Agilityä, ei juuri muuta...

Tosiaan ollut synkkä syksy kaikkine väsymyksineen melko laiskaa treenailun puolesta. Ehkä se pieni tauko tekee hyvää. Hakutreenit nyt uhkaavasti alkavat jäädä talvitautolle, vaikka ollaan muutaman kerran koetettu saada vielä yhdet treenit kasaan, kun ei se talvi tulekaan. Noh tammikuussa on varmaan jo kerran viikossa joku sisätreeni niin päästään hiomaan ilmaisua. Tokoa ollaan tehty onneksi ainakin kerta viikkoon omassa ryhmässä ja hinkattu lähinnä ruutua. Ehkä tauko tekee noudoille ihmeitä. Teslalla ei ole nyt ollut treenipaikkaa, mutta asiaan on toivon mukaan tulossa muutos, lajina rallytoko. Ja oma väsymys saattaa selittyä tällä pitkittyneellä sairastelulla, jonka lääkäri totesi keuhkoputkentulehdukseksi, joten sitä nyt ollaan paranneltu mennyt viikonloppu ja toivotaan, että antibiootit puree.

Agilityä ollaan kyllä treenattu ja se ei ehkä ole auttanut tähän sairasteluun, kun aina treenien jälkeinen päivä on ollut todella väsynyt. Siis ohjaajalla. Jotain Zeldan kanssa on kuitenkin tehtävä ja agilityä se rakastaa ylikaiken. En vaan raaski pistää sitä lajia vielä täysin telakalle, vaikka siinä omat riskinsä onkin. Toisaalta nyt, kun ollaan käyty säännöllisesti osteopaatilla niin agilitystäkin tuntuu tulleen harmoonisempaa. Voiko näillä olla jotain tekemistä keskenään? Tesla on päässyt lähinnä muistelemaan kontakteja että pujottelua. Sen kanssa olisi tarkoitus kyllä jatkaa kisaamista, koska viimeksi se taas kulki tosi kivasti. Niin se tuntuu tekevän aina, kun uhkaan, että tää oli sitten tässä, jos ei koira kulje. Ja sitten tehdään tietty hyllyjä, kun se kulkee.

Toissa viikonloppuna otin oikein ahkeran kisaputken ja kieltämättä näytti se Zeldakin meno jo melko agiliidolta. Laitetaan tähän loppuun kaikki videot.

Teslan lauantain radat:

Zeldan sunnuntain radat:

 

 Zeldan videoista kiitos TAMSKin tallentuvalle screenille :) Hyvää palvelua.

Krista Karhun rallytokoseminaari 13.11

Katselin jo alkusyksystä, että Porissa on marraskuussa tarjolla Krista Karhun rallytokosemppaa, mutta havahduin ilmoittautumaan vasta siinä kohtaa, kun enää viimeistä paikkaa huudeltiin. Siinä sitten Tanskan reissun puitteissa jo unohdin koko sempan ja onnistuin vielä työllistämään itseni koko viikonlopuksi. Noh kuka sitä unta tarvii, joten ilta+yövuoron päälle parin tunnin unet ja koirat kevythäkkeineen kyytiin.

Järjestelyt olivat kyllä ihan ensiluokkaiset. Petporin tilat sopivat mainiosti tälläiseen koulutukseen reiluine oleskelutiloineen ja sohvineen. Tarjolla oli mukavasti vielä aamupalaksi sämpylää ja kahvia, jota tuli juotua useampi kuppi. Sain molempien tyttöjen häkit sisälle ja osasivatkin olla pääsääntöisesti oikein mallikelpoisesti. Luennon ajan ei kuulunut onneksi inahdustakaan, joten ei tarvinnut vielä autoon odottelemaan kumpaakaan.

LUENTO

Aamu alkoi tosiaan luennolla, jossa käytiin läpi Kristan mielestä tärkeät asiat eli oleelliset perustaidot, mitä rallytokossa tarvitsee osata. Muistiinpanot eivät välttämättä ole täydelliset aamun väsymyksestä johtuen, mutta jokseenkin näin:

*Seuraaminen molemmin puolin on kaiken perusta, vaikka tässä ei arvostelu ole yhtä tiukka paikansuhteen kuin tokossa niin on kuitenkin koiralle reilumpaa tehdä kriteerit selväksi, mitä siltä vaaditaan seuraamisen suhteen. Tähän liittyy oleellisesti se kontakti, että koira pitää ohjaajaan kontaktia. Ei välttämättä samalla lailla tiukkaa katsekontaktia, kuten tokossa/tottiksessa, koska koiran tulee myös pystyä irtautumaan kontaktista käsimerkkeihin.

*Asennot: Istu, maahan, seiso. Nämä tulee osata ja näissä täytyy myös pysyä kunnes toisin todetaan ja häiriötreenillä varmistetaan, että koira osaa. Kontakti ja kuuntelu tulee näissäkin tärkeinä elementteinä.

*Eteentulo on erityisen tärkeä, koska vinoista lähtee pisteitä ja liian vinoista lähtee se kymppi. Eteentulot olisi hyvä opettaa koiralle joka suunnasta, että osaa tulla suoraan eteen. Ja ylemmissä luokissa käsiavut ei saa olla enää liian ”vetävät” joten sekin on hyvä ottaa alusta alkaen huomiin.

*Pyörimiset molempiin suuntiin.

*Peruuttaminen ja takapäänkäyttö.

Sitten perustaitojen lisäksi on osattava temppuja, kuten puolenvaihto jalkojen välistä, takaa ja edestä sekä sitten hypyt, putki ja merkki.

Rallyssä erityisen tärkeää (takapäänkäyttöä tärkeämpää) on rintamasuunta eli tähän kannattaa alusta alkaen kiinnittää huomiota, että koira rintamasuunta säilyy oikeana. Tätähän ei tokossa vaadita, joten tähän täytyy varsinkin Teslan kanssa muistaa kiinnittää huomiota.

RATATREENI

Meidät oli laitettu tosiaan avo/voi ryhmään ja ihan hyvä, koska avoimen radalla tuli vähän enemmän erilaisia juttuja mitä alokkaan radalla. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa mennä lähtökyltin suoritusalueelle. Ja sitten askelia täytyy opetella kävelemään. Vasemmalle käännökset vaativat nimenomaan rintamasuunnan suhteen treeniä, että eivät jää liian vinoiksi. Peruutus seuraamisen yhteydessä lähtee hyvin, mutta ei osaa muutamaa askelta enempää. No eipä sitä ole tähän mennessä tarvinnut enempää opetellakaan. Pyörähdys täytyy muistaa tehdä suoritusalueella eikä kyltin jälkeen ja sitten taas oikealle askelluksessa täytyy mennä kauemmas kyltistä.

Treenitilan seinän takana on kuntosali ja sieltä kuului hirveä pauke meidän suorituksen aikana ja Tesla hiukan reagoi ääniin. Kaikesta huolimatta se selviytyi radasta häntä heiluen ja häiriö aiheutta lähinnä pieniä katkoksia tekemisessä. Sivulta seisomaan nouseminen ja paikoillaan pysyminen oli tosi levottomia varmasti johtuen osin häiriöstä ja osin treenin puutteesta. Myös yleisöä päin kävely vähän aiheutti ahistusta, mutta siitäkin selvittiin.

YHTEISTREENIT

Molempien ryhmien (ALO ja AVO-VOI) ratatreenien jälkeen oli lyhyt ruokatauko ja sitten käytiin yhteistreeneissä läpi asioita, joita Krista oli nähnyt ratatreeneissä ongelmallisemmiksi. Tästä treenistä olen Teslan suhteen ihan äärettömän ylpeä. Tehtiin todella paljon toistoja muiden koirien häiriössä ja meille ihan uusia asioita eikä motivaatio laskenut hetkeksikään.

Ensin käytiin takapäänkäyttöä sivuaskeleessa. Ensin otettiin takapääkäyttöön pyörimällä 360 astetta ympäri, kun siinä käytti koira takapäätään, otettiin sivuaskel. Sitten treenattiin tuplasaksalaista niin, että ensin koira vaan opetettiin kiertämään perusasentoon ympäri ja sitten sama liikkeessä ja lopulta niin, että kiersi tuplasti. Tässä huomasi, että se toinen kierros aiheutti koirissa hämminkiä ja samajuttu tulee tuplasaksalaisessa. Eli treenin ideana oli, että ensin perusasiat kuntoon ja ruotsissa tämä on ihan rallytokoliikekin. Sitten tehtiin vielä vuokkoja eli niin että koira ja ohjaaja vaihtaa suuntaa pyörähtämällä samaan suuntaan. Voittajassa jo kisaavat tekivät myös tulppaaneita, jossa koira ja ohjaaja vaihtavat suuntaa pyörähtäen toisiaan vasten, mutta meille nämä oli ihan uusia juttuja niin aloitettiin helpoimmasta. Alkuun vaikeahkon tuntuinen liike oli yllättäen Teslalle ihan ”piece of cake”! Eniten haastetta aiheutti, kun tehtiin liikkeitä kyltin edessä suorituspaikalla. Teslalla on tosi vahva merkki ja targetti työskentely niin se kokoajan odottaa vihjettä päästä kiertämään rallykyltti. Tähän saatiin ohjeeksi, että aina tyhjässä tilassa treenatessa täytyy laittaa reppu tai mikätahansa kyltiksi niin, että koira oppii olemaan välittämättä niistä.

Asiaa tuli ihan hirveästi ja nyt muutaman kurssin viisaampana jotenkin tuntui, että pystyi vastaanottamaan ja sisäistämään lajin kiemuroita vielä keväistä semppaa paremmin. Sen verran uusi laji ja sääntöviidakoltaan vielä opeteltava, että täytyy heti kirjoittaa kaikki ajatusvirta ylös ettei unohdu. Nyt tarttis kyllä kipeästi viimeistään alkuvuodesta päästä jollekin kurssille tai säännölliseen treeniin ja sitten voitaisiin uskaltaa kokeeseen. Päivin mielentilatreenit on kyllä saaneet koirassa ihan uskomattoman muutoksen aikaan viimeisen vuoden sisään. Ja näitä treenejä toki jatketaan myös ja onneksi meillä on niin huikee tukihenkilö, jonka puoleen kääntyä heti, jos seinä tulee vastaan, mutta enpä usko, että tulee, kun noudatetaan neuvoja ;)

Kiitos Supertassuille ja Petporille hyvin järjestetystä ja antoisasta seminaarista!

Maailmaa valloittamassa

Johan tässä on seitsemän vuotta haaveiltu, että olisi kiva koettaa saada Teslalle jotain näyttelymeeriittejä ulkomailta, mutta nyt vasta tuli tilaisuus ja reissu ajankohtaiseksi. Ei meitä siis kauan tarvinnut houkutella, kun kysyttiin halukkuutta lähteä Tanskaan voittaja että PMV-näyttelyyn. Varsinkin, kun tuolla PMV-näyttelyssä oli tarjolla hollantilainen tuomari, joka meidän tuurilla tietysti vaihtui tanskalaiseen ja kaksi muuta olivat jo valmiiksi ruotsalaisia, joten eihän siinä sitten lopulta lähdetty kuin lomalle. Oltiin siis varauduttu kolmeen hoohon, mutta saatiin kolme erinomaista eikä ilmeisesti ihan tyhjinkäsin jääty, jos hunddataan on luottaminen. Ymmärtääkseni cacibin napannut ruotsalaiskoira oli jo kansainvälinen muotovalio. Tämä tarkoittaa sitä, että Teslan tarvii saada yksi cacib jostain muualta kuin kotimaasta (josta niitä siis jo viisi) tai Tanskasta saadakseen C.I.B -tittelin nimensä eteen.

4.11.16 Växjö int, VAL ERI4
5.11.16 Dansk Vinner, VAL ERI2 PN2 R-CACIB
6.11.16 Nordic Winner, VAL ERI

Lähdettiin reissuun aamuvarhain torstaina. Zelda ja Voltti olivat päässeet hoitoon veljen tykö jo edellisehtoosta, joten lyhyiden yöunien jälkeen hypättiin Annin ja nahkojen kyydillä Huittisiin, jossa hypättiin varsinaiseen matkakulkuneuvoon. Meillä kävi mieletön tuuri, kun häkkejä pakettiautoon pakatessa istuivat nahkojen ja Teslan metallihäkit vierekkäin just eikä melkein. Päivälautassa olikin tiivis tunnelma, kun mukana oli kahdeksan koiraa.

Uskomattoman hyvin tuli koko lauma keskenään toimeen. Nahkatytöt ja Tesla nukkuivat myös ekan yön samassa parisängyssä sulassa sovussa. Ajeltiin tukholmasta (jonne jäi pari koiraa) yöksi Jönköpingiin aivan mielettömän ihanaan majoituspaikkaan hevostallin yläkerrassa.

Perjantaiaamuna suunnattiin Växjöön, jossa kehään pääsi Tesla ja Manta. Molemmilla ruotsalainen tuomari. Tesla sai tältä kaikesta huolimatta erinomaisen ja liikkui ilmeisesti sen verran hyvin, että tuomarin oli vielä pakko nostaa jumbosijalta valioluokan neljänneksi. Arvostelussa luki ettei koiralla ole riittävästi kulmauksia ja se on liian neliö eli tarvitsisi olla pidempi selvä. Näitä en kyllä allekirjoita kumpaakaan. Mantasta tuli ruotsin valio sekä intti, joten ei ollut huono koukkaus!

Växjöstä ajeltiin sitten Tanskaan ja Herning kupeessa olevaan majoituspaikkaamme. Perillä oltiin myöhään ja aamulla oli aikainen herätys. Selvittiin Tanskan Voittajaan, jossa oli mielettömät jonot ja märkää. Kehät alkoivatkin puolituntia myöhässä, jotta kaikki koirat pääsivät sisälle ajoissa. Meillä oli jälleen ruotsalainen tuomari, mutta tämä tuomari yllätykseksi tykkäsi Teslasta tosi paljon ja arvostelua oli ilo lukea. Luokkavoitto meni kuitenkin ruotsiin, mutta Tesla sinnitteli tiukasti perässä ja sijoittui vielä parasnarttukehässä toiseksi! Ei todellakaan huonosti. Schapendoeseja oli näytillä kuitenkin se 30 kappaletta. Tanskalaiset eivät selkeästi arvostaneen ruotsalaisen voittoja eivätkä jättäneet tätä näyttämättä käytöksellään.

ypfull energisk utmærkt huvud och uttryck korrekt øver och underlinje bra
benstomme vælvinkla ffa bak utmærkta rørelser bra pæls och energi

Pohjoismaiden voittajassa oli sitten tanskalainen tuomari. Siinä missä perjantain kulmauksen löytyivät lauantaina niin lauantaina erinomainen pää oli sunnuntaina liian pieni. Eli sunnuntaina saatiin sileä ERI.
 
7½ år tæve af god størrelse, noget klejn i sit hovede, kunne ønske en brede skalle og underkæbe, udemærket hals, noget knap i sit forbryst og mangler dybde i brystkassen, kunne ønske noget mere krop, prima pels, udemærkede bevægelser, herligt temperament

Kroppaa toivottiin enemmän sekä perjantaina, että sunnuntaina, mutta se on meillä ihan normaalia, kun ollaan vähän enemmän sporttimallia ja toisten tuomareiden mieleen liian kevyitä. Ja eihän Teslalla mikään paras mahdollinen etuosa olekaan. Toiset tykkää ja toiset ei. Liikkeistä ja turkista saatiin kuitenkin positiivista palautetta, joka näyttelyssä eli siihen saa olla tyytyväinen. Itselle on tärkeintä liikkeet ja luonne. Aina, kun niitä kehutaan niin tulee kyllä hyvä mieli.

Maana Tanska oli kallis. Kaikesta sai maksaa aina diplomeista ruusukkeisiin ja matoleima oli peräti 33e/omistaja. Onneksi meillä oli yhdellä omistajalla aika monta koiraa. Jotenkin sitä arvostaisi, että noinkin isossa näyttelyssä saisi kehässä ne ruusukkeet edes kouraaa, mutta nyt joutui ostamaan itse, jotta saatiin edes jotain matkamuistoja reissusta. Isoin plussa ehdottomasti toimivasti WIFIstä!

Meidän seurueella meni kokonaisuudessaan erinomaisesti ja sunnuntaina pääsin juoksemaan kunniakierroksen briardikehässä. Paluulaivalla otettiin Teslasta vähän poseerauskuvia ja uni maittoi, kun päästiin laivaan.

Oli kyllä aivan mahtava reissu ja matkalla tuli naurettua enemmän ja vähemmän. Ihan huikee kiitos Anni ja Merja! Tästä vallan pääsi ulkomaanvalloitus kärpänen puraisemaan kunnolla, mutta olihan se ihan parasta tulla kotia ja saada kolli sekä ranskalainen kainaloon. Kotimatkalla tuli ihania uutisia pohjosesta ja Zeldasta tuli täti. Tuore täti oli myös erittäin ylpeä omannäköisistä tuliaisistaan.

Leiriä ja kokeilua

Syksyn kohokohta koiria treenaten oli tietysti briardien syysleiri. Ilmoittauduin Zeldan kanssa leikitykseen ja tottikseen ilman sen suurempia odotuksia. Zelda taisteli vapaasti haukuttuaan
hyvin, mutta selkeästi paineistui kuormituksesta eikä ollut enää kauhean kiinnostunut maalimiehestä voitettuaan patukan itselleen. Maalimies totesi ihan samaa mitä Kantoluoto nähtyään Zekdan ekaa kertaa eli että taistelee hyvin siihen nähden miten saalistaa. Alkuun ajattelin, että jos ois maalimiehen neuvoilla katseltu ilmaisua enemmänkin, mutta en sitten tiedä miten siirryttiin tekemään tottista, mikä sinänsä oli melko hyödytöntä, kun suurin osa opeista oli sellaisia, mitä ollaan jo ajat sitten heitetty roskakoriin. Eli olisi vaan pitänyt nostattaa sitä viettiä ja tehdä sitä kautta. Zelda oli muutenkin ihan masentunut ja kait se reagoi melko voimakkaasti siihen, että oltiin molemmat niin kuutamolla kuin vain ja olla voi. Seuraamiseen tehtiin parit ihan ok harjoitukset ja niissä toimi hyvin, että leikin kautta seuraamaan. Toisaalta yleensä meidän ongelma seuraamisessa on jotain ihan muuta mitä se oli leirillä. Koita nyt sitten käydä tämmösen kanssa koulutuksissa. Noutojen ongelmiin olen alkanut puuttua tarjoamisen kautta, joten leirin opit oli aika käyttökelvottomia sen suhteen. Tässä on kyllä niin kahta eri koulukuntaa, että voiko koiran opettaa aktiiviseksi ohjaaja kohtaan tarjoamisen kautta vaiko eikö. Kouluttajan mielestä se ei Zeldan kohdalla toimi, koska koira on niin matalaviettinen. Minusta se oli lähinnä masentunut :D Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan opettavainen koulutus ja omat ajatuksen vahvistui ja saatiin toki myös jotain käyttökelpoisia harjoituksia, joita on ehkä itse vähän unohtanut tehdä. Saatiin toki se vanha ongelma esiin noudoissa, kun koira ei vaihtanut kapulaa patukkaan. Toki se ei ole ongelma kaikkien mielestä, mutta mun mielestä on ;)

Käytiin sitten vähän hömpöttelemässä omatoimisesti aksaa, kun en ollut ottanut paikkaa koulutuksessa ja hieman oli erinäköinen koira radalla. Kaukana toki mistään ihanteellisesta mielentilasta, mutta ehkä sen viikonlopun teema oli jo tai... Kenties jotain juoksujen jälkeistä koomailua tai sitten jotain muuta.

Ikävä kyllä tämä herkistely jatkui seuraavan viikonlopun hakukokeeseen, joka meni sitten totaalisen penkin alle heti alkuunsa. Tapahtui jotain niin käsittämätöntä, että oltiin ensimmäisenä menossa paikallamakuuseen ja Zelda päätti lähteä laukauksesta mun tykö. Jotain niin käsittämätöntä, että täytyy hieman asiaa sulatella. Se jäi kyllä siitä sitten semmosiin tiloihin, että en saanut oikein millään palautumaan tottiksen aikana ja räävittiin suoritusläpi pienellä yleisön paineella ja maksettuna treeninä. Eteenlähetyksessä näkyi vasta normaalia Zeldaa.

Esineruutuun sain jotenkin koottua itseni ja sieltä saatiin täydet pisteet ja olihan se Zeldan ruuduksi ihan sairaan hieno. Esineet on ollut mun mielestä se meidän heikoin lenkki ja palautukset on olleet aika surkeat. Nyt löysi esineen 36s aikana ja palautti siististi käteen, vaikka olin varmaan edennyt koiran etsiessä puoleen väliin ruutua, kun lähetin kulmasta sisään.

Maastoon mentiin sitten ihan räkäposkella vetäen koko matka tutulle hakuradalle, jonne olikin kivasti vedetty keskilinja "normaalin linjan" viereen ja viistoon... Radalle tultiin ns. etukulmasta ja sitten piti koira lähettää 180 astetta toiseen suuntaa, kun rata alkoi just eikä melkein siitä, missä tuomarit seisoi. Koira tietysti upposi ihan minne sattuu ja sain vielä hajun maalimiehestä, joka oli keskilinjan väärällä puolella ylittäen linjan ja kutsuttuani että korjattuani pistoa kolmatta kertaa niin lähti kyllä painelemaan sitä vauhtia, että tuomari totesi keskeyttävänsä siihen. Tämä oli kyllä melkoisen opettavainen reissu. Meni kyllä pitkälle siihen, että itse sössin radanluvun täysin ja kun koiran olin kutsunut hajulta pois pari kertaa niin ei enää kolmannella totellut. Tuomari ei ihan ymmärtänyt vallattomuutta ja puhalsi pelin poikki :D

Olisi kyllä kauhea hinku päästä kokeilemaan vielä tämän vuoden puolella, mutta ehkä täytyisi pari kertaa päästä ampumaan kentälle ja miettimään, että missä oli vika, kun reagoi miten reagoi. Sinänsä oli kiva, että tämä tapahtui nimenomaan omalla kentällä, koska käytiin sitten kokeen jälkeen leikkimässä ja vetämässä seuraamiskaavio hyvässä mielentilassa läpi.

Noh ei tässä kohtaan auta taaskaan todeta muuta kuin, että nokka kohti uusia pettymyksiä! Näistä epäonnistumisista huolimatta kuitenkin treenaaminen Zeldan kanssa on ihan parhautta ja pääosin nautitaan siitä molemmat.

Lampaita ja kiemuroita

Viime viikonloppuna mentiin totaalisesti meidän mukavuusalueen ulkopuolelle ja käytiin paimentamassa "vieraissa", mutta selvittiin ja lampaatkin selvisi, joten ei huonompi reissu ja uskalletaan mennä toistekin. Zeldan kanssa tehtiin kolme kierrosta lampailla. Ihan ilman apua ei selvitty ja tarvittiin hieman kouluttajan auktoriteettia aitauksessa. On tuo paimentaminen vaan mielenkiintoista ja opettavaista. Meille uutena käytettiin nyt paljon maahanmenoa jarruna. Tavallaan se tuntui toimivan, mutta jälkeenpäin jäin miettimään, että kuinka paljon koira maassa ollessaan lopulta keräsi painetta ja kieppejä sekä sitä turhaumaa, jota lampailla ei hirveästi kaivata. Tässä on olemassa sekin koulukunta, joiden mielestä tuo maahanmeno ei ole kroppakoirille se luonnollinen asia, koska eivät kykene silmäkoirien lailla hallitsemaan laumaa vaan keräävät kierroksia. Tietysti se koira voi oppia sitä harmoniaa ja rauhoittumista myös maahanmenon kautta. Niin tai näin antoisa päivä oli ja varmasti jotain opittiin. Edelleen en ole varma onko paimennus meidän juttu ainakaan koemielessä, mutta niin kauan, kun siitä ei aiheudu haittaa lampaille tai koiralle niin harrastuksena se on ainakin mielenkiintoista ja opettavaista. Seuraavaan briardien paimennuspäivään ollaan myös alustavasti ilmoittauduttu mukaan, mutta täytyy vielä tarkastaa muutama muu meno ennen sitä.

Sunnuntaina oli briardien ja schapendoesien rotumestaruudet Maalahdessa. Briardeja oli ilmoitettu vain kaksi kappaletta, joista toinen oli Zelda eikä  Zelda päässyt osallistumaan juoksujen takia. Tiia ja Seela onneksi veivät B-radan voiton  5-tuloksella ja ensimmäinen briardien rotumestaruus saatiin jaettua ansiokkaasti.

Itse sain sitten juoksennella neljä rataa kolmosissa. Savikon Seppo oli saanut aikaan melkoisia kiemuroita. Ensimmäisellä radalla iski epätoivo jo tutustuessa, kun en saanut mitään järkevää ohjausta aikaan A-esteen jälkeiseen elämään. Näistä iskee aina se epätoivo ja agilitymasennus nostaa päätään. Sekä Teslan että Tellervon kanssa radat menivät melkoisen luokattomaksi räpiköinniksi. Jostain sain kuitenkin taisteluasennetta seuraavalle radalle, joka ei kiemuroiltaan ollut yhtään helpompi, mutta sain jonkinlaiset ohjauskuviot tehtyä. Taistellen pusersin sitten yliaikanollat molemmilla. Tellervon kanssa tuli pari siinä ja siinä kieltoa, jotka veivät aikaa ja viimeisen esteen kiepahdus ei myöskään ollut meidän eduksi. Tuomari vaihtoi medien rataantutustumisessa  viimeisen esteen takaakierroksi. Paras ja nopein ohjaus olisi ollut takaakiertoniisto, mutta sen tekeminen olisi aiheuttanut hylyn, koska aika olisi katkennut. Ajanottolaitteet olivat myös aika paljo irti itse hypystä sisäänpäin ja tästä hyvästä Teslan kanssa tehty pyöritys vei aikaa kaiken muun lisäksi eikä Tellervonkaan kanssa tehty pelastelusylkkäri auttanut. Sen kanssa eniten harmittaa muutamat huonot ohjaukset, koska ilman niitä oltaisiin saatu puhdas nollarata. Teslan kanssa ei aika olisi riittänyt, vaikka olisi tehty mitä piruettaja. Sinänsä sillä oli ihan reipas tahti, mutta ei noilla kiemuroilla olisi auttanut. Teslan luokaton yliaika räpellys kuitenkin riitti kolmanteen sijaan eikä tarvinnut ajella kotiin ilman pyyhkeitä...

Menin jossain mielenhäiriössä ja keväisen lupauksen saattelemana ilmoittamaan Zeldan haun seuramestiksiin... nyt olisi sitten viikko aikaa viimeistellä palaset kasaan. Ne palaset on onneksi kunnossa, mutta se kokonaisuus ei välttämättä ole vielä ihan viimeisen päälle. No mennään katsomaan missä ollaan ja mitä tarvii vielä treenata, jotta se koulari joskus irtoaisi :)

Kimpassa juosten

Täytyy tehdä oikein tänne tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta merkintä. Eli meillä juostaan kerrankin yhtäaikaa, kun tyttöjen kierrot ovat viimein kohdanneet toisensa. En muista moista tapahtuneen aiemmin ja muutenkin hemmetin huono pitämään näistä kirjaa. Tällä kertaa molemmat kyllä tekivät omiaan ahkerasti ja odotin Zeldan juoksua alkavaksi. Tesla sitten päätti reissussa aloittaa ja viimeksi se on juossut maaliskuun alussa, kun oltiin reissussa. Hieman tiukka väli. Zeldan hain reissusta tullessa hoidosta ja seuraavana päivänä huomasin, että turvoksissa on.

Näillä perustein saadaan olla kerrankin joululomalla juoksutta, kun yleensä nämä ovat jouluntienoilla tupanneet juosta. Ja seuraavat juoksut on odotettavissa kevääseen. Teslan kohdalla juoksut ovat nyt sinällään ihan fine. Ahvenanmaan kisat meni miten meni ja odotettavissa, että rotumestikset menee samaan konkurssiin, mutta kannatuksen vuoksi mennään radoille. Zeldan osalta vähän huonompi juttu, kun ei päästä tekemään tottista seuramestiksiä varten ja se on meidän heikoin lenkki tällä hetkellä. Ja pahasti pelkään, että ei ehdi loppua agilityn rotumestiksiin mennessä, joten nekin jäävät sitten todenäköisesti välistä...

Tämmöstä siis. Itteä vaivaa karsea syysväsymys. Yleensä syksystä nauttii, mutta kesälomien jälkeinen työilmapiiri ei ikävä kyllä tunnu auttavan asiaa. Ehkä tämäkin syksy tästä taas voitoksi muuttuu. Onneksi tiedossa on kaikkea muuta ajateltavaa, kun työt, kun muutaman viikon päästä on jo briardleiri, jonne tulossa oikein kivasti väkeä ja Zelda pääsee tottistelemaan/leikkimään. Kattellaan sitten mitä tehdään ja millä mielellä ollaan, mutta mielenkiinnolla odotellaan. Treenattavaa onneksi riittää vähän joka alueella :)

Reissun päällä

Maaliskuisen Ahvenanmaan retken uusinta koitti nyt syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tällä kertaa lähdettiin matkaan Mariannen ja Netta-turbon kera ja Zelda joutui jäämään hoitoon, kun lainakoira Tellervo pääsi mukaan. Viimeiseen asti Zeldan kotia jättäminen kaiveli, mutta onneksi se sai ihan parhaan mahdollisen hoitopaikan viikonlopuksi ja oli varmasti erittäin onnellinen kohtaloonsa. Omat aikataulut olivat huomattavasti rennommat, kun sai aamulla nukkua pidempään, kun mukana oli vain kolmosen koiria, joten tällä kertaa näin.

Matkattiin taas perjantain päivälautalla ilman hyttiä ja koirat joutuivat vuoron perään viihdyttämään lapsia, jotka eivät kyllästyneet temppuihin. Perille päästyä käytiin hotelliin asettumisen jälkeen koirien kanssa kävelyllä merenrantaa pitkin. Olo oli kuin ulkomailla auringon paistaessa.

Käytiin syömässä hyväksi havaitussa Dino'ssa, jossa oli tarjolla myös vegaanista mättöä omaan makuun. Säät oli niin suotuisat, että laivamatkaseuran sekä naapurihuoneen kelpie&kääpiöpinseri -porukan kanssa käytiin vielä terassiolusilla. Kolmen nartun lauma meni vaivatta samassa huoneessa. Tellervo tosin sai huoneessa viettää aikaa Zeldan mökissä ja viihtyi siellä hyvin, vaikka ulkoillessa sen kupla oli vähän hajalla, kun sieti noita meidän sosiaalisessejä ihan iholle asti. Ilo oli reissata noin helpon ja stressittömän lauman kanssa.

Lauantaiaamusta saatiin nukkua pitkään ennekuin tarvitsi lähteä kisapaikalle. Teslan rata oli ekana ja se kulki todella huonosti ja puserrettiin tahmea yliaikavitonen, mutta päästiin kuitenkin palkintopallille hienosti kolme nollavoittoa agiradoilta vetäneen matkakumppanin seuraksi, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä.

Tellervon kanssa jännitin ekaa rataa ihan hurjasti, mutta jostain löydettiin nyt se yhteinen sävel ja tehtiin kyllä todella hieno rata, mutta harmillisesti heti alkuun tuli keinulle niin vauhdilla, että ylösmenokontaktista nousi tuomarin käsi. Toisella radalla Tesla sitten karkasi moikkaamaan ratatyöntekijää ja siitä hyvästä hylly, mutta reippaasti vedettiin rata loppuun. Tellervon kanssa taottiin nolla, vaikka keinulla hieman keskusteltiin ja hidasteltiin. Voittonolla menikin naapuriseuraan, mutta tulihan se nollatili avattua ja tästä oli hyvä jatkaa.

Hyppyrata ei menny putkeen laisinkaan kummankaan kanssa. Hyppäri oli ruoholla ja Tesla veti nenän maahan heti ekan esteen päälle ja se jäi siihen. Kaikenkaikkiaan rohmuttiin kuitenkin kivasti palkintoja matkaan ja päivästä jäi hyvä fiilis. Tavoitteet oli jo saavutettu, kun tehtiin Tellervon kanssa yhteistä rataa ja se serti oli niin lähellä, mutta samalla kaukana. Kisapäivän jälkeen haluttiin lähteä etsimään nähtävyyksiä ja se oli sitten aikamoista sateessa rämpimistä, mutta tulipahan Kunsjö Battery nähtyä eikä tarvi kiivetä toiste. Olisihan tuon kalliokiipeilyn voinut suorittaa vähemmällä sateella, mutta maistui pizza ja olut todella paljon paremmalle seikkailun päälle samoin nollaskumpat.

 Sunnuntaiaamuna paljastui sitten todennäköisin syy puudelin normaalia nihkeämmälle agilitylle, kun huomastin, että sehän sitten kivasti juoksee. Viime maaliskuussa päätin etten Teslan kanssa enää juoksuissa kisaa, mutta olen kovasti odottanut Zeldan juoksevan niin en ole edes osannut ajatella, että Tesla aloittaisi omansa näin ajoissa. On se niitä siis varmaan jo tehnyt jonkin aikaa, kun yhteensä vuotaa sen 3-4 päivää ja eipä ole eka kerta, kun saan sen juoksemisesta kiinni vasta näinä vuotopäivinä. Sunnuntaina radat ei siis kulkeneet sen paremmin ja hypärillä taas lopetettiin alkuunsa. Tellervon kanssa tehtiin sen sijaan kyllä vähän liian läheltä piti nolla, kun radan nopein aika ja viimeinen rima tuli alas. Tellervo oli ilmeisesti sitä mieltä, että haluaa vielä kisata mun kanssa, että ehtiihän sitä vielä varttuneemmalla iällä valioitua monta kertaa... Noh nyt se tuntui oikeasti siltä, että ei ole tavoitteena ollenkaan mahdoton. Ei me nyt nopeimmille tykeillä vauhdissa pärjätä, mutta joskus se sujuva nolla riittää, kun ihanneaika ei kuitenkaan ole ongelma. Seuraavan kerran yritetään Seinäjoella ja toivottavasti yhteinen sävel jatkuu mantereen kisoissa.

Kotimatka sujui leppoisasti kreissillä ja tuli tuliaiset ostettua ja syötyä hyvässä seurassa. Seuraava retki suuntaakin sitten aina Tanskaan saakka ja tällä kertaa puudeli pääsee tekemään sitä mitä osaa.

Maanantaina sitten huomasin, että Zeldakin on aloittanut juoksunsa. Oltiin menossa Bitten ja Rossin kanssa lampaille, joten siellä oli mukana viikonlopun hoidon ja juoksujen päälle erittäin vauhdikas, mutta samalla kohtalaiset herkkä kaahari. Hieman meinasi itseä huimata, mutta sain sen verran meditoitua, että toisella kierroksella saatiin muutama onnistunut pätkä aikaiseksi. Nyt näyttää pahasti siltä, että agilityn rotumestikset jää meidän osalta väliin, mutta toivotaan, että muilla riittää intoa osallistua, kun itse ei nyt pääse sitten kisaamaan briardien mestaruuksista...