatu väännettyä varmasti "pakolla", mutta mä katsoin parhaaksi juosta oikotietä maaliin ja kehua parista matkan varrelle osuneesta iloisesta hypystä :) Aika rankka kolme rataa kolmenkymmenen asteen helteessä parivuotiaalle koiralle, jonka kisa ura on kestänyt vasta puolivuotta. Agirotuun lähdetään kuitenkin hyvillä mielin ja toivotaan edes hieman parempia kelejä.
Tässä hieman kuvasatoa, kun iskä oli kuskina, tolppana ja kuvaajana paikalla:
Startattiin ekaa kertaa ulkokentällä Mikkelissä. Mietinnässä oli kisatako lainkaan kun hellelukemat paukkuivat kipurajoilla, mutta ajattelin, että kokeillaan ja katsotaan niin kauan kuin kaikki näyttää koirasta kivalta. Koirasta oli kivaa ja se toimi yllättävät hyvin vieraissa olosuhteissa vierailla esteillä, ollakseen siis Tesla. Tottakai se oli normaalia hitaampi, varmasti jo helteestä. Kisapaikalla oli myös todella huonosti varjoa, joten myös odottelu ajat laannuttivat koiraa vaikka kylmälaukussa oli mukana märkiä pyyhkeitä ja viilennysloimi oli käytössä. Oma aivojen ja jäsenten välinen yhteistyö ei myöskään ollut terävimmillään valvotun yövuoron jälkeen. Rataantutustumiset olivat tahmeita ja tuntuivat kuluvan muutamassa minuutissa enkä ehtinyt sisäistää yhtään rataa niin hyvin kuin olisin halunnut ja se näkyy aika hyvin Marikan ottamilta videoilta. Myös Ikwil oli edustamassa schapeja medikakkosissa. Iksulla riitti poweria helteestä huolimatta ja sitä olisi voinut vähän jakaa kyllä Teslallekin.
Ekalla radalla menin ohjaamaan parikin kieltoa, jotka söivät aikaa. Vain toisesta nousi käsi. Tuomarilla oli ilmeisesti linja, että armahti kolmannelle esteelle tehtyjä kieltoja, jos onnistui välttämään hyllyn. Kyllähän siinä kohtaa oli jo ihanneajan alitus tuhottu. Koira ei ollut niin nopea kuin osaa olla, mutta ei toivottoman hidaskaan. Onnistuneilla ohjauksilla oltaisiin päästy hyvin ihanneaikaan ehkä jopa maailman hitaammista kepeistä huolimatta. Olisi pitänyt kannustaa enemmän kepeillä tai jotain. Kepit olivat päällystetty puutarhaletkumuovilla ja oman koiran herkkyyden tuntien en ihmettelisi, vaikka vieras materiaali olisi mietityttänyt. Tokalla radalla kepit olivat paremmat, mutta eivät mitenkään hyvät.
Tokalla radalla oli sitten maailman hitain keinu. Tesla jotenkin jarrutti ennenkuin keinu alkoi laskeutua ja jäi hetkeksi ihmettelemään, kun se ei laskeudukaan. Pieni arviointi virhe, ehkä painostin sitä vähän liikaa jarruttelemaan liian ajoissa. Pituuden jälkeen tuli huolimaton ohjaus kepeillä, josta tuli lisäsenkuntteja, mutta peli menetettiin viimeistään keppien jälkeen, kun koira kävi tervehtimässä istuvaa ratahenkilöä, jonka oli nähty syövän sipsejä :) Tiukemmalla ohjauksella harhalenkki olisi jäänyt tekemättä. Onneksi tuli siitä se kielto otettua, koska muuten olisi ottanut kamalasti pannuun keinulla ja kepeillä menetetys sekunnit. Loppuradan ohjauksella näkyy taas selkeästi, että vitosen jälkeen joku lakkaa ohjaamasta... hyi hyi.
http://www.youtube.com/watch?v=1nzSANLV7y0&feature=email
Viimeistä rataa ennen sain Teslaa heräteltyä tempuilla, mutta radalle tullessa se oli vähän sitä mieltä, että nyt ei kyllä enää jaksa. Jaksamattomuudesta huolimatta se lähti hienosti liikkeelle, mutta huonon valssin kohdalla se pääsi kysymään uudestaan onko pakko ja mä sitten nyökkärin tuomarille, että meille riitti. Agility ei saa koskaan olla pakko, vaikka oltaisiin me se rata saatu väännettyä varmasti "pakolla", mutta mä katsoin parhaaksi juosta oikotietä maaliin ja kehua parista matkan varrelle osuneesta iloisesta hypystä :) Aika rankka kolme rataa kolmenkymmenen asteen helteessä parivuotiaalle koiralle, jonka kisa ura on kestänyt vasta puolivuotta. Agirotuun lähdetään kuitenkin hyvillä mielin ja toivotaan edes hieman parempia kelejä.
Tässä hieman kuvasatoa, kun iskä oli kuskina, tolppana ja kuvaajana paikalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti